Täällä monissa viesteissä eri palstoilla mainitaan
uskon hedelmät, elävän uskon tuntomerkkinä.
Kiitän vastauksista jo etukäteen.
uskon hedelmät, elävän uskon tuntomerkkinä.
Kiitän vastauksista jo etukäteen.
Voisiko joku selittää mitkä ovat
uskon hedelmät?
261558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tit 3:
14. Myös meihin kuuluvien on opittava tarpeen vaatiessa tekemään hyvää, muuten heidän uskonsa jää hedelmättömäksi.
Laitoin hakusanaksi: hedelmä.
Vain tämä yksi kohta uudessa testamentissa yhdistää uskon ja hedelmän.
Ja ne ovat : Hyvät teot, jotka uskossa tehdään lähimmäisen hyväksi.
Raamatun mukaan siihen ei tule muuta soveltaa.
Olen kiitollinen sinulle, kun jaksat vastata täällä monenlaisiin kysymyksiin.
Perheeni kassa toivotamme siunausta elämääsi
Minusta Hengen hedelmät ovat sama asia kuin uskon hedelmä.
Herra Jeesus kertoo kuinka me eroitamme oikeat ja väärät opettajat toisistaan.
Hän sanoo näin: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään."
Paavalin kirjoittaa niistä hedelmistä näin:
"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
Oletko varma, ettei tässä mene teot uskon edelle ?
On olemassa sellainen sielunvihollinenkin kuin omavanhurskauden perkele, jossa tuhlaajapojan vertauksessa muistaakseni sanotaan että ne teot ovat sian rapaa.
...siis vaara on olemassa !!!
..mutta jos hengen hedelmät tulee "pääsiäisyön tapahtumien" jälkeen, niin Ok.
Vain usko Jeesukseen Kristukseen ja sovintotyöhön, Jeesushan kuoli vain ja ainoastaan meidän syntisten tähden, siis sinun ja minun vuoksi.
Kommenttini vain sen vuoksi, koska paljon on tuhlaajapoikia ja tyttöjä "maailmalla" joita Jumala haluaa rakkaudessaan vetää puoleensa ja heillä voi olla niin suuri syntikuorma kannettavanaan omalla tunnollaan, että meidän täytyy muistaa pitää Jumalan antama lahjavanhurskaus niin alhaalla että sinne yltää suurinkin syntinen.
Yksi autuuden tuntomerkki on hengellisesti köyhä sydän = tehty synti ei anna sielulle rauhaa ja silloin kun kuuluu pyyntö, että kuuluuko minulle syntiselle vielä armo saada synnit anteeksi, niin siihen EI PIDÄ LAITTAA MITÄÄN EHTOJA, että sitten vasta ja sitten vasta, vaan uskotaan TÄYSIN EHDOITTA.
Armo kuuluu tässä elämässä vain kaikkein syntisimmälle Jumalan lapselle.
T: Yksi syntinen ja saastainen ristiinnaulitsija, jota rietas jatkuvasti kiusaa ja epäilykset vaivaa.
Monta kertaa epäilen, että jaksanko minäkään uskoa täysin ehdoitta, koska olen niin suuri syntinen. Riittääkö Jumalalta enää minulle armoa ja rakkautta ?
Kiitän vastauksestasi.
Jumalan runsas armo Virtana vuotava,
Jeesuksen Pyhä veri. puhdistaa synnistä;
Siin kaikki katuvaiset Saa rauhan tunnolleen,
Armoa janoovaiset Löytävät lähtehen.
Ain Herra Siionissa Vahvistaa väsyneet, Hän armossansa polvet Tukeepi nääntyneet.
Turvassa olkoon, heikot, Paimenen helmassa!
Paetkoon poies pelko Siionin laumasta!
Osa vanhan virsikirjan virrestä 752
Sanot: "Armo kuuluu tässä elämässä vain kaikkein syntisimmälle Jumalan lapselle."
En löytänyt Raamatusta tuollaista kohtaa. Ymmärrän kyllä sen, että tarkoitat syntisimmällä Jumalan lapsella sellaista Jumalan lasta, joka tuntee itsensä syntisimmäksi. Eikö armo siis kuulu sellaiselle, joka tuntee itsensä syntiseksi, muttei kuitenkaan siksi kaikkein syntisimmäksi?
Sinulle ristiinnaulitsija, onneksi meidän taivaaseen pääsymme ei ole kiinni meidän uskonmäärästä tai -laadusta. Kun uskot (ts. luotat) Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut! Älä tuijota oman uskosi määrää, se ei sinua pelasta, vain Jeesus.
Kun omasta puolestammehan me emme ole ikinä kelvollisia taivaaseen, vain Jeesuksen lahjavanhurskaus kelpaa Isän edessä. Me olemme vain "vapaamatkustajia" Hänen viittansa suojissa.
Kun huomaat ettei sinulla ole muuta annettavaa kuin kurja ja saastainen minäsi, silloin juuri parhaiten voitkin turvautua Kristukseen, silloin ei tule omavanhurskauden "saastaiset vaatteet" esteeksi.
"Niin alhaalla kenkään ei kulje,
ettei siellä Jeesus ois,
Hän yhtäkään luotaan ei sulje,
eikä torju ketään pois."
Rakkaat ystävät, kaikkihan on jo sovitettu, ettei kenenkään, joka avuksi huutaa Jeesusta Kristusta, tarvitse joutua helvettiin!!!
Elävän uskon tuntomerkki on se, että kristitty tuntee murhetta synnistä ja iloa autuudesta.
Minun näkemykseni mukaan uskon pitää olla nimenomaan oikeata laatua, määrä ei ratkaise.
Jeesus sanoo: Jos teillä olisi uskoa sinapisiemenen verran, voisitte siirtää vuoria, kysyn vain minkä verran sitä meillä on?
Room.3:22. Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
Room.3:26. Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.
Gal.2:20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
Mm. näistä raamatun paikoista käy ilmi, että oikeanlaatuinen usko on Jeesuksen uskoa, jonka Jumala lahjoittaa lapsilleen Pyhän henkensä kautta.
Uudemmissa käännöksissä nämä kohdat on käännetty Uskoksi Jeesukseen, mutta alkutekstissä on nimenomaan puhe Jeesuksen uskosta.
Ei ole mitään vaaraa siinä jos Hengen hedelmät näkyvät, nehän näkyvät jäljestäpäin, eivät koskaan ennen uskoa.
En siis puhunut pelastuksesta vaan siitä, mistä Herra Jeesus puhui: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät."
Olen monesti miettinyt, että mitä tuo syvimmiltään oikein tarkoittaa? Miten mikään usko edes voi olla kuollutta? Jos joku on kuollut, niin eihän se ole enää koettavissa. Eikö parempi ilmaisu olisi hengellisesti kuollut. Kun asiaa tarkemmin ajateltuani mielestäni uskoa joko on tai ei. Olisiko mahdollista, että termi olisi kehitelty silloin, kun on pitänyt keksiä ilmaisu sille uskolle, joka on ulkopuolella lestadiolaisuuden? Löytyykö raamatusta selitystä tälle asialle? Kiitän jo etukäteen, jos joku viitsii vastata!
että kun on kahtalaista uskoa, täytyy lla eroa. Ajatellaan vaikka elävää ja kuollutta ihmistä. sinä näet molemmat mutta vain elävä toimii, liikkuu siis elää. kuollut vain on.
voisi ajatella, että on ihmisiä, jotka kyllä sanuvat, että uskovat, muttä minkäänlaista toimintaa ei uskosta synny. Raamatussa muistaakseni mainitaan tälläisiä asioita kuin rakkas ilo ja rauha. No rakkaudesta taas puhutaan sielä paljon, kuinka se käyttäytyy. Raamatussa sanotaan myöskin, että ei kaikki, jotka huutavat Herra, Herra, pelastu vaan ne jotka tekevät Taivaallisen Isän tahdon. Siis tässäkin ajattelen niin, että sellaiset ihmiset, jotka vain huutavat Herraa, kantavat kuollutta uskoa.
Toivottavasti saat tästä jotain, minä en ole mitenkään hyvä ilmaisemaan aiaani kirjoittamalla.
Kiitos, luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitit, mut edelleen kysyisin, että voidaanko usko luokitella eläväksi tai kuolleeksi? Ja onko Raamatussa, että olis kahtalaista uskoa? Olen yrittänyt etsiä, mutta en ole löytänyt. Kun jos usko on "kuollut", niin silloinhan sitä ei ole. Mitenkä muistelen, että Raamatussa olisi kohta, jossa sanotaan, että "joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu". Se on sit eri asia, jos joku vain pilkatakseen tai muuten vain sanoo uskovansa, eikä tarkoita sitä. Mut sitä, joka oikeasti huutaa apua, ei mielestäni Raamatun mukaan jätetä pelastuksesta osattomaksi. Tämän kysymyksen on tuonut mieleeni just se, kun esikoislestadiolaisuudessa aika surutta sanotaan kaikkia muita kuolleen uskon tunnustajiksi. Näin olen siis ymmärtänyt.
Ensimmäinen jako tuli Kainin ja Abelin välillä. Molemmat uhrasivat sen ajan tavan mukaan, mutta siinä oli joku ero. Toisen uhri kelpasi ja toisen ei. Siinä on asian avain, jos sen saa auki, ei ole ongelmaa.
Niin, aikojen alusta asti on ollut kaksi eri kirkkoa; Kainin ja Aabelin. Kainin kirkko on vainonnut Aabelin kirkkoa. Ja pääero on siinä, että toinen yrittää tulla autuaaksi töillä ja toinen uskolla Kristukseen. Aikoinaan Aabelin uhri oli Jumalan mielen mukainen, Kainin ei. Mut mikä oli se ero? Oliko se vertauskuvaus siitä, että Aabelin uhri oli veriuhri, Kainin ei?
Raamattu myöhemmin todistaa, että ilman veren vuodatusta ei ole yhtään anteeksiantamusta. Ruumiin puolesta voidaan pestä vesillä puhtaksi ruumiilliseen puhtauteen.
Jos me uhraamme omasta lihastamme tulevia hedelmiä, vaikka kuinka kauniita, se uhri ei kelpaa Jumalalle.
Apostoli Jakob ainakin puhuu kuolleesta uskosta ja sanoo, että "usko ilman töitä on kuollut". Voisikohan sitä verrata samalla vertauksella kuin yksi ortodoksi käytti toisessa yhteydessä: toinen keskittyy hokemaan "Tämä on auto, tämä on auto." kun taas toinen hyppää auton kyytiin ja lähtee ajelemaan. Sillä että vain uskoo sen metallikasan olevan auto ei pitkälle pötkitä, jos ei ota sitä käyttöön... :)
Mutta lestadiolaiset taitavat kyllä usein sisällyttää tähän "elävän uskon" ja "kuolleen uskon" rajankäyntiin paljon muutakin. Lähtökohtaisesti keskivertolestadiolaiselle omaan ryhmään kuuluvilla samanmielisillä on "elävä usko" ja muilla taas "kuollut usko".
Sillä Josualta riisutaan vaatteet ja puetaan ylle toiset, ennen kuin hän saa tehtävän ja ennen kuin hänelle sanotaan mitä hänen on tehtävä. Henkilön siis tulee ensin olla uskon kautta puhtaan ja hyvän; sitten vasta voivat hänen työnsä miellyttää (Jumalaa), kuten nähdään Aabelin ja Kainin historiasta. (Luther)
Mutta Kainin kaltaiset pyhät, luulevat hyvät työt ahtaaksi portiksi, sentähden eivät he tule pieniksi, eivätkä semmoisista luovu, vaan kokoovat niitä suuriin säkkiin, joita ripustavat ympärilleen, ja pyrkivät sillä lailla lävitse. Ja he pääsevät lävitse samalla lailla, kuin kameli kuhmuineen pääsee neulan silmän läpi.
(Luther)
SLEY_kustannus
Miten selität, Jeesuksen esimerkin kun hän pesi opetuslasten jalat vedellä. Pietari kielsi Jeesusta pesemästä omia jalkojaan. Jeesus vastasi Pietarille ellen minä saa pestä sinun jalkoja ei sinulla ole osaa Minussa.
22. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
Hebr 9:
Kr 38.
Ajattelen niin, että Kristuksen seuraaminen vaikuttaa ihmisen elämään ja valintoihin, vaikka vielä Getsemanea ja Golgata ei tunneta. Puhumattakaan helluntain riemusta ja voimasta.
Jeesus Kristus siis puhdistaa ulkonaisestikin ihmisiä, niitäkin jotka eivät vielä ole saaneet kaikkea Hänen kanssaan.
Siis piti sanomani, etten minä ole mikään selitysautomaatti, mutta Jumalan armosta olen mitä olen.
Joskus joku paikka aukeaa toisinaan sitten taas ei.
Mielestäni hyviä kommentteja ollut tähän. Omasta puolestani tuli mieleeni sellainen seikka noista hedelmistä, että hedelmät on tarkoitettu todistukseksi maailmalle, mutta kristityn itsensä ei kuulu alkaa tuijottelemaan omia hedelmiänsä, koska silloin katse irtaantuu Kristuksesta. Eihän viimeiselläkään tuomiolla lampaat eli taivaaseen pääsevät tienneet, milloinka olivat tehneet niitä hyviä hedelmiä. Kun eihän ihminen niitä itse tee, vaan hänestä itsestään syntyy niitä, kun Kristus saa vaikuttaa hänessä, kun hän on lähellä Sanaa ja on osallinen armonvälineiden kautta Kristuksesta. Ajatteletteko muut myös näin?
näin se menee ja sen myös raamattu todistaa. Korkeata evankeliumia
En voi muuta kuin sanoa: Ole kiitetty Herra Jeesus"!
Suurella kiitollisuudella tämän aloittaja
kun luin nämä keskustelut tähän asti, sydämeni tunnustaa että nyt on oikea henki josta lähtee nämä asiat.
eikös ilo ole hedelmä, jonka vain Jumala vaikutti tässä. Kiitos Herra Jeesus kun olet minutkin syntisen armahtanut. Haluan laulaa kiitosta Hänelle. amen
ja se ihmeellinen rauha sydämessä. Kaiken saamme Jumalalta.