Minulla on laaja kaveripiiri, tai pikemminkin sanottuna tuttavapiiri, mutta todellisia ystäviä on tasan kaksi. Tuttavia tapaan yleensä vain koulussa tai viihteellä, mutta nyt kesällä kumpikin on hieman tauolla. Valmistuin keväällä, eikä jatko-opiskelupaikkaa ole tiedossa ja siksi pelkäänkin jääväni vielä enemmän yksin. Olen myös aika tuoreessa seurustelusuhteessa, mutta tuntuu, että sekin alkaa olla tuhoon tuomittu.
Olen nimittäin viime aikoina kärsinyt masennuksesta ja sen takia en ole jaksanut sosiaalista elämää tavalliseen tapaan ylläpitää. Istun mielummin kotona kuin lähden esim. baariin. Lähtisin toki jos joku minua sinne pyytäisi, mutta eipähän pyydä. Molemmilla läheisimmillä ystävilläni on parisuhde, joka vie heidän aikaansa ja myös liuta muita ystäviä. Tuntuu myös, että poikaystäväni katselee nykyisin mielummin kavereitaan kuin minua.
Tämä kaikki saa minut tuntemaan itseni täydelliseksi luuseriksi. Tänään sentään yritin tehdä asialle jotain: ehdotin tapaamista poikaystävälleni, koska emme ole vähään aikaan tavanneet, samoin ystävälleni. Kummaltakin sama vastaus: ei nyt jaksa. Tietysti voi ja saakin olla väsynyt, mutta tuntuu, että he ovat sitä aina silloin kun minä haluaisin nähdä. Olen varmaan niin huonoa seuraa, että yksinkin on heillä kivempaa. Nyt on mieli taas pohjalukemissa ja noita kieltäviä vastauksia olen tässä itkenyt kuin suurtakin vastoinkäymistä.
Pitäisi hankkia vissiin elämä, mutta kun ei vaan jaksa eikä osaa :(
Olen nimittäin viime aikoina kärsinyt masennuksesta ja sen takia en ole jaksanut sosiaalista elämää tavalliseen tapaan ylläpitää. Istun mielummin kotona kuin lähden esim. baariin. Lähtisin toki jos joku minua sinne pyytäisi, mutta eipähän pyydä. Molemmilla läheisimmillä ystävilläni on parisuhde, joka vie heidän aikaansa ja myös liuta muita ystäviä. Tuntuu myös, että poikaystäväni katselee nykyisin mielummin kavereitaan kuin minua.
Tämä kaikki saa minut tuntemaan itseni täydelliseksi luuseriksi. Tänään sentään yritin tehdä asialle jotain: ehdotin tapaamista poikaystävälleni, koska emme ole vähään aikaan tavanneet, samoin ystävälleni. Kummaltakin sama vastaus: ei nyt jaksa. Tietysti voi ja saakin olla väsynyt, mutta tuntuu, että he ovat sitä aina silloin kun minä haluaisin nähdä. Olen varmaan niin huonoa seuraa, että yksinkin on heillä kivempaa. Nyt on mieli taas pohjalukemissa ja noita kieltäviä vastauksia olen tässä itkenyt kuin suurtakin vastoinkäymistä.
Pitäisi hankkia vissiin elämä, mutta kun ei vaan jaksa eikä osaa :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vaiheessa. Miten se yksi laulu sanoo että....nuoruus on vaikeaa. Kyllä se välillä onkin, monilla useinkin.
Olet ehkä väsynyt valmistumisesi johdosta. Ehkä susta tuntuu tyhjältä ja elämä epävarmalta koska et tiedä jatkosta ammatin ja työnsuhteen mitään varmaa. Ehkä poikaystäväkään ei ole ihan sitä mitä toivoisit. Ystävilläkin on kaikkea muuta kiireistä etkä aina mahdu heidän kuvioihinsa.
Olet nuori, sulla ei ole kiire mihinkään. Jos et vielä tiedä mitä haluat jatko-opiskella anna ajan kulua, katsele ja tunnustele rauhassa itseäsi ja omaa elämääsi. Elämää ei tarvi eikä kannata alkaa suorittamaan minkään valmiin kaavan mukaan.
Anna itsellesi aikaa, älä hoppuile ja vertaa itseäsi muihin, muiden tekemisiin ja saavutuksiin. Etsi rauhassa oma tiesi, niin ammatin, työn kuin ihmissuhteiden osalta. Muista tykätä itsestäsi niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
"olet nuori-ei kiire mihinkään." ne vuodet vierivät nopeammin kun ymmärrätkään. kyllä nuorena on kiire elää nuoren elämää, vanhemmiten elämätön nuoruus kaduttaa! kyllä, kiire on.
Nuoren ei kuitenkaan kannata säntäillä ja hosua elämässään miten sattuu. Siinä mielessä, isojen asioiden päätöksenteossa, ei ole mitään kiirettä, ei kannattaisi olla.
Kokemuksien hankkiminen on eri asia, niitä on hyvä hankkia on ihminen minkä ikäinen tahansa.
Nuorten on hyvä muistaa, että myös 30-, 40-, 50-,60-jne-vuotiaana voi nauttia elämästä, seikkailla, kokeilla uutta jne. Terveys kuitenkin olisi jo nuoruudesta lähtien hyvä säilyttää mahdollisimman hyvänä.
Siksi nuorten kannattaakin pitää huolta itsestään, terveydestään, jotta niitä terveitä vuosia ja vuosikymmeniä riittäisi...Joskus tuntuu siltä, että joillakin nuorilla on niin kiire elää, että siinä samalla he ajattelemattomuudellaan pilaavat oman terveytensä.
heipähei...
Minunkin tuttavapiiri on todela harva.Kärsin myös masennuksesta vuosi sitten, jolloin isäni kuoli.En ole vain jaksanut elää, ja aina ajattelee että "kaikki on turhaa, ei minusta ole mitään hyötyä".En jaksa laajentaa tuttavapiiriäni, koska pelkään että epäonnistun, ja masennun :((
Voimia sulle, ja kaikille muillekkin!
Nyt ensin haistattelet sille äijälles ja sen jälkeen pistät poikki sen kanssa. Se ei näytä enää juurikaan olevan susta kiinnostunut, niin loppuupahan sekin kurjuus. Kaveriltasi voisit kysyä, että mitäs tämä tällainen peli oikein on? Että hän saisi useammin pyytää sua mukaan jonnekin.