G: Kotiäideille

voit jos vaan viitsit, kääntää sitä kasaa sohvalla, eikö mieltäkin virkistä jos välillä näkee ne jalat eri asennossa. Mielikuvitusta vaan mukaan, sitähän meiltä tunnetusti löytyy.

hyvin pitkälti hoidan pojan (5,5kk) itekseen, niin päivät ku yötkin. yritetään "keretä" ulos jokapäivä. samalla sitten kauppaan yritän päästä. pyykkään jokapäivä vähintää yhen koneellisen, ja siis tietty muuta vaatteitten viikkausta jne. tiskikone pyörähtää päivittäin. vähintään jonku simppelin ruoan teen. yleis siivousta, noin 2 kertaa viikossa imurointi, toisella kertaa yritän keretä mopata. pölyjä ym pyyhiskelen jostain aina joskus. Joskus on päiviä että nukun kaikki hetket kun poikakin nukkuu, eli en saa tehtyä juur mittään, toisinaan oon tosi tehokas. Mies avittelee aina joskus, yleensä pyynnöstä, taisin passata piloille ennen lapsen tuloa. Pojan kanssa se kyllä telmuaa hetken illalla ihan "vapaaehtoisesti". Tiiän kyl että miehelläni on raskas työ. Sen voin sanoa että väsyttää ja v*tuttaa joka päivä, mut ei kokoajan.

Aamulla heräilemme ja syömme, jonka jälkeen kerätään lelut yhdessä ja imuroin. Aamusiivous siksi, että silloin onnistuu paremmin lapsilta. Säästä riippuen sitten ulkoilemme, jos on kaunista, niin teen jonkin uuniruoan muhimaan. Ulkoilun lomassa sitten pesen myös pyykkiä. ruokailun jälkeen taas ulos tai sitten pelaillaan tai luetaan, mitä milloinkin. Välipalan jälkeen muksut leikkivät keskenään, kun laitan iltaruoan tulelle, ruokailu taas 16.30, jolloin mies tulee töistä, ja lähtee sitten raksalle. Me jäämme lasten kanssa kotiin, ulkoilemme, jos sää sallii. Iltapalalle 19-19.30, sen jälkeen pesulle ja nukkumaan lapset. Luen iltasadun, ja kun lapset nukkuu raivaan paikkoja, laitan tiskikoneen pyörimään, ja suoritan muita askareita. Tässä vaiheessa mieskin tulee kotiin, tarvittaessa ruokakaupan kautta. Kun mies on kotona, lähden lenkille, hypin trampoliinilla tai poljen kuntopyörällä, jonka jälkeen lihasjumppa ja suihkuun. Suihkun jälkeen hetki tietokoneella ja sitten nukkumaan.

Joskus on pakko mennä kauppaan tai muuta, mutta lähtöjä välttelen yleensä kyllä viimeiseen asti. Pyykkejä viikkailen monesti ulkonakin, siinä voi samalla katsoa lasten perään. Varsinaisesti leikittäjää he eivät tarvitse, koska kavereita on ihan naapurissa.

Joskus on päiviä, jolloin ei kotityöt huvita, silloin otan löysemmin ihan hyvällä omallatunnolla. Isomman siivouksen teen mielelläni silloin, kun mies touhuaa lasten kanssa, saan huhkia ihan rauhassa. Eineksiä käytän myös silloin tällöin. En leivo oikeastaan koskaan kesäisin, talvella ehkä kerran kahdessa viikossa.

Perjantai-iltana usein lähden naapuriin saunomaan illalla, silloin voin huokaista hyvässä seurassa.

Teen itse lähes kaikki kotityöt, se johtuu siitä, että mies on siellä raksalla. Kotona ollessaan hän saa mieluummin olla lastensa kanssa, kun huhkia mopin varressa, koska muuten yhteiset touhut lasten kanssa jäisivät vähiin.

En aio palata töihin ihan heti ainakaan kokopäiväisesti, koska näin homma sujuu. Välillä olen kyllä turhautunut ja pinna tiukalla, mutta pääosin hyvin tyytyväinen. Mieheni ei ota kantaa työssäkäyntiini, eikä sillä olisi taloudellista vaikutustakaan. Jos haluan töihin, voin toki mennä, silloin vaan muokataan rutiinit uusiksi.

