Sinkkuus masennuttaa.. Varsinki pitkä aikainen sinkkuus vai voisinko sanoa ikisinkkuus. Sen takia tunnen itteni hyljätyks, tuntuu kuin kukaan mies ei haluais mua ollenkaan aina vaa muilla käy hyvä tuuri, sit saan kuulla "et tuu ikin löytämään ketään" ja se mua masentaa vielä enemmän ja heittää vähäisimmätkin toiveet nurkkaan. jos huomaan et joku toinen nainen on ihastunut samaan mieheen kuin itekkin - luovutan. Noh mul on tapana etten tyrkytä itteenni kellekkään se tulee vastaan sit jos tulee. Oon kerran seurustellut, siitä kohta neljä vuotta, sitä ennen olin siis sinkku koko elämän. mulla on hyvä itsetunto sen on monet sanoneet mutta masennus iskee helposti. Niin haluisin seurustella jonkun kanssa joka välittäis siis oikeesti välittäis exäni kun vain petti ja kusetti. Näyttää tosi huonolta tää mun rakkauselämä/miesrintama. Minkään muun takii en oikeestaan ole masentunut kuin sen et mul ei oo miestä. Mä en uskalla tehä aloitetta ku pelkään saavani naurut. Mul on muutama tosi hyvä ystävä opiskeluajoilta joilla on miehensä joko avoliitossa tai kihloissa tai perheellisiä (kohta), et ei heilkään aikaa mulle jää. Siksi yksinäinen vaik en mä enää yksinäisyyttä niinkään tunne. Kaipaa siihen kainaloon. Kaikki viikonloput joudun viettämään yksin kavereita ei kiinni saa. Masennuksen takia en saa mitään aikaiseksi, vaik suunnitelmii olisi. Jumitun vain paikoilleni istumaan. Nytkin pitäisi siivota, miten hitossa saan itteni ylös. Eihhä tästä muuten tuu mitään. Onko muita joita masentaa sinkkuus?lisäks asun yksin, käyn töissä, enpä muuta päivisin teekkään, mitä nyt käynn kaupassa. Tiijän et kuullistan aika tylsältä. syön vaa suklaata taas jälleen ja lihon pari kiloo lisää.
nuori leidi 23
nuori leidi 23
nuori leidi 23
nuori leidi 23
Vastaukset 13
Vanhimmat
Turhaan sinä sitä sinkkuna oloa hermoilet.Olen varma että löydät vielä jonkun oivan kumppanin.Se tulee sitten kun on sen aika.Maailmassa on vielä rutkasti rehellisiä miehiä jäljellä ja tommoset petturi/selkäänpuukottajat kannattaa unohtaa.Eivät he ole edes ajatuksen arvoisia.Olet vielä nuori ja siitä kannattaa nauttia.Hyvää loppu kesää!!ja yritä nyt ihmeessä piristyä!!
en aijo sanoa tota mitä toi äskeinen "tulet löytämään varmasti jonkun jne.." koska se on sellanen asia joka ei kyllä yhtään lohduta varsinkaan jos tämän sanoja itse seurustelee tms.! Se ei ymmärrä tilannetta, mulla kävi samoin seurustelin n. vuosi sitten saman miehen kanssa n. 1,5v (ensimmäinen seurustelukumppanini) ja sitten kävi ilmi että hän oli käyny vieraissa. maailma rohmahti varsinkin sen jälkeen kun tajusin saaneeni sukupuolitaudin kyseiseltä mieheltä! En tiedä haluanko edes enää koskaan luottaa kehenkään. itse en lähesty koskaan miehiä (=tyrkytä itseäni) ja jos joku mies lähestyy minua mietin että mikäöhän vitsi tää nyt on, mitä kaveris on joutunu sulle maksamaan et tuut selittää mulle jotain tollasta, ja missä ne kulman takana väijyy menenkö lankaan (=suostunko lähtemään treffeille). Olen päättänyt että elämä taitaa olla kaikkein helpointa kun on yksin eikä tarvitse huolehtia kuin omasta itsestään...
kuulostaa juuri samalta, mitä minulla on nyt meneillään :( tai ollut jo pitemmän aikaa :'(
Elin itse reippaasti yli parikymppiseksi ilman parisuhdetta. Aina kun joku tuli juttelemaan, tiesin niiden haluavan vain tietoja kavereistani, jotka vielä tänäkin päivänä ovat kauniita ja mukavia! Molemmat ovat eronneet jo monta kertaa ja uudet sydänsurut läpikäyneet. Itse elän tasapainoista ja usein myös tylsää perhe-elämää (kolme ihanaa ja rasittavaa lasta)sen ainoan tyypin kanssa, joka kiinnostui myös minusta! Tätä "tylsyyttä" on kestänyt reippaasti yli kymmenenvuotta.... ja taas tänään yksi ystäväni kertoi pitkän parisuhteen päättyneen!
