Tasapuolistako, muka???

tavataan.
Sanoo nimimerkki: kokemusta on?

No huomasin, että kunnia mentyä maine kasvoi senkin edestä.
Harmi vaan, etten saa(ta) sitä mitenkään hyödyntää!

viisnollaviis1 kirjoitti:

tavataan.
Sanoo nimimerkki: kokemusta on?

No huomasin, että kunnia mentyä maine kasvoi senkin edestä.
Harmi vaan, etten saa(ta) sitä mitenkään hyödyntää!

Jos niin olet päättänyt. Alkaa mennä jo niin mahdottomaksi että parempi lienee palata taas reaaliin:D

tosiaan;)) kirjoitti:

Jos niin olet päättänyt. Alkaa mennä jo niin mahdottomaksi että parempi lienee palata taas reaaliin:D

Oikeastaan olin yllättynyt siitä, että ajomiehen mukana seksipalstalle siirretyt kirjoitukset eivät tuoneet esim sähköpostiin mitään kommenttia puolesta vastaan, tai muuta seurannaista.

Olisin tietysti voinut rekattuna kirjoittamani
tekstit poistaa omatoimisesti, mutta en katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä mielipiteet ja komentit eivät sillä miksikään muutu, on ne esillä millä osastolla vaan, jos asiayhteys on kuitenkin se, mihin sen alkuaan kirjoitin.

Tuo edellinen kirjoitus on niitä "eimitääntarkoittaviakannanottoja"!

viisnollaviis1 kirjoitti:

Oikeastaan olin yllättynyt siitä, että ajomiehen mukana seksipalstalle siirretyt kirjoitukset eivät tuoneet esim sähköpostiin mitään kommenttia puolesta vastaan, tai muuta seurannaista.

Olisin tietysti voinut rekattuna kirjoittamani
tekstit poistaa omatoimisesti, mutta en katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä mielipiteet ja komentit eivät sillä miksikään muutu, on ne esillä millä osastolla vaan, jos asiayhteys on kuitenkin se, mihin sen alkuaan kirjoitin.

Tuo edellinen kirjoitus on niitä "eimitääntarkoittaviakannanottoja"!

häiritsee kun ei koskaan tiedä miten viesteihin pitäisi suhtautua. Tai eikai se oikeastaan enää häiritse. Sitä ihminen oppii kaikenlaista mm. kirjoittelemaan mitä sattuu päässä liikkumaan ja vähän sen ylikin.

Sama mullekkin on missä ne kirjoitukset on, ongelma on lähinnä siinä että pitäs vähän miettiä ennenkuin kirjoittaa. Sitten kun itse lukee kavahtaa omia ajatuksiaan :))

pikkaisen kirjoitti:

häiritsee kun ei koskaan tiedä miten viesteihin pitäisi suhtautua. Tai eikai se oikeastaan enää häiritse. Sitä ihminen oppii kaikenlaista mm. kirjoittelemaan mitä sattuu päässä liikkumaan ja vähän sen ylikin.

Sama mullekkin on missä ne kirjoitukset on, ongelma on lähinnä siinä että pitäs vähän miettiä ennenkuin kirjoittaa. Sitten kun itse lukee kavahtaa omia ajatuksiaan :))

kanssa huomannut, että joku vanha "oma" kirjoitus tuntuu monesti kovin 'oudolta', mutta ajattelen silloin niin; ainakin osittain se 'tuntu', johtuu siitä, että ei ole samassa tunnetilassa, kuin sitä kirjoitusta laatiessa oli.

Kirjoitan yleensä aina niin, että se lähtee omasta kokemuksesta ja siten hyvin subjektiivinen ja tunnetila antaa siihen sävyn.

Lisäisin vielä, että kun olen koneen äärellä, en ole kovin valikoiva keskustelujen aiheista, vaan otan sponttaanisti niihin osaa.Pelkästään ne ketjut, jotka vatvovat henkilöiden ominaisuuksia(läh, negatiivisia), ohitan, tai yritän puolustaa vainottua, oli hän sitten vaikka ajomies. Edellyttäen, että hän siinä ketjussa on siihen asti pysynyt asiallisena ja keskittynyt aiheeseen, ei henkilöarvosteluun itse.

Tasapuolisuutta yritän edistää ja mieluumin olla tukena, kuin maahanlyöjänä.
Tietysti monesti olen tehnyt ja tulen tekemään vastoin omia arvojani ja siksi 'joudun'(onneksi voi) pyytämään kirjoituksiani anteeksi.
Se ei ole minulle edes vaikeaa, mutta yritän kuitenkin osallistua niin, että siihen ei kovin usein olisi tarvetta. Sekin tietysti on niitä 'suureita', josta jokaisella on omat määritelmät ja arvomaailma, miksi ja, koska se on tarpeen??


