SRK ja vl-saarnaajat ovat kiistäneet hoitokokousten olemassaolon ja SRK:n vastuun siitä mitä tehtiin.
On pelottavaa havaita, että toden totta, näin saatetaan tietoisesti maailmassa tehdä. Voidaan yrittää piilottaa historiallisesti tapahtuneet tosiasiat.
Voidaan yrittää salata toisille ihmisille tehdyt vääryydet, nykyaikana! Missään yhteisössä ei ole sallittua kohdella ihmisiä väärin.
Aikaa on kulunut siitä vasta parikymmentä vuotta, ja nyt elää tuhansittain nuoria vanhoillislestadiolaisia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan mitä heidän vanhempansa ja isovanhempansa tekivät ja/tai missä he olivat mukana, osallisina.
Kuinka tällainen salailu on nykyaikana mahdollista?
Nykyaikana, jota pidetään medioiden ja internetin takia tietoyhteiskuntana?
Miten tuhannet suomalaiset voivat olla kokonaan tietämättömiä OMAN YHTEISÖNSÄ historiasta??
Mikä rangaistusseuraamus on siitä kun yhteisön johto vääristelee historiaa kollektiivisesti?
On pelottavaa havaita, että toden totta, näin saatetaan tietoisesti maailmassa tehdä. Voidaan yrittää piilottaa historiallisesti tapahtuneet tosiasiat.
Voidaan yrittää salata toisille ihmisille tehdyt vääryydet, nykyaikana! Missään yhteisössä ei ole sallittua kohdella ihmisiä väärin.
Aikaa on kulunut siitä vasta parikymmentä vuotta, ja nyt elää tuhansittain nuoria vanhoillislestadiolaisia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan mitä heidän vanhempansa ja isovanhempansa tekivät ja/tai missä he olivat mukana, osallisina.
Kuinka tällainen salailu on nykyaikana mahdollista?
Nykyaikana, jota pidetään medioiden ja internetin takia tietoyhteiskuntana?
Miten tuhannet suomalaiset voivat olla kokonaan tietämättömiä OMAN YHTEISÖNSÄ historiasta??
Mikä rangaistusseuraamus on siitä kun yhteisön johto vääristelee historiaa kollektiivisesti?
Vastaukset 110
Vanhimmat
Olen nuoren polven vl, ja miettinyt en historiaa VAAN TÄTÄ HETKEÄ jota nyt eletään.
Kun kerran silloin SRK:n hoitokokouksissa saarnaajat opettivat vastoin Jumalan sanaa, ja lähes kaikki ry:llä tekivät parannuksen vastoin omaatuntoaan johonkin senaikaiseen "henki-oppiin", kuten Erkki Reinikainen on todennut vl-papeille pitämässään alustuksessa 1987.
Niin herää kysymys: missä silloin opetettiin oikein??
Ja missä se "oikea" siis on nyt??
Mihin tietolähteisiin perustuu käsityksesi silloisesta ja tämänhetkisestä?
Ei kai vain tähän palstaan, jossa kuka tahansa saa nimettömänä kirjoittaa mitä haluaa.
Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassaan nyt ja vaikutti 1970-luvullakin. Siitä huolimatta, että joidenkin kohdalla ei silloin ollut omat asiat kunnossa, niin kuin ei ole nytkään. Kyllä Jumala pitää omistaan huolen.
Haloo, nyt on nykyaika. Ry:llä on paljon nuoremman polven puhujia. Ketkä ei ryvettäneet itseään noiden aikojen jutuissa.
Kysyt, mihin pohdiskelun perustan. En perusta tämän palstan tietoihin, vaan syviin juuriin eli siihen, mitä aikalaiset Erkki Reinikainen ja Seppo Lohi ovat hoitokokouksiin liittyvästä opillisesta dilemmasta ovat todenneet.
Molemmat ovat vl-uskovaisia ihmisiä ja meikäläisyydessä tunnettuja, tunnettuja myös saarnamiehinä. Lohi on lisäksi SRK:n historian tutkija.
Alustuksessaan Reinikainen käyttää hoitokokouksista termiä "joukkohysteria" ja analysoi menettelyjen perustana ollutta ajattelua,jonka hän on kiteyttänyt havainnut neljäksi selkeästi kristillisyyden opetuksen vastaiseksi ajatteluksi: Jumalan huoneen hallitus -oppi, kollektiivisen omantunnon oppi, henkiparannusoppi, julkirippioppi. Nämä aivan samat ajatukset on myös Seppo Lohi todennut julkisesti useassa lähteessä.
Tämä menee yksiin täysin sen kanssa, mitä silminnäkijäkuvauksissa on kerrottu hoitokokousmenettelyistä.
Viestiisi sisältyy kehäpäätelmä.
Sellaisella on huonosti arvoa perusteluna.
Sanot että "Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassaan nyt ja vaikutti 1970-luvullakin." Totta varmaan, että tavallisissa uskovaisissa se vaikutti, mutta seurakunnan johdossa ei, kuten e.m. asiantuntijat ovat todenneet.
" Kyllä Jumala pitää omistaan huolen."
Jumalan omiahan me olemme. Me ihmiset täällä maan päällä toimimme ja Jumalan sana meitä ohjaa, ei mikän muu, Pyhä Henki sydämessä kotiopettajana. Jumala vaikuttaa parannukseen ihmisten kautta, niin tässäkikn asiassa. Mutta kristillisyyden hisotia on monen monta kertaa osoittanut miten toivoton yritys on yrittää uskooa "tunkkon päältä".
Vaikka miten väkisin yrittäisimme kauniilla fraaseilla ja uskomuksilla tunkion piilottaa, se haisee.
hoitokokoukssia, joita ihailet! Kyllä ne olivat saatanasta. Tietäisit, jos olisit ollut paikalla etkä saarnaisi korvasyyhysi mukaan.
Hei nyt on nykyaika, ei saa puhua kielletyistä aiheista! Mikä perustelu se keskustelun kieltämiselle on, että on myös nuoria puhujia?
70-luvulla kun koko järjestö otti käyttöön ihmisten keksimän henkiopin! Koska oppia ja sen hedelmiä vieläkin pidetään oikeina (Hautamäen haastattelu), Jumalan henki ei voi vieläkään tehdä työtä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.
"nokkamiehinä" toimineita. Onhan otettava huomioon, että vielä 80-luvulla hoitokokouskaytännöt jatkuivat ainakin Keski-Pohjanmaalla. Ihmisiä puhuteltiin ja syytettiin täysin keksittyjen juorujen perusteella, joita ei suostuttu kertomaan asianomaisille. Kaikki tapahtui vain häpäisytarkoituksessa.
Aika kypsyy koko ajan. Epäerehellisyys on jo julki, mutta häpeä ja "valta" pitävät vielä melkoista otettaan. Tekijöille, jotka saivat toteuttaa uskonnon varjolla "omaa kieroutunutta persoonaansa" tulisi järjestää vastaavat hoitokokoukset, jossa "uhrien" tulisi saada tarkka selvitys, mieluimmin kirjallisena, siitä mistä oli kysymys. Nyt on aika otollinen tutkia asioita, vaikka on tiedossa jo etukäteen että hoiturit potevat muistinmenetystä. Näin asiat tulevat käsitellyksi oikeudenmukaisesti julkisesti. Syynähän on useasti "nokkamiehen ja naisen" oman edun tavoittelu mitä hirvittävimpiä keinoja käyttäen.
