Ensimmäiset viikot

imettäen,imettäen ja imettäen ja kun vauva nukkui,ihmetellen kuinka ihana ja pieni se oikein on.Meidän vauva oli todella vaivaton (onneksi)ei itkenyt kuin nälkäänsä ja imettää sainkin vähän väliä.Yhdessä tutustuimme toisiimme ja vietimme aikaa keskenämme (isi oli töissä).Aika menee niin kauhean nopeasti!!!

Poju oli ku enkeli sairaalassa, heräsi 4 tunnin välein syömään. Muut vauvat parkui jatkuvasti. Kotiin kun päästiin, tahti muuttui. 2 kuukauteen ei nukkunut yhtään päiväunia (nyt 7 kk ja nukkuu jos nukkuu, herää joka rasahdukseen ja jos 10 minuuttia nukkunut, ei nukahda enää). Sairaalassa opettivat vauvan tutille. Se oli todella riesa. Kotiin päästyä jatkuva parku, jos ei joku tarjoillut tuttia koko ajan, kun itse ei osannut laittaa suuhun ja aina tipahti. Nukkunut ei päivällä siis ollenkaan, yöllä vain äidin vieressä, 2 kk iässä alkoi nukkuun omaan sänkyyn ja nukahtikin itse, mutta kun käytiin kk mummolassa, tultiin kehityksessä 2 kk takapakkia ja vauva vaati, että olisi pitänyt kantaa ja hyssyttää uneen, kun miehen sukulaiset siihen opetti, vaikka kuinka kielsin. Tissi oli ruokapakki, huvitutti, leikkikalu ja unikaveri eli rintatulehdus tuli hyvin äkkiä ja maito loppui sen myötä. Tosin elämäkin helpottui, kun poika ei enää roikkunut tississä kiinni koko ajan. Univelkaa kyllä tuli ja kun syömätahti kiihtyi parin - kolmen tunnin jaksoihin, vauva-ajasta ei jäänyt juuri mitään mielikuvaa, kun koko ajan oli syöttämässä ja ennen ku sait nukahtaan, oli uus nälkä.

nousi kuume samana pv ku kotiuduin, nousi maito tisuihin nopsasti.muutama pv meni 39 asteen kuumeessa, vauva söi, nukkui ja pasko =)). isommat lapset autteli pienempien kanssa isää.tutin annoin kotiuduttua, suussa saa pysyyn kun vähän nunnulla tuki =).
vauveli oli helppo ja tyytyväinen.söi noin 3h välein sekä yöllä että päivällä.
pikku hiljaa opittiin rytmi vauvelin ja muun perheen kanssa!!
nyt neiti on touhukas 6kk =)))

Meni ihan sumussa. Ainoa vinkki munkä voin antaa on se että mene vaistolla. Meidän neiti ei ole ollut koskaan mikään vakea mutta kun koko touhu on NIIN UUTTA!

Mitenkään en osannut, enkä usko että kukaan täysin osaa, valmistautua vauvan tuloon. Lisäksi oloani vaikeutti imetyksen totaalinen epäonnistuminen, en ollut sellaista vaihtoehtoa ajatellutkaan! Tyttö ei viikkojen yrittämisestä huolimatta oppinut pysymään rinnassa kiinni ja olin täysin rikki kun maitoa vaan tuli ja tuli.. Kannattaakin (vaikka moni tästä hermostuu..) antaa lisämaitoa jos takkuaa kovin. Ilman ruokaa vauva ei nimittäin nuku. Rinnalle oppii os on oppiakseen, pari pullosyöttöä ei rintaruokintaa pilaa. Meilläkin syy oli muualla.

On siis lopulta tehtävä niin kuin tuntuu ja jos ei saa mitään tuntemuksia (niinkuin en aina itsekkään saanut...) niin sitten kannattaa olla vaan. Ja pitää vauvaa lähellä.

Tyttö on nyt 3kk ja tuntuu jo nyt tuo alku niin kaukaiselta... On ne ihmislapset vaan niiiin ihania. Paljon onnea sinulle!!

Kiitos vastauksistanne. :) Toki niitä saa enemmänkin laittaa.
Erityisesti kiinnostaisi olitteko ensimmäisinä viikkoina ulkona? Jos niin miten paljon, mitä vauva tykkäsi ym.?
Entä matkustitteko ensimmäisinä viikoina? Jos niin millaisia matkoja?

Minä täällä malttamattomana odottelen koska vauva syntyy.. (: