Minä olen tottunut olemaan yksin ja mielestäni se on siitä mukavaa, ettei kukaan vaadi puhumaan mitään. Ystäviä ei ole kertynyt, koska olen aina ollut vähäpuheinen. Ujo tai arka en ole, mutta minulla ei vain ole mitään puhuttavaa.
En myöskään välitä ihmisäänistä yksin ollessani, en katso televisiota enkä kuuntele radiota. Haluan, että ympäristöni on täysin ihmisäänistä vapaa, liikenne ym. ei häiritse.
Mielenterveyteni vaatii, että työn vastapainoksi (siellä tietenkin täytyy puhua tai ainakin kuunnella) saan olla vapaa-ajat ihan hiljaa eikä kukaan ihmettele puhumattomuuttani. Hiljaisuus on tapani rentoutua.
En myöskään välitä ihmisäänistä yksin ollessani, en katso televisiota enkä kuuntele radiota. Haluan, että ympäristöni on täysin ihmisäänistä vapaa, liikenne ym. ei häiritse.
Mielenterveyteni vaatii, että työn vastapainoksi (siellä tietenkin täytyy puhua tai ainakin kuunnella) saan olla vapaa-ajat ihan hiljaa eikä kukaan ihmettele puhumattomuuttani. Hiljaisuus on tapani rentoutua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yksinolo ja yksinäisyys ovat ihan eri asia. Minä en aina ole yksin, mutta tunnen itseni yksinäiseksi. Vaikka olisi sata ihmistä vieressä voin tuntea itseni yksinäiseksi.
teet tämän selväksi kanssaihmisille, ettei joku surkea typerys (kuten minä) yritä väkisin ystäväksesi. Siitä ei ole muuta kuin harmia molemmille osapuolille.
Kyllä toisenkin seurassa voi olla hiljaa ja puhumatta, jos itsestä tuntuu siltä. Ystävänhän tunnistaa siitä, että ystävän seurassa puhuu vain silloin "kun puhuttaa". Aito läheisyys ei vaadi upeita keskusteluita tai minkäänlaista muuta suoraa näyttöä toiselle. Aito läheisyys on sitä, että saa olla hupsu ja epäonnistunutkin ja silti toinen osapuoli haluaa olla edelleen tekemisissä.
Yritin vuosikymmeniä solmia niin mies- kuin naissuhteitakin, mutta kaikki hylkäsivät minut.
"Et puhu tarpeeksi", "olet liian totinen", "sinua ei voi rakastaa" ym kommentit tulivat tutuiksi.
Minä heittäydyin suhteisiin, vastapuolet eivät sitä tehneet. Eivät myöskään naispuoliset naisten välisiin ystävyyssuhteisiin, en kelvannut niihinkään.
Olen nyt tottunut yksinoloon enkä ole enää katkera vanhoista, joskin ihmettelen ihmisten kranttuutta, jolle ei aina tuntunut löytyvän perusteluja.
Ja yksinolossa todellakin parasta on se, ettei tarvitse pakosta puhua. Minulla ei jostain syystä tule mitään puhuttavaa mieleen kuin hyvin harvoin. Jos tulee, saan sen kyllä sanotuksi, ilmaisuni on työasioissa ja asiallisisissa asioissa palautteen mukaan jopa hyvä. Mutta ellei ole mitään asiaa, niin mitään asiaa ei todellakaan ole!
Olet ollut vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikki tietävät, jopa idioottikin, että hiljainen ihminen on paljon salaperäisempi ja kiehtovampi kuin keskimääräinen höpöttäjä! Nuo ihmiset ovat kääntäneet HYVÄN ominaisuuteesi HUONOKSI! Voi saamarin saamari, mitä aivottomia tolloja ovat olleet. Tai sitten he ovat tehneet niin ihan tietoisesti, silkasta kateudesta. Ja se kuulostaakin hyvin todennäköiseltä (rauhallisuudesta ja hiljaisesta tyylistäkin voi kadehtia, usko tai älä!!)
Voin sanoa lohdutukseksi sen, että jos et olisi hiljainen, sinua haukuttaisiin vastaavasti joksikin muuksi. Kuten kuivaksi paskanjauhajaksi, narsistiksi, tyhmäksi pelleksi... On olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa itseään ja siksi keskittyvät ihmissuhteissaan "kertomaan" toisen huonoja puolia. He rupeavat jopa vääntämään tarvittaessa asioita päälaelleen, jotta vain saisivat jotain huonoa sanoa. Heillä on itsellään paha olla ja he purkavat sen toiseen. Sellaiset ihmiset ilmeisesti valitsivat sinut kohteekseen. Se, mitä he sanoivat sinusta, ei pidä paikkaansa. Minulla itsellänikin on ollut tuollaisia "loisia" mukanani. He uuvuttavat, vievät viimeisetkin jaksamisen rippeet ja lopuksi vielä syyllistävät ja erottelevat kokonaan muista ihmisistä ("sinä olet tällainen.. mutta sinun kuuluisi olla Tällainen!"). Heidän kanssaan olemisessa ei ole mitään järkeä. Olen huomannut, että mitä enemmän heille antaa (esimerkiksi huomiota ja välittämistä), sitä vähemmän he arvostavat. Tuollaiset ihmiset hiiteen. Pysyvästi. Muista, että muunlaisia ihmisiä on olemassa. Vaikket jaksaisi tutustua nyt juuri yhtään kehenkään, niin muista kuitenkin se, että ihmisissä on eroja! Sinulla oli pelkästään huono tuuri, aivan kuten minullakin.
voi tsiisus mitä p*** tuo äskeinen teksti mielestäni oli. "ei sinussa ole mitään vikaa,kaikissa muissa on kun eivät pidä sinusta"
Ei pahalla mutta kannattaisi mennä itseensä jos ajautuu kaikista ystävistää erilleen. Niin myös minä olen tehnyt,mutta en silti hauku muita että kaikissa on vikaa paitsi minussa!
Itse en voisi kuvitella olevani läheinen ystävä todella hiljaisen ja ujon ihmisen kanssa,miten siinä voi tutustua hyvin toiseen jos toinen ei puhu paljon mitään?!
Ihmissuhteissa ei pidä koskaan kiirehtiä. Liian nopea tutustumisvauhti johtaa vain hankaliin tilanteisiin ja pettymyksiin.
Ihminen voi olla ihan yhtä läsnäoleva ja tutustumiseen kykenevä, vaikka olisi lyhytsanainen ja ujonpuoleinen.
Eikä aina voi itseään syyttää siitä, jos elämä on kohdellut kaltoin. Vain idiootti pistäisi sen omaan piikkiinsä! Joskus pitää ymmärtää, että jopa sata ihmistä voi olla väärässä ja yksi oikeassa. Välillä näin valitettavasti käy. Sellaista se elämä on.
Väärä ja oikea, sehän on suhteellista. Joku asia on minusta väärin ja yhtähyvin se voi olla toisen mielestä oikein.
Älä kuitenkaan aliarvioi toisten ihmisten ihmissuhteita. Kyllä keskustelevatkin ihmiset voivat olla hyviä ystäviä. Kokemuksesta voin sanoa, että ne keskustelut juuri lähentävät erityisesti. Mutta se on totta, että ihmissuhteissa on hyvä olla maltillinen, ei pidä kiirehtiä, koska luottamus syntyy pikkuhiljaa. Toisaalta, jos toiset ihmiset kokevat sen eritavoin, hyvä niin. Se on heille sopiva tapa kommunikoida ja luoda ihmissuhteita.
Niin muuten, ihmisillä, jotka keskustelevat paljon, voi myös olla kokemusta siitä, kuinka sitten on hyvä olla hiljaa kahdestaan, vallitsee yhteenkuulumisen tunnelma. Se on hieno kokemus,mutta heille se on tullut pitkälti sanojen kautta.
