NÄin kirjoitti toisessa ketjussa lestadiolainen nuori nainen. Tuntuu kovasti tutulta.
"... sama tahti näyttää oleva keskustelupalstalla kuin elämässäkin. Perusteeton, omiin käsiin otettu tuomiovalta jatkuu lestadiolaisuudessa. On lupa tuomita kadotukseen henkilö, joka ei esim. ulkoisesti täytä tiettyjä kriteerejä ja korostan, ihmisten itse uskomisen esteeksi asettamia ulkoisia kriteerejä, joille ei löydy minkäänlaista perustetta Raamatusta (hiukset, korut, vaatetus jne jne). Edelliset lauseet kertovat suurimmaksi osaksi sen miksi vieraannuin lestadiolaisuudesta.
Lähdettyäni olin totaalisesti yksin. Minusta tehtiin huono esimerkki nuorisolle. Nuhdeltiin saarnaajien ja seurakuntalaisten toimesta useaan kertaan ja uskokaa huviksenne aiheena oli eräänkin kerran lyhyen otsatukan leikkaaminen. Joskus aiheena oli joukkueurheilu "uskottomien" kanssa. No viimeisen virheeni tein tietysti silloin kun aloin seurustella ja menin lopulta naimisiin "suruttoman" miehen kanssa. Seurustelun katkaisemiseksi oli lupa käyttää aika kyseenalaisia keinoja kuten valehtelu ja kirjeiden piilottaminen. Asiaan kuului tietysti myös se, että peloteltiin, etten kunnon miehille enää kelpaa, ettei kukaan minua ota...
Kun tänään katselen läheltä useammankin näiden luomakunnan kruunujen eli "kunnon miehen" perhe-elämää" jossa vaimo yrittää sinnitellä puolenkymmenen alle kouluikäisen kanssa kotona..miehen ajellessa moottoripyörällä tai ihaillessa auringon laskua kavereidensa kanssa...olen todella onnellinen valinnastani. Saan elää tasavertaisena kumppanini kanssa.
Hyvin tutulta tuntuu tunne ettei kuulu mihinkään. On täytynyt ikään kuin luoda oman elämänsä raamit uudelleen. Nuorena tunsin suorastaan pakokauhua lestadiolaistytön tulevaisuuden näkymistä...jatkuva synnytyskierre johon ei opiskelu ja työ sovi...no tähän tietysti tarjottiin vastaukseksi parannuksen teko kehoitus tai kerrottiin ettei minulla ole minkäänlaista uskoa...
Jumalan sanaa minä en missään vaiheessa halua asettaa kyseenalaiseksi. Se on pyhä ja oikea. Vain nämä ihmisten keksimä säännös viidakko ja naisten suoranainen alistaminen eivät ole oikein.
Monen vuoden ajan lähdettyäni mukanani kulki epämääräinen syyllisyys ja pelko siitä, ettei elämässäni mikään voi mennä hyvin kun olen tehnyt sääntöjä vastaan. Olin myös hyvin katkera kunnes jossain vaiheessa tajusin etteivät syntymästään asti lestadiolaisuudessa olleet todellakaan tiedä mistään muusta. He oikeasti uskovat, että kaikki muut ovat "suruttomia ja uskottomia" paitsi he...niinhän minäkin uskoin joskus.
Ymmärsin vihdoin sen että armo kuuluu minullekin...sen jälkeen on ollut helppo elää ja olla iloinen omasta uskostaan... vaikka yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen harvat lestadiolaiset jotka haluavat pitää minuun yhteyttä muistavat vihjata synnillisestä elämän tavastani..siis siitä kun menin uskottoman kanssa naimisiin ja minulla on vain pieni perhe.."
Kirjoittaja on esikoislestadiolaistaustainen nainen.
Ihan samaa painostusta ja ihmissääntöjä, perinnetapoja joilla ihmisiä lajitellaan uskovaisisksi ja ei-uskovaisiksi.
Vanhoilliset eivät olekaan yksin ahdistavine uskoineen. Welcome to the club!
"... sama tahti näyttää oleva keskustelupalstalla kuin elämässäkin. Perusteeton, omiin käsiin otettu tuomiovalta jatkuu lestadiolaisuudessa. On lupa tuomita kadotukseen henkilö, joka ei esim. ulkoisesti täytä tiettyjä kriteerejä ja korostan, ihmisten itse uskomisen esteeksi asettamia ulkoisia kriteerejä, joille ei löydy minkäänlaista perustetta Raamatusta (hiukset, korut, vaatetus jne jne). Edelliset lauseet kertovat suurimmaksi osaksi sen miksi vieraannuin lestadiolaisuudesta.
Lähdettyäni olin totaalisesti yksin. Minusta tehtiin huono esimerkki nuorisolle. Nuhdeltiin saarnaajien ja seurakuntalaisten toimesta useaan kertaan ja uskokaa huviksenne aiheena oli eräänkin kerran lyhyen otsatukan leikkaaminen. Joskus aiheena oli joukkueurheilu "uskottomien" kanssa. No viimeisen virheeni tein tietysti silloin kun aloin seurustella ja menin lopulta naimisiin "suruttoman" miehen kanssa. Seurustelun katkaisemiseksi oli lupa käyttää aika kyseenalaisia keinoja kuten valehtelu ja kirjeiden piilottaminen. Asiaan kuului tietysti myös se, että peloteltiin, etten kunnon miehille enää kelpaa, ettei kukaan minua ota...
Kun tänään katselen läheltä useammankin näiden luomakunnan kruunujen eli "kunnon miehen" perhe-elämää" jossa vaimo yrittää sinnitellä puolenkymmenen alle kouluikäisen kanssa kotona..miehen ajellessa moottoripyörällä tai ihaillessa auringon laskua kavereidensa kanssa...olen todella onnellinen valinnastani. Saan elää tasavertaisena kumppanini kanssa.
Hyvin tutulta tuntuu tunne ettei kuulu mihinkään. On täytynyt ikään kuin luoda oman elämänsä raamit uudelleen. Nuorena tunsin suorastaan pakokauhua lestadiolaistytön tulevaisuuden näkymistä...jatkuva synnytyskierre johon ei opiskelu ja työ sovi...no tähän tietysti tarjottiin vastaukseksi parannuksen teko kehoitus tai kerrottiin ettei minulla ole minkäänlaista uskoa...
Jumalan sanaa minä en missään vaiheessa halua asettaa kyseenalaiseksi. Se on pyhä ja oikea. Vain nämä ihmisten keksimä säännös viidakko ja naisten suoranainen alistaminen eivät ole oikein.
Monen vuoden ajan lähdettyäni mukanani kulki epämääräinen syyllisyys ja pelko siitä, ettei elämässäni mikään voi mennä hyvin kun olen tehnyt sääntöjä vastaan. Olin myös hyvin katkera kunnes jossain vaiheessa tajusin etteivät syntymästään asti lestadiolaisuudessa olleet todellakaan tiedä mistään muusta. He oikeasti uskovat, että kaikki muut ovat "suruttomia ja uskottomia" paitsi he...niinhän minäkin uskoin joskus.
Ymmärsin vihdoin sen että armo kuuluu minullekin...sen jälkeen on ollut helppo elää ja olla iloinen omasta uskostaan... vaikka yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen harvat lestadiolaiset jotka haluavat pitää minuun yhteyttä muistavat vihjata synnillisestä elämän tavastani..siis siitä kun menin uskottoman kanssa naimisiin ja minulla on vain pieni perhe.."
Kirjoittaja on esikoislestadiolaistaustainen nainen.
Ihan samaa painostusta ja ihmissääntöjä, perinnetapoja joilla ihmisiä lajitellaan uskovaisisksi ja ei-uskovaisiksi.
Vanhoilliset eivät olekaan yksin ahdistavine uskoineen. Welcome to the club!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko se niin että lestadiolaisia on 17 eri suuntausta ja kaikki pitävät kaikkia muita helvettiin menevinä?
Sama näkyy olevan meno esikoisilla kuin vanhoillisillakin.
maan vieraan poikki taivaaseen...
Liikemiehenä tunnen monia vl-yrittäjiä -suurperheiden isiä, jotka heti viikon mittaiselta työmatkalta palattuaan lähtevät vl-isien lentopalloiltaan välittämättä perheestään pätkääkään jne.. Niin, mitä väliä sillä on kun vaimon on kuitenkin pakko olla nyrkin ja hellan välissä sekä antautua aina kun perheen pää sitä vaatii. (Kuinkas muuten tuolta pohjalta suurperheitä tehtäisiin?)
Kiitos viestistäsi, hyräillään tässä iltahetkessä yhdessä. :-)
Kaipa vl-isä on tuosta sopinut vaimonsa kanssa, etät menee lentopalloa pelailemaan. Kukapa meistä ei kaipaisi virkistystä? On vaativaa olla kasvattaja kun lapsia on paljon. Nollata sen vastuun tahtoo joskus...
Mutta sitä en ole koskaan ksäittänyt, mitä se haittaa jos joku muukin pääsee Jumalan luo kuin itse ja oma alkuaan Ruotsin lapista liikkeelle lähteneen ryhmittymän tavalla uskovat?
Jumala on mysteeri - mutta ei hän pikkumainen nilkki ole. :-)
Ei se millään lailla haittaa, vaikka kaikki maailman ihmiset taivaaseen pääsisivät. Sitähän sitä toivotaankin. Jumalan lapsen perintöosa on sellainen, että se ei vähene, vaikka jakajia olisi kuinka paljon tahansa. Mutta juuri sen pääsemisen vuoksi sitä huolta kannetaankin, kun haluamme kertoa, miten uskomalla sinne ainakin pääsee.
Ei se nimestä ole kiinni, vaan siitä että uskoo synnit anteeksi. Ei sitä taivaassakaan kysytä muuta kuin sitä asiaa: onko sinulla synnit anteeksi?
Synnit ovat anteeksi kun ne uskoo anteeksi, sillä Kristuksen armotyön saa omistaa omalle kohdalleen aivan ansiotta ja ilman mitään töitä.
Terv. nimim. Vapaa jumalanlapsi
Armokin armosta.
kurjuuttaan muille valittaa.. Tai ehkä sellaista sanotaan vl-piireissä sopimiseksi. Olisiko kuitenkin sitä kuuluisaa isäntähenkeä?
kokemuksieni perusteella ohella väestöltään henkisesti Suomen pimeintä aluetta Pohjois-Pohjanmaan ohella. K-P:lta ja uskonnollisista piireistä kotoisin olevana en suuremmin epäile aloituksen todenperäisyyttä.
Sekotin ketjun "Rippikouluyön kauhuhetket" ja tämän keskenään K-P -teeman vuoksi;) Reisjärvihän kuuluu K-P:han.