Sama kysymys pyörii monella mielessä. Ei sitä muuta toivo kuin että eikö tätä asiaa voisi selvittää.
hyväksi ja rakentaviksi havaittuja hoitokokouksia jatkettiin aina 80-luvun puoleen väliin saakka. Kohde saattoi vaihtua mummojen loputtua, mutta raikas puimatantereen puhdistaminen jatkui ja SRK:n sana kirkkaana hoitokokouksissa saarnattiin sekä kelvottomat luovutettiin saatanalle iloisin mielin.
Kohteeksi joutuivat kaikki, kaikenikäiset. Perheet, pariskunnat, keski-ikäiset, nuoret, vanhat.
Loppuaikoinahan jopa koululaiset menivät jonossa "seurakunnan eteen". He tekivät kun käskettiin, mallin mukaan, parannusta esimerkiksi jonkin pallopelin pelaamisesta, sillä se oli, kuten sanottiin, "väärää henkeä". Näin tapahtui Oulussa, olin silloin lapsi.
keskusteleminen olisi mielestäni siunaukseksi kaikille osapuolille. Varmasti monen vääryyttä kokeneen katkeruus häviäisi ja jos SRK lähtisi mukaan vuoropuheluun esimerkiksi tunnustamalla tehneensä virheitä. Kukaan väärin kohdeltu tuskin pitää itseään synnittömänä ja erehtymättömänä.
Uskon, että SRK:n pelko valtansa murenemisesta virheiden myöntämisen jälkeen on täysin aiheeton. Väitän vaikutuksen olevan jopa päinvastainen.
Ainakin minun kokemukseni perusteella ensin rökitettiin vanhukset ja kun niissä ei ollut enää nöyryytettävää, hommaa jatkettiin muilla ryhmillä.
Pojat kävivät yhdessä vaiheessa tekemässä parannusta seurakunnan edessä vuoron perään maailmallisuudesta ja maailmanhengestä riippumatta siitä oliko mitään tehnyt vai ei. Kokous loppui vasta sitten kun kaikki olivat käyneet, joten helpointa oli käydä edessä niin pääsi kotiinkin joskus..
SRK lähtee taas puhdistamaan puimatannertaan. Koska SRK ei myönnä edellisenkään kerran olleen virhe, se näin pitää ovea raollaan uudelle uskonpuhdistukselle. Siitä tosin saattaa tulla tiukempi ottelu kun ihmiset eivät nykyaikana alistu mihin tahansa...
pitäis perustua? Onko sulla luotettavia lähteitä tarjota?
Mikä estäisi julkisen keskustelutilaisuuden järjestämistä. Ymmärrän hyvin, ettei Hautamäki voi esittää asian tutkimista. SRK ei itse "keksi" mitä se tekee, vaan sehän on riippuvainen siitä mitä sen "omistajat" eli paikalliset rauhanyhdistykset sille esittävät.
Esimerkiksi Espoon tai Helsingin rauhanyhdistys voisi kutsua sen alueen kaikkia ihmisiä riippumatta uskosta, ja erityisesti entisiä vl-uskovaisia, julkiseen keskustelutilaisuuteen, jossa kaikki saisivat tuoda esiin näkemyksiään tapahtuneesta.
Sinne olisi vapaat tulemaan kaikki joita tämä asia jollain lailla kiinnostaa ja joilla on tietoa tapahtuneesta.
Sen jälkeen Espoon ja Hgin ry:t voisivat, havaittuaan näin keskustelun tarpeen, esittää SRK:lle näiden asioiden tutkimista.
Jokun jäsenyhdistyksen tulisi tehdä esitys SRK:lle. Ilman sitä ei asia etene.
Oikeassa olet. Paikallisten yhdistysten tulee, mielellään useamman yhdistyksen yhdessä, esittää asiaa SRK:lle.
Ja nuorempi Lohi on hoitokokousprosessin ytimekkäästi koonnut ja kiteyttänyt Haapajärven ry:n historiagraduunsa (josta SRK on kustantanut sensuroidun kirjan). Siinä on osuvasti paikallistason kuvaus prosessista, joka läpäisi koko valtakunnan vl-liikkeessä -70 ja -80-luvulla.
löytyy ainakin kirjoittamistani hoitokokouskuvauksista. Käyppä hakukoneella ja etsi myös edellisen nimimerkkini Juhani24:n kertomukset, niin tiedät millaista se oli.
Sanoit että Pyhä henki vaikutti seurakunnassa silloin kun siellä käynnistettiin nykyisin monien uskovaisten ja jopa saarnamiesten väärinä pitämät hoitokokoukset.
Millä sinä perustelet sen että 70- ja 80-luvun hoitokokoukset sai aikaan Pyhä Henki?
Itse en uskovaisena voi mitenkään pitää niitä oikeina.
niin toivotaan että ottaa tuulta purjeisiin. Onko Ry:llä aloitelaatikkoa, johon voisi nimettömänä esittää asiaa keskustelulistalle?
Siunausta oikeamielisille pyrkimyksillenne.
Jotta asian saamme eteenpäin, sen ehdotuksen taakse pitää saada puhutukse ry:n johtokunnassa olevia uskovaisia.
uskovaisuus? Joidenkin ei tarvitse tehdä parannusta edes kaikkien tiedossa olevista "synneistä". 70- ja 80-luvulla ihmisiä vaadittiin tekemään parannusta tekemisistä, joita he eivät edes olleet tehneet. He kuitenkin päästäkseen piinasta tekivät parannusta hoitureiden määräämistä asioista ja jopa heidän määräämillään sanoilla, eivät omasta tahdostaan.
Asioista keskustellaan nyt julkisesti ja uskalletaan joopa kysyä ääneen mikä oli syy. Keskustelu ei ole vielä sillä tasolla, että yksittäisiä tapauksia olisi tutkittu. Mutta tulee aika, koska ihmisillä on oikeus vaatia heitä koskevien asioiden perustelut itsensä hoiturin suusta tai kirjallisena.
vihjeistä, käynpä ettimässä. Tarkoitin nuo kysymykseni nimimerkille vl vl lähinnä vain vastaheittona.
SRK myönnä vieläkään, että olisi väärin toimittu. On todella surullista, että yleisessä tiedossa oleva asia yritetään valehdella olemattomiin. Naurettavaan rooliinhan SRK itsensä laittaa käytöksellään..
hoitomiesten osalta. Aivan kuin Jämsän traagisessa vaimon surmaamisessa...
selvittää julkisesti. Puhuttelijan "elämä" tulee käydä julkisesti tarkalleen läpi, ettei luonnehäiriöiset pääse uskonnon varjolla kateuksissaan "keksimillään perättömillä" jutuilla parempiosaisen naapurin kimppuun.
Johtokunnissa on yleensä fiksuja ja vastuuntuntoisia uskovaisia.
..ketä sinne tulisi? Ja kuinka se etenisi? Ensinnäkin siellä olisi "uutena" juttuna koko suomen media. Toiseksi näitä väärin kohdeltuja ja poispotkittuja joilla on suuri halu saada olla oikeassa. Ei ne olisi siellä katuvalla ja kysyvällä mielellä vaan hakemassa tunnustusta omasta väärästä kohtelusta.
Keitä kokoukseen tulisi?
Ei Jeesuskaan etukäteen aprikoinut, keitä kokoontuisi häntä kuuntelemaan. :-)
Tarvitseeko sitä laskelmoida?
Vakavasti puhuen. Voisi ajatella, että lopulta tällainen asia, kuin 70- ja 80-luvun hoitokokoukset, kiinnostavat todelisuudessa hyvin pientä joukkoa ihmisiä.
Pääkaupunkiseudun nykyiset uskovaiset ja noina vuosina eroon joutuneet, siinä se olisi. Jos mukaan osuu muutama utelias, ei se haittaa. Meillä ei ole mitään salattavaa.
Mediaa ei tällainen kiinnosta, mutta olisivat tietysti tervetulleita. Nyt on vihdoin aika olla ávoin ja käsitellä julkisesti asiaa. Meillä ei ole ry:llä mitään salattavaa, vaan haluamme rehellisin mielin tätä ongelmaa lähestyä.
Kokouksessa voisi olla tällainen esityslista:
1. Esitetään erilaisia käsityksiä tilanteesta, mmitä tapahtui (puheenvuorojen määrä ja pituus käytännön syistä ennalta rajattu).
2. Todetaan että on erilaisia käsityksiä mutta joka tapauksessa ristiriitoja on jäänyt olemaan.
3. Todetaan, että paikalliset ry:t esittävät SRK:lle tapahtuneen tutkimista riippumattomalla tutkijalla.
4. Kiitetään kaikkia saapumisesta paikalle ja kutsutaan seuroihin sekä kerrotaan että ollaan vakavalla mielellä haluamassa rakentaa, ei repiä.
SRK aikanaan päättää sitten siitä asiasta käytännön tasolla. Tutkimuksen voisi tilata esimerkiksi Kirkon tutkimuskeskukselta tai Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselta, tms.
Tutkimuksen tulosten jälkeen SRK ja paikallisyhdistykset päättävät, miten edetään. Esimerkiksi julkinen pahoittelu asiasta tutkimuksen perusteella on mahdollinen. Se kaikki seuraa sitten aikanaan.
Ei tähän Martti Ahtisaarta tarvita. :-)
Tuli vielä yksi asia mieleen viestistäsi.
Mietihän sentään, oltaisiinko me uskovaisina ajattelemassa toisista ihmisistä näin...
>> näitä väärin kohdeltuja ja poispotkittuja joilla on suuri halu saada olla oikeassa. Ei ne olisi siellä katuvalla ja kysyvällä mielellä
Mistä sen tietää? Toiseksi, eihän me olla vastuussa siitä, millä mielellä joku toinen ihminen saapuu seuroihin tai tähän ajateltuun mahdolliseen kokoukseen!
Jokainen on itse vastuussa siitä millä mielellä tulee.
Meillä uskovaisilla ei ole mitään pelättävää tässä, olen sitä mieltä.
Ymmärtääkseni asiasta on jo keskusteltu vuosien varrella, olisi sellainen muutoin jo pidetty. Ymmärrän vain niin että sillä jolla on jotain sovittavaa niin hän voi koska tahansa tulla ry:lle keskustelemaan ja sopimaan. Siellä on aina avoimet ovet seurojen aikaan. Uskovaiset tavoittaa 24h.
Sita saa tutkia ja sita saa vatvoa maarattoman ajan ja tehda aloitteita ja vaikka mita - ei se koskaan siita sen valmiimmaksi tule. Kun olemme aktiivisia asian selvittamisessa ja teemme tyota sen eteen, etta joskus tulisi jotakin valmista - - - sitten ykskaks huomaamme olevamme omalla kuolinvuoteellamme ja ajattelemme, etta tulipahan kaytetyksi aikaa turhuuteen.
Ehkä on pidettykin sellainen kokous, mutta siitä ei ole kukaan kylläkään missään kertonut. Siitä olisi varmasti ry julkistanut mitä puhuttiiin jamihin päädyttiin ratkaisuna. Tarkoitan dokumentteja, artikekleita esim. Päivämiehessä. Ei ole ollut.
Olen varma, että meikäläisyydessä olisi tieto sellaisesta kokouksesta, jossa olisi ollut eri tahojen edustajia. Sellaista itse tähän olisin ajattelemassa.
" Ymmärrän vain niin että sillä jolla on jotain sovittavaa niin hän voi koska tahansa tulla ry:lle keskustelemaan ja sopimaan."
Niin, tässähän ei ole kyse yksittäisistä henkilöistä, vaan laajemmin siitä, mitä rauhanyhdistyksen nimissä nimeenomaan yhteisönä tehtiin, missä siis rauhanyhdistys oli mukana.
Kyse ei ole siten yksittäisten ihmisten hengellisistä, sielunhoidollisista kysymyksistä.
Ne ovat eri tason asioita kuin se kokoontuminen jota tässä keskustelussa on kaavailtu.
Siellä voidaan myös kutsua kaikkia seuroihin, tottakai. Kuten itsekin toteat, seuroissa
"...on aina avoimet ovet seurojen aikaan. Uskovaiset tavoittaa 24h."
Osuvasti sanottu!
Ihailtavaa sarkasmia! Mutta pari huomiota...
Jos Martti Ahtisaari ajattelisi tavallasi, hän ei olisi lähtenyt rakentamaan rauhaa Afrikan ja Aasian riitelevien hallitusten ja niitä vastustavien kansanliikkeiden kesken.
Jos me kaikki ajattelisimme sinun tavallasi, emme toimisi Kristuksen rakkauden käskyn mukaan vaan antaisimme aseet käteen sielunviholliselle.
Kysy itseltäsi: "Olenko mieluummin osa ongelmaa, vai osa ratkaisua?"
jätti vl-herätysliikkeen silloin, kun herätysliike alkoi opettaa "vain me" oppia. Pyhän Hengen paikan otti sielunvihollinen.
Minulla on muistikuva elävästi samanlaisesta tilanteesta Hesan Ry:llä. Se oli varmaan joskus -78/ -79?
Sadat ihmiset menivät jonossa mikin ääreen ja kertoivat miten väärä henki on heissä ilmennyt ja sitten pyysivät kososlaista henkeä anteeksi julkisesti seurakunnan edessä.
Esimerkkejä silloisista vl-synneistä ja tottelemattomuksista. Yksi oli suhtautunut televisioon liian löysästi, toinen oli seurustellut lihallisesti, kolmas oli ollut maailmaan muuten kallellaan, neljäs oli mieltynyt väärään musiikkiin, viides oli käynyt muiden hengellisten tilaisuuksissa uteliaisuuttaan, kuudes oli antanut avoparin nukkua yhdessä, joku oli ehkäissyt kun inhimillisyys oli voittanut ja liha on heikko jne.)
Käytäntö oli niin samanlainen joka puolella eri siioneissa, että se ei onnistu ilman puoli/ koko sotilaallista koulutusta ja eri strategioiden tuntemusta.
Näin pelkään olleen ja puhdasta tuli! Rauha palasi kun "riitapukarit" ja yhteisen vl-rakkauden särkijät kritiikkeineen ja epäilyksineen oli saatu ulos ja porukkaan jääneet hiljaisiksi ja pelokkaiksi. Vuosikausiksi.
Tiedän milloin alettiin sen verran vapautua, että minun kanssani suostuttiin keskustelemaan kuin ihminen ihmiselle. Kaikki eivät tosin tee sitä vieläkään.
>> milloin alettiin sen verran vapautua, että minun kanssani suostuttiin keskustelemaan kuin ihminen ihmiselle. Kaikki eivät tosin tee sitä vieläkään.
Eristäminen on omalla kohdallani jatkuvut siitä saakka. Yhtäkkiä vain katosivat kaikki yhteydet silloin, kaikki olivat niin peloissaan ja totelivat kun tuli ehdoton kielto olla missään tekemisissä.
Joskus on käynyt mielessä että pitäisi kysyä, kuinka Jeesus seurusteli vaikka kenen syntisen kanssa mutta nämä puhtaan vl-ihmiset pelkäävät yhtä pientä ihmistä, syyttä heidän riveistään erotettua.
muka muista, on tietoinen tapa paeta vastuuta.
