Tanaan illalla menimme mieheni kanssa syomaan paikalliseen trattoriaan ja tuli mieleeni nyt vuoden jalkeen kokeilla juoda vahan "frizzantinioa" ruoan kansa. Olihan viimeisesta kerrasta kulunut jo vuosi. Nyt kuitenkin tunnen syyllisyyden tunnetta ja en meinaa millaan uskoa, etta mina joka olin vuoden ilman sorruin "maistelemaan" viinia.
Olen talla hetkella kotona, jaakaapissa on shampanjaa kylmà pullollinen, mutta ei tee(mukamas) mieli. Mieheni kanssa meni loistavasti ja nyt istuskelen tassa yksikseni computerin edessa ja mietin: juodako vai eiko juoda?
Huomenna vapaa paiva, mutta tiedan jos jatkan en lopeta. Enka halua tyopaikkaani menettaa. Siispa jaita hattuun ja unta pipoon. Puteli menkoon viemariin?!
Olen talla hetkella kotona, jaakaapissa on shampanjaa kylmà pullollinen, mutta ei tee(mukamas) mieli. Mieheni kanssa meni loistavasti ja nyt istuskelen tassa yksikseni computerin edessa ja mietin: juodako vai eiko juoda?
Huomenna vapaa paiva, mutta tiedan jos jatkan en lopeta. Enka halua tyopaikkaani menettaa. Siispa jaita hattuun ja unta pipoon. Puteli menkoon viemariin?!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinuna kaataisin samppakaljat viipymättä viemäriin. Ei kannata leikkiä tulella. Äkkiä nyt, ennenkuin on myöhäistä.
Ok, menen heti kaataan kaikki viemariin. Mutta tuossa vieressa on auki tuo baari, joka sulkee vasta aamu neljalta. Tuleekohan tasta mitaan?
pari viikkoa sitten päätin pari kaljaa.Siinä menikin lähes kolme viikkoa ja katkoreissu.Viisi yötä valvoin putkeen ja niitä hirviöitä kattelin.Viime yö oli ensimmäinen yö että sai nukkua peräti viisi tuntia.Joten en suosittele sitä Baaria. Vaikka voihan se olla että sulla ei mene niin pitkälle kuin mulla.Karmeeta se parantelu putken jälkeen ja loppukesän tässä saakin katua
Huomenia, menin kuitenkin nukkumaan ilman shampanjaa ja juuri herasin. Ulkona paistaa aurinko ja lamminta luvassa n.40 astetta, joten suunnistan rannalle. Vaikka on kai nuo autostradat aika tukossa tahan aikaan kesasta kun kaikki matkalla lomille.
Tyytyvainen olen itseeni kuitenkin, ei tullut jatkettua. Nyt kuitenkin laskut alkaa taas nollilta, en saanut taaskaan viettaa yks-vuotis synttareita. Kesan jatkoa teille sinne koti suomeen.
Morjensta, juu eilen olikin mielessa viinit ja muistelin kuinka kivaa ja rattoisaa oli istuskella iltaa pienessa tuiterissa ystavien kanssa. Kuten jo kerroinkin ilta meni ok, ja kotiin tultuani mietiskelin aukaistako se pullo vai ei. Onneksi kiinni jai.
Ehka mielessani pyorii vielakin viimeinen krapulani n. vuosi sitten. Olin juonut useamman paivan putkeen. Olin jo parin vuoden aikana saanut joitain epilepsia kohtauksia kun alkoholi lahti elimistosta, joten jo etukateen pelkasin kohtausten saamista. Viimeisella kerralla en paassyt edes kavelemalla vessaan vaan oli kontattava, koska pelkasin kaatuvani noustessani seisomaan.
Nyt kuitenkin eilisen jalkeen olen pettynyt ja kuitenkin jokseenkin tyytyvainen itseeni: lopetin ennenkuin aloitinkaan. Ei minusta kuitenkaan tule kohtuukayttajaa!!!
Tässähän olisi hyvää työsarkaa kohtuukäytön ystäville(aaton ajatus jne.), nimittäin sinä sairastat ilmeisesti alkoholiriippuvuutta eli alkoholismia.
Alkoholismia sairastava henkilö ei voi 'ottaa silloin tällöin sopivasti hyvässä seurassa' edes ruokajuomaksi alkoholia.
Siitä kun seuraa lähes poikkeuksetta juomisen alkaminen uudelleen, ja lähes poikkeuksetta entistä rajumpana.
Tästä on niin kovin, kovin monta surullista esimerkkiä olemassa, lehtien lööppien julkkiksista - maan hiljaisiin.
Siksi on erittäin edesvastuutonta, kun eräät niimimerkit tällä palstalla kehoittelevat alkoholisteja pelaamaan venäläistä rulettia kohtuukäyttöä suosittelemalla.
