On ihanaa kun lapsella on mummoja mutta... Pakko kertoa oma tarina.
Näimme paljon vaivaa jotta pääsimme 400km päähän näyttämään keväällä syntynyttä poikaamme. Tiesimme ettei pojan kanssa tule olemaan helppoa tuo matkustelu. Hän on sitä sorttia että hermostuu aina kun päivään tulee muutoksia eikä näin ollen suostu syömään/nukkumaan kunnolla.Nyt vielä hampaatkin ovat tulossa.
Pääsimme perille ja ensimmäinen päivä koitti kuten mummun suorat kommentit.
Nykyisten suositusten mukaan ei mm vesipulloa olisi hyvä antaa jos imettää. Olemme mukista antaneet vettä kun syötämme soseita jotka on nykyisten ohjeiden mukaan tehty. (Peruna ja porkkana soseutettu keitinveteen)
Mummoni oli hysteerinen kun poika ei suostunut syömään aluksi kkuin maitoa rinnastani. Hän oli varma että poika kuolee nälkään.
Kun poika ei suostunut juomaan nokkamukista mummomme ohje oli laittaa tuttipulloon vettä johon lisätä sokeria. "Poika ei suostu syömään pullosta" selitin. Itse kauhistuin turhien/tyhjien kaloreiden syöttämistä. Maito joka tulee rinnastani sisältää tärkeitä kehon rakennusaineita kuten proteiineja lihaksille ja kalkkia luustolle.
Mummoni oli varma että poka kuolee janoon.
Itkin yksin kun mummoni ei suostunut luottamaan että rinnoistani tuleva maito on parasta ravintoa pojalle.
Rauhotuin illalla ja aamu koitti. Mummo ei ollut saanut unta. Hänen mielestää pokamme kuolee janoon tai vähintään nälkään.
Poika on neul´volan mukaan erityisen pitkä ja jäntevä,kova liikkumaan ollakseen5kk. Ollut syntymästä lähtien pituudeltaan saman verra yli käyrän ja suhteessa pituuteen laiha.
Mummo hyppäsi autoonsa ja toi kaupungilta tuttipullon johon keitti vettä valmiiksi. Annoin leikkiä pullolla. Onneksi pääsimme kotiin ja nyt kalis pullo koristaa kaapin hyllyä.
Kotona hermot riekaleina ja sydän juuriaan myöten vereslihalla. Itkin kaksi päivää.
Ajattelin postittaa mummolle ruokaohjeet mutta pätin antaa olla. Minkä se sille voi jos kasvatamme lastamme toisella tapaa kuin 50 vuotta sitten.
Mummot olkaa kilttejä. Älkää piinatko lapsianne/lapsenlapsianne ohjeilla joiden pätevyys on kyllä todettu omien lapsienne kohdalla mutta jotka ravinto-opillisesti eivät ole kovin hyviä. Ei lasten tarvi olla ylilihavia. Muistakaa myös että rasvasolut eivät lisääny kuin vauvana tai raskaana ollessa. On kurjaa jättää sellainen perintö lapselle maahan jossa nyt jo alkaa olemaan palk´jon ylilihavia. Ravinnosta ei enää ole puute. Se laatu ratkaisee!
Näimme paljon vaivaa jotta pääsimme 400km päähän näyttämään keväällä syntynyttä poikaamme. Tiesimme ettei pojan kanssa tule olemaan helppoa tuo matkustelu. Hän on sitä sorttia että hermostuu aina kun päivään tulee muutoksia eikä näin ollen suostu syömään/nukkumaan kunnolla.Nyt vielä hampaatkin ovat tulossa.
Pääsimme perille ja ensimmäinen päivä koitti kuten mummun suorat kommentit.
Nykyisten suositusten mukaan ei mm vesipulloa olisi hyvä antaa jos imettää. Olemme mukista antaneet vettä kun syötämme soseita jotka on nykyisten ohjeiden mukaan tehty. (Peruna ja porkkana soseutettu keitinveteen)
Mummoni oli hysteerinen kun poika ei suostunut syömään aluksi kkuin maitoa rinnastani. Hän oli varma että poika kuolee nälkään.
Kun poika ei suostunut juomaan nokkamukista mummomme ohje oli laittaa tuttipulloon vettä johon lisätä sokeria. "Poika ei suostu syömään pullosta" selitin. Itse kauhistuin turhien/tyhjien kaloreiden syöttämistä. Maito joka tulee rinnastani sisältää tärkeitä kehon rakennusaineita kuten proteiineja lihaksille ja kalkkia luustolle.
Mummoni oli varma että poka kuolee janoon.
Itkin yksin kun mummoni ei suostunut luottamaan että rinnoistani tuleva maito on parasta ravintoa pojalle.
Rauhotuin illalla ja aamu koitti. Mummo ei ollut saanut unta. Hänen mielestää pokamme kuolee janoon tai vähintään nälkään.
Poika on neul´volan mukaan erityisen pitkä ja jäntevä,kova liikkumaan ollakseen5kk. Ollut syntymästä lähtien pituudeltaan saman verra yli käyrän ja suhteessa pituuteen laiha.
Mummo hyppäsi autoonsa ja toi kaupungilta tuttipullon johon keitti vettä valmiiksi. Annoin leikkiä pullolla. Onneksi pääsimme kotiin ja nyt kalis pullo koristaa kaapin hyllyä.
Kotona hermot riekaleina ja sydän juuriaan myöten vereslihalla. Itkin kaksi päivää.
Ajattelin postittaa mummolle ruokaohjeet mutta pätin antaa olla. Minkä se sille voi jos kasvatamme lastamme toisella tapaa kuin 50 vuotta sitten.
