ainoa lohtuni. Olen 20-vuotias ja niin älyttömän yksinäinen. Olen juuri muuttanut kotoolta pois ja nykyisin istun päivästä toiseen koneeni äärellä käyden täällä Suomi24-palstoilla. Se on päivärutiini nyt kesälomalla. On niin harmi, etten ole tullut tutustuneeksi kehenkään uuteen ihmiseen piiiitkäään aikaan. Kaipaisin uutta seuraa, mutta mistään ei tunnu löytyvän ketään mukavaa ja kiireetöntä ihmistä. Baareissa en käy enkä myöskään missään muualla, sillä en pidä meluisista ja ihmisruuhkaisista paikoista. Viimeinen vuoteni on mennyt aika hupsusti. Sen sijaan että olisin yrittänyt tutustua opiskelupaikallani muihin ihmisiin, tuhlasinkin kokonaisen vuoden vain yhteen siellä olleeseen, jonka kanssa en tule edes toimeen! Nyt tietenkin pelkään tekeväni heti uudelleen samankaltaisen valintavirheen. Enhän voi toisaalta siltä mitenkään varmuudella välttyä, koska uusiin ihmisiin tutustuminen on aina kokonaan arvan heittämistä. Toinen asia, mikä minua harmittaa, on se että vanhemmiten tutustumisen aloittaminen vaikeutuu. Ei ole enää niin spontaani kuin lapsena.
Nämä keskustelupalstat
ovat . . .
7470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joskus haikeana muistelen miten mukavaa oli lapsena kun mennä tutustua mäjäytti tosi spontaanisti ihmisten kanssa. Näkeminen oli helppoa, koska asiat eivät vielä olleet niillä aaltopituuksilla, että niistä olisi ollut vaikea puhua. Aikuisen elämässä on omat muttansa. Enää ei ole helppoa luoda spontaaneja ihmissuhteita vain huomatakseen, ettei olekaan oikeastaan mitään yhteistä puhuttavaa. Ja nämäkin spontaanit lapsuudentuttavuudet ovat jääneet, kun ei ole enää mitään yhteistä.
"Ja nämäkin spontaanit lapsuudentuttavuudet ovat jääneet, kun ei ole enää mitään yhteistä."
Minulla taas ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada tuollaista asiaa tietooni. Kaikki hyvät lapsuudenystäväni ovat muuttaneet heti ala-asteen alussa teille tuntemattomille, joten en pysty sanomaan heistä, synkkaisiko meillä vielä nykyäänkin. Ehkäpä..? Sen kun tietäisi. :/
..kirjoitit mitä tunnistaa itsessäänkin. pelkää uusia tilanteita, ihmisiä. viime vuonna opiskelua aloittaessa olin ihan lukossa ja peloissani muutaman päivän ajan kun piti olla oudommassa isossa paikassa missä ei ollutkaan niitä kivoja tyttöjä turvana joiden kanssa oli kasvanut koko peruskoulun ja lukion ajan. kovasti sitä pitäis vaan rohkaistua ja mennä jutteleen ihmisille, mutta vaikeeta se on, ainakin mulle.
hö...toivottavasti saat tsempattua itsees liikkuun enemmän ulkona hakemassa kontakteja. vaikeeta se on jos ei ole luonteeltaan reipas ja välitön, mutta ilman yritystä saa itsensä aika pahaan jamaan.
"toivottavasti saat tsempattua itsees liikkuun enemmän ulkona hakemassa kontakteja. vaikeeta se on jos ei ole luonteeltaan reipas ja välitön, mutta ilman yritystä saa itsensä aika pahaan jamaan."
Niin. En oikein tiedä kivoja paikkoja, joissa tutustua muihin ihmisiin.
On kurjaa, että sinulla on niukka sosiaalinen elämä. Sinun kannattaisi yrittää tutustua ihmisiin opiskelupaikassasi. Ei heistä välttämättä sinulle sydänystäviä tule, mutta ainakin juttukavereita.
Siispä sinun kannattaa mennä juttelemaan mahdollisimman monille. Kysellä vaikka apua jossain koulujutussa, jota "et osaa". Ja kun tyyppi on auttanut, pyydät häntä vaikka kahville kiitokseksi. Älä tuhlaa aikaasi henkilöihin, joiden kanssa et tule toimeen. Listaa ominaisuuksia, joita et voi ihmisissä sietää ja ominaisuuksia, joista pidät ihmisissä. Sitten mieti, miksi sinulla ei synkkaa tietynlaisten ihmisten kanssa. Mieti, onko vika sinussa vai heissä.
Ihmisiä voi tavata muuallakin kuin baareissa ja ruuhkaisissa paikoissa. Esimerkiksi koiranulkoiluttajat rupeavat usein juttelemaan koiriensa nuuskiessa toisiaan. Siitä voi kehittyä vaikka mitä.
Siksi suosittelisinkin sinua kokeilemaan vaikka jotain harrastusta. Sen myötä ihmiset tutustuvat usein toisiinsa. Esimerkiksi (ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista saatavassa) Työväen opiston kirjassa on paljon erilaisia kursseja taistelulajeista pullanpaistoon. Rohkeasti vain ilmoittautumaan. :)
Kiitos. Tuo oli mukavankuuloinen viesti. :)
Tutustuminen on helppoo ja vaikeeta.
Mutta jos uskaltaa ottaa sen riskin, että välillä ihmiset eivät ole kiinnostuneita ja sillä siisti.
Menet sinne missä on muitakin ja alat jutella jonkun kanssa, niitä näitä.
Ilmaiskonserit ovat yksi paikka ja ihan missä vain.
Tutustuminen on asennoitumisjuttu.
Kuvittele että otsasssasi lukee: Haluan tutustua.
Jo se että uskallat katsoa jota kuta kiinnostuneena voi auttaa. Mutta jos oma asenne on torjuva ei tule kontaktia.