Kaipa se on hyvä että olisi armolinen itseään, tai ainakin toisia kirjoittajia kohtaan.

viisnollaviis1 kirjoitti:

kanssa huomannut, että joku vanha "oma" kirjoitus tuntuu monesti kovin 'oudolta', mutta ajattelen silloin niin; ainakin osittain se 'tuntu', johtuu siitä, että ei ole samassa tunnetilassa, kuin sitä kirjoitusta laatiessa oli.

Kirjoitan yleensä aina niin, että se lähtee omasta kokemuksesta ja siten hyvin subjektiivinen ja tunnetila antaa siihen sävyn.

Lisäisin vielä, että kun olen koneen äärellä, en ole kovin valikoiva keskustelujen aiheista, vaan otan sponttaanisti niihin osaa.Pelkästään ne ketjut, jotka vatvovat henkilöiden ominaisuuksia(läh, negatiivisia), ohitan, tai yritän puolustaa vainottua, oli hän sitten vaikka ajomies. Edellyttäen, että hän siinä ketjussa on siihen asti pysynyt asiallisena ja keskittynyt aiheeseen, ei henkilöarvosteluun itse.

Tasapuolisuutta yritän edistää ja mieluumin olla tukena, kuin maahanlyöjänä.
Tietysti monesti olen tehnyt ja tulen tekemään vastoin omia arvojani ja siksi 'joudun'(onneksi voi) pyytämään kirjoituksiani anteeksi.
Se ei ole minulle edes vaikeaa, mutta yritän kuitenkin osallistua niin, että siihen ei kovin usein olisi tarvetta. Sekin tietysti on niitä 'suureita', josta jokaisella on omat määritelmät ja arvomaailma, miksi ja, koska se on tarpeen??


Kaipa se on hyvä että olisi armolinen itseään, tai ainakin toisia kirjoittajia kohtaan.

miten oma tapa kirjoittaa muuttuu. Alussa sitä on kovin arka ja varovainen eikä millään tohdi näppäillä ajatuksiaan esille.
Kun on kirjoitellut jonkin aikaa niin tämähän käy yhä helpommaksi:))
Minä en kirjoita oikeastaan mitään omista kokemuksista, siis henkilökohtaisista, vaan sellaisista asioista joista olen kuullut muilta, siis tavallaan muiden kokemuksista.
No, joskus heikkona hetkenä voi joku pieni murunen olla omaa itseäni;))

Tutavapiirissäni on useita henkilöitä jotka lukevat näitä palstoja jopa päivittäin, kuitenkin aika harva kirjoittaa tänne mitään. Tuonkin seikan vuoksi en kirjoittele juurikaan omaan elämääni liittyvistä asioista.

on se .. kirjoitti:

miten oma tapa kirjoittaa muuttuu. Alussa sitä on kovin arka ja varovainen eikä millään tohdi näppäillä ajatuksiaan esille.
Kun on kirjoitellut jonkin aikaa niin tämähän käy yhä helpommaksi:))
Minä en kirjoita oikeastaan mitään omista kokemuksista, siis henkilökohtaisista, vaan sellaisista asioista joista olen kuullut muilta, siis tavallaan muiden kokemuksista.
No, joskus heikkona hetkenä voi joku pieni murunen olla omaa itseäni;))

Tutavapiirissäni on useita henkilöitä jotka lukevat näitä palstoja jopa päivittäin, kuitenkin aika harva kirjoittaa tänne mitään. Tuonkin seikan vuoksi en kirjoittele juurikaan omaan elämääni liittyvistä asioista.

kokemuksia jopa realiaikaisia tapahtumia monesti laitan mukaan kirjoituksiini.

Olen aina elänyt ilman kulissia ja ilmeisesti geenit/ koti/ ympäristö (tuttu synnyinkylä asuinpaikkana), sen tekevät helpoksi.
Eräs mottoni on; miksi salata sellaisia aivan jokapäiväisiä kivoja tai epämiellyttäviä asioita, joita kuitenkin jokaisella ihmisellä matkalle sattuu.

On helpompi elää läpinäkyvästi ja avoimena, niin ei tarvitse olla "juoruilun" kohde ja jos kohteeksi joutuu, niin ystävät, jotka 'asiani' tietävät, jättävät 'joutavat'nyanssit omaan arvoonsa ja osaavat suhteuttaa sen kokonaisuuteen.

Olen saanut kotoa mallin ja pyrkinyt jatkamaan ketjua avoimuudesta ja rehellisestä asenteesta itseään ja tekemisiään kohtaan.

