uutisia! Olemme taistelleet meidän toisen sekarotuisen kanssa luottamuspulasta miehiin. Vihdoin on tullut käänne parempaan ja Nelli on alkanut luottaa mieheeni. Olin jo ihan onneton meidän pelokkaan pikkuisen suhteen, mutta yhtäkkiä Nelli alkoi luottamaan mieheeni, eikä enää pelkää! Tässä nähtiin siis todistus siitä että, vaikka Nelliäkin oli niin paljon hakattu, potkittu ja muullatavalla koltoin miehen toimesta kohdeltu, niin rakkaus ja kärsivällisyys voittaa! Kyllä se otti melkein vuoden, mutta se kannatti! Nelli on upea koira! Valitettavasti niitä on tietysti sellaisiakin koiria, joille ei enää voi mitään vaikka kuinka rakastaisi. Joskus liian rankka ja kauan kestänyt pahoinpitely on tehnyt koirasta liian pelokkaan. Onneksi sain Nellin pois ajoissa!!
Vihdoinkin hyviä
Miwi
4353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikaa projekti on vaatinut ja luultavasti paljon olette asian eteen työtä tehneet. Yksi kaltoin kohdeltu koira on saanut luottamuksen miehiin takaisin! Siitä on syytä olla ylpeä!
Mukavia kesän jatkoja!!
Ja hienoa, että te jotkut jaksatte nähdä aikaa ja vaivaa!
sulla,reilut 5 kuukautta.
hyvän työn oot tehnyt mutta ikävä sivumaku jää siitä että se helmikuu-heinäkuu muuttuu yhtäkkiä vuodeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&posting=22000000014052215#22000000014052215
sitten jaksavat penkoa kaikkea... Kirjoitinkin MELKEIN vuoden en tasan vuotta tai yli! ja jos sinä olisit ollut täällä Nelliä opettamassa ja siltä luottamusta odottamassa, voit olla varma, että se aika on tuntunut ylivuodelta reippaasti ylivuodelta. Anna nyt anteeksi jos sulle jäi niin kamalan pahamaku siitä että kirjoitin melkeen vuoden, joten toivottavasti voit nyt elää sen makusi kanssa...!!! En ymmärrä miksi jotkut eivät vaan voi olla iloisia, ettei aina tarvitsisi penkoa ja huomautella asioista!!??
Itselläni on myös Rescue-koira, ja pikkuhiljaa sekin sai enemmän ja enemmän rohkeutta ja elämäniloa.
Se tuli meille 9kk:n ikäisenä nälkiintyneenä ja sairaana. Luut törröttivät ja kun pesin sen ekan kerran, niin itku tuli. Se oli niin laiha.
Syötin sille usein pieniä annoksia, vain sillä tavalla ruoka pysyi sisällä. Vähitellen koira voimistui, lihaksia alkoi tulla ja turkki uudistua.
Alkuun koira oli hyvin arka, öisin se huusi unissaan, ilmeisesti näki painajaisia. Mutta pikku hiljaa se rauhoittui ja rentoutui.
Nyt se on todella ihana koira!
En kyllä voi ymmärtää miten joku on pystynyt luopumaan noin ihanasta koirasta. Syynä saattoi kyllä olla se, että entisellä omistajalla ei ehkä ollut rahaa ostaa sille ruokaa. Siinä tapauksessa oli hyvä, että toi sen tarhalle, että koira sai uuden mahdollisuuden.