"Fiktiivinen tarina rakentajan työpäivästä"
Rakennus on kesken, kiire on kova ja talvi uhkaa lumellaan. Autotalli pitäisi saada valmiiksi. Onneksi talo on jo asuttava ja perheemme asuu samankaton alla.
Tehokkaan päivän ydin on suunnittelu, joten herään jo klo 7 ja olen lähdössä kauppaan hakemaan tarvikkeita. Kärry on jo kiinni ja palaan sisälle hakemaan unohtuneita tupakoita, kun makuuhuoneesta kuuluu ”Huomenta rakas, mihin olet menossa?”. ”Käyn vaan nopeesti kooraudassa hakees rimaa ja muuta tavaraa” Vaimokullan ilme kertoo että suunnitelmissa olisi muita. ”Nukuttaa vielä kauheesti, voisitko vaihtaa vaipan tolle käärölle, kun yö oli aika pätkittäinen” Tiedänhän minä että se oli pätkittäinen, kantelin sitä kääröä puoliyötä eikä vaimo suostunut marttyyrinä menemään toiseen huoneeseen nukkumaan ja nyt saa taas oikeuden valittaa. ”Vaihdanhan minä.” vaihdan vaippaa ja yritän pukea junnun, vaatteitten valitseminen nappulalle on jo nyt taidetta, koska vain tietyt värisävyt natsaavat ja vääristä valinnoista tulee saarna. Valitsen samat kuin eilen oli, koska ne näyttää puhtaalta ja löytyy jo ennen kello 8.00. Toinen ipana on jo herännyt tähän mennessä ja vaatii huomiota. Teletapit pitäisi laittaa pyörimään ja samalla olis kyllä hyvä nähdä puuhapetekin ja isi vois ajaa traktorilla leegoja olohuoneeseen. Koska ollaan hereillä niin yritän syöttää tällekkin mukulalle aamupuuron. Aamun ensimmäinen tappelu on valmis ja puuro on kahden lusikallisen jälkeen wc pöntössä jo ennen yhdeksää. Vielä vaippa tällekkin ja ensimmäiselle uusi vaippa ison pommin takia. Vaimolle ilmoitus ”Menen nyt, muksut on hoidettu”
”Syödäänkö aamupala yhdessä kun ei olla ehditty olemaan yhdessä ties milloin, kyllä yhteinen aamiainen olis kiva” Syödään syödään … Leipää siis suuhun ja aamun ties kuinkamones kahvikuppi alas. Pöydässä smalltalkia vaimon kanssa ja saan tietää että hänen pitäis uus talvitakki ostaa, kun on tota painoa kertynyt muksuista ja muutenkin se vanha on jo lähes vuoden ikänen. Tarkemmin ajatellen voitaskin lähteä kohta yhdessä käymään kaupassa ostamassa viikonlopun sapuskat ja sitten pääsisin rakentamaan. Kun olen imuroinut ja vaimo laittanut pyykit ryhdymme pukemaan lapsia kauppaa. Ensiksikin kuulen saarnan, ettei samoja vaatteita saa käyttää kahta peräkkäistä päivää.
Olemme siis ruokakaupan sijasta Lindexillä jo puolilta päivin. Edessä on enää HenkkaMaukka, Seppälä, Aleksi666 ja muutama muu ostosparatiisi. Parin tunnin pörräilyn jälkeen vaimo on saanut ostettua uudet bikinit ( ,jotka myöhemmin kotona paljastuvat aivan hirveiksi eikä hän suostu niitä käyttämään. Olisi sittenkin pitänyt ottaa ne toiset, täytyy käydä siis ostamassa joku päivä nekin.) Kauppareissu on jo melkein ohi, enää ruokakaupasta perussapuskat ja olemmekin kätevästi ennen klo 16 kotona. Ruokakin pitää laittaa….
Auto ajaa pihaan.. Vaimo on unohtanut kertoa että appivanhemmat tulee käymään. Appiukko kuittaa ensimmäisenä, etten olekaan saanut vielä seinää koolattua. Sisällä jatkamme jutustelua kahvin merkeissä ja jutellaan rakentamisesta. Hyvin on noussu talo, kun olin auttelemassa sanoo appi ja itse nyökkäilen hyväksyvästi. Mielessä on ne kerrat kun on ollut apureita. Hommat seisoo ja kahvia menee enemmän kun palkkapussi kestää. Vaimokulta onneksi lohduttaa kun näkee tukalan tilanteeni ja kommentoi, että ”Se on normaalia että tässä vaiheessa vähän laiskistuu, niin on käyny muillekin miehille tuttavapiirissä… vaikkei tuo mies myönnäkkään, niin näkee että sillä on stressiä rakentamisesta.”