Mummot olkaa kilttejä. Älkää piinatko lapsianne/lapsenlapsianne ohjeilla joiden pätevyys on kyllä todettu omien lapsienne kohdalla mutta jotka ravinto-opillisesti eivät ole kovin hyviä. Ei lasten tarvi olla ylilihavia. Muistakaa myös että rasvasolut eivät lisääny kuin vauvana tai raskaana ollessa. On kurjaa jättää sellainen perintö lapselle maahan jossa nyt jo alkaa olemaan palk´jon ylilihavia. Ravinnosta ei enää ole puute. Se laatu ratkaisee!
Vastaukset 7
Vanhimmat
vakavissasi mummon aivoituksia. Antaa hänen ajatella mitä ajattelee- sille et kuitenkaan mitään mahda. Ja jatkatte elämäänne ihan normaalisti:)
no mitäs itte teet,anna olla, mitä tuota itkemään,ihan tyhmää tuommoinen, anna olla ja mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja mistäs se poika on "tarkkuutensa" oppinut kuin äidiltään...huom.
Et taida tajuta mitä tollanen tekee tuoreelle äidille, kun aletaan väittämään, että lapsi kuolee, jos et tee niin tai näin. Minulle tehtiin kanssa ja meinasin masentua, kun pelkäsin niin kovin. Todella typerää pelotella. Nainen on todella herkässä mielentilassa pienen vauvan kanssa.
ruokintaohjeiden muuttuvan niin moneen kertaan, että en pysty enää ottamaan niitä aivan sataprosenttisesti. Tunnollisena nuorena äitinä haluat kai ruokkia vauvasi uusimpien neuvolaohjeiden mukaan? Muista kuitenkin, että ne muuttuvat koko ajan. Ei nytkään ole olemassa mitään täydellistä tietoa imeväisen ruokinnasta.
Voit hätäilevälle mummollesi sanoa, että ruokit lastasi nykyohjeiden mukaan, niin kuin hän on aikoinaan 50-luvulla ruokkinut omat lapsensa sen aikaisten suositusten mukaan.
Miksi lapselle ei saisi mielestäsi antaa helteellä vettä pullosta? Ohje imettää aina, kun on nälkä tai jano on tarkoitettu maidontulon lisäämiseksi alussa, kun maidontulo ei vielä ole vakiintunutta. Tervettä järkeä voi aina käyttää.
Eri asia on sitten se, että rintalapsi ei aina osaa imeä pullosta. Viisas äiti kyllä käyttää pulloakin välillä, ettei vieroittaminen muodostuisi ylivoimaisen vaikeaksi, kun lapsi on vuosikas. Aina ei vuoden vanhalta tuo mukista juominen suju kovin hyvin. Silloin on hyvä, jos vauva osaa imeä pulloakin.
ja ymmärrän, että kärsit tuollaisesta turhasta vouhottamisesta, mutta tosiaan, ei se lapsi tarvitse kuin sitä tisua ja voit iloita, että pystyt imettämään, kaikkihan ei osaa tai voi jne.
anna nyt tuon keljun alun mennä ohi mielestäsi, kyllä se mummokin siitä rauhoittuu, on nyt vaan ihan liian innokas ja tohkeissaan
varaa aikaa olla vauvasi kanssa ihan rauhassa ilman turhia vierailuja mummolassa vähään aikaan
nauti pallerostasi ja luota ennenkaikkea omiin äidinvaistoihisi, kaikki menee hyvin ja niinkuin sinä tahdot, silloin vauvasikin on tyytyväinen!
Jos nyt ihan pilkkua viilataan, niin alkuperäinen ei syystä tai toisesta ota näitä nykysuosituksia ihan kirjaimellisesti, koska antaa jo 5 kk ikäiselle sosetta. Nykysuosituksen mukaan vauvalle ei pitäisi alle 6 kk ikäisenä antaa muuta kuin (äidin)maitoa.
" Viisas äiti kyllä käyttää pulloakin välillä, ettei vieroittaminen muodostuisi ylivoimaisen vaikeaksi, kun lapsi on vuosikas. "
Ja nykysuositusten mukaan olisi hyvä imettää vauvaa 2 vuotiaaksi. Ja jos 5 kk ikäinen osaa jo juoda pieniä määriä mukista, osaa hän varmasti 1 vuotiaana sen taidon jonkin verran paremmin.
Niin tuttua!
Harva se kerta kun mummolassa vieraillaan (siis omien vanhempieni luona) niin saa kuulla milloin mistäkin asiasta "huomautuksia". Syötän väärin, puen huonosti, annan liian vähän huomiota jne.
Onneksi on alkanut jo vähentyä huomautukset, kun mummo on saanut itse yrittää syöttää lasta, silloin kun tämä ei ole kunnolla syönyt. Ei ole johtunut lusikan asennosta, ei siis onnistunut syöttäminen mummoltakaan. Vaateasiassa mummo on saanut "opetuksen" lapsen hikisyyden kautta (en siis olisi pukenut lastani liian vähiin vaatteisiin, jos minun mukaani olisi menty). Vauva ei viihdy sylissä niin paljon kuin mummon mielestä "pitäisi".
Mutta tästä huolimatta olen todella kiitollinen, että lapsellani on "vioistaan" huolimatta ihanat isovanhemmat. Rakkautta ei puutu! Kiitos siitä.
Eikä ylihuolehtivaisuuskaan ole mummolle huono ominaisuus, joskus vain todella ottaa aivolohkosta kuulla "hoitovirheistään" (siis niistä, joita ei ole). Toki monta hyvää vinkkiä hoitoon olen saanut, mutta niistä en tietystikään valita.