Alkoholisti yrittää viimeiseen asti kieltää itseltään sairauden todellisen luonteen, ja haluaa vielä kokeilla josko olisi jo oppinut, miten sitä alkoholia juodaan sivistyneesti.
Älä siis sinäkään leiki tulella, vaan kaada puteli viemäriin tai lahjoita se jollekin.
miettineeksi.Kuinkahan moni näistä
kohtuukäyttäjäksi itseään sanovista on sitä.
Ettei vaan tule vähäteltyä omaa juomistaan.
...on syytä jälleen kerran korjata vääristelysi ja kehottaa sinua käymään jokin sisälukutaitokurssi. En ole KOSKAAN kehottanut ketään kohtuukäyttöön. Olen vain kertonut, että minulta se nykyään onnistuu. Tämähän on alkoholi(smi)- eikä täysraittiuspalsta.
Kuten ruusu on ruusu on ruusu, selkärangattomuus on selkärangattomuus on selkärangattomuus. Jotkun vain voivat todella toipua alkoholismistaan, ja sekös junnuja ärsyttää.
Mää ku oon semmonen yökyöpeli, niin pyörin vielä täällä...ja eikös vaan Aatu tuu vastaan tuttuine aforismeineen.
Mistä ihmeestä tuonkin oot päähäsi saanut, että ärsyttää, ku joku osaa juoda. Höh. En oo kenenkään huomannut siitä ärsyyntyneen. Höpsistä.
Ikävä kyllä vain, rakas Hibbobodamukseni, tällä palstalla on aistittavissa mitä jämäkintä takajalkaisuutta välittömästi, kun kuka tahansa mainitsee sanan kohtuukäyttö. Siihen ei alkoholisti kuulemma kykene, koska alkoholisti on niin erikoinen ihminen, että hän on lopun ikää sairas eikä parane koskaan. Tai sitten paranee. Ehkäpä se on juuri se ärsytyksen lähde: kateus.
samaa mieltä. Kohtuukäytöstä ja sen toimivuudesta kertominen on punainen vaate tällä palstalla. Se aiheuttaa välittömästi mustanpuhuvia povauksia kohtuukäyttäjää odottavasta karmeasta tulevaisuudesta. Jotkut kyllä onnittelevatkin, että sepä hieno juttu.
Ymmärrän kyllä tuomitseviakin, sillä kohtuukäytöstä helposti sitten luistetaan vuosien saatossa alkoholismiin, mutta ei kaikki.
Tärkein pointti, mikä tuomitsevia ruokkii, on kysymys, voiko suurkuluttaja/alkoholisti siirtyä takaisin kohtuukäyttöön? Kyllä voi, mutta erittäin harvat. Sinä olet ehkä poikkeusyksilö, ja sikäli sotket toisten kaavat, kun he ovat täysin vakuuttuneita, että alkoholistista ei voi tulla kohtuukäyttäjää.
Minä katselen tätä maailmaa siten, että mikään ei ole musta/valko-, /-, hyvä/paha-järjestelmään perustuvaa, vaan aina ääripäiden välissä löytyy lukematon joukko välimuotoja - kaikessa.
PS. Olisi mielenkiintoista tietää aa:ttoman ajatuksen omasta juomishistoriasta, -määristä, ja -ajasta. Vai onko se AA:han menneen ystävän tekemä itsemurha ainoa moottori kirjoittamiseen? Vaiko lisäksi oma alkoholismi?
Minut on tällä palstalla tietävämpien (-vimpien?) toimesta julistettu parikymppiseksi pöhköjä puhuvaksi, elämän kokemusta ja ymmärrystä vailla olevaksi opiskelijanplantuksi, joka vain lämpimiksen paukuttelee näppäimiä ja kvasifilosofiallaan ajaa ihmisiä uurnan suulle hitleriaaninen hymy huulillaan. Totuus on kyllä täysin toinen.
Olen kertonut taustoistani useaankin otteeseen, mutta tässä pähkinänkuoressa historiikkia, koska sitä kyselit:
Takana on erittäin vaikea ja kylmä, hylkäämistentäyteinen lapsuus, joka alkoi kuplia murrosiässä. Ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa 15:n korvilla. Kipuihin päihtymyksen aiheuttama unohdus oli oiva lääke. Voisin sanoa, että alkoholi pelasti minut elämälle, kunnes minun täytyi pelastaa elämäni alkoholilta. Jo varhain jäin kiinni myös muihin päihteisiin - ne antoivat sitä itseluottamusta ja turvaa, jota en ollut koskaan saanut mistään. Huumeista ei onneksi tullut koskaan todellista ongelmaa; sen sijaan olin parikymmentä vuotta bentsoriippuvainen, viimeiset vuodet letaalisti. Ensimmäinen raitistumisyritys viinasta tapahtui runsaat kymmenen vuotta sitten. Kaikki hoidot kokeiltuani ajauduin, jouduin, pääsin aa:han. Se ei ollut rakkautta ensi- eikä toisellakaan silmäyksellä. Kyseenalaistin ohjelmaa raskaasti jo silloin, sillä se ei tuonut tuskiini helpotusta vaan pikemminkin päinvastoin. Runsaan vuoden jälkeen jätinkin aa:n, mutta ongelmat eivät jättäneet minua. Pääkaupunkiseudun mielenterveyspalvelut olivat jo tuolloin katastrofaalisessa tilassa, joten ainoa silloinen käypähoito oli tarjota nappia napin päälle. Kokeilin yksityistä terapiaa, joka käynnistikin vyyhdenpurun sisälläni, mutta jouduin jättämään sen kesken taloussyistä. Juopa mielenterveyteen syveni yhtä aikaa juoppouden kanssa.
