epänormaaliko?

Heippa!
Oi tätä ihanaa raskaus aikaa...14 viikko menossa. Raskaus on sujunut muuten ihan hyvin ja vauvalla kaikki hyvin. :) Ongelma onkin parisuhde mikä menee koko ajan alamäkeä. Kärsin hirveästä väsymyksestä ja iltaisin sammahdan heti kun sänkyyn kömmin. Eli seksiä ei ole ollut vähään aikaan. :( onneksi se ei ole miehelleni tärkeintä maailmassa, mutta tiedän että hän haluaa sitä. Jotenkin olen vetäytynyt omaan kuoreeni enkä päästä ketään lähelleni. En jaksa pitää yhteyttä ystäviini, en halua koskea tai että minuun kosketaan. Haluisin olla vaan yksin. Tämä on outoa koska olen aina ollut sosiaalinen ihminen enkä yleensä halunnut olla yksin. Kiukustun helposti ja kaikki rakkaat ihmiset saavat kärsiä siitä. Viime yönä itkin ja mieheni hermostui kun en puhu mistään...on vaan niin vaikea kertoa kuinka paha on olla. Saimme vähän puhuttua ja rauha maan päällä. Ehkäpä kaikki johtuu raskaudesta, mutten halua elää näin... onko olemassa apua!? Kiitos avusta...
2428
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kaikki tuo on aivan normaalia ja johtunee varmasti raskaudesta. Hormoonit käy ylikierroksilla ja laittaa nupin sekaisin. Itse välillä kanssa tosi maassa ja kaikki itkettää, mutta sit taas välillä iloinen! Tiedän, että ei ole helppoa. Tosi paljon voimia sulle ja nauti raskaudestasi

Äänestä

kans yksin, mulla tunteet menee vuoristorataa välillä haluttais huutaa ja parkua, välil itkettää joku herkkä biisi tai kohtaus tv:s, en halua ett mies koskee minuun, se ei vois täl hetkel vähempää kiinnostaa.. Mies ihmettelee miks oon näin kiukku ym mut on kai tajunnu nyt ett tästähä se johtuu. Se on ohimenevää, koita kestää! vk12

Äänestä

Kommentoi aloitusta


TulevaÄiti kirjoitti:

Heippa!
Oi tätä ihanaa raskaus aikaa...14 viikko menossa. Raskaus on sujunut muuten ihan hyvin ja vauvalla kaikki hyvin. :) Ongelma onkin parisuhde mikä menee koko ajan alamäkeä. Kärsin hirveästä väsymyksestä ja iltaisin sammahdan heti kun sänkyyn kömmin. Eli seksiä ei ole ollut vähään aikaan. :( onneksi se ei ole miehelleni tärkeintä maailmassa, mutta tiedän että hän haluaa sitä. Jotenkin olen vetäytynyt omaan kuoreeni enkä päästä ketään lähelleni. En jaksa pitää yhteyttä ystäviini, en halua koskea tai että minuun kosketaan. Haluisin olla vaan yksin. Tämä on outoa koska olen aina ollut sosiaalinen ihminen enkä yleensä halunnut olla yksin. Kiukustun helposti ja kaikki rakkaat ihmiset saavat kärsiä siitä. Viime yönä itkin ja mieheni hermostui kun en puhu mistään...on vaan niin vaikea kertoa kuinka paha on olla. Saimme vähän puhuttua ja rauha maan päällä. Ehkäpä kaikki johtuu raskaudesta, mutten halua elää näin... onko olemassa apua!? Kiitos avusta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu