miten te suhtaudutte lapseenne (vauvaan), kun tämä on ollut hoidossa esim. muutamasta tunnista- päivään jne..?
Oma tyttö (puoli v) oli vain muutaman tunnin hoidossa papallansa ja sen nykyvaimolla,
niin minulla oli hirveen huono omatunto,
ja yritin "hyvittää" sen olemalla kiinni nähessä kokoillan...
En tiedä mistä johtuu,
johtuuko siitä että kun olimme kesälomalla tämän kuun alussa 6päivää erossa tytöstä,
niin tuli hirveän huono omatunto että olin lomalla lapsestani... ja hirveä olo!
Toisaalta tarvin lomaa kun olen väsynyt.
aika ristiriita...
Oma tyttö (puoli v) oli vain muutaman tunnin hoidossa papallansa ja sen nykyvaimolla,
niin minulla oli hirveen huono omatunto,
ja yritin "hyvittää" sen olemalla kiinni nähessä kokoillan...
En tiedä mistä johtuu,
johtuuko siitä että kun olimme kesälomalla tämän kuun alussa 6päivää erossa tytöstä,
niin tuli hirveän huono omatunto että olin lomalla lapsestani... ja hirveä olo!
Toisaalta tarvin lomaa kun olen väsynyt.
aika ristiriita...
Vastaukset 173
Vanhimmat
tee karhunpalvelusta lapsellesi takertumalla häneen.Yleensä vanhemmalle tuottaa enemmän tuskaa olla erossa lapsestaan kuin lapsella vanhemmastaan.Tekee hyvää lapselle olla muidenkin läheistensä seurassa ja nähdä,ettei mikään muutu,vaan kotiin vanhempien luo voi aina palata.
Mitä penemmästä lapsi oppii tuntemaan läheisiään sitä parempi ja sen syvempi suhde muodostuu.
Juu, juu, mutta kyseessä on vauva! Ei vauvaa voi pilata mitenkään sillä, että äiti, ja isäkin ovat hänen kanssaan!
Vauva ei arvosta tätä "tekee hyvää olla muidenkin läheisten seurassa" juttua ollenkaan!
Ja juuri se ettei mikään muutu tuo vauvalle ja taaperolle sitä niin tärkeää perusturvallisuuden tunnetta. Se pohjana onkin sitten hyvä tutustua ja oppia tuntemaan muita läheisiä! Ja syvä ja hyvä suhde muodostuu varmasti näin paremmin, kun ei tarvii pelkää, että lähteekö se äiti taas kun tultiin "serkun kaiman kummille" käymään!
Aika raakaa touhua on jättää pieni lapsi pitkäksi aikaa toisen hoitoon, vaan sillä verukkeella, että ei tekisi karhunpalvelusta, VAUVALLE!
Mutta kun on niin kiva vedota siihen, että lapsen parhaaksi viedään hoitoon vaikka kuinka pieniä. Tosiasiassa; kenen parhaaksi?
Kannattaisi ensin juosta ne kaikkein kiihkeimmät juoksut, että jaksaisi arvostaa lapsiaan.
Sitten ihmetellään kun lapset on levottomia..
ihmetellään kun ei se lapsi ole koskaan ollut missään ilman äitiä ja isiä että miksi se on niin arka ja takertuva vielä koulu-ikäisenäkin, miksi se on niin epäsosiaalinen ja pelokas ja miksi....
Kohtuus kaikessa kiitos.
Lapsen turvallisuuden tunne ei todellakaan katoa minnekään jos hän on joskus jonkun muunkin (rakastavan ja turvallisen tutun) hoivissa ennen täysi-ikäisyyttä.
Kyse oli puolivuotiaasta VAUVASTA!! Älä nyt hitto vie väitä, että lapsesta kasvaa takertuvainen jos on vauvaiän viettänyt ilman hoitajaa/ia! Se on sitten eri asia kun puhutaan leikki-ikäisistä lapsista!
Itselläni on 3- ja 6-vuotiaat lapset, jotka ovat melkein koko ikänsä olleet kotihoidossa. Siskollani taas saman ikäiset lapset, jotka on viety hoitoon heti vanhempainlomakauden jälkeen. Kun serkukset menevät yökylään, ovat omani todella innoissaan lähdössä ja sopeutuvat hyvin. Siskoni lapset taas ovat todella takertuvaisia. Sama juttu parhaalla ystävälläni ja sän on itse ihan omin sanoin puhunut, että johtunee siitä, että lapsi on niin pienestä asti ollut päivähoidossa, että vapaa-ajalla on todella kiinni äidissään.
ja poikkeuksiahan on aina.
Tarkoitin tässä tuota äiti-tyyppiä joka tekee karhunpalveluksen lapselleen tarraamalla tähän ns. itseensä liiaksi rakastuneena ja kuvittelemalla olevansa ainoa ihminen maailmassa joka on "tarpeeksi hyvä" lapsensa hoitajaksi. "Lapsi varmasti kärsii jos juuri minä en ole kokoaikaa tuoksuineni paikalla".
Ei siinä ole mitään "pahaa" että lapsi "tottuu" olemaan myös muiden rakastamiensa ihmisten luona- kohtuudella. Myös muiden kuin äidin, joka sanomattakin on lapsensa paras hoitaja- silti ei ole hyväksi että aina ainoa hoitaja. Jos äiti-lapsi suhde ja perusasiat ovat kunnossa, jos eivät, on takertuminen erinomaiseen äitiyteen tietysti ihan ymmärrettävää, joskaan ei hyväksi.
Sinä olet kokenut niin, minä taas nähnyt, miten äiti turmelee lapsensa liialla takertumisella vilpittömästi uskoen toimivansa vain lapsen parhaaksi. Ja miten kamala kokemus erossa olo olikaan lapselle joka vasta leikki-iässä joutui ns. eroon äidistään. Ja toisaalta vastaavasti nähnyt miten reippaasti ja luottaivaisesti lapsi joka (jopa) vauvana on ollut säännöllisesti isovanhemmillaan yötä suoriutuu siitä leikki-ikäisenäkin.
oman vauvasi hoitoon jättämiselle. Valitan, yksikään asiantuntija ei allekirjoita tuota, että sellaisesta lapsesta, joka ei ole ennen leikki-ikää olut pidempää aikaa hoidossa tulee todennäköisemmin takertuvaisempi kuin lapsesta, jota viety vauvasta alkaen hoitoon!
erittäin suotavaa.
Valitan, jos oma vanhemmuutesi perustuu järjenkäytön sijaan vain "asiantuntijan allekirjoituksiin".
sitten käyttää? Persettään? Onko sinun järkesi heidän järkeään terävämpi näissä asioissa?
Ja mikä estää käyttämästä sekä "omaa järkeä" ETTÄ asiantuntijan tutkimuksia/päätelmiä? Niitä voi kuule jopa yhdistää!
Muistahan ettet vain noudata mitään asiantuntijoiden neuvoja ettet vain leimaudu tyhmäksi! Esim. auringossahan voi oleilla ilman aurinkovoiteita keskipäivällä alasti ihan rajattomasti jos ei omiin silmiin mitään muutoksia iholla näy.
Oma vanhemmuuteni perustuu omaan järjen käyttöön, näkökulmien avartamiseen, toisen mielipiteiden ja ajatusten kuulemiseen, lapsen havainnointiin, asiantuntijoiden tutkimiin seikkoihin ja moneen muuhun. Koska en kuvittele olevani kasvatuksen guru (vaikkakin mielestäni onnistunut tässä lajissa), nöyrryn myös kuulemaan toisia kasvattajia ja asiantuntijoita. Vain parasta lapsilleni! Kuten huippu-urheilijat, mutta hyvät kasvattajat harjoittelevat ahkerasti ja hakevat tietoa, ovat kiinnostuneita siitä mikä on heille elämässä tärkeää/tärkeintä.
joten tiedä sitten sinun perseesi käytöstä mutta itse kyllä käytän sitä aivan muuhun kuin lasten hoitamiseen ;) ja kiitos huolenpidosta, osaan suojautua auringossa aina tilanteen mukaan omaa järkeäni käyttäen, en Terveys-lehden tämän hetkisen trendin ja ohjeistuksen mukaan ;)
juu juu, olet sinä erittäin hyvä ellet jopa erinomainen äiti, rauhoitu jo.
Mielestäni vain on_todella typerää_olettaa tietävänsä toisten asioista satavarmalla jonkun kirjoituksen perusteella, niinkuin sinäkin tässä omien tuntemustesi mukaan teit. Maailma ei ole mustavalkoinen, tiedäthän sen ;)
olet ollut kuusi päivää puolivuotiaan luota pois? en ymmärrä kuinka voit jättää noin pienen noin pitkäksi aikaa toisten hoitoon... mahtaako olla provo, ei kai kukaan äiti lähde lomalle ilman pikku vauvaansa? ymmärtäisin jotenkin jos kyseessä olisi kuusi VUOTIAS lapsi. etkö ymmärrä että horjutat vauvasi perusturvallisuuden kehitystä pahoin, saatat noin pitkällä poissaololla aiheuttaa jopa traumoja. väsymys kuuluu äitiyten, ymmärrän kyllä kokemasin ristiriidankin, jos sinulle ei sitä tulisi, et ilmaisesti välittäisi vauvastasi ollenkaan. ristiriita johtunee siitä, että tiedät, että et toimi vauvasi edun mukaisesti, vaan oman etusi mukaan, vauvasi kustannuksella, valitetavasti.
»Oma tyttö (puoli v) oli vain muutaman tunnin hoidossa papallansa ja sen nykyvaimolla»
Mahtoikohan tuo pappa nyt tarkoittaa isää vai isoisää.. itse olen pappa (eli isä på finska) ja kyllä mun tyttö oli puolivuotiaana parikin viikkoa minulla eli erossa äidistään.
Tokihan on kamalaa olla lapsestaan erossa, ainakin minulle oli. Äidillä taisi olla kivempaa olla kahdestaan uuden ukon kanssa kun ei ollu lapset häiritsemässä.
Isä saa hoitaa lastaan! Ja on velvoitettukin siihen!
Mutta, äiti on kuitenkin ollut teidän tapauksessa se ensisijainen hoitaja, eikö?
Vauva muodostaa vuorovaikutussuhteen ensisijaiseen hoitajaansa. Vauva luulee olevansa yhtä tämän kanssa. Kunnes huomaa olevansa oma itse noin 8-9kk vanhana, kun rupeaaa vierastamaan!
Miltä mahtaa vauvasta tuntua, kun se "toinen minä" ei tulekaan, vauva tarvitsee?
Kaksi viikkoa on ollut aivan järjettömän pitkä aika puolivuotiaalle olla pois ensisijaisen hoitajan luota!!!!
Itse en äitinä olisi ikinä suostunut tuollaiseen järjestelyyn!!
provo.. Itse tiedän pariskunnan jotka päättivät sitten lähteä kahdestaan viikon etelänlomalle kun vauva oli 5kk. Itse en pystyisi mitenkään nauttimaan lomasta jos pitäisi viikko olla erossa pienestä vauvasta!
Tämä matka oli muuten jo varattu ennen vauvan syntymää, eli tietoisesti tekivät myös päätöksen ettei äiti sitten halua imettää enää tuon ikäistä..
Kukin tavallaan juu.. Niinkuin naapurin juoppoäiti..
jaksat aina jauhaa tuota exäsi uutta ukkoilua.. Älä ole katkera!
..kumman vanhemman kanssa tahansa, eli tiiä sitten siitä äidistä sen ensisijaisempana hoitajana.
»Miltä mahtaa vauvasta tuntua, kun se "toinen minä" ei tulekaan, vauva tarvitsee?»
Tarvitsee mitä? Kyllä minä kelpasin vauvalle aivan täysin, ei hän muita minulla ollessaan tarvinnut.
»Kaksi viikkoa on ollut aivan järjettömän pitkä aika puolivuotiaalle olla pois ensisijaisen hoitajan luota!!!!»
Vaan entäpä kun niitä ensisijaisia on kaksi? Eli eihän vauva ollut pois luotani.
»Itse en äitinä olisi ikinä suostunut tuollaiseen järjestelyyn!!»
No myönnetään ettei tämä meidän juttumme ollutkaan ehkä aivan tavallisimmasta päästä. Toisaalta eikö isän ja lapsen erottaminen olisi myös ollut julmaa? Ja saihan vauva olla kotonaan kun äitinsä meni miehelään.
mutta ensisijainen hoitaja on se kuka on ollut vauvan kanssa alusta lähtien enemmän! Isä ei ole ensisijainen hoitaja jos vauva on esim. viikonloput isän hoidossa. Isä on aina joka kerran vieras ihminen, kunnes vauva kasvaa ja oppii tunnistamaan itsensä omaksi yksilöksi ja äitinsä erilliseksi ihmiseksi ja isänsä isäksi!
Kuvitellaan sellainen tilanne, että äiti on ollut 2 ekaa kuukautta vauvan kanssa kahdestaan ja isä tulee sitten halukkaaksi hoitaa vauvaa. Nyt jos tässä tilanteessa äiti jättää vauvan isälle kahdeksi viikoksi niin silloin isä ei ole ensisijainen hoitaja vaikka hoitaakin vauvaa kaksi viikkoa ilman taukoja.
Vauva muodostaa vuorovaikutussuhteen ensisijaiseen hoitajaan, vauva elää ensisijaisen hoitajan kautta symbioosissa tämän kanssa. Silloin vauvalla on sellaisia tarpeita mitä toinen hoitaja ei voi tyydyttää.
Ja jos ensisijainen hoitaja häviää maisemista useasti ja pitkäksi aikaa, niin kyllä siinä perusturvallisuuden tunne alkaa horjumaan! Miten vauva voi luottaa, että ensisijainen hoitaja tulee takaisin, kun vauvalla ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisilla? Silloin kun ensisijainen hoitaja on poissa vauva ei jaksa muistaa häntä.
No, enpä tiedä teidän tarinaa. Toivottavasti teillä on perusturvallisuuden kehityksen kannalta hyvät järjestelyt lastenne hoidon suhteen!
»se kuka on ollut vauvan kanssa alusta lähtien enemmän!»
Eli kumpi tahansa tai molemmat.
»Isä ei ole ensisijainen hoitaja jos vauva on esim. viikonloput isän hoidossa.»
Olenko väittänyt että lapsi olisi ollut minulla noin vähän?
»Kuvitellaan sellainen tilanne, että äiti...»
Ehkä tuollaisessa tilanteessa. Sellaisesta tilanteesta minä ainakaan en kuitenkaan ole puhunut.
»..vauva elää ensisijaisen hoitajan kautta symbioosissa tämän kanssa. Silloin vauvalla on sellaisia tarpeita mitä toinen hoitaja ei voi tyydyttää.»
Mitä tarpeita tarkoitat?
»:Ja jos ensisijainen hoitaja häviää maisemista useasti ja pitkäksi aikaa, niin kyllä siinä perusturvallisuuden tunne alkaa horjumaan!»:
Entäpä kun aina on toinen hoitaja paikalla? Kuten sanoitkin, ei vauva silloin ajattele sitä toista.
En ole väittänyt, että lapsi olisi sinun kanssasi vain viikonloput, se oli vain esimerkki! Sain sen käsityksen, että et asu samassa kodissa lapsen äidin kanssa! Tai on ainakin aikas ihmeellinen järjestely teillä jos lasten äiti on 2 viikkoa miehelässä ja sinä odottelet kotona vauvan kanssa!
Usein äiti on se kenen kanssa vauva on enemmän. Ellei isä ole työtön tms. ja myös kotona päivät! Mutta siltikin vauva on yleensä äidin kanssa enemmän, jo imettämisen takia ja sen, että äidillä on erilainen hoitovietti kuin isällä. Sen on luonto jo kauan sitten päättänyt näin.
Eikä kuvitteellinen tilanne ollut teidän tilanteenne ollenkaan, se oli vain esimerkki, että pystyisin kertomaan paremmin mitä tarkoitan!
Läheisyys, ruoka, tuoksut, ääni, liikkeet, tapa pitää sylissä, taito kuunnella lapsen viestejä jne. ovat ensisijaisen hoitajan tunnusmerkkejä. Tuttuja ja turvallisia asioita vauvalle. Näitä turvallisia asioita vauva haluaa kaivatessaan ensisijaista hoitajaa, useinmiten äitiään.
Ensisijainen hoitaja on eriasia kuin toinen hoitaja. Vauva elää ensisijaisen hoitajan kautta ja se suhde (varhainen vuorovaikutussuhde) on ainoa suhde mikä pienellä vauvalla on.
»En ole väittänyt, että lapsi olisi sinun kanssasi vain viikonloput, se oli vain esimerkki!»
Niin, tuulestatemmattu esimerkki joka ei minun kohdallani pidä paikkansa, mutta jolla yrität väittää ettei mitenkään voi olla kuin väittämälläsi tavalla.
»Sain sen käsityksen, että et asu samassa kodissa lapsen äidin kanssa!»
En ENÄÄ asukaan kun sen lapsen äitee iski uuden ukon vähän ennen kun lapsi täytti sen puoli vuotta.
»Tai on ainakin aikas ihmeellinen järjestely teillä jos lasten äiti on 2 viikkoa miehelässä ja sinä odottelet kotona vauvan kanssa!»
Ihmeellinen tai ei, mutta lapsi jäi kotiinsa (eli minulle) siksi aikaa että äiti löysi uuden asunnon. Enkä ainoastaan vauvan vaan myös vauvan isosiskon (eli exän vanhemman lapsen) kanssa.
No kävi hän aamupäivisin lasta hoitamassa kun olin töissä, paitsi silloin kun olin talvi- ja sairaslomalla. Eikä ainoastaan kaksi viikkoa vaan kaksi ja puoli kuukautta (pari viikkoa tosin vain täysin kaksistaan vauvan kanssa).
»Usein äiti on se kenen kanssa vauva on enemmän. Ellei isä ole työtön tms. ja myös kotona päivät!»
Laskeppa: Työpäivät kestävät yleensä n. 8 tuntia. Jos äiti on sen ajan lapsen kanssa ja isä sen jälkeen, viikonloput joko yhdessä tai isä lapsen kanssa. Laske mitä tekee.
»Mutta siltikin vauva on yleensä äidin kanssa enemmän, jo imettämisen takia ja sen, että äidillä on erilainen hoitovietti kuin isällä.»
Yleensä ja yleensä MUTTA EI aina. Kaikki äidit eivät syystä tai toisesta edes paljoa imetä (tähän voi olla monia syitä).
»Läheisyys, ruoka, tuoksut, ääni, liikkeet, tapa pitää sylissä, taito kuunnella lapsen viestejä jne. ovat ensisijaisen hoitajan tunnusmerkkejä. Tuttuja ja turvallisia asioita vauvalle. Näitä turvallisia asioita vauva haluaa kaivatessaan ensisijaista hoitajaa, useinmiten äitiään.»
Hienoa! Nyt ymmärsit kirjoittaa "useimmiten" etkä "toinen hoitaja ei voi tyydyttää". Olen kyllä ollut varsin tietoinen noista asioista jo aivan alusta asti.
Mikset voi hyväksyä sitä että isä voi olla lapselle aivan samanlainen kuin äitikin?
