Onko muilla ilmaantunut tarvetta suurempaan omaan tilaan, yksityisyyden kaipuuseen tai epäsosiaalisuuden lisääntymiseen epin toteamisen/puhkeamisen jälkeen? Oletan, että kohdallani se on masennuksen tuomaa omituisuutta eikä varsineinen epijuttu.
Olis silti kiva kuulla onko samaa käpertymisilmiötä muilla? Mulla se ilmenee esim haluttomuutena tavata ihmisiä, ihan kivoja ja tuttujakin ihmisiä. Jään yksin kotiin kun perhe kyläilee ja sitten poden huonoa omaatuntoa siitä, etten lähde mukaan. En mä silti pelkää sosiaalisia tilanteita, en vaan tykkää niistä =) Mä alan isona erakoksi ja muutan korpeen, kesytän susia ja karhuja kavereiksi jos sellaisia tahdon *kuulostaa suunnitelmalta*
Olis silti kiva kuulla onko samaa käpertymisilmiötä muilla? Mulla se ilmenee esim haluttomuutena tavata ihmisiä, ihan kivoja ja tuttujakin ihmisiä. Jään yksin kotiin kun perhe kyläilee ja sitten poden huonoa omaatuntoa siitä, etten lähde mukaan. En mä silti pelkää sosiaalisia tilanteita, en vaan tykkää niistä =) Mä alan isona erakoksi ja muutan korpeen, kesytän susia ja karhuja kavereiksi jos sellaisia tahdon *kuulostaa suunnitelmalta*
Vastaukset 23
Vanhimmat
johtunee siitä, että pelkään "tilanteita" ja saan mahdolliset kohtaukset mieluummin yksin kuin muiden nähden.
Hei Katja
Huomaan ihan samaa itselläni. Ei jaksaisi tavata ihmisiä. Tosin en tiedä, liittyykö se sinänsä epilepsiaan, vai onko se vain jonkinlaista masennusta. Olen sairastanut epilepsiaa 15 vuotta, joten luulisin olevani sujut asian kanssa, mutta eihän sitä tiedä. Ja sanotaanhan, että epilepsiaan liittyy masennusta. Kierre. Se joka ei tarvitse muita ihmisiä on eläin tai jumala, sanoi Aristoteles. Lisäisin listaan vielä masentuneen...Tsemppiä.
sinulle myöskin ja kiitos!!! :o)
Mullahan on tuo masennus diagnosoitukin, joten luultavasti enemmän siitä kohdallani johtuu...
Jännä juttu on se, etten oikeestaan edes kaipaa ihmisiä, vaikka ennen esim asuminen maalla oli ikävää just siks, kun ei oo ihmisiä - nyt se tuntuu just kivalle näin.
Tuosta listastasi ehdottomasti mieluiten olisin eläin, villieläin syvällä metsässä - harmi ettei voi valita itse =)
Sairastuin reilu 2 vuotta sitten epiin ja aluksi en kyllä käynyt juuri missään. Sairastuin epiin aivotulehduksen seurauksena ja tauti oli niin raju, että olin koko ajan tosi väsynyt runsaasta lääkityksestä johtuen. Mulla meni aikaa ennen kuin hyväksyin sairauteni ja jokaisella neuron käynnillä kysyin, että onko mulla varmasti epilepsia. Varmasti liikkumista vähensi myös se, että vanhempani ja muut, ketkä eivät tiedä epistä juuri mitään tuijottivat koko ajan ja jos vaikka yskäisin varottamatta, niin heti lultiin ,että nyt tulee kohtaus (vähän kärjistetty..).
Nyt kuitenkin elän ns. normaalia elämää. Käyn lasten kanssa kerhoissa sekä kyläilemässä ja iltaisin olen myös pari kertaa käynyt kavereiden kanssa vähän juhlimassa. Itse olen sairaseläkkeellä ainakin vuoden loppuun, johtuen tästä aivotulehduksen jälkitilasta. Kaikkeen sitä ihminen tottuu, kun on pakko. Alussa olin jo valmis luovuttamaan, mutta onneksi ihana puolisoni jaksoi kannustaa. Jaksamista kaikille!
Kun luin aloitusviestiäsi, se oli ihan kuin mun elämästäni.Aivan sama homma täälläkin.
siitä yksinäisyyden kaipuusta? Tunnetko olevasi huonompi tai jotenkin kyvyttömämpi ihminen sen tähden, ettet viihdy ihmisten kanssa, vai onko se sinusta ihan ok näin?
