Ihmetellen tuon yhden keskustelun lausahdusta: kuulut koirien/rodun vaihtajiin..
missä selvästikin paheksuttiin rodun vaihtamista, kysynkin, että onko teidän mielestänne todellakin paha asia vaihtaa rotua? En siis tarkoita rodun vaihtamisella sitä, että luovutaan vanhasta koirasta ja otetaan tilalle uusi.
Minusta rodun vaihtamisessa ei ole mitään paheksuttavaa! Esimerkiksi ensimmäiseksi koiraksi voi sopia helppo rotu, toiseksi jo vähän vaativampi. Vanhemmalle ihmiselle taas sellainen rotu, joka ei ole liian voimakas jne.
Ja kun oppii tuntemaan erilaisia rotuja, alkaakin jostakin pitää, vaikka aikaisemmin on sellaista rotua inhonnut.
Minulla on rotu, jota nuorempana en olisi mistään hinnasta huolinut sen ulkonäön takia, mutta nyt en muunlaisia enää huolisikaan ulkonäön ja luonteen takia! Tätä rotua olin nuorempana vain nähnyt kuvista, luonteesta en tiennyt mitään.
Mitä mieltä? Asiallista keskustelua, pyydän.
missä selvästikin paheksuttiin rodun vaihtamista, kysynkin, että onko teidän mielestänne todellakin paha asia vaihtaa rotua? En siis tarkoita rodun vaihtamisella sitä, että luovutaan vanhasta koirasta ja otetaan tilalle uusi.
Minusta rodun vaihtamisessa ei ole mitään paheksuttavaa! Esimerkiksi ensimmäiseksi koiraksi voi sopia helppo rotu, toiseksi jo vähän vaativampi. Vanhemmalle ihmiselle taas sellainen rotu, joka ei ole liian voimakas jne.
Ja kun oppii tuntemaan erilaisia rotuja, alkaakin jostakin pitää, vaikka aikaisemmin on sellaista rotua inhonnut.
Minulla on rotu, jota nuorempana en olisi mistään hinnasta huolinut sen ulkonäön takia, mutta nyt en muunlaisia enää huolisikaan ulkonäön ja luonteen takia! Tätä rotua olin nuorempana vain nähnyt kuvista, luonteesta en tiennyt mitään.
Mitä mieltä? Asiallista keskustelua, pyydän.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No ei minun mielestäni rodun vaihtamisessa mitään omituista tai paheksuttavaa ole.Jos tuntuu siltä,että jostain syystä nykyinen ei enää niin "kolahdakkaan",niin järkeväähän se on vaihtaa.On myös paljon muuttuneita elämäntilanteita ym.syitä,että haluaa rotua vaihtaa.Jotkut myös haluavat esim.vanhetessaan vaihtaa ns.helpompaan rotuun,jos on ollut ennen vaativia.Syitä voi olla moniakin.
Jos vanhat koirat huolehtii loppuun saakka,niin ihan sama se on,jos haluaa vaihtaa rotua.Kunhan ottaa toki selvää kunnolla myös uudesta rodusta ja sen sopivuudesta itselle.
Sitä en hyväksy,että jo olevista koirista halutaan päästä eroon uuden tieltä.
viestii, että ei ole varsinaisesti koirastaan pitänytkään. Itse en ole vaihtanut rotua koskaan. Rakastan koiriani.
ettei halua edesmenneen tilalle kopiota, jottei odotukset olisi henkimaailman puolella, vaan vaihtaa rotua, jotta mikään ei niin kamalasti muistuttaisi rakkaasta murresta. Monethan pitävät monista eri roduista, eivät vain ja ainostaan yhdestä...
mutta tavallaan siinä ei osoiteta rodulle kunnioitusta ja se viestii välinpitämättömyyttä.
Jos vaihtaa rotua, miten ihmeessä se olisi osoitus siitä, ettei pitänyt omasta koirastaan? Yksilöitähän koirat ovat.
Minä olen rakastanut jokaista koiraani suunattomasti ja se on ollut sillä hetkellä se oikea rotu minulle. Kuitenkin minulla on ollut elämäni aikana kolmea eri rotua, joista viimeisin on minulle se täysin oikea rotu, jota tuskin tulen vaihtamaan. Vannomatta kuitenkin paras!
viimeiseen rotuun olet ollut tyytyväinen. Mutta turhaan me täällä tapellaan. Odotetaan mitä vakkarit ovat mieltä, niin näemme kuka oli oikeassa.
Ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa tuo, sillä rakastan kaikkia sakujamme(jo edes menneitä) ja nykyistä paljon. Myös koko rotu on kiehtova ja rakas.
Mutta koska nyt tuli itselleni eka 'oma' koira, päädyin lapinkoiraan jota jo olin ihaillut pidempään.
Tarkoituksena olisi sitten joskus, jahka tuo pikkuinen kasvaa ja minullakin isompi asunto omalla pihalla, niin siellä viipottaa myös saku tämän lapikkaan kanssa...