Tämä nyt menee tietenkin reilusti varsin kauas alkuperäisen kysyjän ongelmasta, mutta kun nyt ollaan täällä niin haluaisin kysyä sinulta onko mielestäsi se että isä pitää vanhempainvapaan myös (mainitsemiesi syiden takia) huono vaihtoehto? Tuleeko lapsesta silloin mielestäsi turvattomampi?
niin asia on ok! Ei siinä mitään ihmeellistä sen enempää ole. Jos isä ensisijaisena hoitajana jättää vauvan usein ja/tai pitkäksi aikaa niin juttu on ihan sama kuin jos äiti ensisijaisena hoitajana jättäisi lapsen!
Äiti on silloin ensisijainen hoitaja jos isä on 8 tuntia töissä matkat. Isä ei muutu ensisijaiseksihoitajaksi kotiovesta sisään astuessaan. Eli äiti ei voi olla pois kaikkia iltoja ja viikonloppuja.
Mutta jos lapset ovat sinun hoidossasi ja äiti käy niitä aamupäivisin (3-4 tuntia?) hoitamassa niin silloin sinä olet ensisijainen hoitaja. Mutta jos äiti on hoitanut vauvaa enemmän ennen eroanne ja yht'äkkiä jättää vauvan sinulle kahdeksi viikoksi, niin se on edelleenkin mielestäni todella liian pitkä aika!
Moni asia menee "yleisen kaavan mukaan". Ja YLEENSÄ äiti on vauvan ensisijainen hoitaja. Se ei tarkoita, etteikö isäkin voisi olla, mutta se vain nyt sattuu yleensä olemaan äiti! Jos alat kirjoittamaan omista kokemuksistasi kuten kirjoitit, niin olisi ehkä ollut aiheellista mainita, että teillä isä on ollut ensisijainen hoitaja?
VahvaMielipide kirjoitti yleisesti ensisijaisen vanhemman roolista, eikä siten tarkoittanut juuri SINUA.
"Laskeppa: Työpäivät kestävät yleensä n. 8 tuntia. Jos äiti on sen ajan lapsen kanssa ja isä sen jälkeen, viikonloput joko yhdessä tai isä lapsen kanssa. Laske mitä tekee."
Tässä oletat siis, että kun isi tulee töistä, niin äiti häipyy näkyvistä ja näin ollen isille kertyy enemmän läheisyystunteja vauvan kanssa? Näin kuitenkin tekee aika harva äiti. Ehkä sinun tapauksessa näin on tapahtunut, mutta yleensä äiti ei henno olla erossa lapsestaan 16 tuntia/vrk!
Mistä sait käsityksen ettei vahvamielipide voi hyväksyä isää ensisijaiseksi hoitajaksi? Outoa! Hän kirjoitti YLEISESTÄ tavasta, ei siitä miten juuri SINULLA on asiat menneet!
Aihe tuntuu olevan kovin arka sinulle kun otat noin itseesi kirjoituksista, jotka eivät ole tarkoitettu sinua loukkaamaan?
Oikeastaan lienee ihan sama ketä sinä pidät ensisijaisena hoitajana ja ketä et. Joka tapauksessa vauva ei millään tavalla ilmaissut kaipaavansa äitiään minulla ollessani.
Tästä voinee päätellä että vauva koko minulla ollessani olonsa täysin turvatuksi.
Ainoa ongelma on vain siinä ettei Sinun teoriasi toiminut meidän kohdalla, mutta se nyt ei meitä mitenkään haitannut eikä haittaa vieläkään.
No nyt on asiat jo eri tavalla, tyttö täyttää pian kaksi vuotta ja vuoroviikkohuoltajuus toimii paremmin kuin hyvin.
Voimme jäädä miettimään toimisiko nykyinen järjestely jos olisimme uskoneet kaltaisiasi ja antanut vauvan vieraantua minusta.
Teillä on ollut onnea matkassa sitten jos koet, että kaikki on hyvin!
Jätöistä jääneet haitat näkyvät kuitenkin vasta myöhemmällä iällä erilaisin ongelmina (viisaat ovat niin sanoneet tutkimustensa perusteella).
Jos sinun mielestä on ihan sama ketä minä pidän ensisijaisena hoitajana, niin miksi olet vaivautunut kirjoittelemaan minulle/tähän ketjuun?
Miten se vauva olisi sitten ilmaissut äidin kaipuunsa? Kirjoittanut sinulle kirjeen vai...?
En näe mitään ongelmaa, että minun teoriani (joka ei ole minun vaan asiantuntijoiden tekemien tutkimusten perusteella saatu tulos vauvan ja äidin (ensisijaisen hoitajan) varhaisen vuorovaikutussuhteen tärkeydestä) ei toiminut teidän kohdalla. Se ei ainakaan ole minun ongelmani eikä haittaa minuakaan. Toivottavasti se ei haittaa teitäkään tai yhteiskuntaa tulevaisuudessa!
Onnesta tässä ei ole millään tavalla kyse, vaan ihan muusta. Tiedän että aina kerrotaan että ongelmia tulee varmasti vuosien ja vuosien päästä. Näin sanotaan siksi että silloin on jo epävarmuustekijät niin suuret ettei tällä sanomisella ole minkäänlaista pohjaa. Kunhan sanoja voi kuvitella olevansa oikeassa uskomuksissaan.
»niin miksi olet vaivautunut kirjoittelemaan minulle/tähän ketjuun?»
Kertoakseni että yksisilmäiset väitteesi ovat hyvin usein vailla totuuspohjaa tai vähintään kiinni eri asiasta kuin mistä väität sen olevan.
Yleistyksiä yleistyksiä. Niitä minä en sulata, koska hyvin harvat yleistykset sopii minuun ja silti minäkin olen ihan ihminen.
»:Miten se vauva olisi sitten ilmaissut äidin kaipuunsa? Kirjoittanut sinulle kirjeen vai...?»:
Jollet SINÄ tiedä miten vauva ilmaisee äidinkaipuutaan, niin silloin sinä joko
1) et ole äiti
2) olet helvetin huono äiti
3) näyttelet vielä tyhmempää kuin olet
¨
Sinun teoriassasi on se ongelma ettei se toimi ainakaan meidän tilanteessamme. Siksi sitä ei voi pitää millään tavalla faktana.
Ongelmia tulee, koska liian monet päättävissä viroissa olevat ovat yhtä yksisilmäisiä kuin sinäkin.
olet Pariton.. Helkutin veemäistä ja epäasiallista tekstiä! Ja vieläpä vailla mitään totuuttakin..
Nyt on perustelujen aika! Osoita edes virheet (epätotuudet) tai ole hiljaa.
Mikä sinä olet minua käskemään olemaan hiljaa? ET YHTÄÄN MIKÄÄN!
Kaipaamasi perustelut neit.. eiku herra nalkutinalkuti:
"Tiedän että aina kerrotaan että ongelmia tulee varmasti vuosien ja vuosien päästä. Näin sanotaan siksi että silloin on jo epävarmuustekijät niin suuret ettei tällä sanomisella ole minkäänlaista pohjaa. Kunhan sanoja voi kuvitella olevansa oikeassa uskomuksissaan."
Olet siis asiantuntijoita ja heidän tutkimuksiaan viisaampi? Väität siis, että asiantuntijat mutuilevat, koska epävarmuustekijät estävät toisin osoittamisen? Ryhdy toki alalle kun olet niin huippu!
"Kertoakseni että yksisilmäiset väitteesi ovat hyvin usein vailla totuuspohjaa tai vähintään kiinni eri asiasta kuin mistä väität sen olevan.
Yleistyksiä yleistyksiä. Niitä minä en sulata, koska hyvin harvat yleistykset sopii minuun ja silti minäkin olen ihan ihminen."
Tietääkseni kukaan ei väittänyt, että ENSISIJAINEN HOITJA VOI OLLA VAIN ÄITI? Kirjoitettiin vain ensisijaisen hoitajan roolin merkityksestä. Itse haluasit alkaa viilaamaan, että "voi se ensisijainen olla isäkin.." No voi, mutta siitä ei ollut asian ydin kiinni milliäkään! Äiti tai isä, ensisijainen hoitaja on tutkimusten (ja normaalijärjenkin) mukaan äärettömän tärkeässä roolissa vauvan elämässä.
"Jollet SINÄ tiedä miten vauva ilmaisee äidinkaipuutaan, niin silloin sinä joko
1) et ole äiti
2) olet helvetin huono äiti
3) näyttelet vielä tyhmempää kuin olet"
Toisin sanoen, sinäkin olet havainnoinut vauvasi äidinkaipuuta? Mitä tulee kohtaan 3 -> se on tyhmä, joka toista haukkuu. Ala-aste meininkiä.
¨
"Sinun teoriassasi on se ongelma ettei se toimi ainakaan meidän tilanteessamme. Siksi sitä ei voi pitää millään tavalla faktana."
Mikä teoria ja miten niin ei toimi? Koska vauva ei näytä päällisin puolin kärsivältä tai traumaattiselta..? Muullahan ei ole merkitystä?
"Ongelmia tulee, koska liian monet päättävissä viroissa olevat ovat yhtä yksisilmäisiä kuin sinäkin."
No niinpä olet! Vaan ryhdy toki päättäjäksi ja ala pelastamaan tätä maailmaa ensisijaisilta hoitajilta!
Minä kehoitin sinua olemaan hiljaa jollei ole mitään järkevää sanottavaa. *vink*
»Olet siis asiantuntijoita ja heidän tutkimuksiaan viisaampi?»
Kyllä tiedän että joidenkin mielestä lasta kasvatetaan kirjalla eikä tunteella. Näitä kirjota tulee ja menee, niiden opit vaihtelee. Uskotko sinä niitä kaikkia?
»Tietääkseni kukaan ei väittänyt...»
Väitit ettei ensisijainen voi olla olla myös monikko? Vai etkö väittänyt?
»Toisin sanoen, sinäkin olet havainnoinut vauvasi äidinkaipuuta?»
Lukutaito?
Äidinkaipuun voi ajatella ihan terminä ilman sukupuolivivahdetta.
Jollet sinä tiedä millaista on "äidinkaipuu" ja miten se ilmenee, niin voi lapsiasi. Tosin ymmärsinhän minä että väitteesi oli jonkinasteista sarkasmia.
»Mikä teoria ja miten niin ei toimi?.. »
Väitteesi. Se ei toimi koska se ei pidä aina paikkansa.
Sinä viisaana kerrot miten nämä traumat ilmenevät nyt ja tulevaisuudessa.
»Vaan ryhdy toki päättäjäksi ja ala pelastamaan tätä maailmaa ensisijaisilta hoitajilta!»
En minä halua olla päättäjä, haluan olla lapselleni hyvä vanhempi, se johon voi turvata ja jonka hoivissa tuntee olon turvalliseksi. Siinä on hyvät lähtökohdat eteenpäin.
Sitäpaitsi en minä mitenkään väittänyt että "ensisijainen hoitaja" olisi huono asia.
En voi puhua sinun tapauksesta, koska en tunne teidän perhettä. Siksi yleistys.
Ja yleistys siksikin, koska olen lukenut psykologian kirjoista ja lehtijutuista vauvan varhaisen vuorovaikutussuhteen tärkeydestä ensisijaiseen hoitajaan. Ei niissäkään puhuta jostain tietystä äiti (ensisijainen hoitaja)-lapsi suhteesta, vaan yleisesti!
Ja haluan edelleenkin korostaa, että nämä "väitteet"/ teoriani eivät ole minun omakeksimiäni!
En uskokaan, että KAIKKi yleistykset sopii teidän perheeseen. Mutta tutkijat eivät olekaan voineet tulla tutkimaan teidän perhettä erillisenä yksikkönä. Tutkittavia äitejä ja lapsia on ollut paljon ja sen pohjalta on saatu tulokset, joita olen yrittänyt parhaimpani mukaan selittää.
Kun SINÄ nyt rupesit ihan haukkuma -tasolle niin kertoo se minulle, että sinä et ole mitään älymystö porukkaa. Usein ihmiset alkavat haukkumaan toista, kun ei enää ole keinoja keskustella asiallisesti tai tietää olevansa alakynnessä tai väärässä.
Minulle ei ole ainakaan tullut ongelmnia siitä, että päättävissä viroissa olevat ovat kirjoittaneet kirjoja ja tehneet tutkimuksia ja julkaisseet tulokset varhaisen vuorovaikutussuhteen tärkeydestä ensisijaiseen hoitajaan!
Olet usein kirjoittanut, että "minun teoriani" on puppua tai ei pidä paikkaansa tai olen väärässä. Mutta et ole vissiin tullut ajatelleeksi, että voisit itse olla väärässä!!!
»Olet usein kirjoittanut, että "minun teoriani" on puppua tai ei pidä paikkaansa tai olen väärässä. Mutta et ole vissiin tullut ajatelleeksi, että voisit itse olla väärässä!!!»
Minä puhun kokemuksesta, sinä puhut lukemistasi kirjoista. Olet aivan hyvin saattanut tulkita kirjat haluamallasi tavalla, eli toisin kuin kirjoittaja(t) ovat tarkoittaneet. Se taas on eri asia kuin se, että kirjat ovat väärässä.
Paas laittaa linkkiä näihin kirjoituksiin jotka puhuvat minun kokemuksiani vastaan.
Lisäksi tietokirjallisuudessa löytyy paljon täysin ristiriitaista tietoa. Et vielä kertonut uskotko niitä kaikkia ja millä perusteella päätät mitä uskot.
Olen sivusta seurannut näitä teidän viestejä. Vahvamielipide, kun viittaat tutkimuksiin ja kirjallisiin teoksiin niin kerro myös lähteesi, kirjan nimi, tutukimus(kenen rahoittama...) Kaikki kirjalliset lähteet eivät meinaan ole kanssasi samaa mieltä! Ja entäs me 70-luvun lapset joiden äidit lähtivät lähes poikkeuksetta työelämään vauvojen ollessa 3-4kk? Itselläni ainakin hyvä suhde silti äitiini...
Edelleenkään sinä et ole yhtikäs mikään edes kehoittamaan minua olemaan hiljaa jos sanomiseni ei SINUN mielestä kuulosta järkeviltä. Ajatella, että MINUN mielestä sinun sanomisesi ovat hyvin vähä-älyisiä:
"Kyllä tiedän että joidenkin mielestä lasta kasvatetaan kirjalla eikä tunteella. Näitä kirjota tulee ja menee, niiden opit vaihtelee. Uskotko sinä niitä kaikkia?"
Niin KENEN mielestä? Ethän vain taas yritä vääristellä sanomisiani? Itse olen valmis antamaan lapselleni PARHAAN MAHDOLLISEN ja sen vuoksi "nöyrryn" toisinaan lukemaan kasvatuskirjojakin! Ihan vain saadakseni uusia NÄKÖKULMIA, en noudattaakseni ohjeita kuin raamattua. Mikä tekee lastenkasvatuksesta aiheen, jossa kirjaviisaudesta ei ole hyötyä? Jos harrastaa puutarhan hoitoa, niin on kai auttamattoman huono siinä jos tukeutuu puutarha-alan kirjallisuuteen? Eikö kasvejakin voisi hoitaa "tunteella"? Ja eikä sitten tämä keskustelupalstallakin kirjoittelu ole juuri sitä ajatustenvaihtoa ja näkökulmien avartamista? Pitäisikö sinun lopettaa sitten tämäkin?
En ole niin tyhmä, että summamutikassa lukisin mitä tahansa kirjoja ja uskoisin niiden opit silmät ummessa! Miksi moista edes kysyt? Valitsen mitä luen ja valitsen mitä niistä hyödyn. Osaan katsos taidon VALIKOIDA. Kasvatuskirjojen kirjoittajat ovat kasvatusalan asiantuntijoita SEKÄ lasten vanhempia. "Opit" saattavat vaihdella, kuten vaihtelevat elämässäkin; ennen jopa piiskattiin lapsia, nykyisin ei jne, esimerkkejä on monia. Kirjojen opit vaihtelevat myös esim. opiskelukirjoissa. Pitäisikö opiskelijoidenkin jättää ne lukematta, koska "kirjoja tulee ja menee, niiden opit vaihtelee"? Vai pitäisikö ajatella, että kasvatan lapseni TÄMÄN HETKISEN parhaan tietoni ja taitoni mukaan? MIKÄÄN kun ei ole elämässä pysyvää.
Ensisijainen on ensisijainen. Jos on kaksi, niin toinen on ensisijainen ja toinen toissijainen. Ei ole kahta ensisijaista! Ellei ole siiamilaisista kaksosista kyse, jotka ovat vauvan kanssa minuutilleen yhtä paljon ja tarjoavat prikulleen samoja asioita (maitoa, syliä, tuoksuja jne).
"Äidinkaipuun voi ajatella ihan terminä ilman sukupuolivivahdetta.
Jollet sinä tiedä millaista on "äidinkaipuu" ja miten se ilmenee, niin voi lapsiasi. Tosin ymmärsinhän minä että väitteesi oli jonkinasteista sarkasmia"
Pitäisiköhän sinun käydä paremmin läpi tämä kriisisi lasten äidin ja isän sekä ensisijaisen hoitajan roolista..? Tunnut takertuvan joka sanaan, joka vain vivahtaakaan näihin päin. MISSÄ lauseessa sanoin, etten tiedä millaista on äidinkaipuu? Toisaalta, lapseni eivät ole sitä joutuneet vauvana kokemaan, joten.. Mutta en kiitos, suostu säälimään lapsiani sen vuoksi, että he eivät ole kokeneet äidinkaipuuta!
"Väitteesi. Se ei toimi koska se ei pidä aina paikkansa.
Sinä viisaana kerrot miten nämä traumat ilmenevät nyt ja tulevaisuudessa"
Tämähän menee leikiksi.. "Mikä teoria..?" Ja nyt Mikä VÄITE? En ole vahvamielipide, johon nyt ilmeisimmin kiivaasti minut sekoitat. Jos minulla mielestäsi on jokin väite, niin kertoisitko mikä se on? MINÄ en ole viisaana kertonut traumoista. Monen asiantuntijan kyllä olen kuullut kertovan. Mutta tottahan toki sinä olet kaikkia maailman asiantuntijoita viisaampi ja sinun lapsesi eivät tarvitse ensisijaisia hoitajia. Ei siitä kannata kuitenkaan takajaloille nousta jos ei elämä mene aina niin kuin olisi paras mahdollinen..
Miksi ei voisi olla kirjaviisautta JA kokemusta? Mikä poissulkee nämä kaksi asiaa? Eivätkö ne täydennäkään toisiaan?
Aika epätoivoinen veto vaatia linkkejä asiantuntijoiden kirjoituksiin.. Nämä ovat asioita, joita voit lukea mistä tahansa perhe-lehdestä tai kasvatusalan kirjallisuudesta, kysyä vaikka perheneuvolasta tai lastenneuvolasta. Näe hieman vaivaa vain!
Jos kirjojen väärin tulkitseminen olisi kovinkin tavallista, niin mitenhän opiskelijat voivat tenttiä oppikirjojaan..? Ainahan on mahdollisuus TULKITA ne väärin. Epätoivoinen veto siis taas.
Et siis löydä (tai viitsi tai jaksa etsiä) mitään väitteittesi tueksi? Eikö silloin olisi parempi olla perustelematta väitteitään olemattomilla.