Joskus masennuksen ollessa huipussaan koen, että en ole oikein ihminenkään, kun en osaa olla. Normaalisti musta on kuitenkin ihan ok se, etten kaipaa seuraa. Pääsääntöisesti siis en koe erakoitumista mitenkään huonona asiana, otan sen vaan uutena ominaisuutena (ehkä omituisuutenakin) mutta minuun kuuluvana persoonallisena osasena.
Tosin, esim talkootyössä (johon oon tänään vaihteeksi lähdössä) olen ihmisten keskellä koko illan enkä kärsi siitä yhtään tippaa - oikeastaan tasan päinvastoin. Tykkään katsella tanssivia ihmisiä ja aistia lavafiilistä. Koen sen olevan kuitenkin tavallaan eri juttu, koska olen siellä ikäänkuin toimeni suojassa enkä suoranaisesti omana itsenäni. Sekavaa? No mut ehkä käsität kuitenkin mitä tarkoitan =)
Siltikin, pointti koko aloituksessani oli tavallaan se, että huomaan muuttuneeni - tulleeni kokonaan toiseksi tässä asiassa. En kärsi siitä, olen vaan erilainen kuin ennen.
Lainaus Sinulta:"Tosin, esim talkootyössä (johon oon tänään vaihteeksi lähdössä) olen ihmisten keskellä koko illan enkä kärsi siitä yhtään tippaa - oikeastaan tasan päinvastoin. Tykkään katsella tanssivia ihmisiä ja aistia lavafiilistä. Koen sen olevan kuitenkin tavallaan eri juttu, koska olen siellä ikäänkuin toimeni suojassa enkä suoranaisesti omana itsenäni".
Hieman ristiriitaista kyllä ja ei aivan hiemankaan, mutta sitähän tää elämä on ja naisten elämä varmaan vielä enemmän. Tuota olen tarkottanut, että et oikeasti mikään erakko ole ainakaan, siten miten minä erakko sanan käsitän.
Kun olet taiteilijasielu, niin selittääkö vapaudenkaipuusi sen taiteellisuuden tai toisinpäin? Senkin nokkiintuja:). Kivaa talkoo iltaa... mun veljen tyttö tulee tänään kylään yksi vuotias... ei veljestä tai muista väliä, kuhan se tenava. On uskomattoman kova juomaan mm. trippimehuja ja ei ainakaan sairas, kun kokoajan touhuaa kaikkea ja jokeltaa ja yrittää puhuakin.
tunnen itsekin muuttuneeni.En tiedä, johtuuko se epistä vai masennuksesta.
Sairastuin keväällä epiin ja se oli tietenkin melkoinen shokki.En halua lähteä kyläilemään,teatteriin,ravintolaan...Töissäkin ärsyttää suunnattomasti hälinä,pulina,puhelinten pirinä...Haluaisin vain olla mökillä ja kuunnella puiden huminaa.Varmaan tässä on masennustakin mukana,mutta myös pelkoa,että seurassa jotenkin möhlin.Lääkitys on nimittäin tuonut mukanaan sivuvaikutuksia; vapinaa,väsymystä,hitautta.
Mutta yritetään jaksaa!
tosiaan että jaksat! Jos masennusoireet valtaavat hae apua, ja muista tehdä niitä asioita joista tykkäät, nauti kesästä ja siitä mökistäsi (jos mahdollista)
Hyvää jatkoa sinulle!
Sanoit ajatukseni ääneen.. Tahtoisin vain mennä pyykkikoriin nukkumaan etten ole kellekään vaivaksi.
Ite otin lemmikin, koska on joku josta pitää välittää, jota ei voi jättää heitteille. Oon mä välillä kavereittenki kans, mut välillä ottaa päähän ku puhuvat asioista ja teoista mihin mä en ikinä pysty. Tekee vaan miele nukkua..
Minäkin otin koiran, "terapiakäyttöön". Nyt on pikku pakko päivittäin pukea päälle ja käydä ulkona... Toki (ennenkuin joku eläinihminen hermostuu!!!!) tiedän minkä vastuun otin! Minulla on koira ollut "aina", vaikka nyt oli taukoa vuoden verran edellisen väsyttyä vanhuuttaan.
Tuo pyykkikoriin nukkumaan kuulostaa juuri niin surkealta, miltä mustakin välillä tuntuu... Nyt kuiteskin, häntä pystyyn ja pihalle aurinkoon =)
on hetkiä, jolloin haluan olla yksinään ilman mitään hälinää.
Tosin osaltaan sen myös aiheuttaa särkyni/univelkani:(
Onneksi minulla on päivisin aikaa olla ihan itsekseni, mutta kyläilyt ovat kyllä jääneet vähemmälle.
