Oma poika on täysikäinen. Jotain sutinaa saattanut olla jonkun tytön kanssa, mutta ei vakavampaa. Kaverinsa, 16 vee on muuttanut yhteen vuotta vanhemman tyttöystävänsä kanssa. Huokailin ja ihmettelin. Poikani totesi lempeästi; "Sinä olet nyt vähän vanhanaikainen"...Mutta siis...eikö jotain jää elämättä, jos jo tuossa vaiheessa aletaan leikkiä kotia?
Toinen juttu. Puhutaan ylihuolehtivista vanhemmista. Millaisia ovat ali-huolehtivat vanhemmat ja toisaalta, missä kulkee raja? Ikäkö ratkaisee? Vai nuori itse?
Väitän, että nykyään nuoriso saa olla hiukka liiankin vapaasti :D
Ja nyt sitten sapiskaa, vapisen valmiiksi =(
Toinen juttu. Puhutaan ylihuolehtivista vanhemmista. Millaisia ovat ali-huolehtivat vanhemmat ja toisaalta, missä kulkee raja? Ikäkö ratkaisee? Vai nuori itse?
Väitän, että nykyään nuoriso saa olla hiukka liiankin vapaasti :D
Ja nyt sitten sapiskaa, vapisen valmiiksi =(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Entäs sitten, kun poikani on juuri 14v. täyttänyt ja kotona käy tyttö, jonka kanssa sitten nyhjää huoneessaan tuntitolkulla. Pitäisiköhän minun korva ovessa kuunnella?
Välillä soittelevat ja riitelevät kuin mikäkin pariskunta. Minua naurattaa...olen usein sanonut, ettei kovin tosissaan kannata vielä tuossa iässä ottaa..
Sellaista se nykymaailma on. Muistelen itseäni; ei olisi tullut mieleenkään soitella ja tapailla ketään poikaa tuon ikäisenä. Silloin ne olivat vain kaukorakkauksia ja -ihastuksia.
on kaksi lasta poika 22 ja tyttö 21... koskaan en ole ollut huolissani heidän seurusteluistaan.. tosin en tiedä onko heillä ees ollu montaa seurustelukumppania... nyt tyttö on seurustellut vähän toista vuotta tosi ihanan pojan kanssa... ja poikakin toi tässä äskettäin tytön näytille ihan kivan tuntuinen hänkin.. kumpikin on aloittanut vasta kotoa muuttamisen jälkeen heilastelut...asuneet nyt kumpikin pari vuotta omineen.. aiemmin eivät tuoneet tyttö- ja poikaystäviään kotiin... onhan heillä toki niitä voinut olla mutta eivät ole niitä tuoneet näkyville...
En tiedä sitte olenko alihuolehtivainen.... mut et luotan heihin ja heidän taitoonsa tehdä asiat niin kuin ite katsovat parhaaksi tehdä.. en pahemmin ole koskaan kyssellyt heidän asioitaan... kertovat jos katsovat aiheelliseksi ja ovat kyllä sitte kertoilleetkin kun ovat sen saaneet tehdä vapaaehtoisesti ilman kyselyjä.. silloin aikanaan kun asuivat kotona oli heillä kotiintuloajat joita noudattivat...
Nii et meillä kai asiat hyvin ei ole lasten takia tarvinnut yöuniaan menettää kun joskus silloin kun olivat pieniä...
keskellä ilman nettiä, telkkaria ja aikakauslehtiä kasvaneena sanoisin, että nykyään vain tieto maailmasta ja mahdollisuuksista kasvanut.
Jos minulla oli kaksi naapuria ja lapsillani noin 30x enemmän, bussi kulki noin 2-4 kertaa vrk ja nyt yhtä usein puolessa tunnissa, koulu oli pieni ja opetuksiltaan rajallinen ja oppimista hinkuvat(toiveajattelua) nuoreni saivat järjen sivistystä ala-asteelta lähtien aineista, joita minä en tiennyt samanikäisenä vielä olevan olemassakaan.
Tietokoneet taas olivat lapsenmielessäni jotakin, mitä ei ollut olemassakaan..joten niitä ei ollut mielessänikään..kakarakaartini elämääni ne taas kuuluvat täysin luonnollisena normaaleihin kodinkoneisiin kuuluviina tarvekaluina.
Siinä missä joku ennen joutui osallistumaan talon töihin lapsesta alkaen niin hänen lapsensa maataloudellinen osuus on kerrostalokodissa kukkien kastelu.
Pienemmät sisaretkin hoidetaan nyt päiväkodeissa.
Kovin paljoa ei ole kodinaskareita nykykodeissa..kaikkiin lähestulkoon koneet.
Ei se nuorena kotoa lähtö ole tämän ajan ilmiö..niin on ollut aina nyt me vain saamme siitä tiedon helpommin koska tunnemme enemmän ihmisiä.
Jokainen lähtee itselleen sopivaan aikaan, mutta pääasia, että ymmärtää lähteä.
"4:n lähteneen äiti"