Onneksi on olemassa myös kirjallista materiaalia itsensä hoiturin allekirjoittamana, niin että jos muisti sattuu pettämään.
Myös Keski-Suomessa tapahtui noin aikoinaan, muistan miten me kaikki koululaisetkin toimittiin ihan saman kaavan mukaan kuin muutkin.
Rauahnyhdistyksessä saarnamiehet antoivat aivan tavanomaisille synneille ja ylitsekäymisille uuden nimityuksen: KOSOSLAINEN henki.
Ja ihan tavallsiista asioista, joista ei ole koskaan ennen vaadittu / tarvinnut tehdä julkisesti rippiä, vaadittiin julkiseen parannuksentekoon.
Tällainen on aivan vastoin kristillisyyden perinnettä ja uskomme opillista perustaa, Tunnustuskirjojen opetusta ripistä.
jota piti julkisesti käydä anteeksi pyytämässä. Nykyään (kuulemma) ei enää vaadita julkirippiä vaikka olisi juonut keskiolutta.
toimivimmista hoito-organisaatioista! Vanhemmat olivat jakaneet kyttäysvuorot Kauppakadulle viikonloppuisin, että väärässä paikassa autoileva nuoriso saatiin käpälälautaan ja hoidettavaksi..
linjalla! Ei ole mitään väliä, vaikka tuhatkunta syytöntä heitimmekin pihalle, kuka niistä syntisistä välittää?
Ei ihan niinkään. Kyse on synninpäästöstä.
Ev.lut.-kirkon opetuksen mukaan:
"Rippi on kirkon pyhä toimitus, jonka Kristus on asettanut ja jossa saadaan syntien anteeksiantamus. Ripissä ihminen tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön. Tämä voi tapahtua kahden kesken sielunhoitajan kanssa (yksityinen rippi, salarippi) tai yhteisessä jumalanpalveluksessa (yhteinen rippi)."
Vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteelliseti opetettu, että nimellisesti synniksi kirkastuvan omaatuntoa kuormittavan teon saa anteeksi kun sen katuen tunnustaa jollekulle toiselle uskovaiselle, joka saarnaa sen anteeksi. Uskovainen luotettava lähimmäinen voi toimia sielunhoitajana, rippi-isänä tai -äitinä.
Hänen tulee olla ehdottoman luotettava, sillä hänen täytyy pitää tietoonsa saama asia visusti omana tietonaan. Kyse on rippisalaisuudesta. Sen rikkomisesta on säädetty kirkon papeille virallisesti rangaistus.
Kun synnin on tunnustanut ja anteeksi saanut, ei sitä asiaa enää sen jälkeen muistella, synti on armonmereen upotettu ja unohdettu.
Jos ko. syntiin liittyy jotakin sellaista, jolla on vahingoittanut toista henkilöä, asia tulee tietysti myös ajallisessa mielessä hoitaa. Esimerkiksi jos on sortunut varastamaan tai valehtelemaan, anteeksipyytämisen lisäksi tulee korjata aiheuttamansa vahinko siitä kärsineelle.
Mutta tässäkään tapauksessa ei suinkaan mitään julkista parannuksentekoa vaadita. Sellainen olisi omituista suorastaan, eikä ole koskaan kuulunut alkuaan elävään kristillisyyteen.
Julkisrippi on ev.lut.-kirkossa jäänyt pois käytöstä jo 1800-luvulla.
Jostain syystä vanhoillislestadiolaisuudessa se otettiin voimakkaasti kaikkeen sielunhoitoon 70- ja 80-luvulla, ja jopa lasten ja nuorten kerrotaan "menneen seurakunnan eteen julkiparannusta tekemään".
Olen sen verran nuori että en tiedä omakohtaisesti noista asioita. Mutta tuo kuulostaa ERITTÄIN omituiselta opetukselta.
Yleensä meillä on julkirippiä käytetty joissakin harvinaisissa tilanteissa, jos esim. seurakunnan vanhin, saarnamies tai muu siionin yhteisisitä asioista vastuussa oleva on langennut vakavaan syntiin josta on seuraamuksia kokoyhteisölle, sellaisissa tapauksissa on edellytetty julkirippiä.
pystyi pyytämään anteeksi rippi-isältään ja pienimmät nostamalla kätensä seuroissa, mutta ns. nimelliset synnit aina seurakunnan edessä, muuten ne eivät olleet anteeksi annettuja.
Me pojat teimme parannusta kerta toisensa jälkeen seurakunnan edessä maailmallisuuden synnistä ja maailmanrakkauden hengestä. Osa pyysi anteeksi viiksiään, koska ne olivat "julkista" pahennusta aiheuttaneet.
Minulla on sellainen kuva, että tuo sana "kososlainen henki" ei oikein ollut tuttua ja selvää. Se oli väärä henki, johon Jumalan lapsi oli langennut ties milloin. Jo vuosikymmeniä sitten tai se oli tarttunut mitä ihmeellisimmissä paikoissa, esikoisten eteisessä, aviovuoteen uumenissa, perhepiirin yhteydessä, tai sukulaisten vierailuilla.
Sitä ei itsekään tiennyt. Se vain oli jossakin tarttunut ja sitten sen hedelminä oli tavallisia ihmisen heikkouksia ja syntejä, osin tietysti vl-syntejä, joihin oli seurakunnan kannanotto. Yleensä väärän hengen hedelmät olivat sitä, ettei ihminen ollut jaksanut seistä suorana ei-veellien seurassa tai oli uskonystävien kanssa joutunut heikoksi ja kompuroinut. Uskontunnustaminen oli voinut olla liian vaisua. Ja hieman lusmujen uskovaisten tekoihin ei ollut ottanut tarpeeksi tiukkaa otetta ja nuhdetta.
Jotenkin tuntuu kuin se, että olisi tehnyt julkiparannuksen vain tuosta kososlaisesta hengestä ei ihan riittänyt. Ei seurakunnalle, ei hoitajille eikä itsellekään. Tuolla nimellisten syntien sanomisella vakuutettiin kaikille, että itsessä oli selvästi tuo väärä henki ja sillä muutkin näkivät, että parannuksentekijä oli ymmärtänyt, mistä on kysymys. Miksi muuten kaikki olisivat luetelleet yksittäisiä tekoja ja asenteita merkkinä väärään henkeen joutumisestaan.
Kun eräs sukulaiseni mummolassa halusi ekana olla selvittässä kososlaisen hengen kiemuroita, hän kaikille vuorollaan luetteli, miten väärä henki oli kussakin ilmennyt. Minulle hän keksi sen, että oli ollut joskus huolissani puhujien perheiden jaksamisesta ja olin liian hiljainen. En kai yhtynyt tuohon menettelytavan ihannoimiseen?
Nimelliset synnit olivat kyllä olemassa erikseenkin ja niistä muistutettiin seurapuheissa usein. Ne olivat juuri noita vl-sääntöjen rikkomisia ja niissä ilmenneitä lankeemuksia, esim. tv, ehkäisy, keskikalja.
Jos kysyn veeällältä tuosta tuntemastani eristämisestä, niin ei hän edes tajua, mistä puhun. Se ei ole tietoista, vaan vl-seurakuntayhteydestä tulevaa ja sen (karvaana) hedelmänä näkyvää.
Se toi aikanaan sen rajan välillemme, ettei edes tuttavuus saati ystävyys ollut mahdollinen. Eikä sellaiselle tasolle pääse enää ikinä veeällien kanssa, vaikka jonkun kanssa synkkaisikin melko hyvin.
