Menin tilaamaan kahvini, mustana, niinkuin aina. Maksoin sen ja käännyin kahvilaan päin. Se tyttö, se mystisen musta tyttö istui täällä, kahvikuppi kädessään, taas niin tyhjä katse silmissään. No, nyt olisi tehtävä nopea ratkaisu. Menenkö samaan pöytään tytön kanssa, vai selkä häneen päin ja näkisin hänet peilin kautta. Päädyin viimeiseen ratkaisuun, se olisi vähemmän huomattavaa. Ja jos vaikka kaveritkin sattuisivat paikalle...
Siitä sitten katselin salaa tyttöä ja vaikka kuinka tuijotin suoraan, hän ei liikauttanutkaan katsettaan. Välillä räpytti mustia ripsiään, mutta tuijotti vaan kahvikuppiaan. Lopulta hän lähti. Päätin että tässä olisi tilaisuuteni. Odotin hetken, kunnes hän oli ulkona ja lähdin perään. Aloin siis seurata häntä. Hulluko olin, säikäyttäisin vaan tytön lisää. No, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Siis perään.
Olin kävelly tytön perässä jo muutaman kilometrin, meinasin jo luovuttaa. Mutta sitten hän alkoi peruuttaa, edestäpäin tuli mustiin pukeutunut mieshahmo. Hän kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan. Hän juoksi ja katsoi taaksepäin kunnes yhtäkkiä tyttö juoksi suoraan syliini. Hän oli jo lähdössä uudelleen juokesmaan kunnes otin hänestä kiinni ja pysäytin hänet. Heti ensimmäisenä kysyin tietenkin mikä oli hätänä. Tyttö ei sanonut sanaakaan. Vain rimpuili. Pojaksi paljastunut henkilö alkoi lähdestyä uhkaavasti ja pidin vain rimpuilevaa tyttöä sylissäni.
Lopulta minun oli pakko päästää tyttö irti ja hän jatkoi matkaansa, poika kintereillään. En alkanut leikkimään sankari. Totta puhuen se ei tullut edes mieleeni.
Siitä sitten katselin salaa tyttöä ja vaikka kuinka tuijotin suoraan, hän ei liikauttanutkaan katsettaan. Välillä räpytti mustia ripsiään, mutta tuijotti vaan kahvikuppiaan. Lopulta hän lähti. Päätin että tässä olisi tilaisuuteni. Odotin hetken, kunnes hän oli ulkona ja lähdin perään. Aloin siis seurata häntä. Hulluko olin, säikäyttäisin vaan tytön lisää. No, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Siis perään.
Olin kävelly tytön perässä jo muutaman kilometrin, meinasin jo luovuttaa. Mutta sitten hän alkoi peruuttaa, edestäpäin tuli mustiin pukeutunut mieshahmo. Hän kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan. Hän juoksi ja katsoi taaksepäin kunnes yhtäkkiä tyttö juoksi suoraan syliini. Hän oli jo lähdössä uudelleen juokesmaan kunnes otin hänestä kiinni ja pysäytin hänet. Heti ensimmäisenä kysyin tietenkin mikä oli hätänä. Tyttö ei sanonut sanaakaan. Vain rimpuili. Pojaksi paljastunut henkilö alkoi lähdestyä uhkaavasti ja pidin vain rimpuilevaa tyttöä sylissäni.
Lopulta minun oli pakko päästää tyttö irti ja hän jatkoi matkaansa, poika kintereillään. En alkanut leikkimään sankari. Totta puhuen se ei tullut edes mieleeni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.