Kateellinen pariskunnille

Sanotaan, että omaa parisuhdetta ei pitäisi verrata muiden parisuhteisiin, koska jokaisessa suhteessa on omat ongelmat ja hyvät puolensa. Mitä kuitenkin kadehdin nähdessäni eri-ikäisi pariskuntia kaupoissa, juhlissa tai ihan missä vain, tuntuu että itse jää jostain olennaisesta paitsit. Oma parisuhde on ollut hyvin, sanoisinko tasaista.

Aloimme seurustelemaan kun itse olin yläasteella ja mieheni 20v. Joten kokemusta toisesta on tarpeeksi. Se mikä meidän suhteesta on puuttunut tai on ollut hyvin laimeaa on tunteiden näyttäminen. Ehkä syynä on osaksi se että mieheni on hyvin rauhallinen ja tasainen luonteeltaan eikä ymmärrä sitä käyttää tai jotain...Mutta esimerkiksi se että jos vaikka haluaa palavasti suudella toista, niin se ei ilmene mitenkää. Ei tule edes ikävä jos on pitänyt taukoa seksistä. Jotenki kun rakastellaankin, on se yksi parisuhteen kuuluvasta jutusta. Sitte kun hetki on ohi, minä teen tekemään omia juttujani ja hän omiaan.

Tälläaista se meidän elämä on aina ollut. Ja aloitteet tulee AINA minun puoleltani. Syntymäpäivälahjatkin joudun ostaa mieheni puolesta itse itselleni. Mieheni ei uskalla päättää vielä itse mitä haluaa, vaikka olen pyrkinyt häntä rohkaisemaan siihen.
Heikkoina hetkinä sitten puran tämän ongelman ja hän taas kääntää epäromanttisuuden minun syykseni. Mutta vaikka kuinka itse teen aina itse kaikki, ei hän ota mistään mallia.Ehkä itsekin olen omaksunut mieheni tavan hoitaa nämä tunnepuolen asiat nopeasti ja keskittyä vaan rahan tekemiseen.Mutta ehkäpä vika onkin minussa itsessään. Ehkäpä tarvittaisiin toisenlainen nainen, jotta hän olisi toisenlainen, ehkäpä en ole hänelle se oikea tai hän minulle se oikea-ja mistä sen tietää? Jos otan erot, tiedän että kauhean omantunnontuskat iskevät ja enkä siedä ajatusta että hänen kainalossaan olisi joku muu kuin minä. Ja mietin että oliko hän se oikea?

Onko intohimon ja romanttisuuden puuttuminen oikea syy parisuhteen päättämiselle? Itse en enää jaksaisi asiasta huomauttaa koska en saa taottua sitä miehelleni kuinka tärkeänä noita asioita itselleni pidän...