Jos se on noin helppoa niin antaa tulla linkkejä vaan, jooko.
nykyään ei ole juurikaan ristiriitaista tutkimustietoa vauvan varhaisesta psykologisesta kehityksestä ja ensisijaisen hoitajan roolista siinä. lähes kaikki psykologian eri koulukunnat ovat samaa mieltä tästä asiasta, jotain näkemyserojakin toki on, mutta ne ovat keskustelun alla olevan aiheen kannalta merkityksettömiä.
joku pauhasi tutkimusten ja lähteitten perään; niitä on lukemattomia ja joku vastasikin että niitä kyllä löytyy kun hieman jaksaa nähdä vaivaa. mutta aluksi voi tutustua vaikkapa margaret mahleriin, erik.h eriksoniin, mary einsworthiin ja tietysi molempiin freudeihin. kyllä niillä alkuun pääsee. itse luotan tähän mennessä tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen enkä kyseenalaistaisi sitä kovinkaan voimakkaasti etenkään mutun perusteella, mitä täällä monet näyttävät tekevän. soisin kaikille edes jonkun verran perehtymistä asiaan ennen kuin tullaan laukomaan totuuksia asioista, joista ei sitten tiedetä juuri mitään. psykologinen kehitys kun tapahtuu tiettyjen lainalaisuuksien mukaan meillä kaikilla samassa järjestyksessä. ja jos joissain kehitysvaiheissa tapahtuu "jotakin häikkää", niin yleensä se näkyy myöhemmällä iällä. se häikkä voi olla esim. se kun äiti hylkää vauvansa säännöllisesti tai liian pitkäksi aikaa kerrallaan.
mielenkiinnolla olen lueskellut nimimerkkien pariton isä ja vahvamielipide välistä keskustelua, jossa em:lla ei ole ilmeisesti mitään teoreettista tietoa vauvan kehityksen lainalaisuuksista, mitä taas jm. on koittanut epätoivoisesti saattaa tiedoksi - mikä hatun noston arvoista. puhut hyvin pitkälti asiaa, joka ei perustu sinun omaan kokemukseesi vaan tutkittuun tietoon.
Luet oppaita ja noukit niistä ne ohjeet jotka sinulle sopii? Perustelet niillä väitteitäsi kuitenkaan osaamatta kertoa kuka ja millä perusteella on niin väittänyt.
Ei minulla ole mitään kriisiä lapseni äidin kanssa.
»MISSÄ lauseessa sanoin, etten tiedä millaista on äidinkaipuu?»
»Miten se vauva olisi sitten ilmaissut äidin kaipuunsa? Kirjoittanut sinulle kirjeen vai...?»
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000018323780
Niin jos kuvittelet että lapsi ilmoittaa äidinkaipuunsa kirjoittamalla, niin siitä voi päätellä jotain :D
»Toisaalta, lapseni eivät ole sitä joutuneet vauvana kokemaan, joten..»
Ahaa, joko lapsesi eivät ole koskaan kaivanneet sinua tai sitten et tunnista asiaa.
»En ole vahvamielipide, johon nyt ilmeisimmin kiivaasti minut sekoitat.»
Tuota ei ole helppo uskoa.
Itse olen nyt kotona kuumeen kourissa lapsen kanssa joten en oikein pääse kirjastossa käymään, mutta ei hätää:
»nykyään ei ole juurikaan ristiriitaista tutkimustietoa vauvan varhaisesta psykologisesta kehityksestä ja ensisijaisen hoitajan roolista siinä. lähes kaikki psykologian eri koulukunnat ovat samaa mieltä tästä asiasta, jotain näkemyserojakin toki on, mutta ne ovat keskustelun alla olevan aiheen kannalta merkityksettömiä.»
Näin ollen olisi varsin mahdotonta ettei internetistä löytyisi mitään todistusaineistoa kyseisestä aiheesta.
Joten...
sentään. googleta vaikkapa jonkun edellämainitsemani teoreetikon nimellä. ja tutustu rauhassa aiheeseen. itse aloittaisin jommasta kummasta freudista niin saa kunnon perustan ja sitten siirtyisin tuoreimpien tutkijoiden tuotantoon. mutta kopaise nyt edes jotakin.
oletko juuri sellainen äiti joka takertuu lapseena jättäen tämän isän (toissijaisen vanhemman) lapsi-suhteen ulkopuolelle (vakuutellen sen olevan lapsen parhaaksi koska kukaan muu kuin äiti itse ei voi olla hyväksi lapselle)?
Jotenkin saa vaikutelman, että yliarvostat itseäsi ja väheksyt isän tärkeyttä ja yhtälaista kykyä olla lapsen kanssa tasaveroinen vanhempi....
Vai onko sinulla vaan niin huonoa tuuria että läheisesi, isovanhemmat ja ystäväsi vain sattuvat olemaan niin epäluotettavaa ja lapsesta vähät välittävää sakkia ettei lasta voisi kuvitella jätettävän heidän hoiviin?
"Luet oppaita ja noukit niistä ne ohjeet jotka sinulle sopii? Perustelet niillä väitteitäsi kuitenkaan osaamatta kertoa kuka ja millä perusteella on niin väittänyt."
Kyllä; luen kasvatuskirjallisuutta silloin tällöin ja poimin niistä minkä parhaaksi näen. Minulla ei ole tässä käsien ulottuvilla lukemiani kirjoja, joten en niitä ala kirjastostakaan lainaamaan vain, jotta jokin epätoivoinen pariton isä olisi tyytyväinen. SITÄ PAITSI mitäs sinä näistä lähdetiedoista kun et edes pidä asiantuntijoita itseäsi osaavampina! Etkö sinä koskaan ole keskustellut jostain lukemastasi ilman, että olet kertonut vastapuolelle lähteesi? EPÄILEN. Jotkut asiat ovat lisäksi ns. itsestäänselvyyksiä tai asioita, joita pidetään itseisarvona. Kaikkea ei ole mielekästä perustella, koska jotkut asiat ovat yleisessä tiedossa (vrt. maito on valkoista). Ensisijaisen hoitajan tärkeyden olen perustellut kyllä, samoin ainakin vahvamielipide.
"Ei minulla ole mitään kriisiä lapseni äidin kanssa."
Ai niin, kun ollaan hyvissä väleissä jonkun kanssa, niin voidaan ihan hyvin sanoa, että "minä hoidin vauvaa ihan yksin kun vaimo lähti miehelään". Muutenkin tyylisi kirjoittaa exästäsi suorastaan huokuu lämpöä.
»MISSÄ lauseessa sanoin, etten tiedä millaista on äidinkaipuu?»
»Miten se vauva olisi sitten ilmaissut äidin kaipuunsa? Kirjoittanut sinulle kirjeen vai...?»
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=695&posting=22000000018323780
"Niin jos kuvittelet että lapsi ilmoittaa äidinkaipuunsa kirjoittamalla, niin siitä voi päätellä jotain :D"
Nämä ovat Vahvanmielipiteen kirjoituksia, eivät minun.
"Ahaa, joko lapsesi eivät ole koskaan kaivanneet sinua tai sitten et tunnista asiaa."
Kuten kirjoitin, en tosiaan ole jättänyt lapsiani vauvana, joten he eivät ole kaivanneetkaan minua!
»En ole vahvamielipide, johon nyt ilmeisimmin kiivaasti minut sekoitat.»
"Tuota ei ole helppo uskoa."
Et ehkä HALUA uskoa, mutta meitä tosiaan on ainakin kaksi, jotka ovat kanssasi eri linjoilla. Voit toki miten tarmokkaasti tahansa väittää ja vängätä tätä, mutta tosi asia on, valitan, että minä en ole vahvamielipide. Uskosi ei kuulu minulle.
(Samalla tasolle alentuen, voisin toki väittää, että tämä toinen kanssasi samoille linjoille ryhtynyt olisit sinä. Mutta yritän pitäytyä asiassa, en siinä kuka on kukakin..)
Todistamisen taakka on väitteiden esittäjällä.
Ja mitä freudiin tulee, niin vaikka hän olikin todella uraauurtava henkilö alallaan, en silti pitäisi hänen väitteitään ihan Jumalan sanana.
Miksi sinua kiinnostaa minun nettidiagnosointini? Se on kovin vaarallista, sillä silloin usein ollaan pettävällä jäällä.
En takerru lapsiini vaikka en ikinä jättäisikään vauvaa pitkäksi aikaa vieraan hoiviin! Nämä eivät ole kaksi ainoaa vaihtoehtoa! Kun asia sinua niin kiinnostaa niin voin kertoa, että olen kyllä käynyt esim. kaupassa ja lenkillä, niin että vauva on ollut isän hoivissa. Mieheni on erinomainen hoitaja ja loistava isä! Minä kuitenkin imetin vauvamme ja olin päivät kotona heidän kanssaan ja siten olin heidän ensisijainen hoitajansa. "Toissijainen isä" oli/on valtavan tärkeä tuki minulle ja hoiva vauvalle! Lapsemme ovat olleet ensimmäiset yökyläilynsä mummolassa n. 1-vuotiaana. Vauvaikäisenä he ovat olleet jokusen kerran jokusen tunnin myös isovanhemmilla kun olemme miehen kanssa käyneet syömässä/salilla tms.
MONIkin läheinen on hyväksi vauvalle! Mutta ei niin, että äiti jättää pitkäksi aikaa perheen ulkopuoliselle hoitajalle pienen vauvan. Vauvalle voi olla hyväksi muutoinkin! Esim. tekemällä vaunukävelyjä tai seurustelemalla vauvan kanssa.
Olen pahoillani jos saat sen vaikutelman, että yliarvostaisin itseäni äitiyden vuoksi ja väheksyisin lasteni isää. Olet kuitenkin TODELLA väärässä. (Näitä nettidiagnosointien ja ennakkoluuloisen lukutavan vaaroja..). Arvostan miestäni äärettömän paljon! Arvostan itseäni, mutta terveellä tavalla. Olen korvaamaton lapsilleni, kuten miehenikin ja sitä en häpeä myöntää. Aamen.
Vieläpä meillä on ollut onnea sukulaisten ja ystävienkin suhteen; lapsemme saavat kokea rakkautta ja välittämistä varmasti normaalia useammaltakin taholta. Hoitajat asuvat tällä hetkellä melko kaukana, mutta tarpeen tullen he ovat valmiita jopa 100km päästä tulemaan hoitajiksi. Lapsemme ovat ohittaneet vauvaiän, joten innokkaat kyläilijät pääsevät isovanhemmilleen noin kerran kuussa 1-2 yöksi ja toisinaan lyhyemmiksi ajoiksi päiväsaikaan.
Samalla kun tunnustat lukevasi vain omaan ajatusmaailmaasi sopivat tutkimukset, koitat kertoa että on uskottavaa väittää että useimmat kasvatustieteilijät ovat kanssasi samaa mieltä.
Sitäpaitsi vaikka jokin lukemasi lähdetiedosto olisikin aivan totuudenmukainen, sinä saatat TULKITA asioita omien mieltymystesi mukaan. Aina ei ole niin sanottua että kirjoittaja on tarkoittanut sitä mitä lukia luulee hänen tarkoittavan. Siksi sinun pitäisi ilmoittaa lähdetiedosto tai tunnustaa että puhut vain mutu- tai muistaisin-tuntumalta.
On olemassa paljon itsestäänselvyyksiä. Kauan oli vallalla sellainenkin itsestäänselvyys että aurinko kiersi maapalloa (usko pois, tästä on paljon lähdetiedostoja jopa netissä).
Ensisijaisen hoitajan tärkeyttä en ole kiistänyt missään vaiheessa.
Minulla EI ole kriisiä lapseni äidin kanssa, koska me järkevinä ihmisinä osaamme toimia riitelemättäkin.
Tietenkään en pitänyt siitä mitä hän aikoinaan teki, mutta se EI SAA vaikuttaa nykyiseen toimintaan lapsen suhteen.
»Kuten kirjoitin, en tosiaan ole jättänyt lapsiani vauvana, joten he eivät ole kaivanneetkaan minua!»
Ihan pienenä esimerkkinä:
et ole koskaan jättänyt vauvaasi vaunuihin nukkumaan, tai hän ei ole koskaan kaivannut sinua herättyänsä?
Kaipuu se on lyhytaikainen kaipuukin.
Oolrait, lähdetään sitten siitä että oletta kaksi eri kirjoittajaa. Niin olen minä ja tuo toinenkin.
Niin odotatko, että joku toinen googlettaa puolestasi..?
Minä muuten oletin, että lapsesi ovat äidillään kun täällä ehdit päivystää koko ajan.. Aika rankkaa työpäivän jälkeen hoitaa lapsia yksin ja nettailla..?
Tämä menee kyllä jo vähän naurettavaksi kun pitää alkaa sinulle hakemaan tietoa hakupalvelimella.. Mutta tässä muutama lähde, olehyvä!
Sternin objektisuhdeteoria: http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/lehtovuori201.htm
http://tarmo.fi/blog/2005/02/25/vauvan-eriytymisprosessista/
Toisen foorumin keskustelua aiheesta: http://plaza.fi/ellit/keskustelu/t1525540,25
Isyydestä ja isän roolista; http://www.oulunensijaturvakoti.fi/ensikoti/isyys.htm
Entäpä ne omien mutujesi perusteet?
kenet tunnistit..? ;)
mitä hänen väitteitään et pitäisi ihan jumalan sanana? ja kumman freudin?
"Samalla kun tunnustat lukevasi vain omaan ajatusmaailmaasi sopivat tutkimukset, koitat kertoa että on uskottavaa väittää että useimmat kasvatustieteilijät ovat kanssasi samaa mieltä."
Olet oikein mestari kääntämään toisten sanomiset nurinpäin! En sanonut, että "lukisin vain omaan ajatusmaailmaan sopivia tutkimuksia"! Luen kaikenlaista KASVATUSKIRJALLISUUTTA ja poimin niistä ne, jotka näen järkeviksi! Siellä on varmasti paljonkin myös sellaista tietoa, jota en syystä tai toisesta hyödynnä. Lapsen ensisijaisen hoitajan tärkeydestä sen sijaan ei ole kasvatustieteissä eriäviä näkemyksiä, tämän keskustelun puitteissa siis eriäviä näkemyksiä. Missä ovat nyt omat linkkisi kun väität minun kirjoittaneen, että useimmat kasvatustieteilijät ovat kanssani samaa mieltä? Olisi kai järkevää jättää tämä keskustelu kun aletaan tälläiseen toisen sanojen vääristelyyn..
"Sitäpaitsi vaikka jokin lukemasi lähdetiedosto olisikin aivan totuudenmukainen, sinä saatat TULKITA asioita omien mieltymystesi mukaan. Aina ei ole niin sanottua että kirjoittaja on tarkoittanut sitä mitä lukia luulee hänen tarkoittavan. Siksi sinun pitäisi ilmoittaa lähdetiedosto tai tunnustaa että puhut vain mutu- tai muistaisin-tuntumalta."
Sitäpaitsi, väitätkö nyt että minä olen useasta lähteestä tulkinnut väärin tämän ensisijaisen hoitajan tärkeyden? E P Ä T O I V O I S T A !
Jotkut asiat ovat edelleenkin yleisessä tietoudessa, eikä katsota mitenkään järkeväksi halkoa tikkua joka asian kohdalla. Ymmärrän kyllä, että sinulla on juuri nyt kova tarve hakea perusteluja. Mitenkä olisi ne omat perustelusi omille väitteillesi?
"On olemassa paljon itsestäänselvyyksiä. Kauan oli vallalla sellainenkin itsestäänselvyys että aurinko kiersi maapalloa (usko pois, tästä on paljon lähdetiedostoja jopa netissä)."
Niin, kaikki varmasti muistavat vanhat uskomukset maapallon liikeistä ja pannukakkumuodosta.. Ja tämäkö on perustelusi sille, että MITÄÄN asiaa ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä..? ;)
"Ensisijaisen hoitajan tärkeyttä en ole kiistänyt missään vaiheessa."
Mielestäni monellakin tapaa. Mm. kuvaamalla sitä kuinka lapsenne on pienestä asti ollut 2vko/2vko äidillä/isällä.
"Minulla EI ole kriisiä lapseni äidin kanssa, koska me järkevinä ihmisinä osaamme toimia riitelemättäkin.
Tietenkään en pitänyt siitä mitä hän aikoinaan teki, mutta se EI SAA vaikuttaa nykyiseen toimintaan lapsen suhteen."
Hienoa..
»Kuten kirjoitin, en tosiaan ole jättänyt lapsiani vauvana, joten he eivät ole kaivanneetkaan minua!»
"Ihan pienenä esimerkkinä:
et ole koskaan jättänyt vauvaasi vaunuihin nukkumaan, tai hän ei ole koskaan kaivannut sinua herättyänsä?
Kaipuu se on lyhytaikainen kaipuukin."
Just.. Taidat olla tosiaan mestari pilkunkuksimisessa..? En tosiaan usko, että vauvani ehtii kaivata minua edes päiväuniltaan herättyä, koska kuulen heräämisen hälyttimestä. En tosiaan usko, että vauvani ajattelee minun hylänneen hänet jos en ole hänen silmiensä edessä kun hän ne avaa herättyään. Tsiisus.. Eikö tämä nyt ole aikamoista hakemista..? Kun siitä lähdettiin, että vauva kaipaa viikoksi kadonnutta äitiään, niin sinä tykkäät vetää asian, niin että vauva kaipaa äitiään jos ei näe tätä sekunnilleen heti kun herää..!?
Luin antamasi linkit läpi, ihan ajatuksella. Yhdessäkään ei ollut mitään sen suuntaista väitettä ettei ensisijaisia vanhempia voisi olisi kaksi. Siitähän tässä oli nyt kyse.
Ok, pitää tunnustaa etten lukenut tuota keskustelulinkkiä.
Mitä sinä nyt yrität noilla esittää?
Kokemus on siis vain sinun? Oletko miettinyt, että tutkijat ovat perehtyneet moniin äiti-lapsi suhteisiin?
Olet aivan hyvin saattanut tulkita oman kokemuksesi haluamallasi tavalla, eli toisin kuin tutkijat olisivat tehneet.
En ole lukenut asioista netistä, joten en todellakaan rupea etsimään sinulle paikkoja mistä niitä tietoja löytyisi.
---
Se, että äiti ensisijaisena hoitajana tai isä ensisijaisena hoitajana jättää vauvan usein ja/tai pitkäksi aikaa toisen hoitoon ei ole mielestäni hyväksi vauvan kehitykselle.
Tässä joitakin perusteluja kantaani (niitä löytyy kyllä paljon lisääkin, mutta tässä muutama):
Lapsella on voimakas sekä ulkoisen että psyykkisen turvallisuuden tarve. Tämä perustuu ensisijaisesti turvalliseen ja läheiseen ihmissuhteeseen. Lapsen pitää saada aina kokea, että aikuinen hyväksyy hänet, rakastaa häntä ja pitää hyvää huolta. Lapsen tulee saada tuntea ja tietää, että hän saa aina apua ja suojelua tarvittaessa. (Seppänen 1984)
- Tuleeko turvallisuuden tarve tyydytetyksi jos vauva on usein ja/tai pitkän aikaa erossa ensisijaisesta hoitajasta?
Perusluottamuksen kehityksen kannalta TOISTUVUUS ja JATKUVUUS hoivassa ovat tärkeitä. (Pihlaja&Svärd, 1996). Toistuminen hoivassa ja siihen liittyvä mielihyvä saa aikaan muistin kehityksen, siten SAMA ääni, SAMAT hoito-otteet, samat iltalaulut ja- sadut kehittävät pienen lapsen muistia (Arajärvi 1991).
-Siis muistia äidistä, siitä turvallisesta ensisijaisesta hoitajasta (yleensä ensisijainen hoitaja on äiti).
