koliikkia yli tilastojen

Nuorempi lapseni huusi oikeasti ensimmäiset puoli vuotta järkyttävän paljon. Nukuin 2-4h yössä, syötin yötä päivää tunnin välein. Ei auttanut maitomerkkien vaihdot, vyöhyketerapia tms. Hän vain huusi ja huusi. Pimeimpinä hetkinä ajattelin, että otan hengiltä itseni ja lapset, en jaksa enempää. Neuvolasta sanottiin, että saataisiin kotiapua. Mies ei halunnut "kyllä minä valvon välillä". Paskat se mitään valvoi. Itse hoidin aina ja totesinkin, että yksinhuoltajuus helpompaa; ero. Nyt poika 9kk ja aivan eri ihminen. Hymyilee, nauraa.. Vaikka välillä oli toivotonta, nyt kadun pahoja ajatuksiani, jumaloin lapsiani.