mielenterveys ja hoitoala

Ennemminkin kyse lienee sairautesi laadusta ja siitä, oletko parantunut siinä määrin, että estettä koulun aloittamiselle ei ole.

se, että on ollut mielenterveysongelmia itsellä ei välttämättä tarkoita, etteikö voisi alalla opiskella ja myöhemmin työskennellä. Ainakin kotikaupungissani tuntuu pääsevän aika helposti lähihoitajakoulutukseen.

Tärkeintä on, että tunnet itsesi riittävän hyvin, omat voimavarasi ja heikkoutesi. Oletko tosissasi kiinnostunut alasta? Voiko mielenterveysala olla mahdollisesti henkisesti sinulle liian kuormittava, jolloin työ väsyttää ja sen kokee liian raskaana? Miten hyvin kestät ihmisten välisiä ristiriitoja, sekä asiakkaiden että työkaverien kanssa? Niiltä ristiriidoilta ei aina voi välttyä. Joustamaan joutuu lomissa ja työvuoroissa... Eli sen tyyppisiä asioita tarkoitan.


Ei mielenterveysongelmia omanneet ihmiset ole mikään erityinen ihmisryhmä, vaan samalla janalla me kaikki elämme. Toisilla vain korostuvat eri asiat kuin toisilla, elämäntilanteestakin riippuen. Siis tärkeitä on sinun oma toimintakykysi: itsesi ja omien rajojesi tunteminen ja siltä pohjalta oman toimintakyvyn arvioiminen.

Itse olen työskennellyt mielisairaanhoitajana aika pitkään ja on monenlaista tullut vastaan, lääkäriäkin, jolla on mielenterveysongelmia, mutta joka hoitaa oman työnsä todella hyvin. Sekä kaikenlaisia korkeassakin asemassa olevia ihmisiä. Toisaalta ala voi olla aika väsyttäväkin sellaiselle, joka ei jaksa olla kiinnostunut alasta vuosi toisensa jälkeen. Rahan takia ei kannata alalle lähteä, mutta jos oma mielenkiinto on riittävä, niin kyllä tämä on kiinnostava ala. Aina on uutta opittavaa.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että hoitoala on äärimmäisen raskasta työtä ja psyykkisestikin kuormittavaa.Kuten tuossa edellä kirjoittanutkin sanoi, konflikteilta ei voi välttyä ja toisinaan joutuu sietämään hyvin paljon.
Pohdi onko sairautesi ollut sen tyyppinen, että työn raskaus ei sitä uudelleen pahentaisi.