Niin, onko teitä? Olen sporttinen, VÄHÄN poikamainen tyttö ja olis kiva löytää muita urheilusta pitäviä tyttöjä. Olen Helsingistä. Onko teitä täällä palstalla?? ps. tää ei sit todellakaan ole mikään treffi-ilmoitus, olis kiva vaan tietää minkälaisia lajeja harrastatte ja kuinka paljon...
Muita sportteja?
-Sporty-
392648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000017810112
todellakin on. Mä taas olen "tyttömäinen" sporttaaja, lajeina aerobic, sali, uinti (lähinnä räpiköinti), spinning ja parin viikon päästä meen potkunyrkkeilykurssille ja syksymmällä jatkan mahd. (aikataulujen salliessa) vanhaa tanssiharrastustani. Mitkäs sun lajit on? Niin ja siis Hki on myös mun suuntani...
potkunyrkkeilyä? Entä missä spinnaat?
alkeiskurssille vasta. Ilmainen lajinäytös on ma 14.8 Gb gymillä (thainyrkkeily, jujutsu, potkunyrkkeily...) ja siellä voi vielä ilmoittautua kurssille, joka varsinaisesti alkaa 16.8...eikä oo ees kovin kallis kurssi...Hmm...kerro sä eka missä spinnailet..niin uskallan ehkä sit sanoo...
Gb Gymillä,vai siis se lajiesittely vaan siellä? Mä spinnaan Töölössä. Onko sama suunta?
on siellä ja samoin kurssi. Kuin nii? En spinnaa Töölössä. Ootko ite ajatellu kenties potkunyrkkeilyn alottamista?
ja tykkää, kiinnostais kokeilla. Kuulema rankka laji ja vaatii ihan puhtaan jätkäluonteen! Ei siis sama suunta spinnaamisella.
...oon kuullu et rankka laji, mut se juuri yks syy miksi se kiinnostaa. Jätkäluonne? Mitä tarkoitat sillä? Eiku mukaan vaan!
oli 16.8? Gb Gymin tiloissa? Pitäisköhän lähtee kanssa kattomaan??!! Samaa matkaa? ;-) Jätkäluonne, perus kova, ainakin mun kamu on aika "jätkä",ei mikään prinsessa ja sanonut ettei laji sovi läheskään kaikille...
ihan kiva ois saada joku kaveriksi mukaan. 14.8 on siis ilmainen lajiesittely kuudelta. Oon menossa tsekkaa sen, mutta oon jo ilmottautunut potkunyrkkeliykurssille. Tsekkaappa sivu http://www.gbgym.com/ ja sieltä peruskurssi, jonka sivun alalaidassa mainitaan lajiesittelystä. Itse en ole mikään "rekkis", jos nyt kategorisoidaan, mut en tosiaan mikään prinsessakaan! Laji ei varmasti sovi kaikille.
Niin, siis kun meet sivulle, klikkaa eka Gb Gym Helsinki ja sit sen jälkeen peruskurssi jne...
vaikuttaa...Oletko tutustunut lajiin aiemmin,siis tunnetko lajia harrastavia, heidän kommenttejaan? Ovatko he ns. jätkiä kuten tämä mun ystis? Mun kaveri kun on vaan yksi lajia harrastavista ja se hyppäis vaikka benji-hypyn! ;-)
tunne, muuta faktaksi tiedän, et yleensä lajin aloittajat ovat ikävuodeltaan 20-30 -vuotiaita sukupuolijakaumaltaan 40-60% miesenemmistöön kääntyen. Mutta väliäkö hällä? Millanen ite oot ja minkä ikäinen? Mä olen 25-vuotias. Enkä mä nyt itseäni jätkäksi luonnehtisi, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Oon kyllä päättäväinen, määrätietoinen, asenteellinen ja vahvaluonteinen, jos ne nyt sitten on jotenkin maskuliinisia piirteitä. Kuis sul? Mua ei benji innosta, mut laskuvarjohyppy kylläkin. Sukelluksesta on pari kurssia taka taskussa jne...
ehtinyt...Pitäisköhän sitä uskaltautua vaan mukaan...miten tästä edettäisiin? Olen 23v. Onko sulla sähköpostia jos meilailu onnistuis paremmin?