Itsellekin on jäänyt niin paha luottamuspula ja epäilys heikäläisten ystävyydestä. Minulle ainakin. Eikä viimeaikaiset vl-ystävyydet ole sitä paljon lievittäneet.
Taustalla väijyy aina epäilys, että ei tuo kuitenkaan halua olla vilpittömästi meikäläisen ystävä. Ja sitten se surullinen havainto, että toinen vl huomioi melko selvästi, kuka on meikäläisen ystävä vl-piireistä. Eikä voi selittää, että olemme ystäviä, vaan että ollaan vain tuttuja tai työkavereita tai sukulaisia.
Käsityksenne mukaan usko kulkee jatkumona ihmiseltä toiselle synninpäästön kautta, mutta ei voi mitenkään tietää, missä kohdassa onkin ehkä ollut se "heikko lenkki", jolla ei ole ollut Pyhää Henkeä (vaikka hän on ehkä itse niin luullut). Onko se ollut ehkä vuosikymmen tai vuosisata tai vuosituhat sitten. Ette voi mitenkään tietää, onko se mitä Pyhänä Henkenä toiselle siirretään, todella sitä. Ei tähän ole muuta ratkaisua kuin luopua "avainten valta"-opista (siitä, että vain toisen ihmisen saarnaaman synninpäästön kautta pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan).
se on!
Palstalla on käyty keskustelua aiheesta hiljattain myös täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018144617
katuvalla ja kysyvällä mielellä! Jo on häikäilemätöntä.
Tosihan se on, että monikaan nuorempi ei näistä ympäri maata pidetyistä menoista rauhanyhdistyksellä tiedä. Itse osallistuin useisiin hoitokokouksiin sekä eteläisessä Suomessa että Oulussa, koska opiskelin Oulussa. Yleensä ihminen velvoitettiin osallistumaan varsinaisella kotipaikkakunnallaan hoitokokoukseen. Kutsu oli julkaistu Päivämiehessä.
Hoitokokous järjetettiin usein eri aikaan kuin tavalliset seurat. Joskus tilaisuus saatettiin järjestää seurojen päätteeksi, mutta se oli harvinaisempaa. Seuroissahan saattoi olla paikalla "ulkopuolisiakin". Hoitokokouksessa ei saanut olla paikalla muita kuin uskovaisia, ja varmuudeksi ulko-ovet pantiin lukkoon sisäpuolelta, ettei ulkopuolisia pääse seuraamaan tapahtumia. Mukana olivat kaikki jotka suinkin pääsivät paikalle, lapsiperheistä vanhuksiin, sillä kaikki oli velvoitettu olemaan läsnä, siis riippumatta siitä onko ry:n jäsen vai ei. Siihenkään aikaan kaikki uskovaiset eivät olelet ry:n jäseniä.
Kaikkia osallistujia kiellettiin ehdottomasti kertomasta tilaisuudesta kenellekään ulkopuoliselle. Se oli jotian hyvin salassapidettävää mitä siellä tehtiin.
Eikä ihme. Se oli kaiken kaikkaan häpeällistä ja alentavaa näytelmää katsella. Olin nuori ja arka opiskelijapoika, enkä kertakaikkiaan vain rohjennnut nousta sanomaan että tämä ei ole oikein.
Kauhistuttavaa oli seurata miten ihmisiä piinattiin, heidän henkilökohtaisia intiimejä asioitaan vaadittiin käsiteltäväksi kaikkien kuullen. - Yli kahdeksankymmenvuotiaita uskovaisia kovisteltiin heidän "synneistään". He hätäännyksissään menettivät itsehallintansa ja alkoivat itkeä, huutaa ja valittaa. He anoivat siunausta, mutta hoitomiehiä katsellen alta kulmain seurakunta ei rohjennut heitä siunata, vaan seurakunta vaikeni ahdistuneen nähdessään että hoitomiehet vaikenivat. Saarnamiehet (heitä oli yleensä ainakin kaksi vetämässä kokousta, toisinaan vain yksi) sanoivat : "Sinun pitää selvitellä vielä asioitasi, et sinä näy ymmärtävän." - Mistä lähtien siunauksen pyytäjältä oan alettu vaatia jotakin, ja varsinkaan "ymmärtämistä".
Seurakunta vaikeni kuin lampaat teuraalla. Vanhusten piti ihan tietyillä sanamuodoilla ymmärtää sitä parannusta tehdä. laitta sanat tiettyyn järjestykseen. Emme olleet koskaan ennen sellaista nähneet emmekä senkaltaisesta menosta kuulleet.
Sitä oli hirveää katsella.
Taas fiktiivinen kertomus. Etsipä ensin vaikka se Päivämiehen ilmoitus, jossa kutsutaan hoitokokoukseen...
Päivämiehen 70-luvun ja 80-luvun numeroista niitä löytyy sadoittain.
Itsellänikin on vintillä aika paljon niitä säästettynä. Vanhempani ajattelivat sen erottamisen jälkeen, että ehkä tulee aika, jolloin kukaan ei suostu uskomaan, että kristillisyydessä tehtiin mitä tehtiin.
Ja niinhän se kävi. Sinä toteutit vanhempien epäilykset.
SRK:n tosiasioiden kiistämisellä on vahvat esikuvat.
Kansallissosialistisen Saksan tiedotus- ja propagandaministeri Joseph Göbbels sanoi,
että kun valhe on tarpeeksi häikäilemätön, suuri ja sitä toistetaan tarpeeksi usein ihmisjoukoille, se muuttuu kansan korvissa totuudeksi.
Jotkut vanhoillislestadiolaiset henkilöt pyrkivät nyt tähän kiistämällä, että hoitokokouksia ei koskaan ollutkaan... :-(
Onneksi niistä tapahtumista on tietynlaiset dokumentit (mm. kokouskutsut) senaikaisissa Päivämies-lehdissä sekä paljon artikkeleita 70- ja 80-lukujen tiedotusvälineissä.
Koska on pelättävissä, että SRK alkaa systemaattisesti kiistää hoitokokoukset historiallisena tosiasiana, kaikkien luettavaksi on koottu informaatiota hoitokokousten tapahtumista, menettelytavoista ja seuraamuksista myös tänne:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/hoito.html
Tämä tietoinen yritys muuttaa historiaa olla jo sitä luokkaa, että se häikäilemättömyydessään hakee vertaistaan Suomessa.
Mitään EI ole tapahtunut. SRK ei ainakaan mistään hoitokokouksista mitään tiedä. Jos joku on jossain jotain tehnyt, ei SRK:n lähettämät hoitomiehet ole sitä nähneet. Kaikki mitä on tapahtunut, on asianosaisten keskinäinen asia, vaikka tekijä olisi ollut SRK:n hoitomies. Hoitokokoukset ovat saatanan keksintöä.
Emme SRK:ssa ole kuulleetkaan, että ketään olisi erotettu. Kaikki sellaiset dokumentit ovat väärennettyjä ja salakuljetettu syntisten toimesta Rauhanyhdistysten arkistoihin!
pöytäkirjoja joidenkin uskovaisten erottamisesta Ry:stä ja julistamisesta pakanaksi ja bublikaaniksi tv:n takia. SRK kielsi erottamisten kirjaamisen pöytäkirjoihin ja salli vain suulliset erottamiset hoitokokousten edetessä mutta alkuajoilta löytyy vielä tietoa.
Ks. Lohen gradu ja siitä sensuroitu kirja "Lähteistä kasvaa virta". Muissa SRK:n historiikeissa ei olekaan hoitokokouspöytäkirjoja käytetty tai saatu käyttöön tai uskallettu "yhteisen rakkauden nimissä" käyttää.
