10 vuotias narttu koirani lopetettiin etutassujen halvauksen vuoksi reilu seitsemän viikkoa sitten.
Suren koiraan vieläkin todella paljon.
Koira oli minulle todella tärkeä se on auttanut minut selviämään minun vaikeista ongelmistani. Ne jotka eivät ole menettäneet lemmikiään eivät edes pysty kuvittelemaan miltä se tuntuu. Lemmikin menetys sattuu ainakin minun mielestäni enemmän kuin ihmisen kuolema. Ainakun menen koirani kopin ohitse katson sinne automaattisesti koska koirani nukkui usein siellä. Mutta kopissa nukkuu enää vain tyhjyys. Voisinpa vielä kerran silittää sen ihanaa turkkia. Voisinpa vielä kerran olla sen kanssa edes pienen hetken.
Koirani viimeisiä päiviä oli tuska katsella. Koirani ei päässyt enää itse pystyyn makasi vain paikallaan eikä jaksanut edes häntää heiluttaa.
Tänne voi kaikki purkaa sydäntään lemmikkinsä kuolemasta.
Suren koiraan vieläkin todella paljon.
Koira oli minulle todella tärkeä se on auttanut minut selviämään minun vaikeista ongelmistani. Ne jotka eivät ole menettäneet lemmikiään eivät edes pysty kuvittelemaan miltä se tuntuu. Lemmikin menetys sattuu ainakin minun mielestäni enemmän kuin ihmisen kuolema. Ainakun menen koirani kopin ohitse katson sinne automaattisesti koska koirani nukkui usein siellä. Mutta kopissa nukkuu enää vain tyhjyys. Voisinpa vielä kerran silittää sen ihanaa turkkia. Voisinpa vielä kerran olla sen kanssa edes pienen hetken.
Koirani viimeisiä päiviä oli tuska katsella. Koirani ei päässyt enää itse pystyyn makasi vain paikallaan eikä jaksanut edes häntää heiluttaa.
Tänne voi kaikki purkaa sydäntään lemmikkinsä kuolemasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuoli neljä kuukautta sitten koira, oli 13 vuotias ja sydämen vajaatoimintaan meni. Kyllä me itkettiin kaikki, myös raavas mieheni ja 7 vuotias poika. Kyllä se on suuri suru, ja kyllä koiraansa saa surra, kun ajattelee kuinka monta vuotta se on ollut elämänmenossa mukana. Surussa on monta eri vaihetta ja myös lemmikin kuolemassa ihminen käy ne lävitse kukin omalla tahdillaan. Jos haluat tietää surun vaiheista löydät niistä googlettamalla ja löytyy myös juttuja lemmikin menettämisen aiheuttamasta surusta jonka voi rinnastaa rakkaan ihmisenkin menttämisen aiheuttamaan suruun. Jaksellaan!
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon
Olen myös menettänyt lemmikkejä elämässäni, todella surullisia juttuja, mutta ei voi kyllä verrata rakkaan ihmisen pois menoon, onneksi et ole vielä sellaista kokenut.