Olemme keski-ikäinen pariskunta ja olemme suunnitelleet jo hyvin pitkään koiran hankkimista. Tilanteemme tekee vähän erikoiseksi se, että asumme viikot eri paikkakunnilla, joten meillä on (ja koirallamme tulisi olemaan) kaksi kotia, joissa viikonloput vietetään yhdessä. Molemmat kodit ovat kerrostalossa. Kesälomat ja monet viikonloput ollaan sitten vielä kesäpaikassa, jossa on suuri puutarha ja luonto lähellä.
Vietämme siis aika liikkuvaa elämää, ja juuri tämä on askarruttanut ja saanut tähän asti pidättäytymään koiran hankinnasta. Mitä koira mahtaa ajatella matkustamisesta melkein joka viikonloppu, välillä myös julkisilla kulkuvälineillä? Onko muilla tällaisesta kokemusta ja mitään vinkkejä, miten homma sujuisi?
Ajatuksemme on, että viikot koira viettäisi yhdessä isännän kanssa, joka voi työnsä puolesta käydä kesken päivääkin katsomassa ja viemässä ulos tai ottaa vaikka töihin mukaan. Koira joutuisi kuitenkin olemaan silloin tällöin 8 tuntiakin yksin. Tästä syystä olemme ajatelleet hankkia kaksi koiraa saman tien, ehkä jopa samasta pentueesta, jotta niistä olisi seuraa toisilleen.
Mitään erityisiä intohimoja rodun suhteen ei ole, mutta tuon matkustamisen takia olemme päätymässä mahdollisimman pieneen koiraan tai siis koiriin. Olemme lisäksi molemmat kokemattomia koiraihmisiä, joten tärkeintä meille on, että koira olisi ystävällinen, ihmisrakas, helppo lähestyä, ja että se jaksaisi osallistua meidän touhuihimme ja olla menossa mukana. Mielessä on käynyt lähinnä Shih Tzu, Cavalieeri, Tiibetinspanieli tai sitten vähän isommista koirista Tiibetinterrieri, vaikka kaksi tyttökoiraa samaa rotua. Millaisia kokemuksia näistä roduista on? Shih Tzu olisi hyvin mieluisa, mutta luimme eräästä koirakirjasta (joita meille on kertynyt kymmeniä, huoh!), että niillä on taipumus käyttäytyä agressiivisesti, siis näykkiä ja purrakin. Missään muualla ei ole tuollaisesta mainittu, joten mahtaako se pitää paikkaansa? Mitä muita rotuja meidän kannattaisi harkita?
Korostan vielä sitä, että kyse ei ole mistään päähänpistosta, vaan koiran hankinnasta on ollut puhetta jo kohta kymmenen vuotta, ja vuosi vuodelta vakavammin. Nyt haluamme molemmat koiraa niin paljon, että välillä tekee ihan kipeää. Kiitämme etukäteen vastauksista, mielipiteistä ja kommenteista!
Vietämme siis aika liikkuvaa elämää, ja juuri tämä on askarruttanut ja saanut tähän asti pidättäytymään koiran hankinnasta. Mitä koira mahtaa ajatella matkustamisesta melkein joka viikonloppu, välillä myös julkisilla kulkuvälineillä? Onko muilla tällaisesta kokemusta ja mitään vinkkejä, miten homma sujuisi?
Ajatuksemme on, että viikot koira viettäisi yhdessä isännän kanssa, joka voi työnsä puolesta käydä kesken päivääkin katsomassa ja viemässä ulos tai ottaa vaikka töihin mukaan. Koira joutuisi kuitenkin olemaan silloin tällöin 8 tuntiakin yksin. Tästä syystä olemme ajatelleet hankkia kaksi koiraa saman tien, ehkä jopa samasta pentueesta, jotta niistä olisi seuraa toisilleen.
Mitään erityisiä intohimoja rodun suhteen ei ole, mutta tuon matkustamisen takia olemme päätymässä mahdollisimman pieneen koiraan tai siis koiriin. Olemme lisäksi molemmat kokemattomia koiraihmisiä, joten tärkeintä meille on, että koira olisi ystävällinen, ihmisrakas, helppo lähestyä, ja että se jaksaisi osallistua meidän touhuihimme ja olla menossa mukana. Mielessä on käynyt lähinnä Shih Tzu, Cavalieeri, Tiibetinspanieli tai sitten vähän isommista koirista Tiibetinterrieri, vaikka kaksi tyttökoiraa samaa rotua. Millaisia kokemuksia näistä roduista on? Shih Tzu olisi hyvin mieluisa, mutta luimme eräästä koirakirjasta (joita meille on kertynyt kymmeniä, huoh!), että niillä on taipumus käyttäytyä agressiivisesti, siis näykkiä ja purrakin. Missään muualla ei ole tuollaisesta mainittu, joten mahtaako se pitää paikkaansa? Mitä muita rotuja meidän kannattaisi harkita?