Tarkistapa ne 70 ja 80 luvun lehdet, oliko niissä kutsu hoitokokouksiin vai neuvottelukokouksiin.
Neuvottelukokouksia pidettiin siksi, että jossakin oli ilmennyt kovuutta, hoitointoa jne. Siis juuri niitä ilmiöitä, joista SRK:ta nyt syytettään.
(Ja se hoitointo ja kovuus oli se korjattava asia)
Näistä ilmiöistä on kirjoitettu SRK:n vuosikirjassa 1990.
Hoitokokousia on tietääkseni pidetty 1990-luvullakin, ehkä vieläkin tarvittaessa, - mutta en muista, että niihin olisi kutsuttu lehti-ilmoituksilla.
muita, ettei tarvitse aikaa täällä viettää. Se on varmasti todella jännittävääkin kun saa heittää ihmisiä saatanalle..
Oletkohan sinä täällä se tarpeettomia ilkeyksilä levittävä kirjoittelija? Tiedätkö että sinä aiheutat enemmän vahinkoa kuin hyvää tälle asialle, kun tässä on yritetty ja yritetään saada aikaan eri tahoilta tulevien ihmisten kesken aitoa keskustelua.
Ole hyvä ja pysy asiassa. Älä morkkaa toisia keskustelijoita, please.
Jutila nimisen pariskunnan saaman ilmoituksen, että heidät on erotettu Hesan rauhanyhdistyksestä.
Nuori polvi kielsi asian, mutta muutaman uskovaisen kanssa saimme nähdä dokumentin erotetuilta itseltään ja allekirjoituksin varustettuna!
koska SRK varmasti hävittää lopullisesti jokaisen, jonka käsiinsä saa. Ihan vaan vahvistaakseen omaa tarinaansa.
sekin, miksi nikissäsi on kaksi kertaa vl.
Kiitos teille nettiystävät. Keskustelu on ollut äärettömän tärkeää niin uskovaisille kuin etsijöillekin. Ensi kertaa vaikeista asioista on päässyt vaihtamaan ajatuksia.
On tällä ollut selviä törkeyksiä ja räksyttämistäkin mutta niihin ken takertuu niin sen tehköön. Tänne sopii kyllä ken sellaiseen haluaa aikaansa haaskata.
On ollut sisäisesti eheyttävää tuntea että olin tervepäinen kristillisyyden vaikeina vuosina - johtajamme olivat eksytyksissä. On ollut ihan mukava nähdä että keskustelu on tuonut painetta synnin pois panemiseen tässäkin asiassa vaikka veljemme Kotimaa -lehdessä suhtautuikin asaiaan vielä keskeneräisesti.
Sekin on tässä netissä näkynyt että eri ry:issä ja eri puhujilla on paitsi hengellistä kirkastumista eri asioissa, myös jonkin moisia linjaeroja. Nyt olisi tärkeä että kristillisyydessä ei ruvattaisi korostamaan eroja vaikka ehkäisyä, liike-elämää ja kunnallispolitiikkaa koskevissa asioissa. Enemmänkin korostettaisiin jokaisen Jumalan lapsen omakohtaista uskoa ja vasta sitten jäsenyyttä seurakunnassa
Jos kaikilla jumalanlapsilla on omassatunnossa "kotiopettajana" sama Pyhä Henki, niin miten se voisi opettaa yhdelle yhdellä ja toiselle toisella tavalla?
Mahdolliset käsityserot esim. ehkäisyn suhteen eivät olisi mitään pieniä linjaeroja.
SRK ei ole salannut hoitokokouksia. SRK antoi vähän aikaa sitten asiasta lausunnon Kotimaa-lehdelle.
käsittämätöntä tekstiä.
Oletko edes lukenut? Perustele mikä siinä on käsittämätöntä?
ihan oikeat ihmiset heitettiin pihalle. Joutivatkin mennä.
Jos lausunto on jo ollut niin julkinen, että se on ollut Kotimaa-lehdessä, niin voisiko kukaan tuoda kyseistä lausuntoa tänne esille, että se saataisiin lukea avoimesti? On jotenkin käsittämätöntä, että väitellään ilman argumenttia.
SRK:n lausunto on täällä Kotimaan sivulla:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=443&Itemid=38
Asiaa ei ollut ennen lusunnon antamista käsitelty yhdessäkään paikallisyhdistyksessä.
Lisätietoja asiasta täällä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/eianteeksi.html
Tulin lomaltaja sain vasta nyt käsiini Kotimaassa olleen SRK:n lausunnon.
Minusta on vähän kyseenalaista, että SRK:n pääsihteeri menee antamaan medialle lausunnon asiasta, jota ei ole yhdessä käsitelty.
Lausunto jonka hautamäki tuolla Kotimaassa on antanut, ei voi edustaa koko SRK:n kantaa millään.
Tiedän nimittäin, ettei lausuntoasiaa ole käsitelty paikallisyhdistyksissä. Ei ainakaan meidän alueellamme.
Hoitkokoukset toetutetiin paikallisten rauhanyhdistysten toimesta, väittää Hautamäki. Jos kertran niin oli, myös niitä koskeva lausunto lisi pitänyt olal ennen julkistamista paikallisyhdistyksisä käsittelyssä.
Näin toimitaan jos toimitaan oikein.
ja merkittävä hoitokokouksissa, homman edetessä SRK myös ylläpiti hoitokokousten jatkumista kentällä lähettämällä omia hoitomiehiään hajoittamaan sekä raatelemaan laumaansa. Kaikki tämä nyt kiistetään Hautamäen suulla.
Jos Hautamäki on sooloillut, oikaisu varmasti seuraa. Mutta pelkäänpä hänen lausuntonsa olevan virallisia...
että Hautamäki kiistää kokonaan SRK:n osuuden hoitokokousiin! Me kaikki sen ajan eläneet tiedämme, että kaiken takana oli SRK. Paikallisyhdistykset pitivät hoitokokouksia tahoillaan ja niitä kävi välillä vauhdittamassa sekä "linjaamassa" SRK:n lähettämät hoitomiehet. Nämä samat miehet tunnettiin laajasti varsin julmina ja häikäilemättöminä vl-piireissä.
Aina kun SRK:n miehet olivat paikalla, hoitokokous oli julmempi ja raaempi kuin omalla porukalla toteutettu. Heillä ei ollut henkilökohtaista suhdetta hoidettaviin ja he kohtelivat ihmisiä erittäin raa´asti.
Nyt kaikki kiistetään. Eikö Hautamäen suuhun sattunut kun valehteli noin räikeästi?
Se saattaa sinulle sellaiseen tottuneena vl-persoonana olla hyvinkin normaali tapa käsitellä negatiivisia asioita, mutta osa kansalaisista on nykyaikana sen verran valveutuneita, ettei maton alle lakaisemista pidetä ("maailmassa") kovinkaan sivistyneenä keinona...
On selvää että SRK hoitokokoukset pani alulle.
Ei kautta maan vellonut kokoussarja olisi ilman ohjausta ja liikkeelle panemista syntynyt.
Lisäksi menettelytavat käytännössä olivat täysin identtiset eri puolilla maata. Seurakuntalaiset istuivat silmät pyöreinä ihmeissään, sillä ei sellaisiin käytäntöiihin ollut totuttu. Oli käyty tavallisesti seuroissa vain.
