moi...Olen 13, ja minulla on 1 sisko...Viime aikoina olen ollut HIRVITTÄVÄN etäinen äitini kanssa...Siskoni (15 vuotias) on aina kerjäämässä äidiltäni huomion.Olen koiraihminen,siskoni taas joku ihmeen tuhlaajalapsi.Se minua harmittaa, että kun koirani on hyvin rakas minulle, niin ihan kuin siskoni pitäisi minua tyhmänä.Minulla ei ole peljoakaan kavereita..okei ehkä 2...Mutta silti.
Koirani on ainoa henkilö, jonka kanssa olen.Tiedän, tiedän kiilostaa tyhmältä, mutta niin se vaan on.En ole vuosiin matkustanut mihinkään (en edes käynyt risteilyllä)..Siskoni on ollut isäni kanssa tänä vuotta jo 3 kertaa ulkomailla.Tallinnassa, tukholmassa, ja jossain hemmetin espanjassa.
Olen pyytänyt äitiäni lähtemään kanssani tallinnan/tukholman risteilylle, mutta ei..se on liian kallista.Ihan kuin olsin joku "vahinko", koska ei musta kukaan välitä.Isosiskoni on paljon tärkeämpi.Isäni antaa kuukausirahaa siskolleni 30e ja äitini 20e (vanhempani ovat eronneet)Minä saan isältäni 10e ja äidiltäni 10e (sen takia vähemmän kuin siskoni, koska mukamas tuhlaan rahojani roskaan, vaikka oikeasti ostan koko rahalla koiralleni jotain.) ostan koirani tarpeet: ruokapussin(sen pienen)joka maksaa noin 10e, muita herkkuja=noin 5e ja sitten kuukaudessa jää rahaa minulle itselleni vain ja ainoastaan 5e.Isosiskoni ostaa koko rahalla vaatteita, ja muuta tarpeetonta.Siis ihan oikeesti.
Äiti ei suostu koiran tavaroiden sponsorointiin, koska hänen mielestään minun on opittava käyttämään rahaa.Isäni on samaa mieltä.
Heti jos sanon vaikka että "Timille pitää ostaa uusi hihna, koska vanha on rikki" niin äitini sanoo aina että "tee rahoillasi mitä tahdot".
Muutenkin en juttele/puhu tai muuta vastaavaa, kuin ehkä kerran päivässä.Tuntuu aina että en ole jotenkaan "niin toivottu lapsi" kuin siskoni.
Tuntuu, että en ole yhtä tärkeä.Ihan kuin olisin ruma ankanpoikanen, ruma, josta kukaan ei välitä.Kaveritkaan ei musta tykkää.Olen vain vahinko.Vain vahinko, ihan tuhha vahinko.Kenessä tässä on vika?
Koirani on ainoa henkilö, jonka kanssa olen.Tiedän, tiedän kiilostaa tyhmältä, mutta niin se vaan on.En ole vuosiin matkustanut mihinkään (en edes käynyt risteilyllä)..Siskoni on ollut isäni kanssa tänä vuotta jo 3 kertaa ulkomailla.Tallinnassa, tukholmassa, ja jossain hemmetin espanjassa.
Olen pyytänyt äitiäni lähtemään kanssani tallinnan/tukholman risteilylle, mutta ei..se on liian kallista.Ihan kuin olsin joku "vahinko", koska ei musta kukaan välitä.Isosiskoni on paljon tärkeämpi.Isäni antaa kuukausirahaa siskolleni 30e ja äitini 20e (vanhempani ovat eronneet)Minä saan isältäni 10e ja äidiltäni 10e (sen takia vähemmän kuin siskoni, koska mukamas tuhlaan rahojani roskaan, vaikka oikeasti ostan koko rahalla koiralleni jotain.) ostan koirani tarpeet: ruokapussin(sen pienen)joka maksaa noin 10e, muita herkkuja=noin 5e ja sitten kuukaudessa jää rahaa minulle itselleni vain ja ainoastaan 5e.Isosiskoni ostaa koko rahalla vaatteita, ja muuta tarpeetonta.Siis ihan oikeesti.
Äiti ei suostu koiran tavaroiden sponsorointiin, koska hänen mielestään minun on opittava käyttämään rahaa.Isäni on samaa mieltä.
Heti jos sanon vaikka että "Timille pitää ostaa uusi hihna, koska vanha on rikki" niin äitini sanoo aina että "tee rahoillasi mitä tahdot".
Muutenkin en juttele/puhu tai muuta vastaavaa, kuin ehkä kerran päivässä.Tuntuu aina että en ole jotenkaan "niin toivottu lapsi" kuin siskoni.
Tuntuu, että en ole yhtä tärkeä.Ihan kuin olisin ruma ankanpoikanen, ruma, josta kukaan ei välitä.Kaveritkaan ei musta tykkää.Olen vain vahinko.Vain vahinko, ihan tuhha vahinko.Kenessä tässä on vika?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos todellakin olet olet vahinko heidän mielestään (anteeksi julmuus) syy on pelkästään heissä. He sinut alulle panivat (hör hör) ja äitisi sinut synnytti, joten he saavat syyttää vain itseään.
Jokainen lapsi paras lahja, minkä kukaan vanhemmista voi saada! Mutta kaikki eivät osaa sitä lahjaa arvostaa :/ Valitettavasti!
Mutta lapsissa se syy ei ole!
Kuulostaa tosi kurjalta :/ Oletko yrittänyt ASIALLISESTI puhua äitisi ja isäsi kanssa tästä tilanteesta? Selittäisit rauhallisesti, ettet halua haukkua siskoasi mutta Sinun mielestäsi myös Sinä tarvitset ja ansaitset enenmmän rahaa! Kerro, että koirasi vie suuren osan rahoistasi... ja kerro samalla myös kuinka tärkeänä koiraasi pidät!
Tiedän, itselläni on myös koira, ja se vie todella paljon rahaa.. mutta kyllä se on sen arvoista
Jos siskosi on ollut isäsi kanssa ulkomailla,mikset sinäkin mene? Isälläsi ei voi olla syytä olla ottamatta sinua mukaan,se olisi vain epäreilua.
Oletko itse pyytänyt sitä koiraa? Jos se on sinun omasi,on kai ihan oikein että maksat sen kulut itse.Vanhemmiltasi on suuri myönnytys,jos he ovat hankkineet koiran vaikkeivat itse sitä tahtoisi.He ovat antaneet luvan pitää koiraa ihan sinun iloksesi.Siksi minusta on oikein että itse maksat koiran kulut.
Tosin on eri asia,mihin tarvitset viikkorahaa.Jos vanhemmat maksavat vaatteesi,ruokasi,koulutarvikkeet jne niin mihin ihmeeseen käytät sen 5 euroisen?Jos haluat ostaa karkkia,5 euroa riittää kyllä.Mutta jos onkin niin,että joudut itse maksamaan vaatteet (siis ne välttämättömimmät,ei mitkään heräteostokset tyyliin "Oi,tää toppi on niin ihana,saanko mä sen vaikka en oikeestaan ollukaan ostamassa toppeja???",niin sittenhän sinun pitäisi saada enemmän. 5 euroa kuussa ei riitä millään vaatteisiin,paitsi jos säästät.
Ja vielä: Et ole vahinko.Kerro vanhemmillesi miltä sinusta tuntuu.Pistä heidät koville ja kysy suoraan "Halusitteko te edes minut?" Jos he eivät halua pitää sinua,niin sillä selvä,soita Mannerheimiin tai jonnekin ja vaihda kotia.Eivätköhän monet haluaisi tyttären.
Äitisi voi pitää sinua niin nuorena,ettet tarvitse huomiota.Se on tietty väärin.Mutta äitisi voi ajatella,että jos 15 vuotiasta ei kohtele hyvin,hän voi ajautua huumeporukkoihin tms.Sinusta hän ei ehkä ole niin huolissaan.