Varmasti tämä ei ole jokaiselle sopiva asenne, mutta itse olen näin elänyt ja vähillä vammoilla selvinnyt henkisillä asioilla mitaten.

ps.Itse ei välttämättä vammojaan tunnista, mutta ainakin ilman elämää vaikeutavia tunteita: katkeruus, kateus, tyhjyys, olen pääsääntöisesti voinut elää ja siitä olen kiitollinen omille vahmemmille, läheisilleni ja ympäristölle, jotka kaikki ovat sen mahdollistaneet.

viisnollaviis1 kirjoitti:

kokemuksia jopa realiaikaisia tapahtumia monesti laitan mukaan kirjoituksiini.

Olen aina elänyt ilman kulissia ja ilmeisesti geenit/ koti/ ympäristö (tuttu synnyinkylä asuinpaikkana), sen tekevät helpoksi.
Eräs mottoni on; miksi salata sellaisia aivan jokapäiväisiä kivoja tai epämiellyttäviä asioita, joita kuitenkin jokaisella ihmisellä matkalle sattuu.

On helpompi elää läpinäkyvästi ja avoimena, niin ei tarvitse olla "juoruilun" kohde ja jos kohteeksi joutuu, niin ystävät, jotka 'asiani' tietävät, jättävät 'joutavat'nyanssit omaan arvoonsa ja osaavat suhteuttaa sen kokonaisuuteen.

Olen saanut kotoa mallin ja pyrkinyt jatkamaan ketjua avoimuudesta ja rehellisestä asenteesta itseään ja tekemisiään kohtaan.

Varmasti tämä ei ole jokaiselle sopiva asenne, mutta itse olen näin elänyt ja vähillä vammoilla selvinnyt henkisillä asioilla mitaten.

ps.Itse ei välttämättä vammojaan tunnista, mutta ainakin ilman elämää vaikeutavia tunteita: katkeruus, kateus, tyhjyys, olen pääsääntöisesti voinut elää ja siitä olen kiitollinen omille vahmemmille, läheisilleni ja ympäristölle, jotka kaikki ovat sen mahdollistaneet.

"sysäys" jonka vuoksi kiinnostuit tästä kirjoittelusta ?

viisnollaviis1 kirjoitti:

kokemuksia jopa realiaikaisia tapahtumia monesti laitan mukaan kirjoituksiini.

Olen aina elänyt ilman kulissia ja ilmeisesti geenit/ koti/ ympäristö (tuttu synnyinkylä asuinpaikkana), sen tekevät helpoksi.
Eräs mottoni on; miksi salata sellaisia aivan jokapäiväisiä kivoja tai epämiellyttäviä asioita, joita kuitenkin jokaisella ihmisellä matkalle sattuu.

On helpompi elää läpinäkyvästi ja avoimena, niin ei tarvitse olla "juoruilun" kohde ja jos kohteeksi joutuu, niin ystävät, jotka 'asiani' tietävät, jättävät 'joutavat'nyanssit omaan arvoonsa ja osaavat suhteuttaa sen kokonaisuuteen.

Olen saanut kotoa mallin ja pyrkinyt jatkamaan ketjua avoimuudesta ja rehellisestä asenteesta itseään ja tekemisiään kohtaan.

Varmasti tämä ei ole jokaiselle sopiva asenne, mutta itse olen näin elänyt ja vähillä vammoilla selvinnyt henkisillä asioilla mitaten.

ps.Itse ei välttämättä vammojaan tunnista, mutta ainakin ilman elämää vaikeutavia tunteita: katkeruus, kateus, tyhjyys, olen pääsääntöisesti voinut elää ja siitä olen kiitollinen omille vahmemmille, läheisilleni ja ympäristölle, jotka kaikki ovat sen mahdollistaneet.

silloinkin kun ei kaikkea eläämäänsä julkisesti käsittele. Ei se välttämättä salaamista ole. Lienee tämäkin tavallaan luonteen ominaisuus. Toisille ihmisille se on niin helppoa kertoilla omista kokemuksistaan. Itse olen enemmän kuuntelijan roolissa eikä se silti estä esittämästä omia mielipiteitä asioista.

alunperin se kirjoitti:

"sysäys" jonka vuoksi kiinnostuit tästä kirjoittelusta ?

olekkaan edes miettinyt tähän mennessä.

-yks syy omaan kokeiluun saattoi olla pojan "viihtyminen" koneella.

-toinen varmaan, oli etsiä täytettä arkipäiville, sillä poika meni siviilipalvelukseen "kauas" ja nuorin tyttö viikot opiskelemassa muualla, vaimo arjet ja usein myös viikonloput töissä ja minulla lääkärin "määräys" jättää ne loputkin työni, joita yritin vielä tehdä.

-sattumaa myös isolta osin. Meillä oli koneella aloitussivuna tämä eniron Suomi-24 sivu. Lehtien ja uutisten lukeminen oli yleensä se mitä täällä selailin ja sitten huomasin keskustelut ja alkuun siellä tiede&älykkyys sekä auto&liikenne-palstat. Varsinkin autojutut tuntui aivan hiekkalaatikkoleikeiltä ja tiede&älykkyys oli kyllä mielenkiintoisia luettavaksi, mutta oma teoreetinen osaamattomuus hankaloitti siellä 'jutustelua'.

Nämä ikäryhmäsivut oli pitkään vain silmänilona ennenkuin kehtasin lähteä opettelemaan kovin ruosteista kirjoitustaitoa ja joka ei ollut kouluaikanakaan mitään lempiaheita.
Oli melkoisia 'synnytystuskia'saada edes senverran tolkullisia lauseita aikaan, että niitä kehtas esiin laittaa.

Vieläkin kirjoittaminen vaikeaa ja lauserakenteissa kummallisuuksia, joita jopa itsekin huomaan, mutta onko tottumista tai kevyempi suhtautuminen omiin kirjoituksiin syynä, niin en enää juurikaan esikatsele tekstiäni vaan "selittelen" niitä jos joku ei pääse käsitykseen, mitä niillä ajoin takaa.

voi olla kirjoitti:

silloinkin kun ei kaikkea eläämäänsä julkisesti käsittele. Ei se välttämättä salaamista ole. Lienee tämäkin tavallaan luonteen ominaisuus. Toisille ihmisille se on niin helppoa kertoilla omista kokemuksistaan. Itse olen enemmän kuuntelijan roolissa eikä se silti estä esittämästä omia mielipiteitä asioista.

Rehellisyys ei ole sidottu avoimuuteen, mutta ei myös pois sulje sitä.

Aivan sitä rehellisyyttä en tarkoittautkaan vaan niin että yritän elää 'rehellistä'elämää ilman kulissaja ja pyrin suhtautumaan itseeni ja tekemisiini realisesti.

Mielipiteitä voi esittää aivan hyvin tuomatta niihin omaa elämäänsä, ja varmaan suurin osa näin tekeekin ja se on aivan ok.
Myöskään mielipiteillä ole sen enempää painoarvoa, laittaako niihin omaa elämää esille.

Se miksi niin teen, on ilmeisesti niin sisäänkirjoitettu ominaisuus, että seepran tapaan en pääse eroon raidoistani.

Avoimuus onkin vähän vaikeampi tapaus. Miten kukin rajaa ja kuinka pitkälle avoimuudessa missäkin asiassa on syytä mennä tai voi mennä.

Nämä ovat niitä makukysymyksiä, jossa jokaisella pitääkin olla oma kontrolli ja rajat.

viisnollaviis1 kirjoitti:

Rehellisyys ei ole sidottu avoimuuteen, mutta ei myös pois sulje sitä.

Aivan sitä rehellisyyttä en tarkoittautkaan vaan niin että yritän elää 'rehellistä'elämää ilman kulissaja ja pyrin suhtautumaan itseeni ja tekemisiini realisesti.

Mielipiteitä voi esittää aivan hyvin tuomatta niihin omaa elämäänsä, ja varmaan suurin osa näin tekeekin ja se on aivan ok.
Myöskään mielipiteillä ole sen enempää painoarvoa, laittaako niihin omaa elämää esille.

Se miksi niin teen, on ilmeisesti niin sisäänkirjoitettu ominaisuus, että seepran tapaan en pääse eroon raidoistani.

Avoimuus onkin vähän vaikeampi tapaus. Miten kukin rajaa ja kuinka pitkälle avoimuudessa missäkin asiassa on syytä mennä tai voi mennä.

Nämä ovat niitä makukysymyksiä, jossa jokaisella pitääkin olla oma kontrolli ja rajat.

yritin tuossa edellä tuoda esille. Pakostahan sitä omaa elämääkin siinä mukana tietenkin on, tavalla tai toisella.

Ehdin painaa "lähetä viesti" -painiketta. Painoin moneen kertaan keskeytä-näppäintä, koska samalla hetkellä, kun lähetin viestin huomasin nimimerkissä kirjoitusvirheen. Korjasin virheen, ja lähetin viestin uudelleen. Ohjelma tulkitsi sen toiseksi lähettäjäksi, joten molemmat viestit tulivat läpi. ;)