Outoa kristilisyyden perinteelle näissä kaikkialla maassa sovelletuissa menettelyissä oli paljonkin:
- ovien lukitseminen
- ulkopuolisten eli ei-uskovaisten ulos käskeminen
- tapahtumien salaamisen vaatimus: kaikilta vaadittiin julkisesti, että kukaan ei kerro koskaan kenellekään tapahtumista kokouksessa
- myöhään yöhön jopa kello komeen saakka pidetyt istunnot
- ripin sakramentin väärinkäyttö: synninpäästön kiistäminen eli siunauksen kieltäminen pyytäjältä
- julkiripin vaatimus olemattomista asioista; loppuvuosina likimain kaikki ne jotka eivät olleet joutuneet mihinkään julkiseen syyniin, ja joita ei ollut erotettu, marssivat seurakunnan eteen "varmuuden vuuoksi" tekemään julkirippiä asioista joista ei minkään Raamatun mukaan tarvitse tehdä julkirippiä (Se oli avoint aripin pilkkaa)
- anteeksipyytämisen vaatimus vaatien myös käyttämään tiettyjä suomen kielen sanoja, joita ei kuitenkaan ennakkoon kerrottu, ne piti "hoksata" ja toistaa kuin papaukaija, täsmälleen samanlaisina
- ihmisten henkilökohtaisten yksityisasioiden selvittely julkisesti
- puhe henkiopeista (oli moninaisia "henkiä"), sitä ei ole Raamatussa eikä Lutherilla, ei ole kuulunut myöskään kristillisyyden perinteeseen
- sosiaalinen eristäminen: kehotettiin kaikkia läsnäolijoita kielätyytmään olemasta missään tekemisissä sellaisen kanssa joka päätettiin siinä erotta eli julistettiin Saatanan lapseksi: ei saa tervehtiä, kylässä ei saa käydä, ei saa olla puhelinyhteydessä, ei muutenkaan tekemisissä, sillä "väärä henki" tarttuu.
Tuo mitä kuvaat mitä hoitokokouksissa TODELLA TEHTIIN, sopisi johonkin hurmahenkiseen liikkeeseen, mutta ei jumalanvaltakunnan rakkauteen.
Kauhistuttavaa lukea. Kauhistavaa! Miten syvälle ihmisten mieleen ovat mahtaneet jäädä nuo piinaavat sanat. Kenekään ei pidä kuvitella että tuollainen meno kuuluisi kristillisyyteen.
puhdistettiin! Todellisuudessa kukaan ei siltä säästynyt, vaikka joku valehteleva vl-hurmahenkinen niin väittääkin. SRK vahti, että kaikki kävivät seulan lävitse ja tietty osa ulostettiin..
Elin nuo ajat vl-liikkeessä. Säästyin hoitokokouksilta ja julkiripiltä. Eli tuo kohta: "Todellisuudessa kukaan ei siltä säästynyt..." on valhetta.
En kiellä etteikö ajat olisi silti jättäneet jälkensä minuunkin, enkä väitä ettei hoitokokouksia olisi ollut. Julmuus oli sairasta ja ne on selvitettävä.
osallistua hoitokokouksiin edes "passiivi" osallistujana. Jos ei, niin ensinnäkin tuntuu hyvin oudolta, mutta kuitenkin onneksi olkoon, sillä olit varmaan niitä ainoita poikkeuksia koko maassa.
pakotettiin sellaista seuraamaan! Vältyitkö siis kokonaan? Voit toki ihailla ja arvostaa hoitokokouksia sekä tomeria hoitomiehiänne, mutta älä kehtaa heitä julkisesti nykyaikana palvoa..
hoitomiesveljiään!
Olet oikeassa, ihan jokaista kokouksessa olijaa eivät pakkoparannusvaatimukset ainakaan alkuvuosina (1977-1982) koskeneet. Oli ihan sattumaa kuka joutui silmätikuksi, tai mistäp minä tavallinen riviuskovainen tieädn, oliko heidät valittu ennakolta kiusattavaksi.
Mutta on siis ihan totta ettei ihan jokainen penkissä istunut joutunut seurakunna eteen.
Moni sinne sitten loppuaikoina meni ihan vapaaehtoisesti, ollakseen varmastai samalainen kuin muutkin.
Kirjoitin asiallisen viestin omasta kokemuksestani. En palvo ketään hoitomiehiä ja tuomitsin hoitokokoukset. Et tainnut lukea koko viestiä.
Ei pakotettu seuraamaan. Vanhempani eivät ottaneet minua kokouksiin mukaan, olin sen verran nuori. Itse he myöhemmin kertoivat minuille, mitä noissa kokouksissa tapahtui.
Toivoisin asiallisempaa keskustelua. HÄVETKÄÄ!
oli yhtä helvettiä! Kun jouduin seuraamaan kuinka vanhuksia itketettiin ja heidän henkistä sietokykyään "testattiin" seurakunnan edessä, tunsin olevani jo helvetin esikartanoissa.
tilanteesta ja olisi valmis ryhtymään samanlaiseen nöyryytysoperaatioon vaikka heti, mutta itse en todellakaan kuulunut heihin.
Toivottavasti Hautamäen aika SRK:n johdossa päättyy mahdollisimman nopeasti, ettei hän ehdi käynnistämään uutta ihailemaansa hoitokokousaikaa!
On todella surullista että täällä on sellaisia hoitokokouksista kärsineitä, joilla ei ole itsellään aitoa halua keskinäisessä kunnioituksessa tätä keskustelua käydä.
Teidän tarpeettoman ilkeät kommenttinne vievät halut tulla yhteiseen keskusteluyhteyteen, ikävää kyllä. On täällä sellaisiakin joilla säilyy asiallisuus, kuten Admata esimerkiksi.
aikamoinen sydämissä mylvivien tunteiden sekamelska. Monet ovat täälläkin keskusteluissa esittäneet kärsineensä hiljaa, kun toisia "hoidettiin" ja tienneensä sydämessään, ettei menettely ollut oikein. Ihmiset kuitenkin vaikenivat kiinni jäämisen pelossa. Se oli monelle eräänlainen selviytymisprosessi.
Jotenkin on erityisesti jäänyt kiinnostamaan ne hoiturit, jotka sairalloisesti takertuivat hoidettavien seksielämän penkomiseen julkisesti. Yleensähän hoiturien puhuttelujen aiheet olivat heidän omien kokemuksiensa värittämiä. Hoiturit tulisi saada julkiseen puhutteluun heidän omasta seksielämästään, mitähän siihen mahtoikaan silloin ja tänä päivänä kuulua. Sitähän voidaan tasapuolisuuden nimissä puida ihan koko seurakunnan läsnäollessa ja mielenkiintoa varmaan riittää.
Hoidettavia ei valittu sattumalta, vaan nimilista syntyi ilmiantojen seurauksena.
Muistan hyvin sen ajan, kun uskovaiset kyttäsivät toistensa tekemisiä ihan kuin DDR:ssa samoihin aikoihin. En ole varma, mutta luulen, että ahkera ilmiantaja todisti uskonsa oikeutuksen ilmiantojen määrällä ja välttyi itse hoidoilta.
Kiinnitit huomion samaan joka on jäänyt minullakin mieleen. Oli erittäin kiusallista nuorena miehenä seurata sitä jaaritusta ja utelua jota käytiin julkisesti siellä seurakunnan edessä jonkun pariskunnan sukupuolielämästä, vihjaillen ja toisinaan hyvinkin karkeasti suoraan puhuen. pariskunt aitki ja vakuutteli milloin mitäkin, asioista joiden ei pitäisi kuulua muille kuin heille kahdelle.
Mikähän siinä oli että juuri sukupuolielämään iskettiin kiinni?
Olivatko saarnamiehet jotenkin innostuneet siitä puhumisesta, kun niihin aikoihin kai muuallakin yhteiskunnassa tapahtui jotain ikään kuin "vapautumista" tällä alueella?