Korostan vielä sitä, että kyse ei ole mistään päähänpistosta, vaan koiran hankinnasta on ollut puhetta jo kohta kymmenen vuotta, ja vuosi vuodelta vakavammin. Nyt haluamme molemmat koiraa niin paljon, että välillä tekee ihan kipeää. Kiitämme etukäteen vastauksista, mielipiteistä ja kommenteista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehdottaisin tutustumaan perhoskoiraan rotuna. Pieni, aktiivinen,iloinen ja aina mukana puuhaamassa. Ei pienestä reissailusta hätkähdä! Turkkikin on pentuvaiheen jälkeen ihanan sileä ja ei vaadi paljoa hommaa. Suht terve rotu ja oikein opetettuna erittäin sosiaallinen.
EN suosittele ottamaan 2 koiraa samaan aikaan!
Sisäsiisteyden opettelu hidasta kahden kanssa, hihnassa nätisti kulkemisen opettelu kahden kanssa lähes mahdotonta jne...
Yleensäkkin jo koirien arvo järjestyksen selkeänä pitämisen takia suositellaan että vasta kun ensimmäinen koira on vajaa 2 vuotta(uhma ohi ja hyvin koulutettu)voidaan ottaa toinen koira.
Perhoskoira onkin todella yksi rotu, joita olemme harkinneet. Se jäi vain mainitsematta tuosta edellisestä viestistä. Kiitos myös kahden koiran hankkimista koskevasta kommentista. Harmi, jos se ei oikein toimi, sillä olisi ollut todella kiva hankkia "kaksoset".
shetlanninlammaskoira,welsh corgi,länsigöötanmaanpystykorva ja cotton de tulear.
Suosittelisin myös unohtamaan kahden pennun yhtäaikaisen ottamisen. Koirille voi aikuisiässä tulla pahoja valtataisteluja koska ne ovat samanikäisiä ja muutenkin sisaruksina "tasaväkisiä". Kouluttaminen on myös huomattavasti hankalampaa ja kaksi pentua tekee myös tuhoja tuplasti.
Welshin corgi ei ehkä pienestä koostaan huolimatta sovi ensimmäiseksi koiraksi. Se on kuitenkin alkujaan PAIMENkoira, ja tarvitsee virikkeitä ja koulutusta sen mukaan.Kovapäisiäkin ovat :)
eli ottakaa sellainen mistä pidätte ja tutustukaa rotuun hyvin ennakolta. Rotu voi olla sitten vaikka tipsu shitzu japanin spanieli tai vaikka jopa pehmeän puoleinen terrieri dandie dinmontin terrieri...mikäli terrieri kiinnostaa..nekin on yleensä hauskoja ja sopeutuvia vaikka perusjämptiyttä vaativatkin...toki helpommalla hiukan pääsee japanin chinin kera ja niitä sopii varmaan kaksikin hyvin samaan talouteen ilman riitoja. :)
Jos koiran totuttaa pienestä pitäen reissaamiseen, se tuskin stressaa. Meillä on perhoskoira, jota kuskaamme mlkein päivittäin autolla, milloin mihinkin. Ulkoilemaan, kylään, mökille yms ja innoissaan lähtee mukaan ja nukkuu yhtä rauhallisesti muuallakin, kun on pienennä totutettu.
on itellä tiibetinterrieri uros ja perunkarvatonkoira uros. Ja sen sanon että ovat kuin toiselta planeetalta. Tibbe on omapäinen ja oikea jäärä. ei kylläkään paha, mutta ovela ja todella fiksu koira, mutta tekee vähän kuten tahtoo, eli jos joku asia harmittaa niin sängyn alle ja siellä se möksää vaikka koko päivän. Tietää mun ajatukset varmasti paremmin kuin minä. Haukkuu kohtalaisen paljon. Mutta ihana rotu, oppii temppuja ja todella sosiaalinen (kun ei möksötä). Turkissa aika kova homma. Koira rakastaa liikuntaa ja lenkkeilyä. Todella kiltti lapsille.Suosittelen jos sulla aikaa koiralle ja paljon tekemistä sille. Olen kuullut että kaikki tibbet on samanlaisia omapäisiä omalla tavallaan, ns.persoonia. Mutta ihania kavereita ja uskollisia.
JA sit toi perulainen. Eli se on karvaton , joten talvella ja kylmillä ilmoilla vaatetta eikä sittenkään tarkene. Kesällä taas tykkää juosta ja nopea ja liikunnallinen. Kiintyy isäntiinsä ja on ujo vieraita kohtaan kun ei tunne. Tahtoo aina mukaan minne menenkin, ei ole edes mököttää tai hakea laumanjohtajuutta. Seuraa tekemisiäni pää kallellaan. Tykkää olla koko ajan ihmisten lähellä ja oikea sylivauva ja nukkuu vieressäni. Ei sotke paikkoja karvoillaan, pesu/rasvaus nopeaa ja helppoa, ei hauku juurikaan. Ei halua jäädä yksin, mutta pakkohan se kun mun on töissä käytyvä ja voi sitä riemua kun tulen kotiin. Lelut suussa juoksee vastaan aina yhtä iloisena. Hieman "rasistinen" karvallisia koiria kohtaan. Joten jos perulaisen ottaa, kannattaa ottaa kaksi, koska koira seurallinen. Erikoisen näköinen ja ylväs koira.
Suosittelen molempia rotuja, koska ne on mun parhaita ystäviä:)