täällä naputtelee yks 38 vuotias naikkonen. rupesin miettimään et meneekö se oikeesti miehien kohdalla näin. että nuorena viettävät tiiviisti kaveriporukoissa aikaansa ja pussikaljoittelevat. sitten löytävät tyttöystävän ja eletään sitä nuoruusaikaa täysillä. mies on viriili, kenties viriilimpi kuin tyttöystävä. sitten tuleekin jo lapset ja se romantiikka hieman kutistuu, ainakin naisen puolelta. sitten lasten kasvaessa naiset heräävät, mut miehet ovat kiinni työkuvioissa ja löytämissään harrastuksissa. ja ikäkin jo painaa päälle. että se romantiikka ja sänkyhommat ei oo enää niin tärkeitä ja ovat vuosien varrella oppineet saamaan vähän kun naisilla tosiaan aika menee pienten lasten kanssa.
mä löysin kadonneen naisellisuuden kuukausia sitten mutta mies ei seuraa mukana. nyt mulla olis aikaa halua ja asennetta mutta miehen kanssa ollaan siinä asiassa kuin eri planeetalta. pakko kait uskoo että ne miehet on nuorempana viriilejä ja naiset vasta myöhemmin. on se niin väärin.
onko kellään vinkkejä tilanteeseen. ettei ihan puutteessa tarttis elää. miten mieheen sais vipinää. en oo mallia nalkuttava akka ja kurvitkin on kohdallaan. en suostu hyväksymään näitä luonnonlakeja vaan haluaisin että kun nyt olis aikaa niin että se yhteinen aika olis muutakin kuin että toinen istuu tietokoneella ja toinen töllöttää teeveetä.
auttakaa
mä löysin kadonneen naisellisuuden kuukausia sitten mutta mies ei seuraa mukana. nyt mulla olis aikaa halua ja asennetta mutta miehen kanssa ollaan siinä asiassa kuin eri planeetalta. pakko kait uskoo että ne miehet on nuorempana viriilejä ja naiset vasta myöhemmin. on se niin väärin.
onko kellään vinkkejä tilanteeseen. ettei ihan puutteessa tarttis elää. miten mieheen sais vipinää. en oo mallia nalkuttava akka ja kurvitkin on kohdallaan. en suostu hyväksymään näitä luonnonlakeja vaan haluaisin että kun nyt olis aikaa niin että se yhteinen aika olis muutakin kuin että toinen istuu tietokoneella ja toinen töllöttää teeveetä.
auttakaa
Vastaukset 13
Vanhimmat
tehtiin semmonen juttu, että otin asian puheeksi. Me ollaan vähän erilainen pari kuin te, koska ollaan oltu yhdessä vasta neljä vuotta, mut yli nelikymppisiä kuitenkin. Miehellä on traumaattisia kokemuksia edellisessä suhteessa. Hän innostui seksistä kerran tai pari kuukaudessa. Puhuttiin pitkään ja kehuin häntä ja kerroin että tunnen häntä kohtaan valtavaa himoa. Tilanne on nyt muuttunut pikkuhiljaa. Olen onnellinen.
Puhua kannattaa aina. Itse oon ollut aviossa 15 vuotta. Ja nyt vasta vuosi sitten puhuttiin makuukammarielämästä. Mies on vuosia kärsinyt muka liian pienestä elimestä ja siitä että on liian nopea. Ja ne on vienyt haluja kun on tajunnut ettei pysty mua ikinä seksuaalisesti tyydyttämään. Nyt poistui häpeä ja estot. Ollaan nyt niinku sinut ja sujut tän asian kanssa. Mä hyväksyn miehen ettei se kykene pitkään aktiin. Mutta esileikit ja jälkihyväilyt, ja se et mies huolehtii mun orkuista. Se riittää mulle. Mutta puhukaa, puhukaa. Se on ohjeista tosiaankin paras(tää siis ketjun aloittajalle)Mä kyllä ensin kirjoitin kirjeen. Ja joskus lähin pitkälle lenkille, ja purin puhelimessa itseeni. Sitten olikin helppo jo kasvotusten puhua kun oli esivalmistelut tehty.
Nykyään ei harmita mikään muu kuin se, että ,meni vuosia hukkaan. Kuinka nautinnollista olis avioelämä ollut jo nuorempina. Mutta ompa suhteessa jotain freesiäkin, että voihan ne tosi tunteet tulla vasta myöhäänkin. :)
minä olen ollut 23 vuotta saman ukon kanssa ja olen hankkinut itselleni nuoren rakastajan...kun ukko aina niin väsynyt...minulla ei nykyisin valittamista...olen hoikka ja hyvä kuntoinen....nuoret miehet jaksaa...
parempaankin, kun juttelette. Kuten edellinen vastaaja sanoi, sano sille miehelles, että sä himoitset sitä ihan kamalasti. Meillä oli monta *hiljaista* vuotta ja nyt ollaan uudestaan löydetty se kipinä, joka pistää kuumenemaan ja paljon ja ihanampaa kuin koskaan ennen on nyt ja takana kolkyt vuotta yhdessä oloa.
onnea pitkästä yhteiselosta. tuo jos mikä antaa toivoa. pitää vain ryhdistäytyä ja puhua. ja mitä sitä vois menettää jos on avoin, kasvonsako??? kyllä tänään taidan puhua, ja jos ei auta niin ei sitten.