Korkkaan kossun. Krauta on kiinni ja seuraavan kerran niitä rimoja saa vasta maanantaina joka on työpäivä. Onneksi ostoskeskus on sunnuntaisinkin auki ja voidaan käydä kattomassa sitä talvitakkia. Ensi viikonloppu on lepoviikonloppu rakentamisesta ja menemme IKEAan
Rakennus on kesken, kiire on kova ja talvi uhkaa lumellaan. Autotalli pitäisi saada valmiiksi. Onneksi talo on jo asuttava ja perheemme asuu samankaton alla.
Tehokkaan päivän ydin on suunnittelu, joten herään jo klo 7 ja olen lähdössä kauppaan hakemaan tarvikkeita. Kärry on jo kiinni ja palaan sisälle hakemaan unohtuneita tupakoita, kun makuuhuoneesta kuuluu ”Huomenta rakas, mihin olet menossa?”. ”Käyn vaan nopeesti kooraudassa hakees rimaa ja muuta tavaraa” Vaimokullan ilme kertoo että suunnitelmissa olisi muita. ”Nukuttaa vielä kauheesti, voisitko vaihtaa vaipan tolle käärölle, kun yö oli aika pätkittäinen” Tiedänhän minä että se oli pätkittäinen, kantelin sitä kääröä puoliyötä eikä vaimo suostunut marttyyrinä menemään toiseen huoneeseen nukkumaan ja nyt saa taas oikeuden valittaa. ”Vaihdanhan minä.” vaihdan vaippaa ja yritän pukea junnun, vaatteitten valitseminen nappulalle on jo nyt taidetta, koska vain tietyt värisävyt natsaavat ja vääristä valinnoista tulee saarna. Valitsen samat kuin eilen oli, koska ne näyttää puhtaalta ja löytyy jo ennen kello 8.00. Toinen ipana on jo herännyt tähän mennessä ja vaatii huomiota. Teletapit pitäisi laittaa pyörimään ja samalla olis kyllä hyvä nähdä puuhapetekin ja isi vois ajaa traktorilla leegoja olohuoneeseen. Koska ollaan hereillä niin yritän syöttää tällekkin mukulalle aamupuuron. Aamun ensimmäinen tappelu on valmis ja puuro on kahden lusikallisen jälkeen wc pöntössä jo ennen yhdeksää. Vielä vaippa tällekkin ja ensimmäiselle uusi vaippa ison pommin takia. Vaimolle ilmoitus ”Menen nyt, muksut on hoidettu”
”Syödäänkö aamupala yhdessä kun ei olla ehditty olemaan yhdessä ties milloin, kyllä yhteinen aamiainen olis kiva” Syödään syödään … Leipää siis suuhun ja aamun ties kuinkamones kahvikuppi alas. Pöydässä smalltalkia vaimon kanssa ja saan tietää että hänen pitäis uus talvitakki ostaa, kun on tota painoa kertynyt muksuista ja muutenkin se vanha on jo lähes vuoden ikänen. Tarkemmin ajatellen voitaskin lähteä kohta yhdessä käymään kaupassa ostamassa viikonlopun sapuskat ja sitten pääsisin rakentamaan. Kun olen imuroinut ja vaimo laittanut pyykit ryhdymme pukemaan lapsia kauppaa. Ensiksikin kuulen saarnan, ettei samoja vaatteita saa käyttää kahta peräkkäistä päivää.
Olemme siis ruokakaupan sijasta Lindexillä jo puolilta päivin. Edessä on enää HenkkaMaukka, Seppälä, Aleksi666 ja muutama muu ostosparatiisi. Parin tunnin pörräilyn jälkeen vaimo on saanut ostettua uudet bikinit ( ,jotka myöhemmin kotona paljastuvat aivan hirveiksi eikä hän suostu niitä käyttämään. Olisi sittenkin pitänyt ottaa ne toiset, täytyy käydä siis ostamassa joku päivä nekin.) Kauppareissu on jo melkein ohi, enää ruokakaupasta perussapuskat ja olemmekin kätevästi ennen klo 16 kotona. Ruokakin pitää laittaa….