Hei!
Kiitos vertaistuesta : )
Kyllä olen huomannut samanlaisia ajatuksia.
Perhe on tärkein ja voimavarani eivät ole samanlaiset kuin aikaisemmin.
En tunne tarvettakaan, kylläkään. Kai elimistö sen viestittää mitä jaksaa. En pysty valvomaan myöhään ja seurutelujuomat eivät sovellu tätä sairautta potiessa ollenkaan. Nykyäänhän juomat "kuuluvat" oleellisena osana, että ihmiset yleensä tapaavat.Ei osata muuten-uskalleta kommunikoida. Itse, kyllä osaan hyvinkin, enkä tarvitse,mutta, perheissä, joissa ei käytetä alkoholijuomia ,ei käy liiemmin vieraita. Surullista, mutta totta.
Ennen meilläkin kävi joka hitsin synttäri- ja nipparipäivinä (ja viikkoa ennen ja jälkeen) hulluna vieraita, mutta silloin olikin tapana tarjota lasillinen tai pari...nykyisin kun olemme alkottomia pääsemme juhlista paaaaljon helpommalla. Olin kait jotenkin ajatellut että se johtuu siitä, etten koskaan kutsu ketään, tai itse käy kenelläkään kylässä, mutta tuo alko taitaakin olla todellinen syy!
Mä en itse koe sitä surullisena, mutta ymmärrän että joku voi niin tuntea - sääli, ettei alkotta osata...
Tuohan se muuten on ja enpäs muista noin tarkkaan tulleen ajatelleeksi, että viina se ihmisiä yhdistää sosiaalisissa tilanteissa. Kun sitä ei käytä tai tarjoa, niin on epävieraanvarainen ja ei varmaan enää saa vieraita. Ehkä siis parempi hieman vierasvaraa olla, jos joku välttämättä haluaa aina juoda, kun tulee kylään... noh, oikeasti helvetin hyvä, että sitä ei edes jokapaikassa tyrkytetä. Kieltolaki olisi mm Kalliossa paikallaan, sillä ihmisistä tulee pahempia kuin eläimet.
Varsinkin dokaajat eivät ota pahemmin
yhteyttä ja etenkään viikonloppuisin.
Miehelleni aina tyrkyttävät olutta,
mutta sekin on niin huono ottamaan.
Ihan kuin ei voisi seurustella ilman
drinksuja ?
kun aloin saamaan uudelleen paljon
kohtauksia ja noita lääkekokeiluja
tuli paljon.
Aina oli pieni pelko jos sittenkin
saan kohtauksen ja jäin kotiin.
Sitten tuli paniikki oireet,
mut onneksi sain siihen sen
lääkityksen ja se tehosi.
Mä joskus ajattelin,
et alan netistä tilaa kaikkea ei
tarvii kauppaa lähteä vaikka mä rakastan shoppailua yli kaiken,
jota miehet ei tietty ymmärrä.
Onneksi elämä on nyt mallillaan nyt,
mut kuitenkin tuolla takaraivossa
on sellainen pelonsiemen,
että entäpä jos kohtaukset alkaakin,
mitä sitten ?
Lääkeethän on jo kokeiltu.
Nyt kuitenkin Keppraa pudotetaan koko
ajan ja milloin vain voi kohtaukset alkaa.
Ei tämä uusi tilanne ole,
että puoli vuotta menee hyvin ja
sitten alkaa taas kohtaukset.
vetäytyy keskusteluista, kiitos Teille kaikille - olen saanut paljon kullanarvoista tietoa ja mukavaa viihdykettä! Kaikille hyvää, terveempää jatkoa - olette Rakkaita!!!
Ajattelin heti,
että et kait sä kokonaan vetäydy ???
Menit siis vain arkiaskareisiin ja
levolle, eikö ???
Gääg://// Ei kai Katja ollut tosissaan ? sivu on "lomalla kanssa" jälleen ;(((((((((((( itkee.................................
Onko se ennenkin tehnyt noin ???
Joskus on kyllä hyvä pitää taukoa,
mutta huolissani hänestä olen =(
Pärre ja Hugokin on poissa,
toivottavasti ovat vain viikonloppu
lomalla ja palaavat heti huomenna
netin pariin.
Katja ystäväin älä säikytä tai saan vielä
sydärin,
ja Taaviboy'kin on huolesta sekaisin.
on liian lopullisen tuntuinen, miksi ???
Jotain mätää sanoo mun pääni.
Tule takaisin ja kerro surusi
mikä sitten onkaan,
täällä me sua odotetaan.