Ei, kyllä minä olen kaikista kolmesta rodusta pitänyt. Mutta tämä viimeisin rotu sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni ja ikääni (ja varmaankin myös tulevaan) parhaiten.
Ei tässä ole mistään oikeassa olemisesta tai tapelusta kysymys, älä ole lapsellinen. Parempi, ettet enää tähän ketjuun kirjoita, jos riidellä haluat.
En ole samaa mieltä lainkaan. Rakastan scäffiäni yli kaiken, mutta melko varmaan otan pienemmän rodun eläkepäivinä kun muutto kerrostaloon joskus taas koettaa.. Riippuu niin paljon elämäntilanteestakin..
14 vuoden aikan on kymmeniä eri rotuisia koiria ollut ja mennyt, niin eiks ole jotain mätää silloin???
Sehä on vast yhden koiran elinikä toi 14 vuotta...
valheellisen vainosi kohdetta.
Ne syyt on selvillä FIKSUILLA ihmisillä ja sinä hakemalla haet jotain syytä solvata.
Joskus vielä huomaat mitä seurauksia tuolla ilkeydelläsi on, huomaat olevasi ypöyksi vailla ketään koska ilkeytesi karkoittaa kaikki läheltäsi.
Jatka vaan samaan malliin niin tuut huomaamaan.
vaan,kuulut niihin pahaisiin rakkiparkoihin joita ei ole tarpeeksi sosiaalistettu ja kasvatettu...lopputulos,purevet aina takaapäin kun eivät edestä uskalla."
omaa taaskaan osannut sanoo,piti tuokin kopsata toiselta,miltä tuntuu fanittaa noin kovasti
Tapahtuuhan tuota rodun ja jopa yksilön ja lajinkin vaihtoa negatiivisista syistä, mutta harvoin kyse on rodun vaihtamisesta vaan paremminkin uuden rodun lisäämisestä laumaan ja harrastukseen.
Ensimmäinen koirani oli sheltti ja vaihdoin sen kuoleman jälkeen lk.collieen. En halunnut toista shelttiä ainakaan heti.. En näe tuollaisessa rodunvaihtamisessa mitään pahaa. Kukin valitsee miten elämäntilanteeseensa sopii ja miten haluaa.
Toinen puoli on sitten nämä jotka hankkivat ensin vaikka dalmiksen, kyllästyvät siihen, hankkiutuvat eroon siitä ja vaihtavat rotikkaan, siitä taas corgiin....jne jne jne. Sitä en taas kovinkaan järkevänä näe, ja paheksunkin vielä tuollaista toimintaa. Sitten on ihan sama kuinka monta rotua huushollista löytyy jos kaikkia rakastetaan ja kaikista pidetään huoli loppuun asti.
ei rodun vaihto ihmisestä huonoa tee, paitsi silloin jos pistää tarkoituksella vanhan pois vaihtaakseen uuteen.
Vanhemmillani on ollut useita eri rotuja, mutta itse kun ensimmäisen oman koiran, westien sain, se oli kertaheitolla ns. se ainoa ja oikea. Tunnen myös erään pariskunnan, jotka ottavat aina edellisen pois nukuttua uuden rodun pennun. Tähän mennessä heillä on ollut cockerspanieli, kultainennoutaja, samojedinkoira, collie ja nykyään espanjanvesikoira. En näe rodun vaihdossa mitään pahaa, kunhan se vaihtaminen ei tapahdu vanhemman koiran kustannuksella.
Kun olin ihan pieni, vanhemmillani oli kääpiösnautseri, joka lopetettiin sen ollessa 13-vuotias, koska sillä oli sydän vika. Olin silloin seitsemän.
Kun olin kolmannella meille otettiin sellainen "hoitokoira", joka oli meillä vuoden. Se oli mäyräkoira.
Viidennellä ollessani olin sain vanhempani suostumaan koiran hankintaan. Tosin, vanhempani halusivat välttämättä mopsin. Itse olin melko kauhuissani. Sellainen lihava ruttunaamako? Yök! Noh, koira oli kuitenkin saatava, joten mopsikin kävi. Nyt en voisi mitenkään sanoa mopseista mitään pahaa, vaikka omani onkin melkoinen tössäle. :D
Olen päättänyt (vaikka eihän sitä voi varmaksi luvata), että elämässäni tulee aina olemaan koiria, jotka ovat erirotuisia. Siinä elämän vaiheessa, kun koulu täyttää elämäni, ajattelin ottaa jonkin pienen ja helpon rodun, kuten chihuahuan. Lisäksi haluaisin huskyn, saksanpaimenkoiran ja belgianpaimenkoiran. Niitä kokeilen sitten, kun olen aikuinen.
Näillä perusteilla olen sitä mieltä, että rodun vaihtaminen ei ole väärin. Kuka nyt jaksaisi aina hoitaa samanrotuisia koiria? ^^