Oon 17 tyttö ja seurustelen yhden ihanan ihmisen kanssa jota rakastan! (vissiin..?) Mut se ahdistaa muo sanomalla tuhat kertaa päiväs miten paljon se muo rakastaa, kuinka täydellinen olen, kuinka paljon se muo haluaa, kuinka paljon se pelkää et jätän sen, löydän jonku muun, hylkään,murskaan,tuhoan. Mä välitän siitä todella ja se on mun oma aarre enkä todella halua luopua siitä koska tunnen kaiken tuon saman sitä kohtaan. Se ei ole mustasukkanen sillälailla sairaalloisesti et kieltäs muo olemasta muiden kundien seurassa, tai puhumasta niistä eikä se koskaan tenttaa mitään et "ootsä ihastunu siihe? millä taval sä siit pidät, onks se muo komeempi?"tms. Se vaan sanoo et pelkää et menettää mut ja et otan jonku toisen. Se pelkää et suutun ja tekee mitä vaan mun mieliks. Kuulostaa ehkä kivalta mut.. Mua alkaa pelottaa.. Mua pelottaa se miten se sanoo rakastavansa mua, sen silmät suorastaan palaa sillon. Mulla ei ole enää tilaa hengittää ku se haluu tulla joka paikkaan, sille riittää jopa se et se saa vaan katsella mua kun vietän aikaani muiden kans enkä suo sille silmäystäkään. Se ostaa mulle kaiken mitä ihailen jossain,vaik kiellän.. Mua ahdistaa, pelottaa.. haluan tilaa mutta en menettää sitä. Pelkään myös et se jotenki niksahtais jos sanoisin et haluun enemmän omaa aikaa.. et se luulis mun haluuvan erota. Onks toi ihan normaalia? mitä mä teen?!?
Auttakaa..
Auttakaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on ollu sama ongelma. Mutta jätä se, se painostaa sua enemmän ja enemmän. Lopulta sä et oikeesti saa henkee!
Jos teillä ei muuta ongelmaa oo niin voihan tuo ajanmyötä helpottaakin. Tai sit voit tietysti alkaa samanlaiseksi ripustautujaksi ja keksit kaikkia kauhutarinoita mitä tekisit itselles jos se sut jättäis. Ehkä sen epätoivo vähän hellittää kun kun se uskoo ettet voi elää ilman sitä.
..Toi itsemurhauhkailu oli sittenki tosi surkee ajatus. Mut yritä keksiä jotain
Oon vamaan ite aika samanlainen eli sanon joka välissä tyttöystävälleni, et rakastan sitä ja et se on ihan täydellinen, yms.
Koska olen ite sellanen, ni luulen, et se tekee sen samasta syystä ku minä, eli hän vaan haluu sun tietävän, et hän oikeesti rakastaa sua ja haluu, et säkin sanoisit, mitä tunnet häntä kohtaan, koska vaikka sen miten viestittäis, et tykkää toisesta, ni se tuo turvallisuuden tunteen, ku kuulee toisen sanovan sen kasvokkain.
Jos kerran tunnet saman häntä kohtaan, ni kerro se hänelle kunnolla, hän vaan haluu, et sä sanot sen hänelle.
Ja jos se tosiaan on ahistavaa, ku toinen kertoo sulle monta kertaa päivässä et tykkää susta (luulis sen olevan imartelevaa), ni sano suoraan et sä tiedät mitä se tuntee sua kohtaan ja että sä et jätä sitä, mut et se ahistaa, ku se hokee sitä koko ajan ja ei jätä sulle hetkeäkään omaa rauhaa.
Ja jos haluut omaa aikaa, ni sano suoraan et haluut omaa aikaa, etkä mitenkään tarkota sillä, et haluisit erota, vaan sun tarttee vaan joskus olla yksinkin, ittes kanssa.
Eli, ku selität asiat kunnolla, ni luultavasti kaikki selvii (yleispätevä sääntö).
Ainaki jos mun tyttöystävä tulis ja selittäis jonku asian juurta jaksain, ni se ois sillä selvä (Esimerkiks sen, et mun ei tartte koko ajan sitä hokee, et rakastan sitä, ku se tietää sen ja rakastaa mua). Ja esim. tossa äskesessä alleviivaan ton "rakastaa mua", koska niitä sanoja se luultavasti sulta kaipaa, ku kerta sitä hokee päivät pitkät.