"lajeina aerobic, sali, uinti (lähinnä räpiköinti), spinning ja parin viikon päästä meen potkunyrkkeilykurssille ja syksymmällä jatkan mahd. (aikataulujen salliessa) vanhaa tanssiharrastustani."
Missä ihmeen vaiheessa ehdit vaalimaan ihmissuhteitasi? Tai käymään työssä/opiskella? Hei herätys, tuo alkaa kuulostamaan jo aikamoiselta pakkomielteeltä...Seurusteletko? Tuskinpa. Ei kai sulla aikaa sellaiseen riittäisikään. Itse pidän myös urheilusta, mutta rajansa kaikella...Sulla menee tyttöhyvä elämä ohi tuollatavalla. Ei tuo ole enää normaalia. Saanen anteeksi suoran kommenttini mutta olen nähnyt kaltaistesi himourheilijoiden romahtavan ja se ei suinkaan ole päämääräsi, eihän? Liika on liikaa.
Kysykin itseltäsi;tekeekö tuo kaikki liikunnan määrä sinut onnelliseksi? Vai onko olosi koko ajan vain tyhjempi ja tyhjempi? Pitää harrastaa enemmän ja enemmän, mikään ei riitä. Se on addiktio, addiktio on mielenterveydellinen häiriötila.
mullekin jos niin [email protected].
mieltä. Urheiluharrastukset on hyvä juttu, mutta kyllä elämässä pitää olla muutakin. Harmittavan usein törmää näihin tosi sporttisiin tyttöihin, jotka eivät osaa edes keskustella mistään muusta kuin treenaamisesta. Joskus kannattaisi esim. lukea kirjojakin ja myös ihan vaan olla.
...olen yliopisto-opiskelija, joten kyllähän sitä kirjojakin tulee väkisinkin luettua. Urheilu vaan on se, mikä mut ns. pitää elossa, se antaa energiaa, ei ota. Olen sitä mieltä, että jokainen valitsee itse sen miten elämänsä viettää. Minulle elämä ei ole pelkästään sohvaperunanana makoilua, vaikka sekin välillä on mukavaa. Tiedän kyllä omat rajani, mutta jos koen haluavani elämääni lisää aktiviteettia ja kunnon treeniä lähden sitä myös etsimään, koska haluan kehittyä. Joskus sitä vaan kaipaa elämäänsä lisää haasteita...
Addiktio on jo häiriötila mutta onko mahdollista että urheilu on oma valinta? Mulla ainakin, hoidan nimittäin ihmissuhteeni liikunnan parissa eli käyn parhaan kaverin kanssa usein treenaamassa. No, on pakko myöntää että muita kavereita ei ehdi oikeastaan nähdä muuta kun koulussa mutta se on valintani. Mut ainakin tekee iloiseksi se että on hyvä olo itseni kanssa ja toisaalta, kun on aina treenannut ja harrastanut paljon en minäkään taida edes tietää mistään muusta mutta en sano että valintani olisi silti huonompi. Kyllä toki pidän treenilomaa ja loukkaantumisiakin kun tulee on pakko pitää lomaa ja silloin ehtii vain olla jos haluaa. Ja uskomatonta kyllä, seurustelukin onnistui joskus, nyt en sitä edes halua sillä pakko myöntää, oma treenaaminen ja kisaaminen menee edelle.
Mulla lajina siis alppihiihto, 4krt/vko lajitreenit talvella, siihen päälle lenkit ja aerobicci ja puntti. Omaks rauhottumisekseni käyn myös uimassa, se on mielen liikuntaa. Kesällä sit enemmän käyn salilla ja aerobicissä ja juoksemassa mut pidän myös kavereiden kanssa hauskaa pelaamalla rantalentistä, korista tai jalista. Se on ihan mukavaa kun kaveritkin on urheilijoita niin tietää, minkä parista ystävänsä löytää.
seurustelen kyllä, mutta me molemmat ollaan urheiluhulluja..
treenit kestää päivittäin 2-3tuntia. kyl siin ehtii sit viel töiskin ja koulus käyd, nähdä kavereita.. ja yöt kuorsata rakkaan sänkyssä..
elämä on laiffii:)
mä treenaan n. 10-15 tuntia viikossa urheilua, opiskelen yliopistossa, käyn töissä ja tapaan kavereitani...siis normaalia elämää. Kyllähän sitä ehtii, kun vaan järjestää elmänsä niin ja muistaa, että kaikki on omaa valintaa. Kyllä sohvalla löhöäminen ja telkun kattominenkin tuntuu välillä kivalta, ku sitä ei tee liikaa ja herkuttelu silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla, kun käy ahkerasti treeneissä...
