Kuinka Moni Meistä ajattelee olevansa loppuelämänsä samassa parisuhteessa?
Jos aloitamme suhteen,
onko se sanomatta selvää että Suhde kestää
> Kunnes kuolema Erottaa
> Myötä & VastoinKäymisissä
> Elämän Loppuun asti
Entäs jos vihkiydymme avioliittoon,
pitävätkö lupauksemme vain Tahtomisen osalta?
Pitkissä tai Lyhyissä OlemassaOlevissa suhteissa mietimmekö "tätäkö tämä olikin" ?
Ryhdymmekö Suhteeseen AjanKuluksi, kun ei parempaakaan seuraa osu kohdalle?
Jos aloitamme suhteen,
onko se sanomatta selvää että Suhde kestää
> Kunnes kuolema Erottaa
> Myötä & VastoinKäymisissä
> Elämän Loppuun asti
Entäs jos vihkiydymme avioliittoon,
pitävätkö lupauksemme vain Tahtomisen osalta?
Pitkissä tai Lyhyissä OlemassaOlevissa suhteissa mietimmekö "tätäkö tämä olikin" ?
Ryhdymmekö Suhteeseen AjanKuluksi, kun ei parempaakaan seuraa osu kohdalle?
Vastaukset 46
Vanhimmat
loppuelämän mittaista suhdetta. Haluan että suhde perustuu rakauteen ja rakkaus on taas se hassu ihmisiä yhdistävä tunne side joka syntyy ihastuksesta ja rakentuu tahdosta oppia tuntemaa toinen henkilö paremmin.
Todellakaan ei ole sanomatta selvää että, rakkaus kestäisi loppuelämän.
Pitkä suhde rakentuu toisen kunnioituksesta, eikä siis synny itsestän.
Päiviä,"tätäkö tämä onkin" on elämän perusolemus ja kuuluu kaikeen elämään.
siis minä ajattelen / toivon elämäni loppuunasti kestävää suhdetta.
Suhde on hyvää ajankulua.
onkaan tavoitella jotain noin todella upeeta,
Loppuelämän kestävää suhdetta,
rakkautta, kaikenkärsivää.
Kuinka paljon ihminen onkaan valmis antamaan saadakseen onnen loppuelämäkseen! Lähes kaiken...
elää;)
on myös hyvä elää,
Uskoa : kun löytää sen ystävän, rakkaan,
on Uskossa yhteisen loppuelämän ;D
ikuista rakkautta;
... ettei Rakkaus kuole koskaan mistään syystä?!
Joku teini pienessä hiprakassa.
Mutta kylähän se rakkaus voi kuolla esim jatkuvasti toistuvasta uskottomuudeta johtuen.
Ihminen on kuitenkin niin rajallinen.
| kummallista kyllä | muihinkin syihin kuin uskottomuuteen.
Mustasukkaisuus on eräs rakkautta tappavista voimista.
varmimmat rakkauden tappajat
on kiusalista. Mistähän se muuten johtuu että jossakin suhteessa on mustasukkainen ja toisessa taas ei.
Voisiko se kuitenkin olla vähän "muna/kana " ilmiö.
Mustasukkasuus kasvaa pettämisestä tai pettäminen epäilystä?
jännä asia; Toiset pilaavat elämänsä kokonaan, tuolla aineella.
syntyy ehkä omasta riittämättömyyden tunteesta,
häviämisen pelosta.
Minä jos epäilisin jotain, kysyisin.
Luottamus parisuhteessa luulisi olevan ihan perusedellytyksiä.
Joo luottamus on tärkeää,,, pitkässä suhteessa se joutuu melkoisella varmuudella koetukselle, tavalla tai toisella.
Minä kerran kuulin ( ei siis sattunut minulle ) että joku oli pettänyt miestään koska ajatteli että kuitenkin epäilään.
No mene ja tiedä onko epäilys pettämiseen oikeuttava teko.
Musta sukkaisuuden perusolemus on taas se että, ei usko vaikka kysyis ja sais minkä vastuksen.
Riitämöttömyttä tuntevat melkin kaikki, kaikki muut paitsi NARSISTIT
mitenhän se kestää...
sanotaanko sitä rakkaudeksi vai sopeutumiskyvyksi ;D
viinasta on jännyys kaukana.
Mutta moni pilaa sillä elämänsä ja monen muunkin elämän. Ainut asia jota olen surrut elämässäni on se ajanjakso kun join liikaa.
(ohnan niitä suruja oikeesiti muitakin)
Ei edes vammaisuus harmita niin paljoa, kun se on kuitenkin asia jota en ole itse valinnut.
Kaikki bileet pitäs järjestää niin että viinan tuo se joka sitä juo.
MOLEMMIKSI ;))
ja Rakkauden YlläPito ;D
jännää; miten toisista tulee ketjupolttajia, toisista alkoholisteja; toisista milloin~mistäkin riippuvaisia; toiset hallitsee addiktionsa; toisilla ne nautinnot menee yli; tai ne rupeavat hallitsemaan käyttäjäänsä, jolloin on joko -tai tilanne; ota tai jätä.
Minä en ole tupakan kanssa Tehty jatkuvaa käyttösopimusta, alkoholistiakaan ei minusta tule, eikä huumausaineiden väärin/oikeinkäyttäjää.
Nautintoaineet eivät juhli minussa, kuin väliaikaisesti.
Jännää on elämä, minun mielestäni.
Niin jykevä on rakkaus!
