Olin tässä taannoin vl-häissä, ja aloin miettiä, että missähän tilassa mahtaa "Jumalan valtakunta" olla. Tunnelma häissä oli depressiivinen, suorastaan surullinen ja minulle tuli tosi paha mieli, niin paha, että kun tulin kotiin täytyi mennä parvekkeelle polttamaan yksi tupakka, ja eikös unohtunut avaimet sisälle!
Lukkoseppä maksoi 120 euroa.
Lukkoseppä maksoi 120 euroa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
harmi kun olet ollut niin ankeissa häissä.luulempa ,että samat häät koki suurin osa mukaviksi.Riippuu siitä millä mielellä juhlaan on mennyt.pilasiko kenties seurapuhe hääjuhlat?.Itse olen ollut vain mukavissa uskovaisten häissä.
Niinhän se kansanviisaus sanoo, että Karjalassa hautajaisetkin on hauskemmat kuin Hämeessä häät...
Niinhän se kuuluu kuin nenä päähän tuo "vain" sana vl-ihmiselle. Että vain mukavissa jne.....
Olen ollut sekä lestadiolaisten häissä että ei-lestadiolaisten.
Lestadiolaishäissä on yleensä saarna. Se on melko pitkä ja ensin luetaan saarnan teksti Raamatusta. Sitten sitä selitetään.
Tämä tekee häätunnelman tavattoman vakavaksi ja raskaaksi. Kun oltiin jo kirkossa kuultu sitä hengellistä puolta, niin sitä odottaisi että se olisi riittävä tuollaista muodollista hengellistä ohjelmaa.
Voisihan sitten nuoret itse tuoda hengellistä näkökulmaa esiin omissa ohjelmanumeroissaan. Se olisi ikään kuin aidompaa. Nykymeininki korostaa kaavamaisena asennetta että uskon kysymykset lokeroidaan saarnaajalle, ja nuoret juhlan osallistujat ovat siitä enempi ulkona.
Ei-vl-häävieraan kannalta saarna on yleensä puuduttava ja aika usein sisältää avoimia loukkaavia viestejä. Usein on niin että ei tosiaan tee mielei jäädä niitä kuuntelemaan.
Olisi kaunista jos saarnaaja yrittäisi jos suinkin voi, välttää loukkaamasta häihin vieraaksi kutsuttuja, jotka eivät ole vanhoillislestadiolaisia.
Jos vielä toisen toivomuksen saa esittää, niin olisi kivaa jos ei-vl:ää kohtaan ei esitettäisi hyökkääviä eikä hänen yksityisyyttään loukkaavia kommentteja juhlassa. Voisiko ajatella että hänellä on vapaus olla häissä rauhassa ja jakaa häääparin iloa, kun kerran hänet on sinne vieraaksi kutsuttu.
Sukujuhlissa joutuu kestämään melko ankeaa kohtelua, se on totta. (Ehkä silti vois tälläpalstalla välttää kiroilua, kiitos...)
Hautajaisissa on se puoli, että vanhoillislestadiolaiset katsovat olevansa ihmisen kuolemanjälkeisen kohtalon asiantuntijoita. On sellaisiakin ihmisiä jotka eivät malta olla käyttämättä tätä heillä olevaa asiantuntemusta hyväkseen hautajaisissa. Niinpä eräskin täti tuli ystävällisesti sanomaan, että sukulaisenni kuolema oli Jumalan tapa puhutella näin minua, että tekeisinkö nyt sitten parannuksen tähän vl-uskoon. Kerran läheiseni oli kuollut.
Grr!
Rankkaa on hautajaisissa muutenkin. Mutta se että vanhoillislestadiolainen katsoo olevansa ihmisen kuolemanjälkeisen kohtalon asiantuntija, saattaa tehdä tilaisuduesta vielä normaaliakin raskaamman. Ei vl malta olla sitä asiantuntemustaan tuomatta esiin. Eräskin täti tuli sanomaan että läheiseni kuolema oli siksi, kun Jumala näin kehottaa minua tekemään parannuksen. Että josko nyt sen tekisin siihen vl-uskoon. Kun kerran läheiseni oli kuollut.
Opitko sen tupakoinnin vl-häissä?
No kyllä opin. To be honest. Siellähän ne nuoret likat juoksee tupakalla, sellaiset hentoisen näköiset, no minä siihen mukaan sitten kun muuten ei oikein jutunjuurta syntynyt, niin ajattelin, että mennään tupakkipaikalle.
Olin juuri häissä jotka vietettiin ns. Kaanaan malliin. Iloittiin ja karkeloitiin yhdessä sulhasen ja morsiamen kanssa ja kunniaksi.
Eivät kyllä muistuttaneet mitään hautajaisia, eli olivat todella mahtavat ja ikimuistoiset.
Kaanaan malliin? ;) (vitsi)