....en pahalla, mutta ei tuollainen määrä normaalia enää ole.
Normaali on taas vain määritelmä. Kullakin ihmisellä on varmasti joka asiaan omat rajansa niin liikunnan kuin kaiken muunkin suhteen. Jos paikat, pää, ja muu elämä sen kestää, ennen kaikkea, se tuntuu hyvältä ja osaa myös ottaa liikuntalomaa, on liikunta missä määrin tahansa harrastettuna mainio energian tuottaja. Jotkut ei vaan osaa olla paikallaan... :D
Voihan sitä tietysti elämänsä järjestellä ja tavallaan "suorittaa". Aika hurjalta kuulostaa silti. Kaikki on niin järjestelmällistä, eikä elämän "ihmettelyyn" ja ajatteluun oikein jää aikaa. Jos kokoajan vaan mennä touhottaa, ei oikein pysty kuuntelemaan omaa sisintään. Ei ns. osata olla yksin itsensä kanssa. Mutta niin, oma valintahan se on. Niinhän se on tavallaan minkä tahansa addiktion kanssa.
Usein vaan nämä sporttitytöt on aika tylsiä, kun kokoajan vaan puhutaan treenaamisesta, ruokavalioista ja rasvaprosenteista. Sen takia ne varmaan viihtyykin lähinnä keskenään, kun muut eivät jaksa kuunnella ;)
(En nyt puhunut nimimerkki Topsportista, kun en häntä tunne, vaan ylipäätään tuntemistani himourheilijoista)
käy tommosia keskusteluja, älyllinen kapasiteettini on pikkuisen laajempi, sori vaan. En ole vuosiin sairastellut, väsynyt olen aika harvoin ja olen muutenkin melko iloinen ja pirteä ihminen. Jos jostain syystä treenaaminen jää vähäksi aikaa vähemmälle (lomalla ulkomailla 2 vkoa) huomaan sen heti fyysisessä kunnossa ja alan voida huonosti. Ihmiset, jotka eivät liikuntaa liiemmin harrasta, eivät huomaa eroa ja siksi arvostelevat himourheilijoita. Minulle se antaa paljon enemmän kuin ottaa!
kaikki kilpaurheilijatkin on epänormaaleja...mä en edes treenaa läheskään niin paljon kuin he...
Joo, sama täällä. Outoa kun pitää "puolustella", kumminkin suhteellisen terveellistä valintaa. Ja kummaa yleistämistä taas joillain, että sporttimimmit sitä ja tota, heh.. Miten sitten telkkaria 20 tuntia viikossa tuijottavat, tai baarissa istujat? Eikö ne puhu muusta?, ja onks kaikki samanlaisia.. jep.jep.. :)
on vaan kateellisia, ylipainoiset haukkujat istuu nallessa flanelleissansa, 10 tuoppi kädessä ja nortti huulessa. urheilkaa ihanat naiset, teitä on ilo katsella salilla:)
ihmettelen kovasti tätä kovaa puolustamista liikunnasta! sehän on selvä,että liikunta auttaa pysyy terveenä. tarkotan nyt esim. sellasta, että jos on jotain selkäongelmia jne. niin ei ne kyllä siellä sohvalla makaamisella parane. oikein tehtynä treenit tuottaa iloa että vahvuutta lihaksistoon, kunhan ei heti esim. bodypumpissa laita liian isoja painoja ,-) mun mielipide on tämä. käyn itse salilla 3 - 4 kertaa viikossa ja usein otan tuplatunnit. iloinen ja pirteä olen. saanu ryhdin kuntoon kovalla harjottelulla ja sekä saanut selkä että niska ongelmat pois, sekä paljon kivoja kavereita.
annetaan jokaisen elää!
..urheilu on ihanaa! Joidenkin vaan on niin vaikea ymmärtää, että elämästä nauttimiseen ei aina tarvi niitä ulkoisia välineitä (syöpöttely, juopottelu, pilveily jne...), vaan hyvä olo tulee sisältä (omat endorfiinit). Ihan kumma, kun täytyy puolustella. Mä ainakin tiiän ite rajani ja hyvin jaksaa vetää treeniä eikä paikat oo hajoillu :)
...toi oli hyvä. Semmoset kaljan lipittelijät ei vois enää yhtään kauempana olla mun elämästä...en vaan valitettavasti arvosta semmosta meininkiä, vaikka en absolutisti olekaan.
Olin nuorempana vuosikausia urheiluaddikti.
Treenasin vakavasti lapsesta asti uintia seurassa - valitettavasti allergisoiduin vedelle ja lupaava uimarin ura katkesi siihen.
Ei se mitään, vaihdoin lajia, mutta missään en sitten enää ollut kilpatasolla.
Treenasin sulkista, salia, biccasin, nyrkkeilin ja fillaroin kodin, opiskelupaikan ja työpaikan välit (pyöräilyä päivässä 50-70 km) muun urheilun lisäksi.
Ehtiihän siinä nähdä ihmisiä --- kun on täysin päihteetön ei tarvitse kuin 4 tunnin yöunet, joilla pärjää mainiosti ja ehtii pyörittää tätä ihmissuhde/opiskelu/työ/treeniviidakkoa.
Kunnes tuli pysähdys. Paha onnettomuus. Liikuntakielto. Pitkäksi aikaa. Ja juoksu ja hyppimiskielto lopun elämäksi. Siihen loppui treenaaminen. Ja kyllä siitä sellainen henkinen paha olo tuli, että ei paremmasta väliä. Olipahan syy lopettaa täysraittius ja terveet elämäntavat. Otti päähän ja oli valtavan levoton oli kokoajan. Piti keksimällä keksiä tekemistä liikunnan sijaan. Keksin kyllä onneksi uusia addiktioita tilalle.
Nyt, nelikymppisenä ylipainoisena lukutoukkana muistan vieläkin miltä tuntui kun lääkäri ilmoitti minulle, alle kolmikymppiselle. "Kai sinä ymmärrät, että et voi enää jatkaa sulkista eikä tällä jalalla saa koskaan juosta tai hyppiä. Mieluummin varot myös selkääsi, vaikka nyt säikähdyksellä selvisitkin. Rankasi on sen verran pahasti kuitenkin mennyt."
Urheilla saa toki, mutta intohimo ja endorfiini kannattaa opetella ottamaan myös muista lähteistä kuin liikunnasta. Kun se kielletään, tulee Kamala olo!:-)
ole, että sitä on joko himourheilija tai sitten kaljaa kittaava läski. On sitä välimuotojakin. Kumma, että nämä urheilijatytöt ovat näin herkkänahkaisia ja heti vastaavasti syyttelemässä muita;) Varsinkin kun erikseen sanotaan , ettei jotain tiettyä nimimerkkiä tarkoita ;)
Kyllä se urheilukin voi mennä överiksi joillain.Ei sen myöntäminen tee urheilusta pahaa asiaa, eikä tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Tottakai on hyvä urheilla, mutta elämässä pitää tosiaankin olla myös muuta. Esim. kulttuurinharrastamista. Kaikilla sporttitytöillä niin ei ole ja se tekee heistä tylsiä yhdenasian ihmisiä. Yhtälailla ns, kulttuuri-ihminen voi olla tylsä, jos hän ei puhu muusta kuin esim. kirjallisuudesta. Monipuoliset ihmiset ovat kiinnostavia. Tämä on minun kokemukseni. Ja minäkin siis kyllä myös urheilen.
ihan samaa mitä kirjoitit.Minä en ole himotreenaaja,vaikka paria lajia harrastankin,ajatuksena suoritusten parantaminen ja katsominen mihin asti rahkeet riittävät.
Kuitenkin harrastan myös kulttuuria,ja silloin tällöin myös kaljan kittaamista.En yleensäkkään jaksa puhua treeneistäni kenenkään kanssa,vaan kuppilassakin vaihdan hyvin nopeesti puheenaihetta,vaikka tiedänkin tyyppejä lajini kiinnostavan.Enkä myöskään jaksa urheilusta kuulla,kun on niin paljon muutakin mistä keskustella.Usealla treeni kaverillani on "lähtenyt käsistä" treenaminen,aivan kuin elämässä ei mitään muuta olisi,ja loppupelissä niin juurikin käy.Entäs sitten kun harrastaminen loppuu just jonkun onnettomuuden vuoksi,taikka paikat ei yksinkertaisesti kestä.Mielummin sitä rakentaa muutakin elämää,kun vaan kroppaansa.