Psyykkisesti äidin ja lapsen suhde on syvää, osittain tiedostamatonta vuorovaikutusta (Arajärvi 1991). Lapsen psyykkisen kehityksen edellytyksenä ovat synnynnäinen kiintymys äitiin tai lähihoitajaan ja tämän vastavuoroinen kiintymyssuhde lapseen (Räisänen ym. 1996)
-Voiko lapsi kiintyä kehenkään jos hoitaja vaihtuu koko ajan?
Varhaislapsuudessa (tässä tarkoitetaan alle 1 vuotiaita vauvoja) keskeisintä on lapsen ja hoitajan välisen tunnesiteen muodostuminen. Se on riippuvainen hoitajan toiminnasta lapsen eri tarpeiden tyydyttämiseksi sekä lapsen ja hoitajan välille rakentuvasta vastavuoroisesta kommunikoinnista. Lapselle kehittyy perusturvallisuuden tunne, kun ympäristö pitää huolta hänen tarpeistaan ja reagoi herkästi vetoomuksiinsa. (Takala&Takala 1984)
-Tässä(kin) puhutaan hoitajasta, ei hoitajista.
Ensisijainen hoitaja on yleensä herkistynyt vauvan tarpeiden kuunteluun paremmin kuin joku muu.
Takala&Takala kertoo vielä, että: noin 1.5 vuotiaasta eteenpäin kiintymyssuhde laajenee kahteen tai useampaan henkilöön.
Mielestäni asiaa voi ajatella ihan maalaisjärjelläkin. Niin kuin luonto on sen järjestänyt. Ei tarvitse kuin katsoa jotakin apina-dokumenttia. Pikku-apinat ovat kiinni äidissään kunnes kasvaa ja lähtevät tutkimaan muita apinoita ja leikkimään niiden kanssa. Nisäkkäitä kun apinatkin ovat niin ei tuo meininki ole poikennut ihmisten kohdallakaan aikoinaan. Nyt vain ihmisten keksintöjen myötä (joista osa eivät ole olleet kovinkaan fiksuja) nykyajan äidit ovat ruvenneet vaatimaan kaikennäköistä itselleen ja näin kokevat tarpeekseen jättää vauvan toisen hoitoon. Aikoinaan vauva olisi kuollut jos äiti olisi lähtenyt "lomalle".
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta. Enää ei ajatella miten luonto on asiat järjestänyt. Tai ei ainakaan välitetä siitä tai yritetä toimia sen tapaan. En nyt tarkoita sitä, että täällä pitäisi ruveta elämään niin kuin kivikaudella, mutta jotkut asiat eivät ole kuitenkaan muuttuneet kivikaudesta. Esim. miehet eivät voi tulla raskaaksi ja he eivät voi imettää. Heillä ei ole äidinvaistoa.
En ole lukenut kaikkea materiaalia mitä maailmalla aiheesta on. Enkä koe sitä tarpeelliseksikaan.
En muuten ole kirjoittanut tähän keskusteluun muulla nimimerkillä. Vain ja ainoastaan vahvanamielipiteenä.
»Olet aivan hyvin saattanut tulkita oman kokemuksesi haluamallasi tavalla, eli toisin kuin tutkijat olisivat tehneet.»
Tämä vaara on aina olemassa.
»En ole lukenut asioista netistä, joten en todellakaan rupea etsimään..
Edelleen: todistustaakka on väitteen esittäjällä.
»Tässä joitakin perusteluja kantaani..»
Noissa lainauksissa ei ollut mitään mainintaa monikkomahdollisuudesta.
Se että kirjoittajat ovat kirjoittaneet yksikössä, ei tarkoita että heillä olisi kantaa (tai edes tutkimustuloksia) muusta. Ja ellei siitä ole tutkimustuloksia ja/tai kantaa, et voi perustaa kantaasi kahden ensisijaisen huoltajan mahdottomuudesta heidän kirjoituksiinsa.
»Mielestäni asiaa voi ajatella ihan maalaisjärjelläkin...»:
Kyllä vain. aivan yhtä luotettavaa on perustaa leijonien käyttäytymistä vaikkapa ilvesten käyttäytymiseen.
Tosin, täytyy paljastaa että olen kyllä lukenut Morrikseni.
Nimimerkkiasia lienee käsitelty jo muualla.
et sitten pystynyt vastaamaan minun esittämääni terkentavaan kysymykseen, että olisimme päässeet oikein keskustelemaan... niin arvelinkin. sinnikkyytesi on ihailtavaa, se ei kuitenkaan riitä tämän asian käsittelyyn riittävällä tavalla.
huomaan että sinulta puuttuu alkeellinenkin teoreettinen tietämys vauvan varhaisesta psykologisesta kehityksestä, muuten et jäisi jankkaamaan tuota yhtä ja samaa. voin antaa sinulle vinkin, millä pääset eteenpäin, koska kykysi ymmärtää tutkittua tietoa on ilmeisen rajallinen: vauvan ja ensisijaisen hoitajan välille muodostuu normaalissa kehityksessä symbioottinen suhde. tämän varmaan voit lukea saamistasi viitteistä, eikö. kannattaa aloittaa sisäistämällä mitä symbioosilla tarkoitetaan. sillä tarkoitetaan KAHDEN eliölajin (tässä siis vauva ja ensisijainen hoitaja, yksi) kiinteää riippuvuussuhdetta, josta molemmat hyötyvät. painotan tässä määritelmässä sitä, että symbioosi vallitsee KAHDEN objektin välillä. on hyvä ymmärtää peruskäsitteet, jotta voisi ymmärtää lukemaansa jatkossa. sinulla ei ilmeisesti ole ollut käsitystä siitä, mitä symbioosilla tarkoitetaan, koska vetoat siihen ettei tutkijat missään erikseen mainitse sitä, että ensisijaisia hoitajia on vain yksi. tämä siis siksi, että tutkijat olettavat käsitteistön olevan hallussa samoin kuin perusasioiden. tämän vuoksi kehoitin sinua perehtymään hieman freudiin, jotta ihmisen psyyken rakenne tulisi sinulle tutuksi.
ja edelleen, toistat tuota että todistamisen taakka on väitteen esittäjällä. tässä on nyt sinulle annettu valmista linkkiä ja tutkijoiden nimiä - jollet sinä ymmärrä lukemaasi oikein sen vuoksi että et ymmärrä käsitteitä, niin se todistamisen taakka poistuu aonakin minun harteiltani. sinua on autettu tämän asian ymmärtämiseksi aivan tarpeeksi, tee jo oma osuutesi.
ja minua ihan kiinnostaisi sinun väitteesi totuudenperäisyys; voitko todistaa sitä mitenkään muuten kuin omalla kokemuksellasi. millä yksinään ei juurikaan tieteellistä validiteettia ole.
Sitten tutkijoilla riittää vielä tutkimista.
Minulle mainitsemasi suhde vauvaan on aivan tuttua, samoin lapseni äidille.
Miten tämä on mahdollista? Tai miksei se mielestäsi sitä ole?
Ainakaan sinulla ei näytä olevan mitään todistetta siitä etteikö voisi olla mahdollista.
Saamistani linkeistä ei tullut tukea väitteillesi.
..puhut?
asiasta!
Perustan oman kantani mm. noihin aikaisempiin lainauksiin ja muihin lukemiini teksteihin. mm. joistain "vauvalehdistä" ja oppikirjoista joissa käsitellään usean tutkijan tutkimustuloksia.
Niissä lainauksissa ei tosin ole mitään mainintaa siitä, että lapsi voisi elää symbioosissa kahden eri ihmisen kanssa yhtäaikaa, miksiköhän...?
Niin monet tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että vauva elää äitinsä (ensisijaisen hoitajan) kautta! Vuorovaikutussuhteessa yhden ihmisen kanssa kunnes kasvaessaan pystyy muodostamaan suhteita muihinkin ihmisiin. Miksi siis kyseenalaistaa tätä asiaa vain jos kukaan ei ole sattunut tutkimaan tai ottamaan kantaa asiaan. Minä en ole ikinä kuullut siitä, että vauva voisi elää vuorovaikutussuhteessa kahden tai useamman ihmisen kanssa. Ehkäpä juuri siksi en ole kuullut asiasta, koska se ei ole mahdollista!?
Juu, ja voi sitä verrata krokotiiliä ja norsuakin keskenään, mutta olen jostain joskus lukenut tai kuullut, että ihminen on kehittynyt apinasta. Ihminen kehittyessään pidemmälle, kuin apina, on keksinyt kaikienlaisia asioita. Jotkut hyviä ja jotkut ei. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että tämä vauvan ja äidin suhde muuttuisi/kehittyisi toiseen suuntaan samaa vauhtia kuin esim. ruoka ja viljely. (Ihmisen ruoasulatus on vielä kivikauden tasolla, siksi kaikki elintasosairaudet, kun elimistö ei pysty käsittelemään nyky ruokaa, Heljä Suuronen-Geib, 2002). Eli miksi äidin ja vauvan suhde olisi kehittynyt apina-ajoista jotenkin erilaiseksi, kun luonto kerta tietää mikä on lapsen kehityksen kannalta hyväksi?
Kun sinä et kerta usko siihen, että vauva elää vain yhden ihmisen kautta, niin etsippä sinä sitten perustelut ja tutkimustiedot omaan teoriaasi! Siis siihen, että vauvaa voi hoitaa useampikin hoitaja. Eli vaikka vuoroviikoin ja, että se olisi yhtä hyvä kuin se, että ensisijainen hoitaja pysyy samana koko vauva-ajan.
Ja vielä yksi mukava lainaus:
Varhainen turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan näyttäisi ennakoivan lapsen myöhempää sosiaalisuutta, yhteisötoiminnallisuutta ja vuorovaikutustaitoja tovereiden kanssa (Lyytinen, Korkiakangas &Lyytinen 1995).
-Eli möyhemmällä iällä esiintulevat ongelmat edellämainituissa asioissa voi hyvin johtua siitä, että vauva ei ole muodostanut tärkeää kiintymyssuhdetta ensisijaiseen hoitajaan. Mielestäni kiintymyssuhde ei voi muodostua normaalisti jos hoitaja vaihtuu usein/ koko ajan. Vauva elää ensisijaisen hoitajansa kautta ja tähän se kiintymyssuhde muodostuu.
Se ettei jotain asiaa ole tutkittu, ei tietenkään tarkoita että asia olisi mahdoton. Ja jollei jotain tilannetta ole lähdetiedoissasi edes mainittu, et tietenkään voi perustaa mielipiteitäsi niihin lähdetietoihin.
Miksi asioita yleensäkin kyseenalaistetaan? Eräs syy voi olla vaikka sellainen, että joskus joissain tilanteissa asia voi olla vallan erilainen kuin ennen on ajateltu (tai tultu edes ajatelleeksi). En tosin usko että tämä minun tapaukseni olisi mitenkään ainutlaatuinen vaikka ei kovin yleinen olisikaan.
On tulkintakysymys, ovatko nykyiset apinalajit pidemmälle kehittyneitä kuin ihminen. Joka tapauksessa ihmisen kehitys on mahdollistanut monia sellaisia asioita, joita villieläinten keskuudessa ei ole tai on harvoin. Ihmisen ruoansulatuksella silti tuskin on paljoakaan tekemistä sen kanssa kenen/keiden kanssa vauva muodostaa suhteen.
Täytyy myös huomauttaa ettei luonto itseasiassa tiedä mitään, ei varsinkaan etukäteen. Muutoksia tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta.
Vauva saattaa hyvinkin elää useimmiten yhden ihmisen kautta, mutta en ymmärrä miksi tämä sulkisi pois myös muita mahdollisuuksia. Ja jollei tällaista mahdollisuutta voi sulkea pois, niin se on ainakin periaatteessa mahdollista.
Ja kuten olen todennut, olen sellaisen mahdollisuuden olemassaolon myös käytännössä todennut.
Ja eikös yleensä teorioissa lähdetä siitä että kaikki on periaatteessa mahdollista ellei sitä pystytä osoittamaan mahdottomaksi.
Tuokaan lainauksesi ei kerro yhtään mitään sinun kantaasi puolustavaa tai mitään minun kokemuksiani vastaan. Sinä vain tulkitset sen oman mielesi mukaisesti.
Mitähän sinä yritit ymmärtää..
Ensiksikin ei ollut kyse "ensisijaisista vanhemmista" VAAN ensisijaisesta hoitajasta. Huomaa yksikkö-muoto! Ensisijainen hoitaja (josta myös artikkeleissa kirjoitetaan) on hoitaja ei hoitajat.
Kyse oli myös VAUVASTA. Vauvan kasvaessa ja saavuttaessa eritymisen vaiheen (ns. vierastaminen) hän siis hahmottaa itsensä ERILLISENÄ. Siihen asti hän on hahmottanut itsensä ensisijaisen hoitajan kautta. Äidin/isän ensisijaisuus ei poissulje toisen vanhemman osuutta ja roolia missään nimessä! Ja eriytymisvaiheen jälkeen toisen hoitajan rooli on entistä tärkeämpi, yhtä tärkeä kuin ensisijaisen.
Tässä vielä muutama katkelma Rakkaussuhteen kehittymisestä (JUNTUMAA):
"Lapsi jolla on ollut pahoja pettymyksiä ensimmäisessä rakkaussuhteessaan, on turvaton myöhemmissä rakkaussuhteissaan murrosiässä ja aikuisena.
Vauvalle lyhyetkin erot tutusta hoitajasta saattaa aiheuttaa paniikin. Rauhallisen aikuisen läsnäolo taas merkitsee kiinnekohtaa, ankkuria maailmaan. Ilman tätä kiinnittävää ankkuria ei ole turvaa ja järjestystä vaan kaaos - pahimmassa tapauksessa tyhjiö. ( JUNTUMAA, JUNTUMAA, 1984, 23. )"
"Lapsi alkaa tiedostaa toisella ikävuodella sukupuoleen liittyviä erilaisuuksia. Ensin pienellä lapsella on vain äiti, eriytymisen myötä tulee erillinen " isi " . Kolmantena ikävuotena ja sen jälkeen on isä, miehenä ja omana erillisenä itsenään hyvin tärkeä. Lapsi samaistuu entistä enemmän isän olemukseen , rooleihin, mutta myös isän hoivaominaisuuksiin. Sukupuolinen samaistuminen omaa sukupuolta olevaan vanhempaan tapahtuu suotuisissa oloissa väistämättä ja on lapsella selvillä jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana. ( JUNTUMAA, JUNTUMAA, 1984, 32. )"
"Niin sanotulla kolmiosuhteella tarkoitetaan sitä, että äidillä sekä isällä on rakastava suhde vauvaan. On siis kolme toistaan rakastavaa ihmistä. Tämä mahdollistaa sen, että noin 4-5 vuotiaana lapselle voi syntyä kokemus, että rakkaussuhteen voi jakaa. Isä rakastaa äitiä ja sisarruksia. Aikuiselle voi siis kehittyä kyky parisuhteeseen ja kolmiosuhteeseen. Tässä suhteessa objektia voidaan jakaa. Molemmille jää tilaa muuhunkin kuin keskinäiseen yhdessäoloon ilman tuskaa, mustasukkaisuutta ja pelkoa. ( JUNTUMAA, JUNTUMAA, 1984, 39-40. )"
Oleellista siis on se, että puhuttiin VAUVASTA, alle 9kk ikäisestä. Pienelle vauvalle on merkityksellistä se, että hänellä on ensisijainen hoitaja. Eriytymisvaiheen jälkeen toinen hoitaja nousee yhtä tärkeäksi.
Vieläkö hämmmästelet?
Mutta nyt Parillinen äiti lähtee parinsa ja rakkauden hetelmien kanssa lomamatkalle ja jättää tämän tuloksettoman keskustelun tästä aiheesta!
Ainakin 3 ihmistä on monella eri tavalla pyrkinyt vääntämään rautalankaa, joten jos vielä tämän jälkeenkin jankuttaa todistajan taakasta, niin todellakin: kyky ymmärtää tutkittua tietoa on ilmeisen rajallinen!
Ok, luet kaikenlaista mutta suodatat tuloksista omaa ajatusmaailmaasi tukevat.
Kelpaako?
En ole väittänyt että väitteitteni tueksi olisi tutkimustietoa. Olen kertonut miten olen havannoinut ja uskonut ihan syystä omaan havainnointiini.
Havainnointini koitetaan sanoa mahdottomuudeksi, mutta mitään selkeähköäkään osoitusta asian mahdottomuudelle ei ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt. Vai onko?
»Sitäpaitsi, väitätkö nyt että minä olen useasta lähteestä tulkinnut väärin tämän ensisijaisen hoitajan tärkeyden?»
En väitä, enkä ole väittänyt. Olen kysynyt onko mahdotonta että ensisijaisia hoitajia voisi olla enemmän kuin yksi. Jollei se ole mahdotonta, niin sitten se on mahdollista.
Oikeasti nyt ei ole enää kyse aloittajan kysymyksestä vaan aivan muusta. Olen jo esittänyt kysymykseni selkeästi joten ole hyvä ja vastaa siihen. Tai ole vastaamatta jollet osaa.
taas sinä pauhaat sinuun kohdistuneista "nettidiagnooseista" vaikka itse teet aivan samaa ottamalla kantaa ap:n kommenttiin omien olettamustesi/ kokemustesi /luetunymmärtämisesi perusteella...
....opettele saamaan jos olet myös valmis antamaan
kuka äiti jättää puolivuotiaan 6 päiväksi toisille hoitoon?
kuullut säännön,että esim.1-v.on valmis olemaan yön pois kotoa,2-v.2 yötä,3-v.kolme jne....
Mielestäni ihan hyvä "sääntö".
Tätä sääntöä olen "noudattanut" omieni kanssa ja hyvin on toiminut! Viimeksi 2-vuotiaamme oli mummolassa 3 yötä ja aivan erilailla reagoi tuloomme kuin tavallisen 2 yön visiitin jälkeen! Oli superiloinen nähdessään ja oli pitkään sylissäni. Kivaa oli varmaankin ollut (vaikea sanoa 2-vuotiaan puolesta, mutta siis ei ollut ainakaan itkenyt eikä muutoin osoittanut mielipahaa), mutta selvästi siis huomasin eron kahteen yöhön! 2-vuotiaallamme oli mukana myös 4-vuotias veljensä, joten ajattelisin sen helpottavan yökyläilyä.
Itsellenikin tuo 3 yötä tuntui maksimilta tämän ikäisistä olla erossa; pidemmästä ajasta ilman lapsiani en vain olisi enää nauttinut!
niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.
turha tuomita ketään tämän asian tiimoilta.
olet lomasi pitänyt ja sillä sipuli,
älä enää kanna huonoa omaatuntoa siitä
vaan keskity nyt täysillä vauvaasi,
varmaan loma teki hyvää ja jaksat touhuta taas
vauvelisi kanssa!
jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee! mitä sitä ottamaan sitä pikku vauvaa tai sen tarpeita huomioon! mitä sillä on väliä! kunhan itsestä tuntuu hyvältä eikä väsytä! jos kokee että vauvasta "lomaileminen" on ihan ookoo, niin mikäs siinä! pääasia että äiti voi hyvin! voi hyvä luoja sentään.
voi hyvinkin jättää vauvan moneksi yöksi hoitoon esim. mummolaan. Yksi tuttava äitini jätti 4kk vauvan viideksi päiväksi mummolaan ja lähti itse lomalle. En tosiaan käsitä miten joku voi olla omasta vauvastaan erossa niin kauan. Mutte ettei välttämättä ollut mikään provo tuo aloitus..