Auto ajaa pihaan.. Vaimo on unohtanut kertoa että appivanhemmat tulee käymään. Appiukko kuittaa ensimmäisenä, etten olekaan saanut vielä seinää koolattua. Sisällä jatkamme jutustelua kahvin merkeissä ja jutellaan rakentamisesta. Hyvin on noussu talo, kun olin auttelemassa sanoo appi ja itse nyökkäilen hyväksyvästi. Mielessä on ne kerrat kun on ollut apureita. Hommat seisoo ja kahvia menee enemmän kun palkkapussi kestää. Vaimokulta onneksi lohduttaa kun näkee tukalan tilanteeni ja kommentoi, että ”Se on normaalia että tässä vaiheessa vähän laiskistuu, niin on käyny muillekin miehille tuttavapiirissä… vaikkei tuo mies myönnäkkään, niin näkee että sillä on stressiä rakentamisesta.”
Korkkaan kossun. Krauta on kiinni ja seuraavan kerran niitä rimoja saa vasta maanantaina joka on työpäivä. Onneksi ostoskeskus on sunnuntaisinkin auki ja voidaan käydä kattomassa sitä talvitakkia. Ensi viikonloppu on lepoviikonloppu rakentamisesta ja menemme IKEAan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaimo on surfannut yötä myöden netissä ja etsimässä porrastoimittajaa ja löytänytkin potentiaalisen valmistajan. Tavarantoimittajien laskut on maksettu siinä sivussa. Yön tunteina muija on on etsinyt rakennuspiirrustukset ja tehnyt portaista tarjouspyynnön. Mukula nukkuu kuin tukki. Herään aamulla kahdeksan jälkeen, kun vaimo on keittänyt kahvit ja lämmittänyt Citymarketin pakastepiirakat. Mukula vetää tyytyväisenä aamupuuroa. Muija pukee mukulan ja ja hakee ranelle eli meikäläiselle narulta puhtaat haalarit.
Raksalle on muutaman kilometrin matka ja siellä ollaan aamulla yhdeksän jälkeen lauantaiaamuna. Kirvesmies tulee pihaan perässä. Muija vaihtaa raksalla kamppeet ja siivoaa tasoitemiesten jälkiä petkeleellä pari tuntia ja keittelee välillä uudemmat kahvit. Höyrynsulkumuovit napsahtaa kattoon mukavaa tahtia. Muija vaihtaa risan paitansa vähän parempaan ja lähtee mukulan kanssa rautakauppaan ja messuille. Homma etenee. Tänään vituttaa vähemmän kuin eilen. Velipoikakin tulee raksalle ja homma etenee taas vähän vauhdikkaammin. Otetaan muutama olut.
Vaimo päräyttää auton pihaan ja sanoo, ettei siellä perkeleen liikkeessä mitään laattoja ollut. Oli sitten mennyt toiseen liikkeeseen, josta olikin tingannut sellaset rabatit, ettei olis meikäpojan selkä taipunut. Messutkin oli kuulema perseestä, mutta oli sieltä kuitenkin tilannut metritolkulla vaatekaappia rahtivapaasti ja rabateilla. Oli sitten vielä hakenut valmissapuskat lähikaupasta rakentajille. Eipä ollut mitään gurmeeta, mutta nälkä lähti.Vaimo lähti mukulan kanssa kotiin.
Jossain vaiheessa raksalle oli tullut myös muijan veljet, joista ei kyllä sen ihmeemmin apua ollut. Mitä nyt toinen soitti yhden tutun laatoittajan töihin. Otettiin muutama olut, istuttiin puhumassa rakentamisen kurjuudesta, otettiin muutama olut lisää. Jumalauta, että alkoi väsyttämään. Olihan sitä jo joka ainoa ilta tälläkin viikolla rakennettu iltamyöhään. Soitin muijalle, että hakee ranen kotio. Kotona oli sauna lämmin ja lämpimiä voileipiä. Mukula oli jo nukkumassa, eipä ehtinyt sen kanssa tänään pelata. Jospa aamulla ehtisi. No, vaimo oli saunapuhdas ja antelias. Parin minuutin päästä olin jo kaukana unten mailla, mutta raksa oli taas vähän valmiimpi kuin eilen. Muija sen sijaan voisi kyllä välillä ostaa jonkun uuden vaatteenkin, sekä itselleen että mukulalle. Vaan ei se kuulema voi, kun se vahtii budjettia.