Tällä kauriilla onni koostuu pienistä murusista: auringonkilosta, linnunlaulusta, kotieläinten hellimisestä, rakkaimpien huolehtimisesta ja rakastamisesta. Yleensä olen huomannut, että onni tulee siitä, että tekee toisen onnelliseksi ja siitä, kun unohtaa oman itsensä; siinä tulee itselle onni niinkuin sivutuotteena "kylkiäisenä".
Mikä tekee sinut
*onnelliseksi* ?
5742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakko yrittää vastata tähän kysymykseen, sen verran mielenkiintoinen aihe on kyseessä. Kaikki tavoittelevat onnellisuutta vaikka se onkin niin katoavaista. Ihmisten käsitys onnellisuudesta vaihtelee myös paljon. Kaiken kaikkiaan onnellisuus on käsitteenä äärettömän kiehtova, mutta tässä yhteydessä ei nyt pyydetty analysoimaan onnellisuuden monia eri ulottuvuuksia.
Joku voisi kai kuvailla minua tyypilliseksi kaurismieheksi. Olen erakkoluonne, viihdyn yksin ja pidän pimeydestä ja hiljaisuudesta. Olen kuulemma mielenkiintoinen ja puoleensavetävä tyyppi, mutta vain aniharva pääsee lähelleni. En pysty puhumaan omista asioistani edes perheenjäsenilleni ja joskus tuntuu siltä etten anna itselleni lupaa olla onnellinen. Yleensä suljen elämästäni pois ne, joista välitän. Moni ammentaa onnellisuutta ympärillään olevista ihmissuhteista, mutta sekään ei oikein tunnu olevan minun juttuni. En ole ihastujatyyppiä ja olen koko elämäni aikana tavannut vain kaksi naista, jotka ovat saaneet minut hyvälle tuulelle ja jotka ovat mielestäni olleet mielenkiintoisia persoonia. Nämä kaksi naista ovat ainoat, joiden kanssa minulla on ollut hieman pidemmät parisuhteet. En tiedä olinko onnellinen näiden kahden parisuhteen aikana. Ehkä hetken aikaa jopa olin. Mutta lyhyen ajan kuluttua aina kyllästyin, vaivuin synkkyyteen ja suljin kumppanini pois elämästäni.
Ja nyt, 28-vuotiaana, asun yksin tyylikkäästi sisustetussa valkolohkotiilitalossa ja käyn päivästä toiseen tekemässä työtä, josta saan varsin kohtuullisen korvauksen. Mutta olenko onnellinen. Enpä usko. Mutta en myöskään tunne oloani varsinaisesti onnettomaksi. Tai sitten olen onneton, mutta olen vain tottunut siihen. Vaikea sanoa. Ehkä en kykene tuntemaan onnellisuutta. Ehkä pystyn tuntemaan ainoastaan ajoittaista tyytyväisyyttä.
Tuo on vaan sitä, että vaadit sekä itseltäsi että muilta paljon. Mikään ei ole ikinä täydellistä - maksimissaan paras on "vain" hyvää,jota voi kehittää. Täydellisyydentavoittelua. Aina mielessä mitä voisi viedä eteenpäin - ihmissuhteitakin. Jos ei näe toisessa kehityskelpoisuutta tai tietyt asiat eivät "klikkaa" aiheuttaa tämä pikaiset näkemiset. Miksi tuhlata aikaa siihen "ei oikeaan"? Tosin hauskaa voi pitää myös satunnaisesti eikä suhteiden lyhyys niinkään aiheuta päänvaivaa.
Kauris taitanee myös erakkouteen taipuvaisesta luonteestaan johtuen seurailla kallioltaan korkealta nk sivilisaatiota joka yöllä tekee itsestään narrin ja päivällä pellen ja siksi ei välttämättä näe ikinä maailmaa paratiisina.
Mutta yhtä kaikki. Herkullisen maistuva leivos sunnuntaina, tuoksuva kuppi kahvia maanantaina, ilon vihreä oksa tuulessa ja aalto auringon kimalteessa, laulu, matka, kaunis taulu --- jotkin asiat vain menevät sydämeen ja kääntävät suupieltä väkisin ylöspäin. Kääk. Onnellisuuttako? Kyllä, muruja, helmiä, niitä josta elämän nauhaa punotaan.
kyllä pienestä onni tulee juuri noista,eläimet tuo paljon iloa
kun käytin matot ja vuodevaatteet ulkona, ja kun hain ne sisälle, ne todella tuoksuivat raikkaalle, eikä kuten tavallista kitkerälle savulle. Asun nimittäin omakotitalossa kaupunkialueella, ja tässä ympärillä on taloja, joita lämmitetään puilla (ja kesällä lisäksi savustetaan isolla pöntöllä); savua on toisinaan niin sankasti, että silmiä kirvelee. Pitää siis todella tarkkaan katsoa mistä suunnasta tuulee, ja voiko tuulettaa ollenkaan.
Tänään tuuli kävi sellaiselta suunnalta, että savut menivät toisten naapureiden harmiksi, ja minä sain raikkaat vuodevaatteet ja matot, ja minä tunsin suuren onnen läikähdyksen sisimmässäni.
Eli hyvin pienistä asioista se minunkin onnellisuuteni tulee.
monikin juttu saa minut onnelliseksi, oikeastaan melko tyytyväinen elämääni olen koko ajan, huippujuttuja sitten vielä mm. kun lapsi sanoo äiti olet rakas, tai hevoseni laukkaa luokseni, tai piha on siisti ja kaunis katsella tai lämmin tuuli henkäilee kasvoihin ja taivas on täydessä tähdessä...tai talvella iltayöstä kuutamolla saa maata hangella selällään toppahaalareissa ja hengittää raikasta puhdasta ilmaa...onhan noita. Oikeastaa yllätyin, sillä enpä ole tainnut oikeastaan koskaan missään suuressa väenpaljoudessa tuntea itseäni onnelliseksi, näihin hyviin hetkiin mahtuu mukaan kyllä toki muutama rakas ihminen,muttei koko kylää;) Ehkä onni pitää hiljaisuudesta..lie ujo?