Mä tiiän, tää on melkein samanlainen juttu kuin tossa vähän alempanakin on ollut. Mutta:
Oon "ensikertalainen", ikää vasta 14. Pituus 164,3 ja paino 73kg. Kaikki painostaa mua laihduttaan, terkkari tottakai, mutsini, KAIKKI!! Tiedän, tiedän oon läski, mutta se johtuu masennuksesta. Sitä ei ole koskaan mulla todettu, en oo puhunu asiasta kellekkään, mutta minusta tuntuu että se on masennusta. Saatan räjähtää jostaa asiasta, ja sit tuntuu kuin ois maailmanloppu tulossa. Siis tosi pahaa, se tuntuu ihan kamalalta. Ajattelen itsarii all the time yms. yms.
Söin KOKOAJAN kaikkea hyvää, piti ihan kokoajan mässää jotaa. Jäin "salaasyömisestä" niin HELVETIN monet kerrat kiinni mutsilleni, se raivos että "ex sä hyvä tyttö tajuu että sä lihoot!!" Tajusinhan minä, mutta en vain voinut lopettaa. Mieli teki kokoajan jotain hyvää. Saatoin syödä esim. suklaata (lempiherkkuani) vaik kuinka paljon, kunnes olin räjähtämäisilläni. Ja sit väsytti. Siitä mutsi yleensä huomautti, että "ooksä taas syöny karkkii, kun näytät noin väsyneeltä?!" Kielsin, tottakai.
Kesällä karkin ynnä muun syöminen jäi pois melkein kokonaan. En kuitenkaan laihtunut (prkele!!), sillä söin kaikkea muuta, muroja ihan helvetisti, leipää, ihan mitä vaan taloudesta löytyi. Ja monta kertaa päätin, että EN SYÖ ENÄÄ SALAA!!! Mutta aina kun olin yksin himas, mieli hakeutui kaapille, "joskos sieltä jotain löytyisi.." Joulu on lempiaikaani, saa mässää kaikkee. Suklaajoulukalenterikaan ei pysynyt kiinni kokonaan kuin ekan päivän. Sit söin KAIKKI suklaat.
Mutta nyt. Haluan lahiduttaa. Mutta en pysty. Söin tossa tänään koulun jälkeen salaaostamani suklaapatukan ja 500g keksipaketin. Olo oli paska. Olin epäonnistunut. Taas.
Ja niin hakueduin koiran kanssa lenkille ja oksensin. Ekaa kertaa elämässäni työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Se ei vain ensikertalaiselta onnistunut niin vain. Mutta sain oksennettua ihan tarpeeksi. Olin tyytyväinen. Ja nyt tulin hakemaan apua. Turha ehdotella mitään psykiatrei, tai muita vastaavii, en mee sinne lässyttää.
Iltapalan jälkeen aion uudestaan apajille, mun on pakko laihduttaa..
Kurkkuun sattuu helvetisti ja haisen oksennukselle, toivon vaan, etten jää kii...
Oon "ensikertalainen", ikää vasta 14. Pituus 164,3 ja paino 73kg. Kaikki painostaa mua laihduttaan, terkkari tottakai, mutsini, KAIKKI!! Tiedän, tiedän oon läski, mutta se johtuu masennuksesta. Sitä ei ole koskaan mulla todettu, en oo puhunu asiasta kellekkään, mutta minusta tuntuu että se on masennusta. Saatan räjähtää jostaa asiasta, ja sit tuntuu kuin ois maailmanloppu tulossa. Siis tosi pahaa, se tuntuu ihan kamalalta. Ajattelen itsarii all the time yms. yms.
Söin KOKOAJAN kaikkea hyvää, piti ihan kokoajan mässää jotaa. Jäin "salaasyömisestä" niin HELVETIN monet kerrat kiinni mutsilleni, se raivos että "ex sä hyvä tyttö tajuu että sä lihoot!!" Tajusinhan minä, mutta en vain voinut lopettaa. Mieli teki kokoajan jotain hyvää. Saatoin syödä esim. suklaata (lempiherkkuani) vaik kuinka paljon, kunnes olin räjähtämäisilläni. Ja sit väsytti. Siitä mutsi yleensä huomautti, että "ooksä taas syöny karkkii, kun näytät noin väsyneeltä?!" Kielsin, tottakai.
Kesällä karkin ynnä muun syöminen jäi pois melkein kokonaan. En kuitenkaan laihtunut (prkele!!), sillä söin kaikkea muuta, muroja ihan helvetisti, leipää, ihan mitä vaan taloudesta löytyi. Ja monta kertaa päätin, että EN SYÖ ENÄÄ SALAA!!! Mutta aina kun olin yksin himas, mieli hakeutui kaapille, "joskos sieltä jotain löytyisi.." Joulu on lempiaikaani, saa mässää kaikkee. Suklaajoulukalenterikaan ei pysynyt kiinni kokonaan kuin ekan päivän. Sit söin KAIKKI suklaat.
Mutta nyt. Haluan lahiduttaa. Mutta en pysty. Söin tossa tänään koulun jälkeen salaaostamani suklaapatukan ja 500g keksipaketin. Olo oli paska. Olin epäonnistunut. Taas.
Ja niin hakueduin koiran kanssa lenkille ja oksensin. Ekaa kertaa elämässäni työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Se ei vain ensikertalaiselta onnistunut niin vain. Mutta sain oksennettua ihan tarpeeksi. Olin tyytyväinen. Ja nyt tulin hakemaan apua. Turha ehdotella mitään psykiatrei, tai muita vastaavii, en mee sinne lässyttää.
Iltapalan jälkeen aion uudestaan apajille, mun on pakko laihduttaa..
Kurkkuun sattuu helvetisti ja haisen oksennukselle, toivon vaan, etten jää kii...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missään nimessä sun ei kannata ruveta tässä tilanteessa laihduttamaan, vaan opetella syömään monipuoliseti ja säännöllisesti.
vie koira, vaikka ulos silloin, kun alkaa tekemään mieli ahmia.
sä olet vain hitusen ylipainonpuolella ja saatat kasvaa vielä pituutta,
niin luultavammin tuo sun paino tasaantuu, mut siitä ei kannata ottaa turhia paineita =)
Onnea sulle ja kerro myöhemminkin kuulumisias!
Täti lässyttää. "Syö monipuolisesti ja säännöllisesti, vie koira ulos kun tekee mieli ahmia"
Paskat, sanon minä. Jos tekee mieli ahmia, silloin ahmii. Jos ei siltä istumalta, niin viimeistään sen koiran ulkoilutuksen jälkeen. Ja jos jollakin on himo syödä keksejä, suklaata, yms yms yms, on turha paasata monipuolisesta ja säännöllisestä ruokailusta. Halujemme orjiahan tässä kaikki ollaan.
Minä sairastin bulimiaa yli kaksi vuotta, ja nyt olen vihdoin toipunut. Paino on tällä hetkellä vähän yläkanttiin, ja olen ihan tyytyväinen.
Äitini painosti minua aikanaan laihduttamaan, mikä laukaisi oksentamiseni. Vuosi sitten sain sanottua hänelle, että vartaloni on omani ja se saa näyttää juuri siltä, mikä on. Muutto pois kotoa siitä painostavasta ilmapiiristä teki hyvää. Olen omillani, itsenäinen, syön mitä haluan ja olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Toki kannattaa yrittää noita tädinkin neuvoja.
Mutta jos itse olet onnellinen sellaisena kuin olet, älä koita muuttua jonkun toisen vuoksi. Se tekee sinut vain onnettomaksi.