En oikein tiedä missä elän.. on aika sekava olo.. Ajatukset vaeltelee jossain aivan muualla, ja sitten yhtäkkiä sitä vain tajuaa että olisi aika palata todellisuuteen. Mutta kun en enää tiedä mikä on todellisuus.. Ero otti niin koville, ettei enää mikään onnistu yksin.. Koulu menee totaalisesti penkin alle, tällä viikolla kolmet kokeet eikä mulla ole niistä mitään tietoa.. Koulussakin haahuilen ympäriinsä ja hyräilen jotain kappaleita mistä exäkin tykkäsi :-P ..ihan sairasta, eilen en edes tajunnut lähteväni kotoonta, tajusin vain olevani keskellä metsää bongi kädessä.. Ehkä mun olis parasta mennä jonneki suljetulle osastolle... jos vaikka löytäis uuden elämän sieltä.
Koulun jälkeen menen istumaan sängynlaidalle, katson lattiaa ja itken. Itken monta tuntia, käyn katsomassa telkkaria, menen takaisin istumaan ja itken. Menen nukkumaan jo kahdeksalta (ennen menin yhdeltätoista) koska silloin en jaksa enää itkeä... Tämä on mun jokapäiväinen rytmi nyt sitten...
Nothing on earth stays forever
Koulun jälkeen menen istumaan sängynlaidalle, katson lattiaa ja itken. Itken monta tuntia, käyn katsomassa telkkaria, menen takaisin istumaan ja itken. Menen nukkumaan jo kahdeksalta (ennen menin yhdeltätoista) koska silloin en jaksa enää itkeä... Tämä on mun jokapäiväinen rytmi nyt sitten...
Nothing on earth stays forever
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyl tohon jostain pitää apua saada...
missäs sun ystävät ovat jotka auttaa tuollaisissa tilanteissa?oon itse kokenu saman pari kuukautta sitten..nyt oon jo suht toipunut,välitän exästäni kuitenkin vielä..mut omilla jaloillani seison enkä anna periksi vaikka joskus se tunne yllättää vieläkin et millään ei oo mitään väliä.se on aikansa sitä mut sit tunnelin päässä alkaa häämöttää jo valoa.ainaki ystävät mulla on saanut sen aikaan,ne jaksaa kuunnella mun juttuja päivästä toiseen ja yrittävät auttaa.ja oon menettäny exäni kaverinakin jo..siinä meni myös hyvä kaveri ei vain rakas..suuri aukkohan siitä jäi mut jonain päivänä sen ehkä täyttää joku muu..:)uskallan jopa toivoa näin..mut yritä kestää!se ei oo helppoa..sun täytyis puhua asioista jonkun kanssa,se ehkä helpottais..
Mulla on sama ongelma kun sulla me olaan viellä samalla luokkalla,me oltiin kaks kuukkautta yhessä ja mun entinen oli samaan aikaan yhen toisen ämmän kaa jotta mä inhoan yli kaiken ja se ämmä on viellä samassa koulussa kun me,mua on vähän helpotanu se kun mä juttelin siitä asiasta kyllä mäkin viellä iltasin itken vaikka meijän erosta on jo kuukaus aikaa,sun kannatais juttella jon kaa se auttaa vähän edes.
Ja onneksi auttavatkin, muuten olisin jo jossain hoidossa.. Minua ei oikein uskalla jättää yksikseni, kun ei sitä ikinä tiedä mitä mun päähän pälkähtää.. onneks on kaverit sentään jäljellä..
Etkös sä kirjottanut tänne joku aika sitten siitä, että sun poikaystävä oli sanonu, ettei tiiä haluuko olla sun kanssa...
Eikös täällä varoteltu, että näin tulee käymään?
Eikös sulle sanottu, että turha tulla sitte tänne itkee?
Anteeks nyt näin tyly teksti, mutta saatpahan ainakin vähän muuta miettimistä.
Tiedän, miltä susta tuntuu. Olen ite ollut samassa tilanteessa. Mutta usko minua, ajan kanssa olosi helpottuu. Pahin masennus/suru/epätoivo menee aika nopeesti pois. Sitten tulee viha. Lopulta kaipaus ja tunteet vielä ex:ää kohtaa. Minulta meni KOLME vuotta unohtaa ex-poikakaverini. Kolme. Lopulta tajusin, että oli ihan turha surra häntä.
Kun hän jätti minut, mietin itsemurhaa ihan tosissani. Onneksi minulla oli ymmärtäväiset ystävät jotka auttoivat ja tukivat. Puhuminen auttaa. Ja viha. Kun ajatteli hänestä vain pahaa, oli helpompi yrittää jaksaa jatkaa normaalia elämää..
Kyllä se siitä, usko minua. Käsittääkseni olet aika nuori (14-16??) joten ikävä masentaa, mutta joudut kokemaan eroja vielä lisää. Toivottavasti et, mutta aikas todennäköstä se on. Tulet seurustelemaan vielä monet kerrat ja ikävä kyllä kokemaan monet erot. Tulet vielä kunnolla rakastumaan johonkin mieheen ja ero tulee olemaan vielä rankempi.
Joten nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään tässä maailmassa. Avaa silmäsi ja mielesi kaikelle hyvälle. Nauti joulusta ja sen lämpimästä tunnelmasta.
Itke, itke, puhu, puhu. Se auttaa. Yritä hymyillä ja ajattele positiivisesti.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivon tosiaan, että pääset tästä nopeasti yli. ja anteeksi vielä, jos tekstini oli välillä aika raakaa.
Ei tuossa tekstissäsi mitään pahaa ollut, ja se oli ihan totta mitä sanoit.. se vaan on niin vaikeaa.. Tiedän että ajan päästä tästä pääsee yli, mutta kun ei erosta ole viikkoakaan. Tiedän myös sen, että exäni teki väärin ja minun olisi ehkä pitäny jättää hänet silloin kun viimeksi asiasta tänne kirjoitin. Mutta sen lisäksi tiedän, että hän rakasti minua tosissaan ja rakastaa edelleen... Noh, me mailitaan nyt ja nähdään tammikuussa, saa nähdä millainen tunnelma on..
toi oli iahn ku mä oisin sen ite kirjottanu.. siitä on joku kaks viikkoo kun mulla meni poikki.. viikkoo vailla puol vuotta oltiin yhes.. nyt oon iahn sekasin.. niin vitun sekasin et en tiiä missä kulkee todellisuuden raja.. torjun läheltäni kaikki kaverit.. mä haluun olla yksin.. ja viikonloppuja pitää pelätä ku tekee mieli vaan vetää niin paljon viinaa et pää oikeesti levii.. muutakaan tekemistä ei oo.. kaikki tuntuu vaan niin vitun turhalta.. vaikka yleenäs mä oonkin todella vahva luonne.. niin miten minäkään kaikkea kestän.. pahinta on olla tän asian kanssa yksin ku kellekkään en haluu puhuu.. kohta oon itkeny niin paljon et kyyneleitä ei enää tule.. mikään ei tod. tunnu miltään.. oon nääin lähellä sekoomist.. ei kai tässä mikään auta..