Hei, helpottavaa huomata että muuaallakin painiskellaan haluttomuuden kanssa!
Meillä on jonkinlainen kriisi menossa, lapset on pieniä (1- ja 3-vuotiaat) seksiä ei ole 3 vuoteen ollut kuin nuo "lasten alullepanot" ;-) . Viimeiseen vuoteen ei ole ollut yhtään mitään.
Aluksi laitoin synnytyksen ja vauva-vaiheen piikkin, mutta nyt on alkanut ahdistamaan oikein tosissaan. Olemme erkaantuneet miehen kanssa etäämmäksi toisistamme, hellyyskin on kadonnut johonkin vaippojenvaihdon ja tiskien väliin.
Alan olla aika onneton ja masentunut.:-/
Meillä siis suhteen alussa oli seksiä ihan riittävästi, olin aina aloitteentekijä(tottakai suhteen alku jne) lasten myötä miehen halut katosivat (itse olisin ollut raskausaikana aika horny;-)) mutta nyt on myös omat haluni kadonneet. En millään jaksaisi tehdä parisuhdetyötä yksin, mun mielestä miehenikin pitäisi ottaa vastuuta "meistä". Ei kai se ole mun tehtäväni aina tehdä aloitetta? Väsyttää.
Mietin, miten saisimme suhteemme elvytettyä, pelkään muuten että ero kolkuttelee ovelle. Syrjähyppyihin en usko, ei ne tilannetta ainakaan parisuhteen kannalta paranna. Omaa puutettani se kyllä voisi parantaa;-)
Onko elämänviisautta kokeneimmilla, palaako suhde ennalleen vai pitäisikö tässä kirmata johonkin parisuhde/seksiterapiaan?
Onko tämä elämä näin ankeaa? Toisaalta, saan elämäniloni ihanista lapsistatmme. Mutta sisimmässäni tykyttää kaipaus läheisyyteen ja rakkauteen....
Meillä toisin päin .mutta kiva huomata ...toivoa on.
No tosiasiassa meitä on erilaisia ihmisiä,eri luonteet ym.Hyvä näin.
Ei kai siinä ole muuta ,kuin yhteisen ajan löytäminen ja puhuminen (ei kuitenkaan liikaa).Tällälailla miehenä ajatellen aloitteita voi aina tehdä aviopuolison/parinsa suhtten ja suuntaan.
Niin...tuo yhteinen aika vaan on kortilla. Empä tiedä...kyllähän elämään kuuluu kaikenlaista. Ei voi aina olla yhtä juhlaa. Kai sitä sit täytyy keskittyä oman itsensä hyvinvointiin ja löytää sitä kautta hyvä olo...tai sitei...emmää tierä...
mikä oli syynä tuttavapariskunnan vastaavaan tilanteeseen, ikäkin natsaa aika hyvin teidän kanssa? Mies harrasti miehiä, nainen ei olisi sitä ikinä uskonut kun tenavat ja kaikki eikä mitään merkkejä moisesta, silti mies kävi paneskelemassa nuorempia kundeja. Näin se elämä menee..
Juu...no jo se selvis. Mieshän on tietty homo. Kiitoos...:-)
panosuhde ollu useamman naimisissa olevan miehen kanssa. Ikää 30, ne ollu vanhempia miehiä.
Minä tyttö tulin keski-ikäisenä oikein aktiiviseksi seksin suhteen ja auta armias kun ukko vanhenee ja halut ja kyvyt vähenee. No minä menin seksikauppaan vähän ujona, mutta päätäväisenä ja ostin erotikkaa lehtenä ja mikä parasta elävänä kuvana ja kyllä minunkin ukko siitä "kaverinsa" kanssa aktivoitu kun mielikuvitusta uskalsin käyttää minäkin vanharouva ja palautin miehisyyden ukollenikin. Että rouvat etenkin ikäiseni ei kun livahtakaa seksikauppaan ja ilo on irti ukkokullan kaa.
No jospa asiaa voisi kääntää tällä tavalla kuvaavasti.
Nyt kun seksuaalisuutesi on herännyt ja olet viriili, niin unohdat kokonaan, että aiemmat vuodet, jolloin et ollut niinkään viriili, on ajanut miehen sinne toiseen ääripäähän, eli hän on sopeutunut siihen tilanteeseen, joka ennen oli ja sinä olet nyt siirtynyt toiseen ääripäähän, eli roolit vaihtuneet.
Älä syytä miestä siitä, mihin elämä on hänet totuttanut ja mihin hän on vuosien myötä kasvanut.
On se sangen itsekästä ja epäreilua syyllistää mies siitä, että viikossa ei muutu ääripäästä toiseen. Ethän sinäkään seurannut mukana, kun miehesi eli viriiliä aikaa. Syy on yhteinen, ei yksin miehen, eikä sinun.
Ei miehet sentään elukoita ole, vaikka näin koitetaan väittääkin.