Älkääkä ottako tollasta turhaa stressiä meistä äijänpösilöistä. :)
niin tutulta...*huoks*Mut siinä eroaa etten ole koskaan seurustellut... mut muuten niin samankaltaista.Itsekkin töissä käyn, ja kun tulen kotia,kotona ei odota mikään,paitsi kotityöt.Ja itsekkin nykyään käyn tyyliin ihmisten ilmoilla kun pitää kauppaan mennä:/On niin yksinäinen olo, ja kauhea kaipaus toisen läheisyydestä:( Ei huvita mikään,eikä kavereiltakaan nykyään aikaa heru minulle,heillä on mies tai uudet tutut.Ei niitä tunnu kiinnostavan enää seurani*huoks*
Mua kiinnostaisi tutustua johonkin yksinäiseen tyttöön kun itsekin miehenä haluaisin saada kumppanin. Chatista olen kokeillut mutta ei ole tärpännyt. Olisi niin mukava jos olisi joku jonka kanssa olla (en tarkoita pelkkiä kavereita, heitä on kyllä).
Oot itse asettanut itsellesi rajan että et voi olla onnellinen ilman miestä, entäpä jos muuttaisit sitä....
Maailmassa on paljon onnellisia sinkkuja!!!!!!!!!
tapan itteni seuraavan kerran jos joudun kokemaan taas uudet sydän surut (puhun nyt ihastuksista). Mieluummin kuolen kuin elän sydänsuruissani, kun on jo muutenkin niin helvetin yksinäistä. Mielestäni minussa ei ole mitää vikaa, missä siis mättää!? Tekee mieli viiltää ranteet auki.Kiitti helvetisti!!
..oon tämmöinen vanhempi nainen, ikäneito eli ikineiti. Jos aloittaisit ensin työstään muitan elämäsi osa-alueita. Työsi lienee kunnossa, mutta jollei, kehittele uraasi jotain uutta. Sitten vanha laulu, mutta panosta mieleiseen takemiseen, jokin harrastus, ja lopuksi liikunta. Katsele maailmaa, sillä minä-täti en hyväksy oikein, että NOIN NUORENA koet noin !?? Anteeksi, mutten käsitä, miten tämä epätoivo voi olla Sinulla nyt noin kohtalonomainen, jo ?! Oletko tiedostanut, ettet olisi vain lehtien, tv:n ym. tosityperän maailmanmenon uhri: pitää mennä lujaa, olla kaverin kaa, olla kaunis, rakastaa ja olla rakastettu, seksiä on pakko olla. Näin näet lehdenkansista joka päivä k aupan kassalla. Olet ilmeisen älykäs nainen, ajattelepa ihan itse omat arvosi. Olet oikeassa, ei sydänsuruja moneen kertaan. Rauhoitu, etsi ja jos löydät, niin mene naimisiin. Syvempiä ja tavoitteellisempia ajatuksia Sinulle toivon.
-EI ELÄMÄ OLE SELLAISTA kuin em "tiedotusvälineinen" ja viihteen kautta luulet. , se on kauhea malli. Ihan kuin olisit joutunut sen koukkuun ja ihan turhaan NIIN monttuun. Ymmärrän, jos olet myös masennuspotilas, olen itsekin. Sanoisin vain ja ystävieni kanssa olemme todenneet, että poikaystävä ei auta YHTÄÄN masennuksessa. Oikeastaan voisimme sanoa, että jos olen itse mahd. tasapainoinen, niin paremmat mahdollisuudet avioliiton onnistumiselle.
Lainaus (Joen Hallikainen): "Ihmisen ikävää vastassa on vain toisen ihmisen ikävä." Hmmm? Ymmärrän Sinua, toivon jaksamista. Ise olen selvinnyt tuosta - hengissä, ja jo helpottaakin, kun elämä seestyy ja siihen todella tulee muitaKIN asioita. Iloa saa monesta asiasta, ainakin niissä väleissä kun masis ei liikaa haittaa, I know.
pari vinkkiä...
Olen itsekin ikisinkku. En ole koskaan seurustellut, o len 25v tyttö/nainen.
Olen helpottanut oloani nettideittailulla.
Tapaan silloin tällöin miehiä netistä, tai vaihdan ainakin kuvaa niiden kanssa ja kirjoittelen.
Ei niistä koskaan oikeen mitään seuraa, mutta hetken huvia on, ja tulee sellanen fiilis että sentään on elossa! kun ei miesseuraa kerran muuten saa.
Sitten toisekseen, jos haluu serurustella, siihen voi auttaa lääkkeenä se, että saa edes miespuoleisia kavereita. ja just netistä niitäkin saa, jos alkaa vaan hengaan sellasten tyyppien kans keihin on siellä tutustunut, vaikkei olisikaan "siinä mielessä" heistä kiinostunut.
Yleensäkin baarissa tai missä vaan voi itsekin mennä jollekkin yksinäisen näköiselle tyypille juttelemaan, ei kannata havitella niitä joukon äänekkäimpiä, heillä ei välttämättä ole yhtään aikaa enää uusille tuttavuuksille.
tsemppiä! kyl se tästä v iel lähtee..
Olette aina yksin.Aina.
itte oot säälittävä! Asun kissan kanssa ja meillä menee hyvin. Koskaan en ole täysin yksin. En halua roikkua kenen kaa tahansa, eikä kaljankittajat kiinnosta. Olen muutamaan renttuun eläissäni retkahtanut ja se siitä. Eläinrakkaus on parasta.