Mulla on tunnepuolella asioita jotka koen ongelmaksi
Jos joku voi auttaa tai jakaa omaa kokemusta niin se tulee tarpeeseen - en pääse eteenpäin tän asian kanssa.
Seurustelin lyhyen aikaa ihanan ihmisen kanssa johon rakastuin hyvinkin nopeasti. hän halusi erota koska koki tekevänsä väärin, kun oli aloittanut nopeasti uuden suhteen vanhan loputtua - ja että hänen piti olla yksin, ja hän teki ratkaisunsa, joka ei ollut helppo kummallekkaan. Nyt näen häntä jatkuvasti, ja muuten ajattelen häntä lähes jatkuvasti - ikävöin niin kovasti että olo ei ole mikään helppo ollenkaan. Ja pelkään että hän aloittaa uuden suhteen tai tekee sellaisia juttuja joista EN pidä, eli yhdenillanjupinoita tms. Pelkään että menetän hänet kokonaan. Elättelen toivoa, että hän pysyy yksin aikansa, ja kun kokee olevansa valmis, hän ottaa mut takaisin. Taidan elää täydessä harhassa jonka uskon itsekin. En kykene päästämään irti. Hänen menneisyydessään ja nykyisyydessään on paljon asioita joista en pidä ja jotka eivät tunnu hyvältä, ja järki sanoo että tee nyt v*ttu jotain noille tunteille - jatka elämää. Se ei vaan onnistu. Olen yrittänyt tehdä minkä voin .Puhunut muiden kanssa, ajatella, rukoilla, mikään ei näytä auttavan. Alan huolestua että en pääse halustani olla yhdessä ennenkun tapahtuu jotain merkittävää, eli alkaisin vihata häntä jostain syystä, tai että elämääni tulisi joku uusi. Kumpaakaan en halua. Olen henkisesti niin kiinni toisessa että en voi käsittää. Kaikki apu otetaan vastaan. Teen mitä vaan että tilanne korjaantuisi, koska haluan olla yhdessä hänen kanssaan enemmän kun mitään muuta - olen täysin sekaisin ja apua tarvitsen.
Jos joku voi auttaa tai jakaa omaa kokemusta niin se tulee tarpeeseen - en pääse eteenpäin tän asian kanssa.
Seurustelin lyhyen aikaa ihanan ihmisen kanssa johon rakastuin hyvinkin nopeasti. hän halusi erota koska koki tekevänsä väärin, kun oli aloittanut nopeasti uuden suhteen vanhan loputtua - ja että hänen piti olla yksin, ja hän teki ratkaisunsa, joka ei ollut helppo kummallekkaan. Nyt näen häntä jatkuvasti, ja muuten ajattelen häntä lähes jatkuvasti - ikävöin niin kovasti että olo ei ole mikään helppo ollenkaan. Ja pelkään että hän aloittaa uuden suhteen tai tekee sellaisia juttuja joista EN pidä, eli yhdenillanjupinoita tms. Pelkään että menetän hänet kokonaan. Elättelen toivoa, että hän pysyy yksin aikansa, ja kun kokee olevansa valmis, hän ottaa mut takaisin. Taidan elää täydessä harhassa jonka uskon itsekin. En kykene päästämään irti. Hänen menneisyydessään ja nykyisyydessään on paljon asioita joista en pidä ja jotka eivät tunnu hyvältä, ja järki sanoo että tee nyt v*ttu jotain noille tunteille - jatka elämää. Se ei vaan onnistu. Olen yrittänyt tehdä minkä voin .Puhunut muiden kanssa, ajatella, rukoilla, mikään ei näytä auttavan. Alan huolestua että en pääse halustani olla yhdessä ennenkun tapahtuu jotain merkittävää, eli alkaisin vihata häntä jostain syystä, tai että elämääni tulisi joku uusi. Kumpaakaan en halua. Olen henkisesti niin kiinni toisessa että en voi käsittää. Kaikki apu otetaan vastaan. Teen mitä vaan että tilanne korjaantuisi, koska haluan olla yhdessä hänen kanssaan enemmän kun mitään muuta - olen täysin sekaisin ja apua tarvitsen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi naiset aina rakatuvat renttuihin! Onhan ne ihan kivan näkösiä kun piripäissään sliippaavat itseään päivin öin! ei sellaisesta kannata uneksia! sitä paitsi eräät tietyt C-maksa sairaudet ovat enemmän kuin yleisiä noissa piireissä!
