Oli morsiamella musta hääpuku
yllään
hiukset mustat peitti huntu musta
Sulhanen valkoisessa puvussaan
ylpeänä käveli hänen vierellään
kohti alttaria kirkon
häämarssin tahtiin
Häävieraat ihmeissään
kuiskivat toisilleen kummissaan
teatteriako tämä onkin vaan
Papin edessä he lupasivat
rakastaa toisiaan
kunnes kuolema heidät eroittaa
ja sormukset vaihtoivat omistajaa
suuteli sulhanen pientä morsiantaan
Häävalssia tanssiessaan
sekosi sulhanen askelissaan
Oli pieni musta morsian
saanut siivet
lentänyt taivaaseen
tilalleen käsivarsillaan
tanssi vieras nainen valkoisissaan
Suru täytti sulhasen sydämen
hän halusi luokse
mustan enkelin
Pyysi
Jumala anna siivet minullekin
yllään
hiukset mustat peitti huntu musta
Sulhanen valkoisessa puvussaan
ylpeänä käveli hänen vierellään
kohti alttaria kirkon
häämarssin tahtiin
Häävieraat ihmeissään
kuiskivat toisilleen kummissaan
teatteriako tämä onkin vaan
Papin edessä he lupasivat
rakastaa toisiaan
kunnes kuolema heidät eroittaa
ja sormukset vaihtoivat omistajaa
suuteli sulhanen pientä morsiantaan
Häävalssia tanssiessaan
sekosi sulhanen askelissaan
Oli pieni musta morsian
saanut siivet
lentänyt taivaaseen
tilalleen käsivarsillaan
tanssi vieras nainen valkoisissaan
Suru täytti sulhasen sydämen
hän halusi luokse
mustan enkelin
Pyysi
Jumala anna siivet minullekin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikenlainen palaute tervetullutta, olen enimmäkseen kirjoittanut parilla muulla kielellä,
joten kielioppi virheitä ilmenee tekeleestäni, neuvoja kaipaan. Pliis!
Aihe tässä on sellainen, joka mukamas on kovin karmiva tai kohtalokas, tosiasiassa aiheesta kirjoitettu teksti, on aika usein mitätön ja sellainen, joka jää unholaan, kun taas aihe elää vaikka kuinka kauan!
Tässä runossa(?) ei oikeastaan ollut mitään mihin tarttua, kurinalaisuus puuttui täysin, riimit olivat kömpelöitä ja pelkkiä -aan -aa loppusoinnullisia ja nekin siellä täällä, nimeomaan kurinalattomasti, joka tekee lähes jokaisesta nykyrunosta tällaisen keskinkertaistakin latteamman sekasorron, jossa ei ole mitään järkeä.
Ei saa olla kuolleita sanoja, ei yhtään kuollutta sanaa, ne ovat runon tuho ja tässä runossa(?) niitä oli lähes joka toinen.
Se on ikävää!
Kirjoitusvirheet tosiaan,
"eroittaa" oli ainoa jonka huomasin olevan väärin kirjoitettu.
Tämä runo(?) on kaikinpuolin hirveä.
ja siksi laitoin tämän runon tänne, koska kirjoittelen muilla palstoilla enkä saa rakentavaa kritiikkiä, olisi ehkä paras kirjoittaa kielellä jonka paremmin hallitsee?
Arvostelussasi oli ainakin kaksi kirjoitusvirhettä.
"nimeomaan" ja "kaikinpuolin"
tarkoitit varmaan: nimenomaan ja kaikin puolin.
Hetki piti miettiä ja lukea tämä pläjäys uudestaan ennen kuin sai sisäistettyä tämän runon. Ja runohan tämä on, vaikka joku ehti jo epäillä sitäkin.
Ilmeisesti kirjoittajan tarkoitus on ollut kuvata kuolemaa, jollen täysin väärin tajunnut asiaa. Hauskaksi asian tekee se, että entisaikaan morsiamet todella pukeutuivat mustiin mennessään vihille. Mutta takaisin asiaan.
Kuolema on aina hyvä aihe niin tarinoille kuin runoille. Se koskettaa meitä kaikkia jossain vaiheessa tavalla tai toisella, joten tätä ei voi aihevalinnan perusteella vielä tuomita tai ylistää suuntaan tai toiseen. Runossa on paljon symboliikkaa, joka tekee tästä mielenkiintoisen. Se onkin sitten jo toinen asia onko se tahatonta vai tarkoituksellista.
Pidinkö vai en? En tiedä. Aihevalinnasta huolimatta tai kenties juuri siksi tämä oli minusta piristävä, mutta kovinkaan montaa tällaista runoa en minä ainakaan jaksa lukea.
Ei tällä vielä Roomaa rakenneta, mutta näin kauniina elokuisena iltapäivänä tälle voi ainakin kaihoisasti hymyillä.
oli tarkoitus kirjoittaa ja alunperin en ole tätä suomeksi kirjoittanutkaan, käännöksestä tuli
väljähtänyt, kieli tuottaa hankaluuksia. Mitä aihevalintaan tulee niin en sitä itse olisi valinnut vaan kerran kirjoituskursilla määrättiin
kuolema aiheeksi runoon, aikaisemmin olen kirjoittanut runon tuolla runopalstalla jossa keskustelin nuorena kuolleen veljeni kanssa, muistaakseni sen nimi oli "mun enkeli"
Kiitän kommentistasi!