Voi sinua onnellista!!!
täytyy myöntää;kirjoituksesi perusteella aloin todella kadehtia sinua.sinä pystyt johonkin,mikä itselle on aivan mahdotonta..minulle kun yksinolo on pahinta myrkkyä:-/ahdistun,ja masennun hyvin nopeasti.minä,toisin kuin sinä omaan hirveästi ystäviä ja kavereita,koska olen niin hirveän puhelias.ihan ihme on,että he jaksavat kuunnella minua aivan vapaaehtoisesti:-)
olen aprikoinut,että onko ihmisten jotenkin sit helpompaa olla sellaisen puheliaan seurassa,joka aina heittää puhetta jostakin..??mut vaikka kuinka haluaisin olla yksin viihtyvä ja hiljainen,en siihen kykene..MIKÄ neuvoksi??vinkkejä??
Hiljaisuus ei todellakaan ole tavoiteltavaa eikä muissa ihmisissä ole mitään suurempaa vikaa, ketkä eivät hiljaisuuttani ole kestäneet. Joskaan en ymmärrä sitä, että toista ihmistä ollaan koko ajan arvostelemassa ja arvioimassa. Itse otan ihmiset pääosin sellaisina kuin he ovat enkä yritä heitä muuttaa.
Hiljaisuus koetaan jotenkin vaikeana. On helpompi vetää jotain roolia ja puhua mitä sattuu. Minä en siihen kykene joten olen mieluummin aito oma itseni ja hiljaa, ellei sanottavaa tule mieleen.
Onkohan se jokin merkki siitä, että aivoista puuttuu jokin palanen, kun asioita ei tule mieleeni, mitä arvelette? Kuten totesin aiemmin, niin saan kyllä suuni auki, jos sanottavaa on, mutta sitä on perin harvoin.
sanoa, mutta ekassa viestissäsi kiinnitti huomioni, kun sanoit että mielenterveytesi takia kaipaat yksinäisyyttä. Siis tuo "mielenterveys" -sana kiinnitti huomioni.
Jos joskus alat kärsiä tuosta yksinäisyydestä tai puhumattomuudesta, kannattaisi ehkä jutella asiasta nimenoman psyykkisen terveyden alan asiantuntijan kanssa.
En sano tätä pahalla, olenhan itse ko. alan ihmisten kanssa jutellut hyvinkin paljon. Ehkä ylireagoin, mutta apua tarvitsee joskus jokainen, se on kylmä fakta.
Et tiedäkään, miten pitkä hoitohistoria minulla on takana. Ammattiauttajista nyt vain on varsin rajallinen hyöty, ne on aika avuttomia monien asioiden edessä. Sen varaan ei kannata laskea, että kun "haen apua", se automaattisesti auttaa, vaikka tekisin ammattiauttajien kanssa millaisen työn.
Itse itsensä kanssa asioiden työstäminen voi auttaa yhtä hyvin, mutta tiettyyn rajaan saakka. Ei ihmisestä ihan toista ihmistä tehdä.
Ja yksinolo on se, mikä ainakin minua auttaa parhaiten. Ei tule tunnetta, että olisi pakko tehdä jotain, kuten puhua.
Usko nyt kuitenkin että yksinolo ja yksinäisyys ovat täysin eri asioita. Mutta jos oikeasti nautit yksinäisyydestä uskon että jotakin vialla, ei normaali ihminen nauti yksinäisyydestä vaan kärsii siitä.
Oliko tuo edellinen provo? Vaiko ihan tosissaan esitetty?
Puhun työssä normaalisti työasioista päivittäin, mutta haluan sen vastapainoksi illat, jolloin saan olla täysin HILJAA eikä kukaan vaadi puhumaan. En myöskään halua teeveetä enkä muuta taustamelua, jossa kuuluu ihmisääniä.
Tämäkö on siis epänormaalia, että ihminen haluaa olla YKSIN?
Et ole silloin yksinäinen, jos koet sen positiivisena. Yksinolo on eri asia. Ja kyllä puheliaskin ihminen voi nauttia yksinolosta.
Ja itsensä voi tuntea yksinäiseksi, vaikka olisi
pataljoona puheliaita ihmisiä ympärillä. Nämä asiat lähtevät ihmisestä sisältä, mitä mitenkin kokee.