Huom. luin nyt vain rivien välistä mutta osoinkohan yhtään oikeaan! itse helpotusta en oloosi tiedä paitsi alkomahooli mitä en suosittele kellekään!
Joo - naiset rakastuvat renttuihin, tässä on nyt niinpäin että olen se renttu ja rakastunut. Ja kyllä, narkomaani, entinen sellainen, tuosta sairaudesta on mahdollista toipua. Ja c-hepatiittia ei ole mulla, kiitos huolenpidosta. Kovin oli hyökkäävää tekstiä - ehkä kannattaa harkita ennenkun päättää vastata jos ei näe kun tuon yhden puolen päihdeongelmasta, ja niinkun sanoin, siihen on olemassa ratkaisu. Ja alkomahoolia en käytä, kuten en muutakaan, ja voin tähän kai lisätä, että tuo tyttö on samaa porukkaa kun minä, entinen veturi myös. Mutta joo, mieti vastauksiasi edes vähän paremmin jos viitsit, meinas alkaa vähän vituttamaan lukea noin mustavalkoista tekstiä
Kumpaakaan ei välttämättä tapahdu, et ala vihata tai tule sitä uutta, joten sen varaan ei kannata rakentaa. Ehkä kannattaisi kysyä itseltään, mikä siinä toisessa on niin ihmeellistä, että sitä ilman ei voi elää? Mihin on koukussa? Tunteita ei voi väkisin muuttaa. Ainoa,minkä niille voi tehdä, on hyväksyä ne ja yrittää ymmärtää itseään. Sinulla on myös oma elämä. Istu alas ja mieti tovi mitä se sinulle merkitsee.En usko, että haluat elää vain toisten kautta.
Eli tarkoitin lähinnä että tunteet ei tule muuttumaan ennenkun tapahtuu jotain merkittävää tässä asiassa, eli kun se löytää uuden = se loukkaa ja tulen varmasti kaunaiseksi molempia kohtaan, tai jos itse tapaan uuden, niin silloin unohdan helpommin. Mut tälläsenään tää tilanne on kyllä ikävä, tosiaan nähdään väkisin useita kertoja viikossa ja sitäkautta unohtaminen on vaikeaa. En osaa sanoa mitään yksittäistä syytä miksi tosta toisesta on tullut noinkin tärkeä mulle. Ekasta kerrasta lähtien kun nähtiin toi ihminen on pyörinyt mun mielessä, sanotaan vaikka näin että ulkoisesti vastaa mun ihannekumppania, ja kun tutustuttiin paremmin huomasin että on siinä paljon muutakin. Toki on luonteenpiirteitä joista en pidä mutta ne ei nyt paljoa paina, ei tässä kukaan täydellinen ole...
samanlaisten tunteiden viidakossa, ja siihen tulokseen tulin, etten halua roikkua sellaisessa ihmisessä jolta en saa mitään. Tietysti on tärkeetä saada rakastaa ja odottaminen on yksi muoto sitä, mutta jos ajattalet että jos tää ihminen sinut takaisin ottaa niin onko se sitä mitä sinä haluat? Itseään ei kannata unohtaa, ei myöskään patistaa, jos tää on sellainen vaihe joka sun elämään kuuluu. Ei kannata ottaa paineita kaikki selviää kyllä aikanaan ja kuuntelet sydämesi ääntä :)
Joo kiitos kaikille vastanneille. Mulla on tosiaan vähän tunnepuolella ongelmia, ja oon onnistunut muodostamaan pakkomielteen tietyllä tapaa tosta toisesta ihmisestä. Ja tilanne ei tästä olisi muuttunut mihinkään - ainakaan mun oman voinnin kannalta, mutta sunnuntaina soitin ja puhuin asiasta ton naisen kanssa, ja saatiin puhuttua aika hyvinkin. Ja mun tarvi näköjään vielä kerran hakea varmistus että sillä ei ole mitään aikomuksia suhteesta, vaikka on jotain toivonkipinää antanutkin. jännä homma, että kun tajusi taas miten epätoivoisesti tossa jutussa roikun, ja sitäkautta näki oman pakkomielteisyytensä ja jälleen kerran syyt miksi en haluais olla ton ihmisen kanssa. Mutta näin meillä tänään.