Hän hymyili silloin, nauroi, puhui ja eli. Hän katsoi silmiin toisin kuin joku muu. Noista silmistä vielä kenties tuiketta kantautuis. Ne aitoina muistan, vaikka päällä onkin aikojen huntu. Kuin lähellä, ei yökään sitä estä, parhaiten tähtikin näkyy pimeydestä. Niin tutulta tuntuis jos joskus taas hänet tapaisisin. Ihanaa olis olla seurassa rennon ja vapaan...????
Mikalle
"Hoh hoijaa"
0587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.