Ihmisten liikkumattomuus on uhka kansanterveydellemme! Ihme, etteivät ihmiset itse tajua oman terveytensä päälle! Eikä aina tarvitse mennä äärirajoille; pääasia että liikuttaa kroppaansa! Sohvaperunat; kysyn teiltä 10 vuoden päästä että " Miten voit nyt?"
nyt vaan olla mitä ovat. Mulle ainakin on se ja sama treenaako esim. mahd. tyttöystäväni vähän vai paljon vai treenaako laisinkaan. Kunhan nyt linjoistaan huolehtii eikä sohvalla asu. Huhhuh mitä lässytystä taas saa lukea. Alkaa menemään tääkin palsta vaan löpinäks ja paskan jauhamiseksi.
Taidanpa kohta aloittaa uuden keskustelun siitä, käyttävätkö palstan lepakot/bisset kahvissaan sokeria a) lusikallisen b) 2 lusikallista c) ei käytä sokeria d) ei juo kahvia vai e) joku muu, mikä?. Siinä taas neitokaisille aihetta haukkumiseen, toisten mollaamiseen ja arvostelemiseen! Kyllä se niin on, että se joka käyttäää 2 lusikallista on NIIN paljon huonompi kuin se joka.. ja eipäsjuupas juupas ja eipäs ja sitä rataa.. Huoh, ihania iltasatuja. Antakaa kaikkien elää niinkuin itse parhaaksi näkevät. Tärkeintä ihmistenvälisissä suhteissa on yhteiset arvot, elämänkatsomkset, kemia jne. :)
En mä ainakaan tahdo että omissa kuvioissani vain ja ainoastaan puhutaan vain yhdestä ja ainoasta asiasta. Enkä mä myöskään jauha omista harrastuksistani jatkuvalla syötöllä.. Vaikka treenaankin jonkin verran. Se mikä riittää mulle ei välttämättä riitä jollekin toiselle. So what? Se ei ole meiltä keneltäkään pois, eihän vaan?
Juu, se on totta että loukkaantuminen on kova pala niille jotka suurimman osan ajastaan viettää liikunnan parissa. Sitä siis on syytä ajatella, mutta silti en usko, että ihminen joka tietää omat rajansa ja treenaa oman halunsa/kuntonsa/kroppansa mukaan ilman mielettömiä tavoitteita, voisi loukkaantumisesta murtua henkisesti kokonaan. Kyllä luulen että myös jopa kilpaurheilijat (tästä on oma kokemus) voivat löytää jotain muuta tilalle ja jaksaa ajatella positiivisesti. Uskon myös että urheilussa tulee sen verran vastoinkäymisiä ja asioita, joista joutuu luopumaan, eteen, että myös muista elämän ongelmista saattaa olla helpompi selviytyä.
Kyllä kyllä.
Tosin monet pitävät minua kummalisena, eivätkä vapaa-ajan pukeutumiseni perusteella suostu uskomaan, että harrastan sekä jalkapalloa, että jääkiekkoa.
Kun en urheile, olen gootti, mutta jotenkin heti kun vedän pelivehkeet päälle niin muutun aivan toiseksi ihmiseksi, kietämättä kentällä olen aika poikamainen eleiltäni ja muutenkin.
Vapaalla tyttömäinen.Täällä toinen samankaltainen,paitsi etten ole gootti:)
Harrastan futista ja kickboxingia.varsinkin nyrkkeillessä toista vastaan,joka valitettavan usein on kundi,neitimäisyys jää pukkariin.
Olen joskus tavannut vapaalla salivastustajan,ja hän ei sitten millään voinut uskoa että olen sama tyttö kun treeneissä:)
tytöt muuten ottelee paljon agressiivisemmin kuin kundit!Kun sitä voimaa ei ole niin paljon kuin kundeilla,sitä haetaan agression kautta(ja tietty tekniikan).
Ootko muuten jossain sarjassa futiksessa,lätkässä?Itse ottelen(aika alussa vielä) boxingia,mutta futista vaan harrastelen E-Suomessa.