Hei!
Elämäni tökkii todella pahasti.
Olen sairaaloisen laiha, tiedän sen itsekkin. Käyn säännöllisesti Lapinlahden sairaalassa, syömishäiriöyksikössä. Mittani ovat 168cm/39,2kg.
Yritän saada painoa kokoajan lisää mutta se ei tunnu onnistuvan millään.
Syy laihuuteeni on pelko syömisestä...tai oikeastaan pelko huonosta olosta... pelkään oksentamista ylikaiken... Mulle on kehittynyt vääristymä ajatuksiini, ajatuksissani on pitkään pyrinyt ajatus että mitäs jos syön liikaa ja sitten tulee huono olo...ja mitä jos se huono olo on sitä että joudun oksentamaan. Tuon ajatuksen takia ruokamäärät ovat kutistuneet miniminiannoksiksi...
Joudun paniikkiin kun tunnen huonon olon...vaikka en olisi syönyt.
En ymmärrä miten saisin itseäni sen verran vahvaksi että jaksaisin taistella tuota ajatusta vastaan ja uskaltaisin syödä enemmän...ja juoda enemmän...
Tänäkin aamuna on kamala olo... Olin ollut vajaa puoli tuntia hereillä kun ihan yhtä äkkiä tuli todella huono olo... Yritin olla huomioimatta sitä, kävin suihkussa, puin päälleni ja sitten menin jääkaapille, söin pienen palan leipää levitettä juustoa ja join mehua. Hetken päästä oli aivan kamala olo... olin aivan paniikissa kun olo ei helpottunut vain paheni... yököttävä olo...
Miten pääsen tästä eroon? Miten saan normaalin elämän takaisin? Tämä kun alkaa hankaloittaa normaalia elämää aikalailla... ja alan olla henkisesti väsynyt/loppu tämän ongelman kanssa, en jaksais enää taistella...
Kohta on taas Lappari-käynti... Sieltä saa taas "saarnan" kun paino ei ole noussut suunnitellulla tavalla. Välillä tuntuu siltä että ne ei oikein ymmärrä ettei tämä oo helppoa... ne antaa siellä ruokamääräesimerkkejä miten tulee syödä, mutta kun en siihen määrään pysty! Voi kun olisikin niin helppoa että vain söisi ja paino nousisi ja elämä alkaisi hymyilemään, vihdoin ja viimein.
Tuntuu siltä että olen yksin tämän ongelman kanssa. Kukaan läheinen ei jaksa ymmärtää minkälaista mun elämä on... en varmaan osaa kertoa sitä oikein tai sitten puhun jotain "vierasta" kieltä jota he eivät ymmärrä...
Kaikki vain odottaa että se vanha M-A tulisi takaisin joka kävi ulkona syömässä, kyläilemässä jne jne. Mitään niistä asioista en nykyään tee koska en tiedä milloin huono olo iskee...
Elämäni tökkii todella pahasti.
Olen sairaaloisen laiha, tiedän sen itsekkin. Käyn säännöllisesti Lapinlahden sairaalassa, syömishäiriöyksikössä. Mittani ovat 168cm/39,2kg.
Yritän saada painoa kokoajan lisää mutta se ei tunnu onnistuvan millään.
Syy laihuuteeni on pelko syömisestä...tai oikeastaan pelko huonosta olosta... pelkään oksentamista ylikaiken... Mulle on kehittynyt vääristymä ajatuksiini, ajatuksissani on pitkään pyrinyt ajatus että mitäs jos syön liikaa ja sitten tulee huono olo...ja mitä jos se huono olo on sitä että joudun oksentamaan. Tuon ajatuksen takia ruokamäärät ovat kutistuneet miniminiannoksiksi...
Joudun paniikkiin kun tunnen huonon olon...vaikka en olisi syönyt.
En ymmärrä miten saisin itseäni sen verran vahvaksi että jaksaisin taistella tuota ajatusta vastaan ja uskaltaisin syödä enemmän...ja juoda enemmän...
Tänäkin aamuna on kamala olo... Olin ollut vajaa puoli tuntia hereillä kun ihan yhtä äkkiä tuli todella huono olo... Yritin olla huomioimatta sitä, kävin suihkussa, puin päälleni ja sitten menin jääkaapille, söin pienen palan leipää levitettä juustoa ja join mehua. Hetken päästä oli aivan kamala olo... olin aivan paniikissa kun olo ei helpottunut vain paheni... yököttävä olo...
Miten pääsen tästä eroon? Miten saan normaalin elämän takaisin? Tämä kun alkaa hankaloittaa normaalia elämää aikalailla... ja alan olla henkisesti väsynyt/loppu tämän ongelman kanssa, en jaksais enää taistella...