Tämä kirjoitus oli hiukan nopeasti kyhätty, joten saattoi jotain jäädä poiskin, mutta pääsääntöisesti näin meillä elellään.

Meillä minä jäin muutama kuukausi sitten odottelemaan esikoisemme kanssa pian syntyvää vauvaa. Voisin tähän nyt laittaa tekemiset ja ajat suurinpiirtein kellotettuna niin helpompi saada selvää;
heti alkuun ilmoitan väärinkäsitysten välttämiseksi, että joka päivä ei ole samanlainen tai mene juuri kellolleen samaan aikaan!
Eli herätään n.8.00 jolloin teen aamiaista.
9.00 mennään koiran kanssa kävelylle
10.00 ulkoilua, puisto, seikkis, ym..
11.00-12.00 ruuan laitto syöminen
12.30 päikkärit, jonka aikana minun PITÄISI tehdä niitä kuuluisia kotitöitä, mutta usein nukun tai luen jotain.. usein olen myös netissä =)
n.14.00 poika herää ja tarjoan välipalaa, siinä hujakoilla imuroin ja tiskaan ym.. ja sitten lähetään ulos koiran kanssa.
Nyt kun mies ollut kesälomalla, on tietty tullut uudet kuviot kun autokin on käytössä..yritän silti kohtuullisesti tarjota puuhaa myös lapselle, on kuitenkin ollut niin paljon päiviä, kun olen vaan valitellut "äidin väsymystä" joka onneks tuntuu olevan historiaa!

Noista kotitöistä sen verran, että kyllä mä ne yleensä hoidan, mutta en missään orjallisessa tahdissa joka päivä. Tiskaan ja imuroin toki päivittäin, mutta esim joku wc:n pesu ym vaatteiden pyykkäys/silitys saattaa odottaa ihan tarpeellisuuteensa saakka. En siis kerää itselle mitään työlistaa, ainakaan jatkuvasti!
Toi mainitsemasi ohjelma on kieltämättä melko kärjistetty, ja varmaan aika hakemalla haettu näitä Etelävaltioiden superkotirouvia...

meillä herätään n. klo 7. siinä sit tehdään aamupesut, vaipan ja vaatteiden vaihdot. pojan (1v3kk) syötän n. 8-9.00

poitsu menee 9-10 aikaan parin tunnin unille. syödään ja sen jälkeen yleensä lähdetään ulos, kyläileen ja kauppaan. kotiin tullaan viimeistään n.15.30 jolloin poika menee taas nukkumaan, herää 17-18 ja sitten syödään, leikitään, siivoillaan ja tehdään millon mitäki 20.00 asti, jolloin poika syö iltapalan ja pesujen jälkeen nukkumaan.

siinä samalla hoidan vauvan (2,5kk) kotitöitä teen pitkin päivää, miten sattuu jaksamaan. yksin teen kaikki kotityöt. mies on aamusta iltaan töissä, on kyllä lasten kans, kunhan on kotona (tällä hetkellä armeijassa) ite teen ihan mielellään kotityöt, tietenki välillä menee hermot, eikä jaksais, mut sillon en tee mitään ku siltä tuntuu.

ja joka päivä ei oo samalaista. jos ei jakseta esim.- lähtä aamupäivällä ulos, niin sit siivoillaan kotona. suurin piirtein näin meillä.

No meillä lopetti molemmat kohta 7v. ja Tammikuussa tulee 6v. päikkärit vuosi sitten.
Vanhempi kävi eskaria siis puokkari ja nuorempi Seurakunnan kerhoa.
Meillä on se sopimus:
Minä OTAN päikkärit joka päivä kello 14.00-15.00 ja molemmat likat sisällä leikki huoneessa tai tekevät välipalaa tai mitä hyvään, kunhan eivät tule herättään minua joka nukun makkarissa sen tunnin.
Kaikkeni annan ja teen mutta ovat ymmärtäneet että minäkin haluan joskus ja tarvitsen unta.
Muuten on semmoinen känkkis päällä ettei tosikaan.
Vaikka olet kuinka vanhempi on sinullakin oikeus omaan elämään!!
Muista se, ja opeta lapsillesi!

Aamulla herätään noin 6.30-7.00 ja siitä se päivä lähtee käyntiin.
Aamulla ja aamupäivällä ollaan ulkona, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, käydään äiti-lapsi kahvilassa (vedän itse sen toimintaa), vaihdellen.
Sitten nuorempi nukkuu 2-2.5h päiväunia ja sillä aikaa siivoan, tuohuan isomman kanssa, lueskelen, nettailen, viikkaan pyykkiä, teen/valmistelen ruokaa, vaihdellen ja isompi kiinnostuksen mukaan mukana touhuissani!
Teen melkein kaikki kotityöt itse, mieheni tekee kesäisin pitkää päivää ja en voi edellyttää, että hän alkaisi esim. siivoamaan kun tulee kotiin.

Välillä otan löysästi. Jos ei tee mieli olla tehokas ja siivota ja puunata ja laittaa ruokaa niin en tee sitä väkisin (hampaat irvessä). Sitten kun puhtia tulee taas, muutaman löisäily päivän jälkeen, niin sitten taas laitetaan huushollia kuntoon ja tehdään ruokaa. Löysäily päivinä vaan tehdään yhdessä sitä mikä on mukavaa ja kivaa!
Tykkään kuitenkin, että koti on siisti ja puhdas. En päästä taloa koskaan kovin siivottomaan kuntoon, koska siloin on kova homma saada paikat suht'koht' kuntoon. Mikään siivoushengetär en kuitenkaan ole!
Minua joskus kyllä väsyttää, mutta en taistele sitä vastaan. Silloin vaan hengähdetään hetken aikaa ja ei oteta mitään ylimääräistä hommaa tehtäväksi!

Mies tykkää, että olen kotona. Hänellä on helpompaa olla töissä, kun ei tarvii stressata kotiasioista ja muusta siihen liittyvästä kuin, että jos olisin töissä.

Mieheni on sellainen ikiliikkuja. Aina joku projekti menossa. Hän ei paljoa makoile sohvalla, ellei ole niin väsynyt, että nukahtaa kesken uutisten!

Esikoinen on nyt 2,5 vuotias, ja toinen syntynee ihan kuukauden sisällä. Olen esikoisen syntymästä asti ollut kotiäitinä. Ajattelin kyllä jatkaa tätä vielä niin pitkään kun rahatilanne sallii, ettei tarvitsisi nuorempaa laittaa kovin nuorena hoitoon.

Meillä päivärytmi ajan mittaa tiettyhiukan aina muuttuu, mutta nyt on sellainen tilanne, että heräämme aamulla yleensä siinä 8-8.30. Syödään aamupala, ja minä katselen aamuohjelmani (ykkösen aamusarja...) lapsen leikkiessä itsekseen samassa huoneessa. Ohjelman jälkeen alan laittaa ruokaa, ja siinä ohessa sitten välillä leikin lapsen kanssa. Joinakin päivinä hän saa katsella vaikka muumeja ruuanlaiton ajan. Ruuan jäölkeen mennään pihaan ja saatetaan käydä vähän kävelemässä. Yleensä myös iltapäivään ajoittuu mahdolliset kaupassa ja asioilla käymiset. Ulkoilun ja asioinnin jälkeen tullaan sisälle, ja minä siivoilen, laitan pyykkiä/tiskiä, mitä milloinkin on, ja lapselle koitan keksiä jotain puuhaa, vaikka muovailuvahailua, piirtelyä, satukasettien tai lastenllaulujen kuuntelua. Usein saatetaan yhdessä kuunnella tovi musiikkia ja vaikka tanssia tai heitellä palloja musiikin tahdissa. Välillä kun on tylsää, eikä mikään muu tunnu lasta kiinnostavan, laitan jonkun videon (muumi, tomi traktori tms) pyörimään. Illalla kun mies tulee töistä, hän usein leikkii ensin lapsen kanssa ja sitten saattaa mennä ulos hommiin. Nykyään kun tyttö on jo sen verran isompi, niin mies usein ottaa tytönkin mukaan, ja silloin minä saan oman pienen hengähdystauon. Näin raskaana ollessa olen se usein käyttänyt lepäilyyn. Mutta siis, ohjelman täyteistä pääsääntöisesti, ja silti ihan leppoisaa elämää. Kunnes toinen syntyy... ;)