Itselle tulee huono omatunto ja hirveä ikävä omaa vauvaa jo vajaan kahden tunnin kauppareissulla tai lenkillä. Vaikka vauvaa hoitaisi vauva oma isä. :/
Vai niin. Että jos äiti näkee parhaaksi ottaa viikon perskännit, niin se on ok? Tai jos isä näkee parhaaksi käydä vieraissa niin se on ok? Vai niin.
Se on tämä nykyinen "mulle-heti-kaikki-minä-minä" -juttu, vai? Viis muista (varsinkaan vauvasta), kunhan MINULLA on mukavaa ja kivaa!
joko A) lukenut koko ketjua tai B) et ymmärtänyt viestini sarkasmia ollenkaan. ota uusiksi.
Ei ollut kyse Aasta eikä Beestä.. Vaan Ceestä; luin huonosti! Antheeks!
Ainakin tuon kommenttisi perusteella. Mittaatko "hyvän äitiyden " sen mukaan miten kukakin "jaksaa"? Onko äitys sinulle virtaviivaista suorittamista? Vaikka itse en ole kokenut yhdenkää lapsemme kohdalla minkäänlaista väsymystä tai "erityistä loman tarvetta", en todellakaan ajattele että joku joka kokee sitä tarvitsevansa olisi jotenkin "vähemmän hyvä äiti" kuin minä. Eiköhän jokainen koe äityden erilailla, jokaisen lapsi voi olla tarpeineen erilainen (usko pois) ja jokaisen vanhemman tilanteet voivat olla hyvinkin erilaiset. Kuka idiootti yrittää syyllistää jonkun vanhemman "jaksamista" näinkin vähäpitoisessa asiassa kuin papalla hoidossa olo tuntematta tapausta sen syvemmin? Täydellinen idiootti.
Aina parempi että uskaltaa "tunnustaa" tarpeensa pieneen hengähdykseen jos siltä tuntuu kuin jos vaan vääntäisi hampaat irvessä kulisseja pystyssä pitäen siksi että "äiti nyt vaan ei saa ajatella itseään eikä äitiä korvaa kukaan".
Joo tosiaan, voi hyvä luoja sentään ja halleluja sunlaisilles.
vouhkaamassa täällä useammassa kohdassa. helpottiko? lue koko ketjun ihan ajatuksella... ai niin, sinähän luitkin ja huomasit toimivasi monien mielestä "tuomittavalla" tavalla, kuten alkuperäinenkin. kyllä se on joko täydellistä välinpitämättömyyttä tai mielenterveydenongelmia jos jättää puolivuotiaan viikoksi hoitoon. sano mitä sanot. niitä voimia kun voi kerätä niinkin ettei siinä vaaranna lapsensa hyvinvointia millään tavalla. mutta onhan meitä idiootteja tässäkin ketjussa aikas monta. toisin kuin sinunlaisiasi.
Mikähän itse olet omien kommenttiesi perusteella..? Luulet ilmeisesti ainakin olevasi jotain parempaa kun sinulla on varaa lapsellisesti nimitellä toisia tampioiksi ja idiooteiksi!
Jos alkuperäinen ei mainitse SYYTÄ miksi jättää pienen vauvan papalleen 6 vuorokaudeksi, niin tuskin se syy niin kovin kummoinen on! Sitä on kyllä useaan otteeseen kysyttykin, että MIKSI, mutta eipä ole vastausta tullut.. Miksihän ei?
TOTTAKAI on parempi jos väsynyt tunnustaa tilansa! Ja jos väsymys on niin lamaavaa, että tarvitsee sen taltuttamiseen 6 vuorokautta, niin on myös parempi, että lataa akkunsa! Normaaliväsymyksen helpottamiseen riittää esim. säännöllinen kävelylenkki tai ilta ruokaravintolassa miehen kanssa.. Jos tässä tapauksessa ei ollut siitä kyse, niin olisi ollut sangen olellista asiasta mainita kun tänne alkoi purkaa tunteitaan!
ja minä ainakin olen se parempi äiti?
Reagoin ihan vain siksi että naurattaa, suututtaa ja surettaa kaltaisesi ihmiset jotka pätevät toisten kustannuksella silti samalla itse siellä pohjamudissa rypien ymmärtämättä että tuo ylisuorittaminen ja siitä hehkuttaminen toisten jalkoihin polkemisella kertoo vain ja ainoastaan siitä oman tilansa pohjamudan syvyydestä.
Ymmärrä jos pystyt.
"lue koko ketjun ihan ajatuksella... ai niin, sinähän luitkin ja huomasit toimivasi monien mielestä "tuomittavalla" tavalla, kuten alkuperäinenkin.": -kun nimenomaan sanoin etten äitiydessäni ole "ollut loman tarpeessa" (harmittako sinua nyt?) tai vienyt vauvoja noin hoitoon, _mutten_silti ole niin tyhmä tai ahdasmielinen että hehkuttaisin niin tekevien olevan automaattisesti väärässä ja varmasti huonoja äitejä. Niin, mitäpä jos tosiaan neuvoisit ensin ihan itseäsi ja sitten vasta muita...
Mutta revi riemusi tästä: olen kyllä sen verran itsekäs äiti/nainen että olen lasten kanssa vietettyjen lomien lisäksi myös kautta aikojen panostanut parisuhteen keskeiseen aikaan, joka tarkoittaa minun ja miehen kahden keskistä yhdessäoloa ja reissaamista- hui, ihan ilman lapsia, osaatkohan kuvitella...melko virkistävää, suosittelen kokeilemaan. Nyt saat haukkua jos helpottaa ;)
onko sinun mielestäsi omasta vauvasta huolehtiminen tämän tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla huomioonottaen ylisuorittamista ja vielä hehkuttamistakin? uskomatonta. mielestäni se on aivan normaalia toimintaa noin niinkuin äiti-ihmiseltä. joka siis osaa ajatella jotakin muutakin kuin itseään ja omia tarpeitaan. ymmärrä itse jos pystyt. epäilen kyllä.
ylisuorittamista. Kukapa ei lastansa rakastaisi ja siten toimisi. Se, että sinun mielestäsi lapsen papalla hoidossa olo on yhtä kuin äidin välinpitämättömyyttä lastansa kohtaan, sanon että huh huh ja heh heh...et todellakaan ymmärtänyt ylisuorittamista.
Sääli, jos se oman äitiytensä onnistumisen mitta tapahtuu peilaamalla muiden äitiyteen.
Sanoisin, että se kuvastaa melkoista epävarmuutta ja tyytymättömyyttää siihen omaan suoriutumiseen.
kyläkylän viesti oli sarkastinen! Et vissiin huomannut sitä? Vauhkosit siis turhaan tuon viestin alle!
Alkuperäinen on varmasti hyvä äiti. Mutta mielestäni tietämätön ja tuen tarpeessa!
"Aina parempi että uskaltaa "tunnustaa" tarpeensa pieneen hengähdykseen jos siltä tuntuu..." Ai pieni hengähdys?! Se oli kuuden vuorokauden hengähdys!
Voithan kuvitella olevasi parempi jos haluat. Ihan sama. Minä en ainakaan puhu mistään paremmuudesta.
Entäpä sinun KALTAISET ihmiset? Millaisiahan he ovat? En osaa sanoa, sillä en tunne sinua, enkä harrasta lapsellista tampio-idiootti-nimittelyä tai nettidiagnosointia.
Pohjamudassa en ryve, vaikka en koskaan jättäisikään vauvaani viikoksi. Tarkoittaako siis tämä mielipiteeni (että en jättäisi vauvaa viikoksi) sitä, että olen tampion, idiootin, pohjamutaisen ja ylisuorittajan lisäksi toisten polkija? Mistä juontaa noin kiivas vihasi?
Muistahan, että kirjoitat itsestäsi. Ymmärrät jos pystyt.
en missään nimessä ole puhunut omasta "paremuudestani". Päinvastoin, totesin, ettei minulla ole tarvetta todistella sitä itselleni tai muille siitäkään huolimatta että itse toiminkin toisin kuin ap. Sinulla sen sijaan tuntuu olevan tarvetta siihen. Kenties kuulut niihin epävarmoihin äiteihin, jotka peilaavat sitä omaa suoriutumistaan äitiydestä hakemalla vertailua toisten epäonnistumisista- omasta mielestään epäonnistumisista. Olen hyvin pahoillani.
että käyt tätä keskustelua ainakin kahden eri henkilön kanssa. tosin nuo muun kuin minun kirjoittamat vastaukset voisivat olla yhtä hyvin minultakin.
Jos väität minun kuvittelevan olevani "parempi äiti" koska en jättäisi pientä vauvaa pitkäksi aikaa hoitoon, niin väite on niin naurettava, että käänsin sen sinulle. Mutta ohi meni, että suhahti..
Tiedät siis paremmin asiani kuin minä itse? Tiedät kai naapurienkin asiat heitä paremmin?
On se niiiin kivaa tuo nettidiagnoosien laatiminen? Et ole kovinkaan hyvä alalla, joten keskity nyt vain siihen omaan äitiyteesi ja jätä muiden arvostelu ja nimittely.
Minäkin olisin pahoillani jos olisin kuvaamasilainen epävarma ja "paremmaksi" itsensä kuvitteleva. Otan todellakin osaa.
ja ymmärtämisvaikeuksilla tarkoitit varmasti itseäsi, sillä sinäkin se tässä olet huudellut luulevasi tietäväsi ne muiden asiat paremmin kuin hlö itse (parin kirjoituksen perusteella jotka ymmärrät juuri siten kun tahdot sisällön ymmärtää), laadit siis nettidiagnooseja ja ilmeisesti oletat tietäväsi myös niiden naapureidesi asiat paremmin kuin he itse ;)
....mitä se "parempi äitiys" on...sen voi yrittää ilmaista niiiiin monella eri tavalla. Tai jättää yrittämättä.
Yritähän miettiä hetki sitä ;)
Tuossa jo monet kirjoittivatkin jo hienosti asiasta!
Lisäisin vielä, että puolivuotias vauva elää vielä äidin kautta. Eli luulee olevansa osa äitiä. Jos äiti ei tule silloin, kun vauva kaipaa äitiään niin vauva luulee, että äiti ei tule enää koskaan. Vauva ei jaksa muistaa äitiä äidin poissa ollessa. Vauva rupeaa huomaamaan olevansa oma yksilö, kun hän alkaa vierastamaan! Eli noin 8-9kk iässä.
Vauvalla ei ole samanlaista aikakäsitettä kuin aikuisilla. Yksi tuntikin saattaa tuntua vauvasta ikuisuudelta.
Olen itse jostain joskus kuullut/lukenut sellaisen säännön, että äiti voi olla pois vauvan luota niin monta tuntia kuin vauva on kuukausia vanha. Ja sitten 1 yö (ei 1 vuorokausi), kun lapsi on 1 vuotta ja 2 yötä, kun lapsi on 2 vuotta jne. Eli sinun tapauksessa voit olla pois vauvasi luota 6 tuntia, EI 6 VUOROKAUTTA!!
Väsymys kuuluu äitiyteen ja pikkulasten vanhempien elämään. Mutta en millään voi ymmärtää, että ainoa tapa saada väsymys pois on lähteä lomamatkalle, edes päiväksi vauvan luota!
On monia muitakin tapoja hoitaa väsymystään!
Tunnet syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa sen takia, että olet toiminut pöhkösti!
No, lomat on pidetty! Mutta mieti nyt hyvänen aika sentään lähdetkö lomalle uudelleen!! Itse en jättäisi 6 vuotiastanikaan 6 vuorokaudeksi!
te ette olisi tehneet näin,
minä tein minkä parhaaksi näin.
jos ei tunne tilannetta tarpeeksi hyvin,
niin joidenkin teidän on tyhmää vetää omia johtopäätöksiä.
Tytöllä menee ja meni hyvin,ja äitinä teki hirveän hyvää olla erossa tytöstä jonkun aikaa,
ja oli ihana nähdä tyttö ja jatkaa virkeämpänä.
oma äitini kuitenki hylkäs kokonaan oman lapsen,
musta se oli vähän huonompi juttu kun tää.
Äsken oli niin omantunnon tuskia että...
Huomaan vastauksestasi, että et ole sinut lomailujesi kanssa. Ja on ihan syytäkin olla syyllistynyt olo!
teki hyvää,vaikka olikin paha olo ja kova ikävä.
En ymmärrä miten tämmösiä vastauksia saa,
kun yrittää vaan kysyä muiden kokemuksia.
Siis samanlaisia kokemuksia !
2 asiallista tuli kyllä,kiitos!
Aletaan niin sanotusti tappamaan henkisesti,
vaikka alkuperäinenviesti toivoi vaan tukea ja kokemuksia,neuvojakin.
Moni sanoo,että täällä liikkuvilla harvoilla on edes omia lapsia,
siis varmaan ihan viestien tasosta päätellen.
Jos alkaa haukkumaan ja syyllistämään toisia,
täytyy olla omassa vanhemmuudessa jotain häikkää.
kuinka voi tehdä hyvää, jos on paha olo ja ikävä?? en ymmärrä. ja vai että tukeakin vielä, heh. minä tukisin hakemaan apua sen arjen pyörittämiseen jos niin koville ottaa, että täytyy lähteä lomalle ja jättää vauva muille hoitoon. tuliko mieleesi että muilla ei ehkä ole samanlaisia kokemuksia kuin sinulla? harvat äidit lähtevät lomalle ja jättävät puolivuotiaansa hoitoon. minulla ei kävisi mielessäkään moinen itsekäs vaihtoehto. lomailtu ollaan ulkomaillakin mutta koko perheen voimin! omassa vanhemmuudessa ei ole mitään häikkää, jos toteaa ettei kuunaan tekisi kuten sinä, päinvastoin. ymmärrän kyllä että oloasi helpottaa ajatella noin.
musta tuntuu että loma olis sullekki nyt paikallaan....
ja varsinki lapsilles.
tekemään näitä diagnooseja ruudun takaa! No, se on ihan ymmärrettävää jos ei enää osaa keksiä (?)mitään hyvää syytä jättää vauva äidin halujen takia kuudeksi vuorokaudeksi toisen hoitoon!
Ei kannata kysellä tästä aiheesta jos ei halua lukea toisenlaisia kommetteja!
Se nyt vaan on minun mielipide, että 6 kk vauvaa EI JÄTETÄ 6 vuorokaudeksi!
Ja toivottavasti kukaan ei jätä edes yhdeksi vuorokaudeksi jos ei ole aivan pakko. Pakko on silloin, kun äiti esim. joutuu sairaalaan!
Kyllä taitaa nyt omatunto kolkuttaa!
minä en sinun tavoin tarvitse lomaa omasta vauvastani. meillä kyllä alkaa loma pian ihan koko perheellä kun mies jää lomalle. ja kiitos, aiotaan nauttia siitä niin ettei tarvitse jälkikäteen potea huonoa omaatuntoa, niinkuin jokainen vastuunsa tunteva äiti tekee.
Vaan se ei tarkoita sitä, että "kyllä mä voin tehdä mitä huvittaa kun joku tekee kuitenkin pahemminkin"!
Mitäs tänne kirjoittelet, jos et kerro koko tilannetta! Tyhmää on jättää jotain oleellista pois! Kiinnostaisi kyllä tietää MITÄ se oleellinen on..? En itse ainakaan keksi mitään "PAREMMAKSI nähtyä tekoa", mikä selittäisi 6 vrk:n loman ilman omaa pientä vauvaa! Mutta kerro toki!
En voisi kuvitella ikinä, että minulle tekisi HYVÄÄ olla erossa vauvastani!! Saatikka vauvalleni! Itsensä voi pitää virkeänä ilman viikon mittaisia lomasiakin, tsiisus!
Miten voi tehdä hyvää jos on paha olo..? ÖH..
Masikisti?
Kaksi ASIALLISTA? Tarkoitat kai kaksi vastausta, jotka olivat kanssasi samoilla linjoilla..? Etkö kestä eriäviä mielipiteitä? Halusit tai et, yleinen mielipide tässä on, että kovinkaan moni ei ikinä suostuisi jättämään vauvaansa 6vrk:deksi hoitoon!
Minäkin olen kuullut tuon tunti/vrk ja yö/ikävuosi säännön. Sen ovat asiantuntijat viitteellisesti laatineet, mutta sinä taidat tietää enemmän..? Vai onko sinulla vain enemmän OMIA mielihaluja..?
Aina ei saa mitä TOIVOO.
"Moni sanoo,että täällä liikkuvilla harvoilla on edes omia lapsia,
siis varmaan ihan viestien tasosta päätellen."
MONI sanoo? Kuka on MONI ja mikä lähde hänellä on?
Viestien taso täällä on aivan asiallista, vaikka suurin osa ei haluaisikaan mistään hinnasta jättää 6kk ikäistään 6vrk hoitoon..
toista heti! Ymmärrän kyllä jos äiti on ollut niin lopussa,että on ollut pakollista irrottautua arjesta ptämällä hiukan lomaa äitiyden kokopäivätyöstä,tekehän se paussi hyvää itsekullekkin, mutta todelliuudessa 6 vuorokautta on tosi pitkä aika olla erossa pienestä lapsesta. Älä mieti enää huonoa omaatuntoa vaan nauti jälleen lapsen kanssa touhailusta. Tärkeintä on kuitenkin loppupeleissä se, että koko perhe voi hyvin ja jos äiti voi hyvin niin silloin lapsikin voi hyvin.
mielipiteensä sanoa??
Alkuperäinen ei ole sanallakaan kertonut olleensa niin lopussa, että sen vuoksi lähtee 6vrk:n lomalle! Jos näin on/olisi, niin eikö olisi ollut oleellista se mainita? PAKON edessä vauvan pitkäaikainen hoito on ymmärrettävää, mutta mitään pakkoa en tässä yhteydessä havainnut.
tässä on keskustelu meneillään, niin kuka teistä jättäisi vajaa puolivuotiaan vauvan yhdeksi yöksi hoitoon mummolaan?
Mietin mielessäni, veisinkö vauvan yhdeksi yöksi hoitoon siksi, että saisin nukkua yhden yön. En osaa nukkua vaikka vauvaa hoitaisi isä, jos vauva kitisee. Tuntuu, että olisi pakko nousta hoitamaan vauvaa.. :O
Väsyttää ja hermoja kiristää, kun koskaan ei saa nukkua tarpeeksi, mutta toisaalta en haluaisi viedä vauvaa hoitoon. Osaisinko nukkua silloinkaan jos vauva olisi hoidossa?!
kun ei tiedä asioista mitään,
niin kannattaisko olla moralisoimasta liikoja?
Asiat voi olla vähän huonomminkin,
kuin pelkästään niin että menen mielitekojeni perässä.
Viesteistäsi loistaa katkeruus ja viha.
kerroppa sinäkin täällä elämäkertasi.
olisin hyvin kiinnostunut.=)
te taistelette siitä,
että kuka on hyvä äiti ja kuka ei,
kenen teot ovat "oikein" ja kenen Väärin"...
Todella lapsellista ja säälittävää,
laittakaa nyt edes kunnon profiili tonne itellenne
jos kerran keskustelun taso on tämä!
Miettikää,minkä takia olette noin katkeria!?
Osuuko arka aihe,ja täytyy puolustautua!?
Ei tule muuta mieleen,kuin että jostain on huono omatunto....
Vai onko järkevää selitystä, miksi pitää haukkua ja solvata toisen tekoja ja äitiyttä?!
Antaa muille itsestään sellainen "täydellisen äidin" kuva,
väkisin,
aivankuin joku olis kyseenalaistanu jotain.
No kuulehan! Kannattaako tänne vuodattaa jos ei kerro oleellisia seikkoja??? Kirjoitan sen perusteella mitä olet kertonut, kerro sitten ne oleelliset seikat jos niitä on kerran! ODOTAN..
Viesteistäsi loistaa itsekkyys ja tyhmyys.
Etpä sinä ainakaan tasoa nostanut..
Ikävää jos aihe on sinulle arka ja olet katkera. :(
Järkevä selitykseni miksi KERRON MIELIPITEENI (en solvaa tai hauku, solvaus on lukijan silmissä): Asiantuntijoiden mukaan ½ vuotias ei ole valmis olemaan erossa lähimmästä hoitajastaan 6 VUOROKAUTTA. Itse en tähän pystyisi kuin pakon edessä. Jos mielipiteeni jotain loukkaa niin kyse lienee siitä, että aihe on arka ja pitää puolustautua? ;)
Ei kai se tee äidistä TÄYDELLISTÄ, että ei halua jättää pientä vauvaa 6vrk hoitoon???????????????
Mistä aloitan?
voisin tehdä niin. Meillä esikoinen oli 8 kk ollessaan ensimmäistä kertaa yötä hoidossa. Ja siitä eteenpäin ollut noin 2 kk välein yökylässä mummolassa. Samalla mummolla myös joka viikko yhden päivän, niin että saan siivota, käydä asioilla ja vaikka nukkua. Viime kesänä kun hän oli reilu 1,5 vuotias, hän oli 6 yötä mummolassa. Ja oli kivaa ollut. Kertaakaan ei ollut kysellyt vanhempien perään, ja myöhemminkin puhui että mennään taas mummolaan nukkumaan. Ja itsellä oli mahdollisuus rentoutua ja kerätä puhtia taas arkeen.
hassua kun tästä on psykiatrin kanssa keskusteltu lukuisia kertoja,
ja hän ei ole maininnut sanallakaan että teen jotain "väärää" yms...
Se myös sanoi tän teorian tästä,
mitä kerroin jo,
tästä huonosta omastatunnosta.
sanoo, että teet jotain VÄÄRÄÄ? Se, että suurin osa äideistä ei hennoisi tai koe tarpeelliseksi jättää pientä vauvaa moneksi vuorokaudeksi hoitoon, ei kai tarkoita, että olisi väärin toimia muutoin..?
Jos käyt psykiatrilla, sinulla on luultavammin jotain psyykkisiä oireita? Oletan.. Miksi et maininnut tätä kirjoituksissasi? Jos äiti on sairauden uuvuttama, on varmasti ihan perusteltua pitää vauvaa pidempiäkin aikoja hoidossa.
Vähän jäi epäselväksi, että mikä tämä psykiatrin "teorian tästä,
mitä kerroin jo,
tästä huonosta omastatunnosta" oli? Mikä teoria omasta tunnosta..? Voit kysyä psykiatriltasi myös tästä psykologian asiantuntijoiden teoriasta, että lapsi kestää vieraan hoitoa ikävuosien (tai alle 1v -> kuukausi/tunti)mukaisen määrän öitä. Mutta toki säännössä on poikkeus silloin kun on PAKKO (esim. äidin sairaus).
kun olet jättänyt PALJON oleellista tietoa kertomatta ja sitten ihmettelet miksi niin monet ovat ei asiallisia, toisin sanoen erimieltä kanssasi!
No, jos sinulla on jotakin henkistä ongelmaa niin ymmärrän, että vauva-aika voi olla raskaampaa sinulle kuin toisille, ei henkisistä ongelmista kärsiville! MUTTA, mutta, en siltikään ymmärrä sitä, että vauva on jätettävä 6 vuorokaudeksi äidin loman ajaksi toisen hoitoon! Eikö nyky-yhteiskunnalla ole tarjota mitään tukea sinne kotiin, että näitä lomia ei tarvitse pitää noin älyttömän maksimaalisen pitkiä aikoja lapsen kehitysvaiheeseen ja ikään nähden!
Eikö sillä psykiatrilla ole mitään kantaa tähän lapsen elämään ja vuorovaikutussuhteeseen ensisijaisen hoitajan (sinun) kanssa? Kysy nyt seuraavalla kerralla asiasta ja tutkimuksista lapsen ja äidin varhaisen vuorovaikutussuhteen tärkeydestä!
Hei, olet saanut kiivaan keskustelun aikaan... Turhaan kannat syyllisyyttä jos olet ollut erossa lapsestasi. Monessa maassa ei edes tunnteta käsitettä äitiysloma ja lapset on lähes laitoksen jälkeen jo hoidossa, meneepä Suomessakin moni jo äitiysloman jälkeen töihin kun vauva on 9kk ja heidän lapsi silloin isossa ryhmässä vaihtuvalla hoitajalla päiväkodissa ja heitä ei syyllistetä. Se että olet ollut 6vuorokautta erossa vauvastasi joka on ollut tutulla hoitajalla ei todellakaan ole niin iso juttu...Nyt varmaan moni ajattelee. että lapseni on ollut päiväkodissa vauvasta alkaen ja omaa huonoa omaa tuntoa tässä korjailen, ei lapseni on ollut kolme vuotiaaksi kotona ja silloin tällöin isovanhemmilla vauva-aikana hoidossa. Hyvä sääntö on että niin monta yötä kun on vuosia, mutta elämä ei aina ole niin musta-valkoista...
Miten voit verrata hoitopäivää ja 6 VUOROKAUDEN poissaoloa toisiinsa? Kuka sanoo, ettei ole iso juttu jos 6kk ikäinen on 6 vrk erossa ensisijaisesta hoitajastaan? Sinä? Eivät ainakaan asiantuntijat. Se ON iso juttu, koska vauva elää ensisijaisen hoitajansa kautta ja ajattelee olevansa osa hoitajaansa.
Ja jos tänne alkaa kirjoittelemaan tälläisestä asiasta, niin olisi aiheellista kertoa KAIKKI asiaan liittyvät seikat eikä vihastua eriävistä mielipiteistä jos ei ole kertonut kaikkia oleellisia, asiaan vaikuttavia seikkoja! Tarina on juuri niin mustavalkoinen tai värikäs kuin kertoja sen esittää! Jos empatiaa haluaa, niin miksi jättää jotain oleellista kertomatta?
Jos vauva on hoidossa joutuu hän olemaan arkisin noin 40 tuntia vieraiden ihmisten kanssa, hereillä olo ajasta ei paljonkaan ole arkena vanhempien kanssa. Uskollan väittää että vauvan päiväkotihoito on vähintään yhtä vahingollista kuin tämmöinen yksittäinen loma jolloin vauva on yhdellä ja samalla tutulla hoitajalla. Pointtina olikin miksi nyt syyllistetään äitiä, mutta jopa yhteiskunta hyväksyy pienten lasten pitkät tarhapäivät ja vauvat joutuvat olemaan näinollen liian pitkään erossa vanhemmistaan ja kiintymyssuhde häiriintyy kun on eri hoitajat? Omien lasteni kohdalla jos mietin olisin mielummin laittanut viikoksi isovanhemmille ja jatkanut sitten kotihoitoa kuin olisin laittanut 9kk päiväkotiin ja ollut päivittäin erossa pienokaisistani, enkä myöskään silloin olsi voinut tietää millaista hoitoa lapseni saavat, isovanhempien hoitoon luotan enemmän(kaksi aikuista hoitamassa yhtä lasta, pystyy joustamaan uniajoista, ruokarytmistä...)
voi hyvä luoja sentään näitä kommentteja! kuuden kuukauden ikäinen vauva on täysin eri kehitysvaiheessa kuin yhdeksän kuinen: miksi luulet että äitiysloma loppuu juuri tuossa vaiheessa? siksi kun vauva tuolloin oivaltaa että on äidistä erillinen yksilö. kuusikuinen ei tätä vielä ole oivaltanut ja tällöin äidin poissaolo on huomattavasti vahingollisempaa. kiintymyssuhde on huomattavasti paremmalla pohjalla lapsen ollessa 9kk kuin 6kk. et varmaan myös tiennyt sitä, että lapset kiintyvät päivähoidossa johonkin hoitajaansa erityisellä tavalla ja tästä tulee ikäänkuin äidin "korvike".
mutta jokainen tekee omat valintansa, kannattaisi vain ottaa asioista selkoa, että tekisi valinnat sen perusteella mikä on lapsen kehityksen kannalta parasta eikä vain mutun perusteella. ja et uskaltaisi väittää moista, kun se ei pidä paikkaansa!
päiväkodissa hoitajat vaihtuvat, pitävät myös vuosilomat/sairaslomat ja tuuraavat toisissa ryhmissä. Myöskään lapset eivät saa jakamatonta huomiota yhdeltä hoitajalta niinkuin kotona/isovanhempien. Ja en todellakaan ole tehnyt valintojani/mielipiteitäni vain mututuntuman pohjalta. Taisin vain osua arkaan kohtaan, te jotka tuomitsette alkuperäisen kirjoittajan, onkohan omat valintanne yhtään sen hyväksytympiä...
se samainen äiti joka kirjoitit yllä siitä että päivähoitoa voi verrata siihen kun jättää viikoksi vauvansa puolivuotiaana hoitoon, niin en voi muuta todeta kuin että jos tietämyksesi vauvan kehityksestä on tuolla tasolla, niin se vastaa mutu-tietämystä, ei todella sen enempää. jos vertaat em. asioita keskenään puhumattakaan siitä että vertaat puolivuotiasta yhdeksän kk lapseen. ota asioista selvää ja katsotaan sitten uudelleen.
valinta laittaa omat tarpeensa toissijaisiksi ja vauvan ensisijaisiksi on varmaankin hyväksyttävämpää kuin ottaa pikkuvauvastaan lomaa ja potea jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. minä olen hoitanut oman lapseni niin ettei tarvitse rypeä omantunnontuskissa ja luulen niin että niin toimii suurin osa vastuullisista äideistä. vastuullset äidit ovat myös edes jollain tavalla perillä v auvansa eri kehitysvaiheista, jotta voi tehdä ratkaisut muultakin kuin siltä pohjalta miltä itsestä tuntuu.
Olen aina ihmetellyt miksi äidit jättävät vauvojaan usein ja/tai tunneiksi ja nyt huomaan, että jotkut jättää vuorokausiksikin!
Näissä keskusteluissa on usein enemmän niitä jotka yrittää, huom! yrittää puolustella tekemisiään epätoivoisesti. Kuitenkin sielunsa sopukoissa tietäen tehneensä väärin. Mistä muuten huonon omantunnon tuskat ja puolustelu?
Sitten lopuksi ne ketkä ovat toista mieltä ja "syyllistävät" näitä jättäjä-äitejä ovat marttyyrejä, lapsensa pilaajia, kiukkuisia akkoja ja ties mitä muuta!
On ihmeellistä kun nykyaikana ei tiedetä vauvan ja äidin välisen suhteen tärkeydestä mitään! Äidit menee ja tulee melkein niin kuin lystää ja vauva, pieni, avuton vauva kärsii ja tuntee olonsa turvattomaksi.
En väitä, että kaikki äidit jättävät vauvansa. Mutta välillä tuntuu, että huolestuttavan moni äiti jättää vauvansa usein ja/tai tunneksi toisen hoitoon.
En tiedä mistä tämä jättely johtuu. Moni kirjoittaja kertoo (aikaisemmissakin viestiketjuissa), että äitinä he kokevat tarvetta lähteä omalle lomalle. Mutta, kun näitä keskusteluja seuraa ja lukee ajan kanssa niin huomaankin, että kysymys on enemmän halusta kuin tarpeesta! Vastuuntuntoinen äiti erottaa haluamiset ja tarpeet ja laittaa vauvan tärkeät tarpeet omien halujen edelle. Ymmärrä kyllä tilanteen, missä äiti ei ole viikkoon saanut nukutuksi vauvan tarpeilta, itkee ja on sekaisin. Silloin äidin tarve on saada unta. Ja se on tässä tapauksessa tärkeä tarve. Silloin äiti voi mennä esim. omien vanhempiensa kotiin yöksi nukkumaan sillä aikaa, kun isä valvoo vauvan kanssa!
Hienoa, että olet puhumassa äidin ja vauvan välisestä tärkeästä suhteesta. Meitä ei ole montaa, jotka uskaltaa osallistua vahvalla mielipiteellä näihin keskusteluihin!
Äitiysloma ei siis todellakaan lopu lapsen ollessa 9kk, vaan äitiysloma kestää 105 arkipäivää. Lisäksi äitiysloma alkaa jo ennen lapsen syntymää.
Jos lapsi esimerkiksi syntyi tänä vuonna tammikuun ensimmäinen päivä, niin äitiysloma loppui ja maaliskuun lopussa, eli lapsen täyttäessä 4kk.
http://kelaapp.kela.fi/vrlaskenta_app/VRLaskentaApplication
Miksi äitiysloma loppuu ihan väärään aikaan?
Äitiysloma kestää 105 arkipäivää, sen jälkeen seuraa VANHEMPAINVAPAA 158 arkipäivää.
Äiti voi halutessaan jatkaa "äitiyslomaa" vanhempainvapaan nimikkeellä. Toisaalta tämä mahdollistaa myös muunlaisen järjestelyn.
Jos olisi niin että vanhempainvapaan saisi pitää vain äiti, niin kyseessä olisi ehkä pilkunnussinta.
Mutta on myös äitejä jotka lopettavat äitiyslomansa 105 arkipäivän jälkeen ja isä jatkaa siitä. Tai sitten vanhempainvapaata pidetään vuorotellen.
Mikä tästä järjestelystä tekee pilkunnussimista?
Lähinnä surullista vaan. Äitiysloma loppuu vauvan kehityksen kannalta väärään aikaan. Ja jos äiti päätää lähteä silloin töihin niin se ei ole vauvan kannalta mikään hyvä järjestely!
Kirjoitin hassua koska joskus puheessa sanotaan hassua vaikka se ei ole ollenkaan hassua. Esimerkiksi: Jokun kotona on käynyt varkaita ja rikkonut huonekaluja, mutta eivät olleetkaan varastaneet kalliita kulta valokuvakehyksiä piirongin päältä. Silloin isäntä voi sanoa: "hassua oli se, että he eivät vieneet valokuvakehyksiä". Tilanteessa ei siis ole mitään hauskaa/hassua, mutta joskus on tapana sanoa vaan noin!
Riittikö esimerkki, joka ei siis ole sinun eikä minun elämästä, selventämään hassu-sanan käytön aikaisemmassa viestissäni?
Kai minä nyt ymmärsin mitä tarkoitat. Ymmärsin myös että voit olla monessa tapauksessa täysin väärässä.
Jaa, oletkos se pariton isä vai mikä Höpö. se siellä kirjoittelee?!!
vauvat taitavat olla
HEITTEILLÄ,
kun on aikaa kirjoitella jonnin joutavia
täällä.
Kun olen tässä olohuoneessa koneella, olen jatkuvasti paikalla jos lapsi sitä kaipaa. Usko pois että kaksivuotias osaa leikkiä jo omiakin leikkejään.
vai miten on mahdollista että tätä samaa paskaa jaksetaan jauhaa päivästä toiseen, eri otsikon alla.
Miten IHMEESSÄ on mahdollista, että tämä aihe jaksaa herättää keskustelua JOKA piip kerta???
Kehtaako joku myöntää osallistuvansa joka kerta tähän samaan keskusteluun omilla mielipiteillänsä? Tämä on jo niin piip selväksi tullut asia; toiset ovat sitä mieltä että vauvan voi jättää hoitoon, toiset ovat sitä mieltä että vauvaa ei voi jättää hoitoon. Mitä piiiip väliä?? Ettekö uskalla hoitaa vauvojanne puolustelematta itseänne, TÄÄLLÄ???
Joo, tämähän on "keskustelupalsta", niinpäniin ja joopajoo, mutta eikö aloittaja nyt kysynyt että miten muut äidit suhtautuu vauvaan tämän hoidossaolon jälkeen? Onko kukaan vastannut tähän kysymykseen?
väliä horjutetaanko vauvan perusturvallisuutta?
Eiköhän tämä nyt kuitenkin ole aika piip tärkeä aihe keskustella?
Niin PIIP!
Tältäkin palstalta on turha hakea vertaistukea,
kun hyökätään päin naamaa syytöksien kanssa.
Olen nytki ollut esim. itsekäs,vastuuton, ja mitä vielä...
Joku kirjoitti samaa kun mäkin jo sanoin,
että täällä lähinnä peilataan ja vertaillaan toisia äitejä ja tekoja,
eli koitetaan saada itsensä paremmalle jalustalle ihan toisten "VASTUUTTOMIEN" tekemisten perusteella...
Se on surullista,kun pitäisi tukea toinen toista.
itelläni on vaikea masennus ja olen 21v,
tarpeeksi hyvä ja vastuullinen,
omaa äitiä ei ole,
joten rankkaa on ollut alku 6kk,
loman tarpeessa olen vieläkin,
mutta täältä en tule enää kyselemään mielipiteitä.
Sen kyllä opin. =D
Alkup.
Antaisitko vertaistukea esim. äidille, joka piiskaa lastaan? Ihan vain koska hän nyt haluaa saada vertaistukea? Kukaan ei ole velvoitettu tukemaan sellaista toimintaa jota ei hyväksy!
Koet vastaukset ehkä syytöksiksi, koska podet huonoa omaatuntoa (kuten itse kirjoitit). Mutta tosiasiassa moni kirjoittaa täällä ASIASTA ei henkilökohtaisesti sinusta! Asiana oman pienen vauvan jättäminen viikoksi on monelle ahdistava ajatus ja herättää vahvoja tunteita. Hyvä niin!
En tiedä onko joku sanonut SINUA itsekkääksi ja vastuuttomaksi. Itse ajattelen TEKOSI olleen itsekäs ja vastuuton. KUNNES kerrot olevasi vaikeasti masentunut. NYT minun on helpompi ymmärtää tilannetta. Olisi ollut TODELLA oleellista mainita tämä asia heti alkuun! Onhan aivan eri asia viedä lapsi viikoksi hoitoon sairauden vuoksi kuin oman mukavuudenhalun vuoksi! Siitä uskon jokaisen olevan samaa mieltä.
Mielestäni voisit ennemminkin oppia, että jos kirjoittaa keskustelupalstalle tarinaansa on hyvin tärkeää kertoa asian kannalta oleelliset seikat! On turha itkeä seläntaputtajien perään jos ei ole osannut kertoa oleellisia seikkoja.
Toivon sinulle parempaa vointia ja jaksamista pienen ihmeesi kanssa!
viestissäsi.
Ekasta viestistäsi sai sen kuvan, että olit lomalla ihan muuten vaan ja sinulla oli huono omatunto, kun olit jättänyt vauvan. Huono omatunto tuli varmasti siitä, että koit tehneesi vauvan kannalta väärän päätöksen. Eli lähteä lomalle ilman vauvaa!
Olen edelleen sitä mieltä, että vauvaa ei voi jättää pitkäksi aikaa ilman ensisijaista hoitajaa eli sinua muuten kuin pakon edessä! Se, että ei ole omaa äitiä tai on masentunut ei ole syy jättää vauvaa. Masennus ei varmasti helpottanut erossa olessanne, kun kerran podet huonoa omaatuntoa? Ja se ei ole kovinkaan positiivinen tunne. Masennuksesta parantuakseen täytyy mm. tunteiden olla positiivisia. Ei ne tietty tosta noin vaan positiivistu, mutta pikkuhiljaa. No oli miten oli, huono omatunto ei ainakaan auta parantumisessa!