Neljä vuotta sitten olin totaalisesti loppu, mutta viimeisimmän romahduksen ja itsemurhayrityksen jälkeen - uskon, toivon ja mielekkyyden täysin menettäneenä, pitkään sairauslomalla hyödyttömänä hylkiönä olleena - join vielä viimeisimmän putken: yötä päivää 11 kuukautta, kunnes en jaksanut enää. Lääkäri oli sanonut vaimolleni, etten tule näkemään enää seuraavaa kevättä. Jostain kuitenkin sain kipinän ja ymmärryksen lopettaa. Yhtä aikaa jäivät tupakat, lääkkeet, päihteet ja viina. Tosin lääkeeriippuvuuden katkaisuun meni yli vuosi, mutta määrät olivatkin olleet valtaisia. Oltuani jonkin aikaa raittiina eräs ystävä 12 askeleen työnään, luulisin, houkutteli minut aa:han, koska hän vakuutti, että elämäni ongelmat ratkeavat, kunhan otan ns. yksinkertaisen ohjelman tosissani ja antaudun sille kokonaan. No, se on toinen tarina, miten aa:sta erkanin, mutta olennaista on, että vihdoin viimeisinä hulluudenvuosinani olin saanut taisteltua itselleni parivuotisen terapian, ja se palautti minut takaisin elävien kirjoihin. Kuriositeettinä mainittakoon, että terapeuttini oli suuresti aa:ta vastaan, koska hänen mielestään se ei ollut ratkaisu riippuvuusongelmin. Tänään allekirjoitan tuon mielipiteen täydellisesti. Onnettomimmat puhuvat päät olen kohdanut aa:ssa, todellisesti onnellisimmat ihmiset taas niiden joukossa, jotka ovat selvittäneet ongelmansa, jättäneet myös aa:n ja tajunneet, että voima virtaa ihmisen sisällä, kunhan sen vain ymmärtää ottaa käyttöön.
Hyvin valaiseva kuvaus. Tuota taustaa vasten ymmärrän linjasi oikein hyvin.
Toivottavasti en nyt anna aineksia koko ketjun poistoon, mutta itse olen aina sitä mieltä, että AA:n menetelmällä alkoholiriippuvuus muuntuu piileväksi, ja tilalle tulee AA-riippuvuus. Varsin yksinkertaista, ja hyvin monilla se toimiikin siinä mielessä, että AA:n piirissä raittius jatkuu. Jos sitten X poistuu AA:n vertaistuen piiristä, tuo alkoholiriippuvuus taas useimmilla aktivoituu, ja loppu on huono.
Sinä olet päässyt ulos omin avuin vielä pahemmasta kurimuksesta, kuin pelkkä alkoholiriippuus, ja sitä on useimpien vaikea ymmärtää - sitä omin avuin pärjäämistä ilman AA:ta.
Sinulle pokkaus, kumarrus, ja hatun nosto.
Todellakin: vilpitön kaunis kiitos sanoistasi.
Lopulliseen voittoon asti vaan! Ei saa jäädä AA-tuleen makaamaan.
Jaa no, ööh, ehkei sittenkään. Olen nimittäin ollut myös seksiriippuvainen...
;D
No se on jo vissiin mennen talven lumia?
No tulihan tasta paivasta raitis, vaikka eilen mietityttikin. Seurasin tuossa aurinkoa ottaessani suorassa lahetyksessa formulatkin kannyn valityksella ( tyoskennellessani kannyjen parissa on aina kanny onneksi viimeista huutoa, nyt varustettuna digi-teeveella). Tuli koti suomeen kolmas tila. Hyva!
Huomenna se taas alkaa...siis se raittiiden paivien laskeminen. Onko tama alku aina nain hankalaa? Ei ehdi 1-vuotis synttareita viettaa kun taas iskee viinin tuska?? No, huomenna kuiteskin toihin selvana ja viinit jaakoon taas kertaalleen unholaan.