Kohta on taas Lappari-käynti... Sieltä saa taas "saarnan" kun paino ei ole noussut suunnitellulla tavalla. Välillä tuntuu siltä että ne ei oikein ymmärrä ettei tämä oo helppoa... ne antaa siellä ruokamääräesimerkkejä miten tulee syödä, mutta kun en siihen määrään pysty! Voi kun olisikin niin helppoa että vain söisi ja paino nousisi ja elämä alkaisi hymyilemään, vihdoin ja viimein.
Tuntuu siltä että olen yksin tämän ongelman kanssa. Kukaan läheinen ei jaksa ymmärtää minkälaista mun elämä on... en varmaan osaa kertoa sitä oikein tai sitten puhun jotain "vierasta" kieltä jota he eivät ymmärrä...
Kaikki vain odottaa että se vanha M-A tulisi takaisin joka kävi ulkona syömässä, kyläilemässä jne jne. Mitään niistä asioista en nykyään tee koska en tiedä milloin huono olo iskee...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ilmeisesti syönyt niin vähän, että elimistösi on mennyt paastotilaan. Monesti ihmiset jotka ovat paastonneet, eivät heti paaston loputtua jaksa syödä paljon tulematta huonovointiseksi. Se menee kuitenkin ohi, turha pelätä.
Hyvä, kun silti syöt edes vähän. Syö säännöllisesti, ja pian elimistösi tottuu taas ravintoon ja voit huoletta kasvattaa annoksia. Pian sinulle tulee syömisestä hyvä ja energinen olo, niinkuin pitääkin!
Tiedän et se on tosi vaikea. Mut ku mahasi sit tottuu niin sit on helpompi syödäkin. Yritä kestä sitä pari kertaa nii säkin totut. TAi sit juo jotai nutridrinkia tai jotai.
Moi!
Mä olen myös Lapparissa hoidossa tällä hetkellä,sairastanut olen yli 12 vuotta anoreksiaa.Useamman kerran ollut tuossa kunnossa kuin sinäkin,nyt tällä hetkellä voin paremmin.Mun mielestä sun kannattaisi pyytää jaksoa osastolle.Kun elimistö on siinä pisteessä ettei se vaan kykene hyväksymään ravintoa sä tarvitset jakson,jossa joudut syömään säännöllisesti ja kestämään yökötysolot.Sillä jonkun aikaa se on oikeasti sitä,että aina kun syö rupeaa oksettamaan,vatsaan sattuu ja tekee vaan mieli itkeä oloaan.Mutta kun pystyt pari-kolme viikkoa syömään normaalimpia määriä se pahoinvointi loppuu.Sulla on vaan mennyt toi kierre niin päälle ettet pysty siihen yksin.
Mä menin aikoinaan päiväosastolle tuossa tilassa ja jatkoin siitä sitten osastolle.Se ruokaohjelman noudattaminen ei multa yksin onnistunut ja kun mä sain osastolla tukea siihen mun vointi koheni tosi paljon.
Ei se ole luovuttamista tai jotakin hävettävää jos menee osastolle.Mua se auttoi tosi paljon...en olisi enää henkisesti jaksanut päivääkään ja fyysisesti mun keho oli ihan finaalissa.
Hei!
Kiitos, Kiitos Teille kun jaksatte lukea tekstini ja vastaatte. Olette ihania ihmisiä.
Olen miettinyt paljon tuota osastohoitoa mutta se on hieman hankala järjestää kun minulla on 2,5 vuotias ihana poika jonka hoitojärjestelyt tuottaa harmaita hiuksia... Siksi yritän saada painoani ylös itse ja käyn säännöllisesti Lapparissa.
kun keksisi jonkun sellaisen ruuan mitä olisi helppo syödä ja se sulaisi helposti...mutta olisi tarpeeksi ruokaisaa...
Välillä on hyviä päiviä jolloin jaksaa mutta sitten on näitä päiviä kun kaikki tökkii... Välillä ei haluaisi nousta peiton alta pois mutta kun on pakko. On päivittäiset hommat mitkä pitää hoitaa, jaksoi tai ei...
Välillä tekis mieli vain huutaa ja kovaa...
Kun saisi jonkun terapeutin tms jolle voisi purkaa kaikkia ajatuksiaan yms mutta kun olen vielä liian laiha sellaiseen...
puuroja, ne ainaki sulaa helposti..vaikka mannapuuroo...
Musta sun kannattaisi myös sun suloisen pienen poikasi takia oikeasti mennä sinne osastolle.Ajattele miten paljon paremmin jaksat olla äitinä kun voit psyykkisesti hyvin.Oletko jutellut sosiaalityöntekijän kanssa tuosta hoitopaikasta pojalle?