Ja niin kuin tuolla yhdessä viestissä jo kirjoitin, olet mielestäni tuen etkä loman tarpeessa!!!
laivalla poikani ollessa puoli vuotta.Sitä ennen erosimme lapsen isän kanssa ja odottelimme että poika pääsee leikkaukseen (pieni leikkaus jota ei loppujen lopuksi edes tarvinnut tehdä, mutta sitä stressaavampi äidille...).Voin sanoa että laivamatka teki todella hyvää, mutta palatessa syyllisyys iski.Poika oli mummolassa eikä ollut koko ajasta moksiskaan mutta kyllä minäkin "tuutitaatittelin" oikein olan takaa.Kai se on se täydellisen äidin harhakuvitelma (täällähän niitä löytyy;)), jota yrittää epätoivoisesti toteuttaa siinä ikinä onnistumatta.Mielestäni on täysin lapsesta kiinni miten suhtautuu hoitoon.Tunnen lapsuudesta monia alkoholisti perheen lapsia, jotka eivät olleet moksiskaan kun hoitoon menivät.Ihan sama millainen paikka oli kyseessä.Toisaalta monissa "hyvissä" perheissä lapset olivat melkoisen läheisriippuvaisia.Tämä kaikkihan tasaantuu iän myötä.Lapsuuden kyläilijä saattaa tulla sohvaperunaksi ja päin vastoin.Kaikki kunnia äideille, mutta eikö ole aika suuruudenhulluutta luulla että voimme vaikuttaa kaikkeen?
lapselle riittää vallan hyvin että äiti on tarpeeksi hyvä. harvempi varmaan missään täydellisyyden illuusiossa elää, narsistit on sitten erikseen. oletko miettinyt koskaan tarkemmin, että miksi mainitsemasi alkoholistiperheen lapset tyytyivät hoitoon kuin hoitoon? voisiko olla niin että näiden vuorovaikutussuhde ja kiintymyssuhde on ollut niin huono, että kaikki kelpaa. kyllähän hoitoon jääminen on tempperamenttikysymyskin, mutta kyllä siihen vaikuttaa suuresti myös perusturvallisuus. mielestäni lapsien kuuluukin olla "läheisriippuvaisia", tämähän on edellytys oman minän syntymiselle ja kehitykselle. ja vielä, ei vanhemmat voi todellakaan vaikuttaa kaikkeen. mutta vauvan ollessa pieni vaikuttamisen mahdollisuus on suuri, ja olisi hyvä jo äidit käyttäisivät tätä hyväkseen ja olisivat läsnä vauvoilleen ja vaikuttaisivat POSITIIVISELLA tavalla!
oikeassa!Täytyy vaikuttaa positiivisella tavalla!Jos lapsen ensisijainen huoltaja on väsynyt ja jos hänestä tuntuu että seinät kaatuvat päälle niin eiko se ole positiivista että hän ottaa "lomaa" ja saa itsensä taas virkeäksi?Väsynyt äiti (tai vst.) on huono äiti niinkauan kun hän laiminlyö oman hyvinvointinsa.Jokaisella meistä huoltajista on oma tapa pitää itsestänsä huolta.Toiset käy kampaajalla toiset laivalla.Mikään ei vahingoita lasta niinpaljon kuin burn outin partaalla oleva huoltaja.Konkreettisesti ajateltuna sellainen voi olla ihan fyysinen uhka lapselleen.Kunnioitan enemmän sellaisia äitejä jotka menevät ennemmin vaikka "lataamoon" kun jäävät kotiin kuvitellen että kyllä tämä tästä.Parashan on että tällaista tilannetta ei edes pääse syntymään, mutta joskus sitäkään ei voi estää.Synnytyksen jälkeinen masennus tästä pahimpana esimerkkinä.Vaikka tukiverkko olisi kuinka tiivis ei tätä voi estää kun syy on jossain muualla.Tukiverkko nopeuttaa hoitoon pääsemistä mutta siinä se onkin.Mollaisitko tällaista äitiä siitä että hän jättää alle kahden kuukauden ikäisen lapsen toisten hoiviin?
Olen itse kokenut lievän synnytyksen jälkeisen masennuksen. Tiedän, että äidin hyvinvointi on tärkeää, mutta hyvinvointia ei luoda "pitämällä lomaa vauvasta". Oman hyvinvointini kannalta oleellista oli läheisten tuki. Jos minun olisi pitänyt olla monta tuntia tai jopa vuorokausia erossa vauvastani, olisin masentunut entisestään. Lyhyet "irtiotot" kuten jalkahoidot, kävelylenkit tai saunominen yksin ovat paljon tehokkaampia ja niitä voi harrastaa vaikka päivittäin, ilman että vauvan perusturvallisuus kärsii.
Suoraan sanoen tuntuu vahvasti (ja turhan usein) siltä, että nykyäidit selittävät omaa mukavuudenhaluaan sillä, että huolehtivat hyvinvoinnistaan ja siksi kuskaavat pieniä vauvojaan hoitoon. Uskoakseni suurin osa äideistä on jonkinasteisen väsynyt vauva-aikana, mutta siihen väsymykseen ei auta baarirundit tai laivaristeilyt. Ehkä ne tuntuvat kivoilta ja piristäviltä, mutta mikä on sitoutumisen aste jos ei vauvan ensimmäistä vuotta haluta olla lähellä omaa vauvaa? Itse en voisi kuvitella nauttivani "lomasta" jos oma vauvani ei olisi mukana.
jokaisella meistä on oma keino saada itsemme taas "raiteille".Sinulle toimii jalkahoito ja minulle esim. kahvilla käynti.Toisen täytyy päästä välillä baariin tuulettumaan ja toinen ei halua olla hetkeäkään erossa vauvastaan.Mielestäni sitoutumista mitataan muulla tavoin.Sellainen ihminen joka jättää perheensä ei ole sitoutunut.Ihminen joka pysyy perheessä on.Laskematta poissa olo tunteja.Onko ihminen joka on vaikka joka toinen viikko työreissulla mielestäsi sitoutunut perheeseensä?Entäs ihminen joka käy vaikka joka toinen vkl hurvittelemassa?Mielestäni viikonloppu isä joka tosiaan ottaa lapsensa joka toinen vkl ja jättää muut menonsa silloin on sitoutunut olemaan isä.Eikö äiti joka on jokainen päivä lapsensa seurassa, paitsi niinä viikonloppuina ole sitoutunut?
miten edes viitsit verrata noita kahta asiaa, hoidossa olo (ja huom, tutussa ja turvallisessa paikassa, ei ventovieraalla/kyseenalaisessa paikassa)?
Sama, kun vertaisin ja kyseenalaistaisin, oletko kenties lapsesi hyväksikäyttäjä jos kerran et tahdo/ voi/ osaa olla tästä hetkeksikään irrallaan? Hohhoijaa...
hierarkia oli liian syvä. no, en kuitenkaan enää jaksa sinulle vääntää tästä asiasta. jos sinulla on pokkaa todeta että tutkijoilla on vielä tutkimista niin minulla on pokkaa sanoa että tutustu edes joihinkin tutkimuksiin ihan ajatuksella ja avoimin mielin.
se kun vaan nyt on niin että lapsella on biologinen valmius muodostaa symbioottinen suhde ensisijaiseen hoitajaansa, joka useinmiten on äiti. äidillä on tämä sama valmius, onhan tämä kantanut lastaan raskauden ajan. äidit myös imettävät, mikä syventää symbioottista suhdetta. oleellista on se, että vauva muodostaa tämän suhteen yhteen henkilöön, olkoon se sitten äiti tai isä tai joku muu. sitten kun tämä symbioottinen suhde alkaa purkaantumaan, muiden hoitajien rooli korostuu. toki on niitäkin vauvoja, joilla ei ole esim. äidin tunnekylmyyden vuoksi mahdollista solmia symbioottista suhdetta tai sen vuoksi että vanhemmat esim. riepottelevat lasta minne sattuu niin ettei tällä ole mahdollisuutta symbioosiin kenenkään kanssa. tottahan on, että lapset speutuvat mihin olosuhteisiin tahansa, mutta hinta siitä saattaa olla kova.
ylempänä otsikolla VOISITKO TARKENTAA. lue sieltä.
»oleellista on se, että vauva muodostaa tämän suhteen yhteen henkilöön, olkoon se sitten äiti tai isä tai joku muu.»
Jaahas, tuon todettuasi sinun tarvinnee esittää jotakin todistetta sen suhteen että vauva pystyy muodostamaan symbioottisen suhteen AINOASTAAN YHTEEN henkilöön.
Sinun täytyy ymmärtää, ettei tuollaisia väitteitä voi esittää ehdottomina faktoina ilman todisteita.
Jollet sinä löydä ainoatakaan linkkiä väitteittesi tueksi niin silloinhan kyse on pelkästä mielipiteestä/kuvittelusta.
Oletko sinä sitä mieltä ettei tutkijoilla ole enää tutkimista?
Viittaat että lapsi ei voi rakentaa kiinteätä suhdetta kehenkään kun riepotellaan paikasta paikkaa... Niin alkuperäinen kuin pariton isäkään ei teksteissään viittaa että he olisi riepotellut vauvaa paikasta paikkaan ja väittänyt, etteikö se olisi vahingollista. Kysehän on siitä, että vauvalla voi olla kuitenkin enemmän kuin se yksi hoitaja, ja suhde voi kehittyä näihinkin. Olipa se sitten isä, isovanhempi tai joku muu. Jos asuu saman katon alla jo on yhtä paljon läsnä kuin äiti ja osallistuu hoitoon yhtä paljon, niin miten tämä teoria ei onnistu? Ja alkuperäiselle vielä, kyllä itsensä hoitaminen ja parisuhteen hoitaminen on tosi tärkeitä. Kun parisuhde toimii ja on itse välillä saanut lomailla niin koko perhe voi paremmin.
..kysymystä jollain tavalla oleellisena keskustelun aiheen kannalta?
en ala etsimään sinulle linkkejä. tämän asia ymmärtämiseksi ja sisäistämiseksi täytyy tutustua monien eri tutkijoiden esittämään tieteelliseen evidenssiin. sinun täytyy tehdä se ihan itse ja löytää ne todisteet, kyllä ne olemassa ovat! kyse ei ole minun mielipiteistäni vaan tutkitusta tiedosta. jos sinä et vaivaudu hankkimaan itsellesi lisää tietoa, niin silloin et voi turvautua muuhun kuin olettamaan että minä esitän tuulesta temmattuja juttuja. aloita tuon symbioottisen suhteen määritelmän ymmärtämisellä. yritin sitä jo sinulle selvittää - katso aluksi vaikka ihan sivistyssanakirjasta sen määritelmä ja koita sitten soveltaa sitä vauvan tilanteeseen. minä olen opiskellut näitä asioita vuosikausia ja omaan hieman syvemmät kuin perustiedot asiasta. sinulle on kerrottu muutamia nimiä, aloita niistä. ja tule sitten keskustelemaan kun olemme edes hieman samalla tasolla. ja kyllä tutkittavaa vielä riittää ja vauvatutkimusta tehdään edelleen.
voi hyvänen aika! sinä se varsinainen sekoittaja olet... jollet ymmärtänyt niin viittaukseni tunnekylmiin äiteihin tai riepoteltuihin lapsiin oli teoreettinen! esimerkinomainen. haloo! tosiasia kuitenkin on se, että lapsen psyyke rakentuu sen kautta, että ensiksi tämä muodostaa symbioottisen suhteen yhteen hoitavaan henkilöön. eli siihen ensisijaiseen hoitajaan. muut ovat toissijaisia. koittakaa nyt ymmärtää asiaa sen vauvan näkökulmasta, unohtakaa omat subjektiiviset kokemuksenne. vauvalla on biologinen valmius aluksi tähän yhteen oleelliseen suhteeseen, ei sen enempään. muut ihmiset ovat vauvalle myös tärkeitä, mutta ei ensisijaisia. vaan toissijaisia. myöhemmissä kehitysvaiheissa tilanne muuttuu.
..että jollet pysty esittämään muuta kuin mututietoa ja "kyllä todisteita on.." -tyyppisiä väitteitä (pystymättä kuitenkaan osoittamaan todisteita), niin väitteesi ovat täysin arvottomia.
Lähdet selvästikin olettamuksesta että jokin on tietyllä tavalla (symbioottinen suhde on mahdollista vain yhteen) ja sen olettamuksen tueksi luet sellaista joka tukee perusolettamustasi. Ja vaikkei tukisikaan, tulkitset asian kuten se tukisi.
Onneksi olkoon, sinulla on loistava tulevaisuus Suomen Epätieteellisessä seurassa.
en voi lukea symbioottisesta suhteesta muuta, kun sillä tarkoitetaan KAHDEN objektin välistä suhdetta. tätä ei mielestäni voi tulkita millään muulla tavalla. kun jokin asia on määritelty tietyllä tavalla ei siinä ole enää tulkinnalla ole mitään sijaa. vai onko? onko niin että kun on määritelty että kilometri on 1000 metriä, niin jos se ei pidäkkään paikkaansa jos sen haluaa tulkita jollakin muulla tavalla?
Tässä lainaus Veikko Tähkän kirjasta Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen, sivuilta 56-57. Lue itse lisää. Jos kiinnostaa. Se on kyllä tieteellistä tekstiä ja voi tuottaa sinulle vaikeuksia, mutta yritä edes.
..."tyytdytyksen ensimmäiset eriytymättömät muistijäljet toimivat ensimmäsinä sääntelevinä rakenteina, ne tarjoavat myös sen representaatioaineiston, mistä itsen ja objektin mielikuvat eriytyvät. Nämä muistijäljet ovat peräisin lapsen ja tämän ensimmäisen hoitajansa välisestä vuorovaikutuksesta ja jotta niiden keräytyminen toteutuisi adekvaatisti, tämän vuorovaikutuksen tulisi täytää tietyt vähimmäisedellytykset varhaisten tyydytyksen kokemusten luonteen ja riittävyyden kannalta.
..."kokemuksellisten ulottuvuuksien ja sensorisen monipuolisuuden täytyy olla riippuvaisia tyydytyksen kokemuksen määrällisestä riippuvuudesta, ennakoitavuudesta ja laadullisesta johdonmukaisuudesta. Koska varhaiset, psykologisen merkityksen saavat sensoriset ärsykkeet suurimmassa osassa tapauksia ovat peräsin samasta henkilöstä, nämä sensaatiot ovat riippuvaisia tulemaan korostetun spsifisiksi juuri tämän vuorovaikutuksen suhteen... spesifisyyden saavuttaminen edellyttää tyydytyksen kokemuksilta kvalitatiivista johdonmukaisuutta, joka toteutuu kun alkuperäinen hoitaja pysyy samana. hoitajan muuttumisen kohtalokkaat seuraukset lapsen kehitykseen on osoitettu mm. Spitzin klassisessa, pienten lasten hospitalismisyndroomaa koskevassa tutkimulsessa."
tämän asian ymmärtäminen vaatii hieman enemmän kuin joidenkin yksittäisten todisteiden esilletuomista. en ole esittänyt mutu-tietoa, toisin kuin sinä olet. olen antanut sinulle teoreettikkojen nimiä, joiden tutkimuksiin ja teorioihin minun näkemykseni perustuvat. jollet sinä vaivaudu asiaan perehtymään niin se on oma asiasi. et silti alentuisi väittämään minun tietämystäni asiasta mutu-tiedoksi, jos et viitsi ottaa selvää onko se sitä vai ei. tuo on jo epätoivoista. huomaatko että vetosit samoihin argumentteihin nimim. parillinen äiti kohdalla? ja voimakasmielipide. kohta varmaan alat epäilemään että olen nuo edellämainitut nimimerkit ;)
Ei ole mitään merkitystä sillä oletteko samat vai erit, merkitystä on sillä että jollette pysty esittämään mitään tukea väitteillenne niin niihin ei voi suhtautua kuin mielipiteinä.
»hoitajan muuttumisen kohtalokkaat seuraukset lapsen kehitykseen on osoitettu mm. Spitzin klassisessa, pienten lasten hospitalismisyndroomaa koskevassa tutkimulsessa.»
Aika vakuuttavaa kun ei herra Google ole kuullutkaan moisesta. Mutta koitetaan jos löytyisi muualta..
Tai sitten sinä voisit kertoa mistä kyseinen tutkimus löytyy.
koklaa spitz r a
mitä muuta tukea väitteille vielä pitää sinun saada? en ymmärrä... googleta mikä tahansa tähän mennessä antamani tutkijan nimi, niin saat sitä tukea! tieteellistä evidenssiä. sitä on niin laajalti ettei tässä oikein muuta voi suositella.
»no mutta hei... ...että en voi lukea symbioottisesta suhteesta muuta, kun sillä tarkoitetaan KAHDEN objektin välistä suhdetta.»
Sulkeeko tämä ehdottomasti pois sen mahdollisuuden, että lapsella voisi olla symbioottinen suhde vuorotellen kahteen eri ihmiseen?
Oletko löytänyt tästä aiheesta mitään tutkimusta, sillä tätä ajan takaa.
Tämä välikysymyksenä. Jatkan surffailua..
totesit ettet pitäisi freudin väittämiä ihan jumalan sanana. minä taas kysyin sinulta tarkennusta että mitä freudin ajatuksia tarkoitit. ja kysyn edelleen. ja itseasiassa kyllä, pidän sitä oleellisena asiana tämän käsittelyssä olevan teeman kannalta.
Hierarkia oli liian syvä.
Voi itseäsi vaan, minä en kaipaa voivotteluasi!
JOO JOO... seli seli...
Kaivappa sinä nyt vaan fiksuna miehenä omille väitteillesi/kokemuksillesi tutkimustietoa tueksi!!!
Minä olen sen tehnyt! Joskaan mikään ei varmasti IKINÄ tule tyydyttämään sinua!
Juu, monet asiat voivat olla erilailla kuin on ennen ajateltu! Mutta tähän sanoisin taas, että tutkimustietoa omille väitteillesi, kiitos!
No, tulkitseppas nyt sitten mistä ihminen on tullut ja ovatko apinat kehittyneempiä kuin ihmiset!
Juu, luonto EI TIEDÄ MITÄÄN, ei! Mutta tarkoittaako se sitten sitä, että asioita ei kannata tehdä niin kuin luoto on sen oikeaksi järjestänyt kauan sitten? En usko, että luonto on monessakaan asiassa väärässä. Jos ihmiset vaan "kuuntelisivat luontoa" ja yrittäisivät tehdä niin kuin luonto on tehnyt monet, monet, monet vuodet.
Ihmisen ruoansulatuksella ei ole sinällään mitään tekemistä vauvan hoidon kanssa, mutta otin sen esimerkiksi siitä, että ihmisen kehityksen taso on jossain asioissa vielä kivikauden ajoilla.
Uskon sitten vasta siihen, että vauva voi olla monen ihmisen hoidossa, kun sekä isällä että "serkun kummin kaimalla" on sellaiset tissit, että niistä tulee maitoa perheeseen syntyneelle vauvalle. Ja, kun isällä ja muilla läheisillä on samanlainen äidinvaisto kun äidillä on vauvan jo ollessa mahassa ja syntymän jälkeen.
Ja ei tekisi pahaakaan jos vauvaa voisi "hautoa" sekä isä että äiti vuorotellen!
Juu kaikki on mahdollista... Ei nyt kuitenkaan ihan kaikki.