Tsemppiä,varmaan moni ajattelee noin.Älä masennu,joillain on paljon huonomminkin,usko pois.Esim. minulla ei ole isää ollenkaan.En tunne häntä,en tiedä hänen nimeään.Minä en saa ollenkaan viikko/kuukausirahaa,mutta joudun silti ostamaan itse vaatteeni säästöilläni (jotka koostuvat syntymäpäivinä saaduista rahoista jne).Ja olen samanikäinen kuin sinä.
Kirjoitit oikein asiallisesti ja hienosti ottaen mukaan ikäsi! En tarkoittanut tuota pahalla! Yllätyin!
Todella hienosti kirjoitettu!
Mielestäni ei ollenkaan niin hienosti kirjoitettu.
"Älä masennu,joillain on paljon huonomminkin,usko pois.Esim. minulla ei ole isää ollenkaan.En tunne häntä,en tiedä hänen nimeään.Minä en saa ollenkaan viikko/kuukausirahaa,mutta joudun silti ostamaan itse vaatteeni säästöilläni (jotka koostuvat syntymäpäivinä saaduista rahoista jne).Ja olen samanikäinen kuin sinä."
Eikös tuo loppu ole hieman minäminäminäminäkeskeinen?!? Aika törkeää sanoa toiselle, että ei tuo sinun ongelma vielä mitään mutta minä en saa sitäkään vähää mitä sinä. Ei ongelmia voi noin vain verrata. Ongelmansa kullakin.
"Jos he eivät halua pitää sinua,niin sillä selvä,soita Mannerheimiin tai jonnekin ja vaihda kotia.Eivätköhän monet haluaisi tyttären."
Ai sitten niin vaan mennään toiseen kotiin, kun omassa kodissa ei ole kaikki kunnossa!?
Toisekseen odotin fiksuja kommentteja teiltä (osa on kyllä ollutkin) mutta tuo alussa mainittu!
en välttämätta saisi ottaa koiraani mukaan.Enkä halua minnekkään muualle.
Kiitos auringonsiemenelle,kehusi pelastivat päiväni :)
Ja "Joopa" kirjoittajalle: Olet oikeassa,mutta halusin vain valaista että monista nuorista tuntuu tuolta ja siksi ensimmäisen kirjoittajan ei pidäkään masentua,moni joutuu nimittäin kokemaan saman.En tarkoittanut,että "Sinun ongelmasi eivät ole mitään minun ongelmiini verrattuna".Pahoittelen,en harkinnut tekstiäni niin tarkkaan,joskus vain vuodatan vahingossa vähän siitäkin miltä minusta itsestäni tuntuu (vaikka niin ei saisikaan nykymaailmassa tehdä,heti haukutaan itsekeskeiseksi angstaavaksi pissikseksi.)Teroitettuna siis: tarkoitus ei ollut verrata ongelmia.Yritän vain piristää ihmisiä,vaikka en ehkä osaakaan tehdä sitä kovin hyvin (olenhan kuitenkin vasta 13 enkä maailman viisain olento).
No,onnittelut,joillekin ihmisille taitaa olla pakkomielle etsiä toisten teksteistä jotain huonoa.En tiedä,johtuuko se itsekkyydestä,mutta näilläkin palstoilla näkee paljon epäasiallista kritiikkiä.(En tällä väitä,että sinun kritiikkisi olisi ollut sellaista,mutta jotain kateellisuuden makua siinäkin taisi olla.)
Hyvää kesää kuitenkin myös sinulle,Joopa :)
Ensinnäkään en usko alkuunkaan, että olet vm. 92. Kirjoitustyylisi paljastaa sen. Ei sillä etteikö sen ikäinen voisi kirjoittaa asiallisella tyylillä ja osaavasti, mutta ei tuo nyt vaan pelitä.
Keksitkö jonkun syyn, miksi olisin sinulle kateellinen ja mistä?
Tyttö kertoi miten hänelle on asiat!
Hän sanoi (ystävällisesti) myös, että vaikka pikkusiskon mielestä asia tuntuu ikävältä (ja varmasti onkin, en vähättele pikkusiskon ongelmaa), mutta on totta että maailmassa monella on asiat huonomminkin!
Useat lapset ympäri maailmaa elävät todella köyhää elämää (ei välttämättä edes kotia minne mennä), nälässä, vakavissa sairauksissa, kokevat luonnon katastrofeja jne.
Eivät kaikki 13-vuotiaat kirjoita tyyliin "Aah, niiq, ex tajuu et oon nii iqh daah"
Minusta tuntuu, että Sinä "Joopa" yrität väkisin keksiä riidan aihetta.
Tyttö92 toivotti erittäin ystävällisesti hyvää päivänjatkoa vai miten se nyt olikaan.. Ei viittittäis riidellä!
Suurin tarkoitushan täälä on TUKEA, ROHKAISTA ja AUTTAA toisia
Olet ihan oikeassa. Enkä halua haastaa riitaa tietenkään. :) Ja voihan olla että Tyttö92 onkin oikeasti vm. 92.
Mutta haluaisin silti tietää, mistä Tyttö92 ajattelee minun olevan hänelle kateellinen.
:) :) :)
minustakin on hienosti kirjoitettu tuo teksti jos todella olet vain 13-vuotias. hienoa!
...mutta kuuntelen mielelläni, jos toisilla on huolia.
Minustakin sinun kannattaa keskustella vanhempiesi kanssa. Miksi sisko saa enemmän rahaa kuin sinä, vaikka sinulla on enemmän kuluja? Ja mikset sinä pääse esim. ristilylle, kun sisko taas pääsee? Ylensäkin tunnut saavat kamalan vähän huomiota. Ranteetko sitä pitäisi viiltää, jotta joku huomaisi??
Oli tosiaan vähän ajattelematon kehoitus muuttaa muualle. Itse en ole asunut omien vanhempieni kanssa sitten yksitoistavuotiaan, mutta minä itse halusi pois, koska tilanne muuttui ikäväksi. Kukaan nuori ei muuta kotoa tuosta noin, kun vähän huonommin menee eikä saa kaikkea huomiota. Toiset eivät muuttaisi, vaikka kuinka huonosti menisi.
Keskustelu auttaa joskus, mutta jos siskosi oikein kerjää huomiota ja saa kaiken, minulla ainakin palaisi käämi hyvin nopeasti, jos olisin tilassasi. Olen aina pitänyt kiinni omista oikeuksistani, koska minusta on väärin, että toista kohdellaan eri tavoin kuin toista.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset juttukaveria, voit lähettää meliä (ossa profiilisivuillani).
Kaverisi, jotka mainitsit, ehkä myös kuuntelisivat, puhuminen monesti helpottaa. Siltikään sinun ei pitäisi joutua katselemaan tuollaista 'syrjintää'. Minkä vuoksi siskosi oikein kerjää huomiota? Onko hänellä kaikki hyvin?
Ota asia puheeksi rauhallisesti, älä vaadi rahaa tai mitään muuta vaan kerro esim. että sinäkin haluaisit matkustaa isäsi kanssa, tai tee vaikka laskelma pakollisista menoista ja paljonko niiden jälkeen jää jne. Jos vaadit rahaa se menee helposti siihen että pikkusisko on kateellinen isosiskolle. Jos asut/asutte äidin kanssa voisit kertoa että haluaisit viettää aikaa isän kanssa vaikka juuri risteilyllä, mutta muista miettiä oletko tehnyt jotain muuta jo. Voi olla että isäsi ei ole tahallaan unohtanut sinua vaan voi ajatella että joku muu yhdessä tehty juttu vastaa laivamatkaa. Lisäksi yritä muistella mitä siskosi sai pari vuotta sitten, ehkä vanhemmat ajattelee että tulot kasvaa iän myötä.
Kaverien välittämisistä ei kannata välittää, toisilla on enemmän kavereita, toisilla vähemmän. Lähde sinä tapaamaan heitä, koulun alettua voit tavata uusiakin kavereita.