'tappajat' löytyvät samasta suhteesta!
ajattele mitään...päivä kerrallaan menee...
elää päivä kerrallaan, sen kummempia miettimättä; toivomatta, uskomatta;
Tänään olen tässä Sinun Kanssasi, Huomisesta en tiedä, Luotan kuitenkin, kaikkeen, kanssasi, Huomiseenkin ;D
[-näinkö-]
simppeliä,,,, mutta jotenkin ohuen tuntuista.
Eiköhän tuossa tilanteessa juuri iske se riittämättömyyden tunne.
Harva pystyy tuossa tilanteessa olemaan vilpittömästi onnellinen.
Emme kukaan pysty ennustamaan huomista,
emmekä oikeasti pysty lupaamaan itsestämme
huomisen tekoja,
vai pystymmekö ?
Pidämmekö lupauksemme itsellemme ja rakkaallemme,
joka tapauksessa, niin myötä- kuin vastatuulessa!
on kyllä arvoitus,,,mutta lupaus joka annetaan huomiseksi on vipitön pyrkimys.
Kyllä rakastuneet sen tajuu että, kuolema voi erottaa..
yhteiseen Huomiseen ; sitähän se kaikki on, rakkautta , rakkautta, vaan
olla onnellinen....Parempi se on mennä päivä kerrallaan,kuin pitää kaikkea varmana ja itsestään selvänä..Ei koskaan tiedä,mitä tapahtuu...
Ehkä sitä on kolhujen kautta oppinut..."Elämä opettaa,jos ei muuta niin hiljaa kävelemään"...
karisseet kieltämättä; turhat lupaukset, kun tietää rajallisuutensa; sellaista se ihmisen elämä on ... turhat luulot (hui,hai)
Enää en odota mitään. Olen iloinen, jos löytyy ystävä tai ystäviä, mutta suuri rakkaus taitaa mennä ohi niin, että takavalot vilkkuu.
pahasti,
ettei enää usko Rakkauden olemassaoloon.
Se on harmillista.
Osa kivisydämmen ei ole vaivan arvoinen. (lainaus jostaki en muista mistä) Mullekki kävi paskasti mutta silti täytyy jatkaa. Kumma juttu kun on ihan maahan lyöty ja tuntuu että ei enää jaksa . Niin ajatus omasta pikkulapsesta saa taas hymyn kasvoille.
kuvittelin liittoni kestävän vanhuuteen asti...
Jostakin syystä tämä, toinen liittoni, tuntuu suorastaan taivaassa solmitulta:)
Uskon tämän liittoni kestävän kuolemaani asti.
Toivon sydämestäni Teille Yhteistä Loppuelämää.
Upeaa saada Kommenttisi tähän Ketjuun.
olen semmosessa suhteessa nyt, että voin sanoa 'kunnes kuolema erottaa' ja lisäksi uskoisin että tunne on molemmin puolinen. Viisi vuotta (vain) on takana, mutta en ole ikinä rakastanut ketään niin kuin avomiestäni. Me ollaan niin onnellisessa asemassa että myös meidän molempien vanhemmat hyväksyvät meidät - siis yhdessä - ja että me molemmat tykkäämme toistemme vanhemmista. Joskus voi onnistaa..
kaikkea hyvää Teille
Ei omilla, eikä toisin. Tosissaan toimeen, jos kerta niin naksahtaa kohdalleen :D
ainutkertainen, ikuinen
rakkauteni. Yhteistä taivalta kuljimme yli 20-vuotta. Iloa ja surua , rakkautta ja riitelyä , kaikkea saimme kokea liitossamme.....kunnes kuolema meidät erotti. Ei edes onnelliset muistot "voita" tätä ikävää....
Kuolemalle toisen ihmisen menettäminen
on aina tragedia,
vaikka tapahtuneelle ei elävä mitään voi.
Itseni kanssa ja siinä sitä tekemistä onkin, kun ei voi erota kun haudassa, jos sielläkään !
Hetki on tämä, eli ikuisuus on tässä.
ja vahva suhde itseni ja omatuntoni kanssa ;D
oliskin sellanen, niin vois ajatella mitä vastasin ;)
Mutta jos sellanen vielä eteeni tupsahtaa, niin kaiken osuessa kohdalleen, se on kieltämättä loppu elämäni ajaksi ;)) Toivottavasti ainakin ;))
Mikään ei ole ainakaan itsestään selvää, ennen kun se selviää ;))
Pitää ja sen kaikilla osaalueilla, jos niin tulee elämäni aikana vielä käymään ;))
En mieti.. koska jokainen päivä on kuitenkin tavallansa ja tavallaan erillainen ;))
Valitettavasti olen kokenut mielestäni niin ;( mutta toivottavasti en enää toiste, eikä mennyt toistuisi ;))
Kaikkea mennyttä ja niihin liittyviä hyviä asioita, sekä tekoja, kuitenkin tunteilla kunnioittaen ;))
alitajuisesti loppuelämän kestävää suhdetta koko ajan!
Ehkä paineet on sitten kovat,
ohimeneville tilanteille,
Ystävällisille tunteille,
niiden jakamiselle,
sitoutumisen tarpeessa ?
koska se on nykyään jo harvinaista, että suhde kestäisi koko elämän, vaikka sitä ja niin toivoisi elämässään käyvänkin.
Voi se johtua paineistakin, mutta minun mielestäni erotaan ja luovutetaan vaan liian herkästi, aivan pieninmistäkin asioista, haluamatta enää jatkaa ja sovittaa asioita yhteen toisilleen sopiviksi.
Elikkä erotaan liian kevyin perustein.
EII parane ...
Tottakai, annetut sitoumukset täytyy pitää, aina. Olenhan oikeassa, Ellen erehdy?
purkaudu koskaan ?=?