Ja kun sun keho voisi paremmin sä pääsisit myös terapiaan ja saisit psyykkisen puolen kuntoon.Ajattele,että sun hyvinvointi on myös sun poikasi hyvinvointia.Sä olet sille se ainoa äiti tässä maailmassa ja noin pienikin lapsi huomaa kun äidillä on paha olla.
Ei sun tarvitse jatkaa noin.
Hei!
Tietääkö kukaan kuinka kauan pitää osastolla olla hoidossa? Mitä siellä päivisin tapahtuu? Onko siellä vierailuaikoja? Siis yleisesti ottaen kaikki asiat mitä voitte kertoa osastohoidosta lukisin mielelläni.
Tänään on ollut pikkasien parempi päivä... Päivät on parempia silloin kun ei ole kotona eli meillä on asioita hoidettavana kaupungilla...
Mutta välillä on taas tosi huonoja päiviä, päiviä kun ei mikään onnistu, mikään ei kiinnosta...haluais vaan olla peiton alla.
On mukava lukea Teidän vastauksia ja kirjoituksia. Ihanaa kun joku jaksaa kuunnella, lukea ja vastailla, antaa omia neuvoja joista on apua.
Osastolla olo aika on yksilökohtaista. Yleensä kai lähdetään 4 viikon jaksoksi, mä olin yhteensä 7 viikkoa. Ennen sitä olin pari kuukautta päiväosastolla ja sitten osaston jälkeen reilun kuukauden.
Päivää rytmittää ruokailut: aamupala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala. Jokaisen aterian jälkeen ollaan sisällä puoli tuntia ja yleensä varsinkin aluksi muiden kanssa vietetään aikaa ettei tule oksennettua tai jumpattua.
Oikeudet ulkoiluun ansaitaan eli aluksi voi olla kokonaan liikkumiskielto jos on huonossa kunnossa.Sitten tulee ulkoiluoikeudet hoitajan kanssa ja lopulta itsenäiset ulkoilut.Jos jää kiinni juoksemisesta tms.oikeudet menee.
Eka viikonloppu ollaan kokonaan osastolla ja sen jälkeen yleensä kun kunto on parempi alkaa päivälomat eli saat olla esimerkiksi lauantain kotona ja tulet sunnuntaina takaisin osastolle.Jne.
Vieraita saa ottaa vastaan joka päivä, yleensä välipalan tai päivällisen jälkeen. Omien lasten suhteen joustetaan hyvin ja varmasti pystyt hyvin sopimaan poikasi käynneistä osastolla.
Ruokailut tapahtuvat hoitajan läsnäollessa yhteisen pöydän ääressä. Ruoka annostellaan sun lautaselle siinä sun läsnäollessasi ja sun ainoa tehtävä on syödä se annos.Eli vastuu otetaan sulta pois...sun ei tarvi muuta kuin totella määräyksiä.Se on oikeasti helpottavaa kun on ihan solmussa ruokien kanssa itse.Joku kertoo selkeästi mitä teet ja piste.
PIkkuhiljaa saat itse osallistua ruoan annosteluun,mutta syöt siis listojen mukaisia määriä.
Päiviin kuuluu myös erilaisia ryhmiä,kuten joogaa, keskusteluryhmä, kuntosali, taideterapiaa.Sun kunnon mukaan saat osallistua.Tämän lisäksi osastolla ollessasi käyt fysioterapeutilla (teette kehonkuvajuttuja,venyttelyä jne.) ja toimintaterapeutilla (laitatte ruokaa yhdessä ja mietitte miten rakentaa itselle riittävät ateriat).Kuulostaa oudolta,mutta vaikka sitä ruokaa on tottunutkin laittamaan niin tuosta on apua.
Sitten tapaat lääkärin viikottain, omahoitajakeskusteluja yleensä päivittäin.
Osastojakso sovitaan "Tiimissä" eli tilaisuudessa johon osallistuu sun lisäksi lääkäri,hoitaja ja muut hoitavat henkilöt ja siellä mietitte yhdessä asioita.
Punnitus on kerran viikossa ja osastolla painonnosto-tahti on n.0,5-1 kg viikossa.Jos paino ei nouse kolmen viikon aikana joudutaan miettimään suljettua osastoa jos kunto on muutenkin huono.Jos taas kyse on siitä ettei itsellä ole motivaatiota nostaa painoa niin sitten osastohoito lopetetaan.Mutta kun vain noudattaa sovittuja ruokamääriä eikä jumppaa tai oksenna niin tuo painonnosto onnistuu.
Kyllä mä suosittelen osastoa...itse olen vielä hoitoalan ammattilainen ja pidän myös ammatillisesti Lapparin osastoja tosi hyvinä.