Oho, nytkö myönsit, että "vauva saattaa hyvinkin elää yhden ihmisen kautta", mutta et YMMÄRRÄ miksi se sulkisi pois muita mahdollisuuksia! No itse juuri vastasit siihen! VAUVA ELÄÄ YHDEN IHMISEN KAUTTA!
Minulla on kokemus, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta sen todenmukaisuuteen.
Sinulla on kirjatietoa johon yrität pohjata, vaikkei sieltä näytä perusteluja löytyvänkään. Toisin sanoen sinä väität olemattomaan tietoon pohjaten kokemuksiani vääräksi.
Ihmisten tosiaan kannattaa kuunnellea luontoa, omaa itseään, ja tehdä asiat sen mukaisesti. Olisiko minun mielestäni pitänyt tehdä toisin koska sinä et löydä lähdeteoksista syytä miksei näin voi olla?
Mielestäni menet aika epätoivoiselle poluille kun alat puhumaan serkun kummin kaiman tisseistä. Uskotko että äiti, joka ei syystä tai toisesta imetä, ei voi elää lapsen kanssa symbioosissa?
Koska itse olet jo todennut että isä voi myös olla "ensisijainen hoitaja", huomaat ehkä että koitat tehdä pelkästään omat kommenttisi kyseenalaisiksi.
»Juu kaikki on mahdollista... Ei nyt kuitenkaan ihan kaikki.»
Missä mielestäsi kulkee mahdottomuuden raja? Miksi?
»vauva saattaa hyvinkin elää yhden ihmisen kautta» on aivan eri asia kuin että vauva voi elää AINOASTAAN yhden ihmisen kautta.
Älä yritä laittaa sanoja suuhuni, kiitos.
kun uskot siihen, että sinun kokemuksesi olisi oikea tai paras tapa hoitaa vauvaa. Sinulla itselläsi ei näytä olevan osoittaa MINKÄÄNLAISTA tietoa siitä, että lapsen kehitys ei vahingoitu jos hän joutuu vauvana ja pienenä olemaan usein eri hoitajien hoidossa!
Kuka on sanonut, että minulla on vain ja ainoastaan kirjatietoa?
Miten voit sanoa, että kirjoissa oleva tieto on olematonta! Sittenhän meillä kaikilla on päät täynnä olematonta tietoa.
Oman itsensä ja luonnon kuuntelu ei ole sama asia.
Sinä olet tehnyt niin kuin olet tehnyt. Minä en olisi tyhnyt samoin! Ja en todellakaan usko, että vauvan olisi hyvä vaihtaa hoitajaa koko aikaa. JA minun asiasni ei ole ruveta etsimään sinulle sitä tietoa mikä puoltaa teidän ratkaisua!! Minä olen kyllä löytänyt/lukenu paljon sellaista tietoa mikä puoltaa minun mielipidettäni!
Minun mielestäni olet mennyt aika epätoivoiselle polulle, kun et vaivaudu edes etsimään tietoa vauvan ja ensisijaisen hoitajan välisestä tärkeästä suhteesta. Sen sijaan toitotat vain, että mikään kirjatieto ei ole perusteellinen tai riittävä. Perustat mielipiteesi asiasta vain ja ainoastaan oman kokemuksen pohjalle. Se ei tarkoita sitä, että te olisitte järjestäneet vauvanne hoidon parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon symbioosin vauvan ja ensisijaisen hoitajan välillä.
En ole väittänyt, että äiti joka ei imetä ei eläisi vauvan kanssa symbioosissa. (Kiva, että olet ruvennut käyttämään sanaa symbioosi, ehkä alat vähitellen hyväksyä/ymmärtää mitä me muut yritämme selvittää.) Isäkin voi olla ensisijainen hoitaja, kun nykyaikana on korvikkeita. Äiti nyt sattuu vaan olemaan se kenellä toistaiseksi on rinnat mistä tulee (yleensä) maitoa vauvan tarpeisiin. "Serkun kaiman kummin" tisseistä ym. kirjoitin sen takia, että silloin ei olisi mitään epäilystäkään etteikö vauvaa voisi ensisijaisena hoitaa moni aikuinen.
Miehen on mahdotonta tulla raskaaksi ja imettää. Siinä yksi mahdottomuus. Ja miksi?, sitä ei kai nyt tarvitse ruveta selittämään?! Tutkijat ovat tutkineet ihmisten anatomiaa ja miehiltä ei löydy mm. kohtua, näin olen kirjasta lukenut! Okei, selitin hieman...
Miksi olisi luontevaa, että vauva voisi elää monen ihmisen kautta?
Nyt on sinun vuorosi hieman selitellä asioita niin, että omassa teoriassasi/kokemuksessasi hoitaa vauvaa vuoroviikoin olisi edes jotakin ymmärrettävää tai oikein vauvan kannalta!
Tähän mennessä olet suurin piirtein vaan mollannut muita (vaikka ei se minua haittaa, tiedän olevani sellaisen yläpuolella tai se ainakin kertoo jotakin mollaajasta), väheksynyt muita, aliarviuoinut muita ja teorioita/tutkimuksia jne. joita he ovat sinulle esittäneet. Itse et ole millään tavalla yrittänytkään esittää tutkittua tietoa omille väittämillesi. Olet vaan koko ajan kumonnut muiden kirjoitukset!
En vaivaudu vastaamaan sinulle enää jos kirjoituksesi ei ole mitään muuta kuin yritys kumota jokainen kirjoittamani asia!
Kiitos jo etukäteen mielenkiintoisesta väittelystä!
ja olen sen esittänyt jo aikaisemminkin:
Onko ehdottomasti mahdotonta, että lapsella voisi olla symbioottinen suhde vuorotellen kahteen eri ihmiseen?
Perustele miksi. Älä lähde harhapoluille.
Jos se ei ole ehdottomasti mahdotonta niin silloin se on mahdollista. Eikö.
Vastaus kysymykseesi tulee esim. aiemmin mainitsemastani artikkelista, lue tämä HUOLELLA:
"ENSIN PIENELLÄ LAPSELLA ON VAIN ÄITI, ERIYTYMISEN MYÖTÄ TULEE ERILLINEN "ISI" . Kolmantena ikävuotena ja sen jälkeen on isä, miehenä ja omana erillisenä itsenään hyvin tärkeä. Lapsi samaistuu entistä enemmän isän olemukseen , rooleihin, mutta myös isän hoivaominaisuuksiin. Sukupuolinen samaistuminen omaa sukupuolta olevaan vanhempaan tapahtuu suotuisissa oloissa väistämättä ja on lapsella selvillä jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana. ( JUNTUMAA, JUNTUMAA, 1984, 32. )"
Jos olisit oikeasti lukenut myös muita antamiani linkkejä, olisit saattanut oivaltaa (en tosin ole enää varma oivalluskykysi rajoista..) sen prosessin miten vauva luo symbioosisuhteen ensisijaiseen hoitajaan. Hän tunnistaa pian myös isän/äidin ja sisarukset ja jokaisen kohdalla hän reagoi eri tavalla. Vaikka sisar olisi vauvan rinnalla koko ajan, hänestä ei koskaan tulisi ensisijaista hoitajaa vauvalle ellei sisar olisi se joka ensisijaisesti vastaisi vauvan tarpeisiin. Aluksi vauva takertuu voimakkaasti vain yhteen hoitajaan. Hän ei yksinkertaisesti kykene pitämään yllä kahta ensisijaisuutta. Hädän tullen hänen on turvauduttava JOMPAAN KUMPAAN hoitajaan, hän ei voi turvautua heihin yhtäaikaisesti.
Ja nyt lomalleeeee!!
Kerro ihan rehellisesti: Uskotko todella antamaasi lainaukseen?
Luin antamasi linkit, mutta niissä ei ollut havaintoja sellaisista tapauksista, että isä on oikeasti ollut läsnä synnäriltä asti, syötöissä ja kaikessa muussakin missä äitikin. Ei yhdessä äidin kanssa - ulkopuolisena - vaan yhtä lailla äitinä kuin naispuolinen äitikin. Ja koska näissä tutkimuksissa ei ollut ainoatakaan tämän suuntaistakaan kohtaa, niihin ei voi mitenkään perustaa väitteitä.
»Hän ei yksinkertaisesti kykene pitämään yllä kahta ensisijaisuutta.»
Tämä on tulkintaasi, tästä ei ole näyttöä. Ainakaan minä en ole vielä löytänyt (en linkeistäsi enkä muualtakaan).
Et silti vastannut kysymykseen.
Uskon että missä tahansa tentissä olisit reputtanut vastauksellasi. Yritähän uudestaan.
nyt parillinen äiti; uskotko asiantuntijoita ja tutkijoita sekä selkokieltä vai paritonta isää, joka epätoivoisesti haluaisi olla ollut lapselleen se yksi ja ainoa synnytyshetkestä lähtien? Kuis on, onko asiaa tutkineet kasvatustieteilijät (ja varmasti kokeneita vanhempia myös) tyhmempiä kuin mutuun perustava Pariton isi?
TÄTEN KUMOTTAKOON KAIKKI ENSISIJAISTA HOITAJAA KOSKEVA TUTKIMUSTIETOUS JA USKOTTAKOON PARITONTA ISÄÄ: LAPSI VOI KIINTYÄ VAIKKA 1967 IHMISEEN JOS TARVIS ON!
ja olen sen esittänyt jo aikaisemmin:
Onko ehdottomasti mahdollista, että lapsella voisi olla symbioottinen suhde vuorotellen kahteen eri ihmiseen?
Täällä on ainakin 3 kirjoittajaa yrittänyt selvitellä sinulle asiaa, mutta mikään ei kelpaa sinulle! Sen sijaan et itse ole yrittänyt perustella omaa kantaasi millään tutkimustiedolla tai viitteillä mihinkään kirjoituksiin!
Jokainen perustellessaan asiaansa käyttää erilaisia esimerkkejä, tapoja kertoa ja juttuja. Asiat voivat"harhailla", mutta se ei tarkoita sitä etteikö ne liittyisi selvitettävään asiaan millään tavalla!
Odottelen edelleen sinun selvitystäsi omasta näkökannastasi. Me muut olemme jo antaneet sinulle mm. nimiä ja lainauksia eri tutkijoiden teksteistä perusteluina omaan kantaamme!
Se on kyllä kummaa, että suurinosa (niistä jotka tunnen) jotka ovat jotakin tutkimuksia lukeneet ovat ymmärtäneet tämän ensisijaisen hoitajan (useinmiten äidin) merkityksen lapsen hyvän kehityksen kannalta. Lainatakseni, olikos se nyt, parillisen äidin ajatusta sinun tekstin ymmärtämisestä: se voi olla hieman huonoa! Tai ainakin poikkeavaa.
Saat nyt ikävä kyllä (olisit päässyt niin helpolla) etsiskellä itse tietosi ja tutkimuksesi mieltä askarruttavista kysymyksistä aiheen tiimoilta!
Oliko tuo vitsi? Siltä se ainakin vaikutti.
onko näin ettei kaikista tilanteista yksinkertaisesti ole riittävästi tutkittua tietoa.
Riittääkö se, ettei asiaa ole tutkittu, todisteeksi siihen ettei asia ole mahdollinen?
Onko Parittoman Isän kokemukset edes ristiriitaisia jo ilmitulleiden tutkimustulosten kanssa, vai ovatko ne enemmänkin ristiriidassa tulkintojen kanssa?
lukeneena ja myös kasvatustieteisiin perehtyneenä totean; tutkittua tietoa ON riittävästi ja jos tuntee yhtään vauvan kehitystä, voi ihan "maalaisjärjelläkin" ymmärtää, että pieni ihmisen alku ei kykene assosioitumaan useampaan hoitajaan. Eritymisvaiheen jälkeen asia on eri!
Ihminen KOKEE mitä HALUAA. Kokemukset ovat ns. subjektiivisia. Tutkimukset sen sijaan ovat puolueettomia ja tutkijan oma persoona sekä ennakkokäsitykset eivät häiritse tutkimusta. Tutkimus on ns. objektiivista.
Tämä tekee tutkimuksesta validin.
..niin varmaan kerrot minullekin mistä löydän kyseiset tutkimukset tuloksineen.
Tai siis ei se varmaan ole loppunutkaan ollenkaan!
Miksi et voi jo ymmärtää tai uskoa tai halua tietää tms. sitä mitä tässä jo moni on yrittänyt selvittää? Peräänkuulutat vain tutkimustuloksia koko ajan!
Missä on tutkimustulokset omille väitteillesi?
Alkaako jo omatunto kolkuttaa...Jos sitä sittenkin oli tullut tehtyä jotakin ei niin hyvää omalle lapselle niillä teidän järjestelyillä?!
Tai sitten olet vissiinkin todella itsepäinen?!
Jos pohjaa väitteensä tutkimustuloksiin, sillon pitää pystyä myös osoittamaan kyseiset tutkimustulokset. Muuten pohja puuttuu.
Onko ehdottomasti mahdotonta, että lapsella voisi olla symbioottinen suhde vuorotellen kahteen eri ihmiseen?
Perustele miksi. Älä lähde harhapoluille.
Jos se ei ole ehdottomasti mahdotonta niin silloin se on mahdollista. Eikö.
Ei ole näkynyt perusteluja.
On yritetty perustella sellaisilla että yleensä on niin tai näin, mutta se ei ole kysymykseni.
Jollet ymmärtänyt kysymystä niin kysy mikä kohta jäi ymmärryksesi ulkopuolelle.
»Saat nyt ikävä kyllä (olisit päässyt niin helpolla) etsiskellä itse tietosi ja tutkimuksesi mieltä askarruttavista kysymyksistä aiheen tiimoilta!»
Koska en vieläkään ole löytänyt perusteluja miksei asia voisi olla mahdollista, voinen edelleen pitää asiaa mahdollisena.
SUSI! ja näköjään jotkut miehillekin...
on laumaeläin, metsästää yhdessä, pitää huolta loukkaantuneista...jne.
..olla hyvinkin julma lauman epäsuosioon joutuneita kohtaan.
on laumanjohtaja ja valikoi, ketkä muut naaraat hyväksyy laumaan ja keille "antaa hyväksynnän parittelulle". Ne, ketkä eivät syystä tai toisesta Alfa-naarasta miellytä ajetaan laumasta tai revitään elävältä. Liekö siitä sanonta, nainen on naiselle susi....
poikani on 4kk ikäinen. hän on hoidossa yhden yön kerrallaan 1-2kertaa kuukaudessa..kerran viikossa hän on 2-3h hoidossa että saan siivottua/levättyä/käytyä kavereiden kanssa kahvilla. olen yksinhuoltaja,yksin vastuussa lapsesta.jätän hänet hoitoon vain sellaisille ihmisille johon luotan täysin (puhelin on aina mukana kun lapsi on hoidossa)
viime viikolla lapsi oli 2 yötä poissa luotani mutta päivisin hoidin lastani itse..pidin pienimuotoisen loman öiseen aikaan,mutta päivät hoisin itse häntä. huono omatunto jäi,mutta se kuuluu äitiyteen. äidit syyllistävät itseään liikaa pienistäkin asioista.
mielestäni en jätä lasta liikaa hoitoon tämänikäiseksi,ymmärrän että on muitakin mielipiteitä suuntaan ja toiseen. ehkä se on kuitenkin niin että äiti itse tietää melkeen aina mikä on parasta juuri hänen lapselle. (otetaan huomiotta alkoholisti,pahoinpitelijä,narkomaani ja heitteillejättäjä äidit)
meillä tämä lomasysteemi toimii näin.jatkossa pidennän hoitojaksoja kuhan lapsi kasvaa vielä vähän..puolen vuoden iän jälkeen jätän hänet jo viikonlopuksi hoitoon ja otan itselleni kunnon loman. onnee kaikille uusille äiteille ja terveyttä kaikille. jaksamisia!!
Itselleni äitiys on ollut niin tärkeä asia ja voimakas kokemus, että ainuttakaan neljästä lapsestani en väsymyksestä huolimatta ole halunnut jättää vieraan hoiviin. Mieheni on paljon mukana lasten hoidossa ja meillä voisi sanoa olevan jaettu vanhemmuus. Hän on ollut vauvan kanssa kauppareissujeni ja lenkkieni ajan, mutta myös muutoin. Yritämme järjestää mahdollisimman tasapuolisesti aikaa jokaisen lapsen kanssa, parisuhteelle, koko perheelle ja yksin ololle. Olen kokenut imetyksen tärkeäksi ja senkin vuoksi olen ollut vauvassa melko kiinni ensimmäisen vuoden, juuri kuten olen halunnutkin. En ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin olen saanut. Paljon.
Mieheni kanssa vietimme kahdenkeskistä aikaa lähes 10 vuotta ennen lapsia (olemme tavanneet melko nuorina toisemme). Toki myös ystäviemme kanssa. Silloin tuli matkusteltua ja käytyä baareissa, elokuvissa ja ravintoloissa sielun kyllyydestä. Olen siitä onnellinen. Niitä asioita en osannut enää kaivata kun esikoinen syntyi, kaipasin vain lastani ja perhettäni. HALUSIN vain olla heidän lähellään. Antaen tilaa myös isälle olla kahden vauvan kanssa, antaen tilaa myös itselleni hoitaen itseäni (esim. liikunta). Itsestään pitää pitää huolta, mutta en koskaan ole ajatellut itsestäni huolehtimiseksi sitä, että veisin pienen vauvan kotini ulkopuolelle hoitoon. En osaa ajatella, että se olisi parantanut hyvinvointiani mitenkään. Nämä lapsethan ovat kasvaneet sisälläni 9 kuukautta, olen heidät synnyttänyt maailmaan ja antanut ensiravinnon. Tästä kaikesta irtautuminen liian nopeasti ei olisi tehnyt minulle hyvää.
Syyllisyys kuuluu mielestäni vanhemmuuteen. Mutta ei siten, että sen vain todettaisiin kuuluvan vanhemmuuteen ja That`s It! Syyllisyyden pitäisi johtaa siihen, että syyllisyyttä tuottava toiminta pyritään muuttamaan. En syyllistä itseäni "liikaa", syyllisyys tulee sisältäni kun olen vaikkapa huutanut lapsilleni. Tämä ei tarkoita, että olisin valmis vetämään itseni hirteen syyllisyydentuskissani vaan sitä, että ymmärrän huutamisen tuloksettomuuden ja erehdykseni. Voin taas yrittää toimia paremmin ensi kerralla. Aina ei onnistu, mutta se ei ole suisaidin paikka vaan parhaan mahdollisen yrityksen.
Aina äiti ei tiedä mikä on parasta lapselleen. Valitettavasti. Eikä tarvitse mennä edes alkoholisteihin tai narkkareihin, vaan ns. normaalioloistakin löytyy esimerkkejä. Esim. ruumiillinen kuritus on laissa kiellettyä ja tutkimusten mukaan haitallista. Silti jotkus kasvattajat katsovat sen olevan lapselleen parasta. Mielestäni on naiivia kuvitella, että maailma olisi ruusunpunainen.
Tapahtuu myös paljon asioita, joissa ei ole edes ajateltu mikä on lapselle parasta. Harvinaisen usein törmää "minä-minä" -ajatukseen jopa vanhempien taholta. Silloin oma mukavuudenhalu menee lapsen edelle.
Äitiys on välillä uuvuttavaa. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan. Jotkut asiat on hyvä vain myöntää ja "sillä siisti". Väsymys ei ole ikuista ja paras lääke siihen on "vauvalomien" sijaan läheisten TUKI!