Meillä kaksi alle 2v pikkuista. Ja nautin todella tästä kotona olosta, vaikkei päivän (eikä illan) aikana edes ehdi istahtaa :)

Päivärytmi on tärkeä lapsille ja erittäin tärkeä myös itselle. Ainakin minä jostain syystä saan jotain irti siitä, että päivissä on joku tietty kaava johon voi sitten sijoittaa erinäisiä juttuja eripäiville. Aamupäivä on ulkoilua, retkeilyä, kylästelyä, asioiden hoitoa tai kerhopäiviä tms. Sitten ruoka ja päikkärit (n. 12-14). Iltapäivällä yritän sitten järkkäillä huushollia ja laittaa ruuan (ainakin alulle) että olis hyvä alottaa ilta kun mies tulee kotiin. Ongelmana kokonaisuudessa on ehkä se että monilla muilla kotiäideillä rytmi on myöhäisempi... eli jos aikoo nähdä muita niin täytyy olla joustoa. Erilaisista päivistä tuleekin mukavasti haastetta ja vaihtelua. Menemistä yritän vähän rajottaa ja suunnitella etukäteen ettei hypätä joka päivä jossain.

Ennen PÄIVÄUNIAIKA oli päivän oma hetki, jonka käytin etätöihin tietokoneella tai päiväkahveihin lehden parissa tai siihen että nukuin itsekin.
NYT isomman päkkäriaika on usein kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

Miehen kanssa on sovittu ja tehty selväksi ettei kummallakaan ole säännöllisesti mitään suurempia odotuksia mun päivän sujumisesta ja kotitöiden edistymisestä. Silloin pyykin pesukin on suuri saavutus. Mies yrittää ottaa vaikka iltapäiväevästä mukaan töihin että jaksaa tarttua ruuanlaittoon tai vauvan hoitoon kotiin tullessaan.

Toiveissa olis että illat olis mahdollisimman pitkälle vain lenkillä käyntiä, yhdessä oloa ja mahdollinen kauppareissu. MUTTA toistaiseksi on ollut jatkuvasti jotain kotiprojektia tai opiskeluja/töitä.

ARKI PARANEE KUN
1 Televisio pysyy kiinni ja tietokonekin mahdollisimman paljon
2 Isäkin jää välillä yksin lasten kanssa niin oppii ymmärtämään sen työmäärän ja sen ettei siinä samalla tehdä juuri mitään.
3 Ei yritä tehdä mitään ylimääräistä silloin kun itsellä tai lapsilla on huono päivä. Istuu sitten vaikka koko päivän lattialla lasten kanssa. Jos yrittää liikaa, eikä onnistu edes pyykkejä laittaa pyörimään, on sitten vain tuskastunut olo ja tulee suututtuakin helpommin.
Varmaan aika tuttua kaikille.

Itse toivoisin että osaisin ottaa joskus vapaaillan, lähteä vaikka vaateostoksille.. ehkäpä joskus. Toistaiseksi riittää että pääsee joskus yksin lenkille.

Meillä on ainakin ollut arjessa suuri merkitys sillä että KAIKKI ON YHTEISTÄ
Suunnitelmat, tavoitteet ja kaikki muukin - MYÖS RAHAT. Ei voisi tulla mieleenkään itsellä että elää jotenkin siivellä, tai että mies on kantanut oman kortensa kekoon kun käy töissä ja rahaa tulee jostain. Kun on pyöritetty lapsiperheen arkea ja rahataloutta ensin opiskelijoina niin molempien työpätkät, valmistumiset ja uraputken mutkat on kyllä molempien juttuja - MEIDÄN JUTTUJA.
Ehkä on eri tilanne jos kaksi itsenäistä elämää viettänyttä kolmekymppistä pistää hynttyyt yhteen..??