Mutta silti ihmisen ei ole hyvä olla aina yksin, näin väitän. Kyllä se kaventaa näkökulmia. Toisaalta, jos niin haluaa elämänsä viettää, se lienee sitten niin. Oma päätös, vai onko se sitä kohdallasi..
Voihan olla, että se tavallaan puolustelee itselleen niin, kun on pettynyt joskus toisiin ihmisiin, eikä uskalla enää yrittää.
Ihmettelen miksi toista halutaan muuttaa väkisin, eli tässä tapauksessa sitä, että olen yksin. Olen "uskaltautunut" ihmissuhdeyritelmiin ihan riittämiin eli mistään yrittämisen puutteesta ei ole kyse. Ja tuo pettynyt ihmisiin on ikikulua fraseologiaa....en ole mitenkään pettynyt toisiin ihmisiin.
Halusin vain tuoda keskusteluun myös toisen näkökulman yksinäisyyteen eli ei se kaikki ole niin kielteistä. Mitään puolusteluja minun ei ole tarvis esittää, ei yksinäisyys tee ihmisestä mitään altavastaajaa.
Usko nyt, ei kukaan sua yritä muuttaa. Yritä vain käsittää että YKSINÄISYYS ja YKSINOLO ovat kaksi täysin eri asiaa! Tiedätkö mitä eroa niillä on?
Yksinäinen voi olla vaikka olisi ihmisiä ympärillä, mutta yksinolo tarkoittaa sitä että on yksin!
Hei, et taida oikein ymmärtää mitä kaveri yrittää selittää sinulle. Itsellekin pistää silmään tuo käsite-ero tässä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että on fyysisesti yksin, ilman muita ihmisiä ympärillä. Yksinolosta voi nauttia, se voi olla rentouttavaa kun saa olla omien ajatustensa kanssa ilman muita, ynnä muuta.
Yksinäisyys taas tarkoittaa sitä, että kaipaa muita ympärilleen. Silloin on siis yksinäinen, ja haluaisi ihmisten seuraa.
Nyt väität siis, että nautit yksinäisyydestä, mikä kuulostaa omituiselta - miksi kukaan siitä nauttisi? Tarkoitatko sen sijaan oikeasti yksinoloa?
Minulle yksinolo ja yksinäisyys ovat sama asia. Toki ymmärrän, että yksinäisyys voi olla myös ihmisen pään sisäinen asia siten, että yksinäisyyttä voi kokea myös muiden seurassa. Itse käyttäisin tuosta tunteesta kuitenkin jotain muuta nimitystä, jottei sekaannusta synny. Yksin oleva on väistämättä aina myös yksinäinen, mutta hän ei välttämättä koe sitä ongelmana.
"Yksin oleva on väistämättä aina myös yksinäinen, mutta hän ei välttämättä koe sitä ongelmana."
No, yksinoleva ei todellakaan aina ole yksinäinen (vai oletko kysynyt asiaa kaikilta maailman ihmisiltä? ;)).
"Yksin oleva on väistämättä aina myös yksinäinen, mutta hän ei välttämättä koe sitä ongelmana."
(Edelleen, jos yksinäisyys tarkoittaa sitä, että kaipaa ihmisiä ympärilleen.)
Jos hän ei koe yksinäisyyttä ongelmana, silloin hän luonnollisesti ei ole yksinäinen.
Olen kyllä ihan tavallinen ihminen ja nautin suuresti yksinolosta, se on paljon kivempaa kuin huono seura. Kuten ketjun aloittajakin, koen usein ettei minulla ole mitään sanottavaa enkä jaksa esittää että olisi.
Koen ns. jutustelun aika rasittavana ajanhukkana vaikka sitä onkin pakko harrastaa ettei loukkaisi ihmisiä.
Oikeista asioista voisi olla mukavaa keskustella mutta useimpia ihmisiä kiinnostaa vain omat lapset, vaatteet, ruoka, tv-ohjelmat yms. Se on ok, mutta ei kiinnosta minua. Hiljaisuus on tapa kohdata itsensä ja suuri nautinto tässä taukoamattoman metelin mailmassa. Ihanaa olisi kun kuulon voisi kytkeä pois päältä silloin kun sitä ei tarvitse.