Kuulin kokeneelta lakimieheltä seuraavaa:
"Vain tuomarit ja lääkärit eivät puhu".
Kyse oli vaitiolosta. Siis ihmisten yksityisasioiden levittämisestä. Tämähän koskee esimerkiksi lautakuntien jäseniä, siinä missä virkamiehiäkin. Vaikeaa kuvitella, etteikö vaikka sosiaalilautakunnan jäsenet juttelisi perheiden asioita ainakin kotona puolisolle? Otetaan esimerkiksi huostaanotto, tai ns lapsikiista avioerossa.
Laissa lienee säädetty jopa vapausrangaistus salaisuuksien paljastamisesta? Ihmettelen, onkohan kukaan ikinä jäänyt kiinni ja saatu vastuuseen juoruilusta ja ennen kaikkea sitä, miltä pohjalta tuollainen "lentävä lause" on syntynyt juristipiireihin?!
"Vain tuomarit ja lääkärit eivät puhu".
Kyse oli vaitiolosta. Siis ihmisten yksityisasioiden levittämisestä. Tämähän koskee esimerkiksi lautakuntien jäseniä, siinä missä virkamiehiäkin. Vaikeaa kuvitella, etteikö vaikka sosiaalilautakunnan jäsenet juttelisi perheiden asioita ainakin kotona puolisolle? Otetaan esimerkiksi huostaanotto, tai ns lapsikiista avioerossa.
Laissa lienee säädetty jopa vapausrangaistus salaisuuksien paljastamisesta? Ihmettelen, onkohan kukaan ikinä jäänyt kiinni ja saatu vastuuseen juoruilusta ja ennen kaikkea sitä, miltä pohjalta tuollainen "lentävä lause" on syntynyt juristipiireihin?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voipi olla niin, että aihe on arkaluontoinen, koska suomalainen itse harrastaa juoruilua, on juorunkipeä eikä siis voi heittää ensimmäistä kiveä, koska sisimmässään hyväksyy juoruilun.
Muistan jo kansakoulusta, miten hammaslääkäri juoruili hammashoitajansa kanssa potilaan "yli" kaikesta mahdollisesta, mitä kunnassa tapahtuu. Lainkaan lapsesta välittämättä. Mutta lapsipa ymmärsi sen mitä puhuttiin. Luuli vain, että se on aikuisille hyväksyttyä eikä tehnyt mitään.
Ei ole tietoa, mistä tulee sanonta. Mutta mistäpä muualta kuin kokemusperäisestä tiedosta?! Maallikkona ajattelisin, että tuomareilla on liian paljon menetettävää ja lääkärit eivät jaksa eivätkä yleensäkään muista edes yksittäisiä potilaita???
Kunnissa juoruavat lautakuntien maallikot ihan järjestään. Esimerkiksi sosiaalilautakunnassa istumisessa se on niitä ainoita iloja. Muuten homma on aika karmeaa. Mutta juorun - ja tirkistelynkipeälle oikein mieluisa. Jostain lapsen huostaanotosta ne meinaavat suorastaan haljeta. Niin makeaa se on saada käyttää valtaa muihin. Sairasta mutta totta.
Kokemusta on.
Ystävättäreni itkeskeli ja pyysin kertomaan. Hän on leski, ja hänen tutusta rouvastaan oli juuri tullut leski.
Mutta järkytys ei silloin juuri ollutkaan tutun miehen kuolemasta sinänsä, vaan siitä, mitä tuttuni oli hautajaisissa kuullut. Tuore leski (edellisen ystävä) oli törmännyt kaupunginsairaalan siivoojaan, joka ei suinkaan ollut esittänyt surunvalittelujaan vaan tölväissyt:
"Kyllähän sen jo aikoja sitten laboratoriotuloksista näki, että se on syöpää eikä mies selviä. Ettekö te sitä tajunneet?"
Siivoojalla oli tapana viettää aikaa sairaalan laboratoriohenkilökunnan kanssa "rupatellen".
Raisio.