Hei
Kysynpäs sinultakin kommenttia.
Miten minä ja mieheni (tuleva ex) emme millään oppineet suhteemme aikana mitään? Olemmeko molemmat niin jääräpäitä vai itsekkäitä vai mikä tässä oli homman nimi? Minä kyllä myönnän, että miehen tuntemukset minusta ovat oikeutettuja, mutta sitä en ymmärrä, mitä minun olisi tässä elämäntilanteessa pitänyt tehdä. Eikö hän näe asiaa minun kannaltani vai olenko minä itse oikea sokkopaarma ja itsekäs? Olenko siis toiminut aivan liian itsekkäästi? Vai emmekö me vain ymmärrä toisiamme tai siis ymmärtäneet. No minä en ainakaan ymmärrä mistään mitään. Olenko ihan sika, jos minusta tuntuu, etten tässä elämäntilanteessa (työ, opiskelu, perhe) ole omasta mielestä toiminut väärin, vaikka kiirettä onkin piisannut. Joustavuutta odotin. Yhdessä näistä kuitenkin oli sovittu. Nyt sitten lopputuloksena on avioero - yllätys sellainen minulle.
Ja jos vielä kehtaat, katso/kerro, mitä tuleva minulle tullessaan tuo.
Kiittää neliapilatar
Kysynpäs sinultakin kommenttia.
Miten minä ja mieheni (tuleva ex) emme millään oppineet suhteemme aikana mitään? Olemmeko molemmat niin jääräpäitä vai itsekkäitä vai mikä tässä oli homman nimi? Minä kyllä myönnän, että miehen tuntemukset minusta ovat oikeutettuja, mutta sitä en ymmärrä, mitä minun olisi tässä elämäntilanteessa pitänyt tehdä. Eikö hän näe asiaa minun kannaltani vai olenko minä itse oikea sokkopaarma ja itsekäs? Olenko siis toiminut aivan liian itsekkäästi? Vai emmekö me vain ymmärrä toisiamme tai siis ymmärtäneet. No minä en ainakaan ymmärrä mistään mitään. Olenko ihan sika, jos minusta tuntuu, etten tässä elämäntilanteessa (työ, opiskelu, perhe) ole omasta mielestä toiminut väärin, vaikka kiirettä onkin piisannut. Joustavuutta odotin. Yhdessä näistä kuitenkin oli sovittu. Nyt sitten lopputuloksena on avioero - yllätys sellainen minulle.
Ja jos vielä kehtaat, katso/kerro, mitä tuleva minulle tullessaan tuo.
Kiittää neliapilatar
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus tehdään sopimuksia jotka eivät sovikkaan rytmiin ja todellisuuteen.Virhe arvio jalksamisesta kummankin kohdalla.Kiire tekee joskus tehtävänssä,ei ole aikaa miettiä perusteelisesti mitä suustaan latelee.Toisen huomioon ottaminen jää myös pois, koska oma päämärä on saavutettava kun siihen on ryhtynnyt.Hän yritti kyllä kaikenssa niin kuin sinäkin,mutta sukset mienivät ristiin.En voi muuta sanoa kuin yritä korjata tilanne keskustelun paikka olisi nyt.Ketään tuomitsematta omista tunemuksista puhuminen helpoitais tilanetta paljon.
Hei,
kiitos paljon näkemyksestäsi.
Noin se varmaan on, että sopimus ei sitten sopinutkaan yhteen rytmin ja todellisuuden kanssa. Virhearvioita tosiaan, eikä aina mietitty asioita - puolin ja toisin. Totta tuokin, että esim. minä tavoittelin/-len päämäärääni (opiskelut loppuun), kun siihen kerran ryhdyin. Ihanaa kuulla, että hänkin silti yritti kaikkensa. Niin minäkin, vaikkemme onnistuneetkaan. Miksi ei voi olla olemassa muuta ratkaisua?
Keskustelun paikka tosiaan. Olen hänet saanut himpun verran avautumaan, kylläkin sähköpostin kautta. En usko, että enempään suostuu. Tunsi itsesä pelkäksi kotiapulaiseksi pari vuotta. Ei asia käytännössä nyt ihan näin ollut, mutta hänestä siltä tuntui. Aikaisemmin olemme eläneet elämäntilanteessa, jossa hän oli useamman vuoden eri paikkakunnalla ja minä hoidin kodin, työt, lapset jne... En silti tuntenut itseäni kotiapulaiseksi, siivoojaksi tai lastenhoitajaksi vaan äidiksi, joka teki kaiken rakkaudesta. Mielestäni elämme nyt "vastaavanlaista" tilannetta, mutta toisinpäin.
En minäkään halua ketään tuomita. Siksi kysyinkin, olenko minä niin sokea, etten näe, kuinka väärin MINÄ olen toiminut. Pahasti näyttää siltä, että on liian myöhäistä. Ei hän enää suostu palaamaan, eikä ilmeisesti osaa katsoa asioita minun näkökulmasta. Juuri lähetti avioeron kakkosvaiheen paperit allekirjoitettavaksi. En aio allekirjottaa. Tähän paperiin riittää yhden nimi, joten hän saa hakea eron loppuun, kun sitä kerta haluaa. Minä en halua - rakastan häntä edelleen. Olen juuri hänelle kirjoittamassa vastinetta tuohon "olen kotiapulainen" sähköpostiin ja kerron siinä tuntemuksistani.
Onko sinulla mitään lisäkommenttia?
Onko sinulla lisäkommenttia, kun luet vastineeni? Lähetin miehelleni pitkähkön meilin. Tiedän, että sen lukee, vaan muuta en sitten tiedäkkään.
Kiitellen neliapila
Kerron sinulle näkemyksiä miehesi puolelta.Hän ei osannut ilmaista itseään ja tuntemuksia,Ja elämästä tuli taakka hänelle, ja hän alistu siihen teki omat päätöksenssä.Kyllä hän viellä keskustelee kanssasi.Itselleen uskollisena ja aitona pysyminen merkitsee oman totuutenssa puolustamista silloinkin,kun kohtaa valtavaa vastusta.Luota sisäiseen voimaasi.
kiitokset näkemyksistäsi.
Näinhän se oli, ettei osannut ilmaista tuntemuksiaan ja itseään. Nimenomaan taakaksi elämänsä koki. Ilmeisesti ajatteli, että se on minun vika - siis tuo huono elämä. Eihän se minun vika ollut, näimme ja koimme vain asiat eri tavalla. Oma itsensä täytyy olla, ei siitä muuten mitään tule.
Mahtavaa jos hän vielä joskus kanssani keskustelee. Yritän luottaa sisäiseen voimaani. Kun sen vain ymmärtäisin ;)
KIITOS! neliapila