Saarnaajat eivät tunteneet häveliäisyyttä. Se oli tosi kurjaa meille kuuntelemaan pakotetuille. Ja varsinkin paikalla olleita lapsia ajatellen.
Ei ihan kaikkia julkisesti nostettu silmätikuksi. Mutta se oli aika yllättävää keitä nostettiin. Ihan surkiaa oli kun joku hiljainen arka vanha mies oli siellä eteen käskettynä. Ei hänellekään löytynyt puolustajaa, oli hätäännuyksissään pitkään. En tiedä miten siinä lie lopulta käynyt, Oulussa muistan tämän tapauksen.
Onkohan kirkon johto tietoinen tästä menosta?
Hyvksyvätkö piispat tällaisen?
Tämä ei voi olla kirkon opetuksen mukaista.
Kirkkomme pitäisi käyttää julkisuudessa puheenvuoro tästä ja ilmoittaa, että se irtisanoutuu hengellisestä painostuksesta, jota kirkkoon kuuuvassa herätysliikkeessä harjoitetaan.
Kuopion piispa Wille Riekkinen kävi puhumassa Sotkamon suviseuroissa.
Ilmeisesti siis hyväksyy ilomielin.
Seurakuntien osallistujatilastot nousevat vl-tilaisuuksien myötä.
kun näin, että eräs vaatimatonta sydämen uskovaisen elämää viettänyt vilpitön leskimies pakotettiin seurakunnan eteen nöyryytettäväksi. Hän eleli mökissään pienellä rintamamieseläkkeellään ja kävi seuroissa ikivanhalla mustalla polkupyörällä. Kyllä säälitti, mutta olin silloin niin peloteltu etten uskaltanut nousta sitä saastaa vastaan. Hävettää vieläkin.
Hyvä!
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml
Niin myös SRK:n ja hoitomiesten kohdalla.
Tuo on totta. Elämän laki. Ennemmin tai myöhemmin tämä mätäpaise puhkeaa ja SRK joutuu ottamaan asiaan toisen kannan.
Vaikka me kuinka täällä kirjoittelemme noista SRK-vääryyksistä, niin kosto ei ole meidän. Kyllä me välillä tai lopullisestikin vaikenemme, kun olemme tuoneet omat "eväämme" vaihetuspöydälle. Se riittää. Sitten on toisten vuoro.
Varmasti heidän omista vl-piireistään löytyy jatkajia. Totuus on sen verran arvokas asia, että totuuden etsijät eivät vaikene kunnes maton aluset on otettu esille. Sitten voidaan lattia puhdistaan kokonaan, minkä jälkeen on mukava talostella puhtaassa pirtissä.
Voi tietysti käydä, että talo palaa ennen siivousta. Jumala tehköön ja sallikoon kaiken senkin tahtonsa jälkeen.
Sanotaan, että hoidotkin olivat Hänen sallimiaan. Eli Jumalan tahto tapahtui. Niin varmaan. Ei Hänen tietämättään noin iso porukka kompuroi ja tappele keskenään, varsinkin kun uhreina ovat laitimmaiset ja heikoimmat. He ovat niitä, jotka itkien jäivät porukkaan tietämättä vieläkään mitä tapahtui. Muutamat jäykkäniskaiset joutuivat pois, mutta eivät hekään vahvoilla olleet...
Yhteisön keskeisillä paikoilla on turvallista, varsinkin kun on nöyryyttä pokkuroida kulloinkin vallassa olevia. Vaikka muiden kustannuksella. Se kasvattaa kovuutta, jonka Isä Jumala on luvannut pehmittää, kun sen aika tulee.
Olen samaa mieltä. Ei ole kenelläkän syytä lietsoa kostomielialaa, ei silloinkaan kun meitä on pahoin pidelty ja vääryydellä leimataan täälläkin vaikka miten pahoin sanoin.
Meillä on mahdollisuus vain muistuttaa niistä vääristä teoista ja sen jälkeen voi jättää rauhaansa. Nyky-yhteiskunnassa ei ihan ajallisessakaan mielessä voi toimia kovin pitkään menneisyyttään käsittelemättä, jos aikoo olla vakavasti otettava yhteisö.
Surullista on että niin monia sellaisia rehellisiä uskovaisia, jotka ovat käyneet muistuttamassa rauhanyhdistyksen ihmisiä vääristä teoista, aletaan tämän jälkeen parjata. Kuinka voi löytyä sellaisia pahojen puheiden levittäjiä että totena kerrotaan vl-yhteisössä heistä likaisia huhuja.
Ihmetyttää että uskovaisina itseään pitävät ihmiset alentuvat keksittyjen juorujen levittämiseen. varmasti useimmille vl-ihmisillekin on kotona opetettu sama mikä itselleni: ei juoruihin pidä tarttua. Tulee jättää pahat yksityisiä ihmisiä leimaamaan pyrkivät sanat sikseen, kertojansa huulille.
vääristelty. Onpahan vain todettu, että ripin alaisia asioita ei oo lupa alkaa jälkikäteen kaivelemaan: ne on anteeksi annettu ja unohdettu. Joka ei oo aikanaan tuota anteeksiantoa ottanut vastaan, se on hänen oma häpeänsä, ei SRK:n. Mutta "ovet katua vastaan" ovat vielä auki, joten kiiruhda ystäväni, ennenkuin on liian myöhäistä...
>> että ripin alaisia asioita ei oo lupa alkaa jälkikäteen kaivelemaan
Kuinka niitä ripin alaisia asioita sitten vaadittiin siellä hoitokokouksissa ihan julkisesti käsittelemään?
Se se outoa oli. Tarpeetonta sanoakaan että ei ollut kristillistä menoa.
"...Joka ei oo aikanaan tuota anteeksiantoa ottanut vastaan, se on hänen oma häpeänsä, ei SRK:n."
Käytät termiä OMAS HÄPEÄ.
Miten sen olisi voinut ottaa vastaan, kun se kiellettiin niiltä jotka siunausta ja anteeksiantoa pyysivät!
Kiellettiin ketään näitä hätääntyneitä piinattuja ihmisiä siunaamasta. SRK:n hoitomiehet kielsivät olemasta missään tekemisissä näiden tavallisten uskonystävien kanssa.
Sillä on nimikin: eristäminen.
Hoitokokouksissa juuri kaivettiin esiin ikivanhoja anteeksi annetuja syntejä kun etsittiin merkkejä väärästä hengestä. Monet mummut ja papat pyytelivät hädissään anteeksi nuoruuden aikaisia syntejään ja hoitomies iloitsi kuinka se on mukavaa tämä pyykinpesu.
Nyt ei vain saisi menneistä törkeyksistä puhua kun hoitokokouksissa mentiin niin syvälle sielunvihollisen valtakuntaan että johtajat yrittävät verhota nämä hoitokokousjulmuudet rippisalaisuuksiksi vaikka ne oikeasti ovat ihmisoikeusrikkomuksia.
ei tulla koskaan sallimaan mitään saastaista tai epäpyhää: "aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa."
Kaikella on myös aikansa taivaan alla:
"Aika syntyä, ja aika kuolla; aika istuttaa, ja aika repiä ylös istutettua."
Lopetahan sinäkin jo tuo toisten anteeksiannettujen syntien kaivelu ja tee jo parannus omista anteeksiantamattomista synneistäsi.
todettu, että silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Jos asia Sinua vielä vaivaa, niin mene ja tee niitä "ensimmäisiä töitä" (tiedät kyllä mitä).
Aika rohkea veto ilman minkäänlaisia perusteluita.