Terve kaikki, sellaista kysyn että onko teistä kuinka moni ollut kihloissa jo kerran tai useammin, jonkun toisen kanssa? Miksi kihlaus on purkautunut?
Oma kultani on ollut kerran pitkäänkin kihloissa entisensä kanssa, menivät pian tapaamisen jälkeen. Itse en ole ollut, puhetta naimisiin menosta oli entisen kanssa mutta tiesin ettei se sen kanssa tulisi koskaan onnistumaan.
Kovin toivoisin jo kosinnan kuulevani nykyiseltä avomieheltäni, mutta tunne on ettei se taida uskaltaa vielä edellisen suhteensa takia. Olemme tosin tunteneet 1,5v ja asuneet yhdessä yli puoli vuotta. Eihän tässä kyllä mikään kiire ole :)
Oma kultani on ollut kerran pitkäänkin kihloissa entisensä kanssa, menivät pian tapaamisen jälkeen. Itse en ole ollut, puhetta naimisiin menosta oli entisen kanssa mutta tiesin ettei se sen kanssa tulisi koskaan onnistumaan.
Kovin toivoisin jo kosinnan kuulevani nykyiseltä avomieheltäni, mutta tunne on ettei se taida uskaltaa vielä edellisen suhteensa takia. Olemme tosin tunteneet 1,5v ja asuneet yhdessä yli puoli vuotta. Eihän tässä kyllä mikään kiire ole :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehen ex-tyttöystävä käytti neljän kuukauden seurustelun jälkeen klassista "kihloihin tai erotaan" -taktiikkaa. Kihloihinhan he päätyivät. Sitten ko. nainen ehti kiertää tusinan muuta miestä sillä välin kun mies oli armeijassa, ja suhde kaatui siihen.
Meillä on nyt yhteisiä vuosia takana kuusi. Kihlaus on kirosana. Kuulemma ahdistaa. Mies on kuitenkin ilmoittanut haluavansa naimisiin "joskus".
Mutta mikäs tässä, olen onnellinen näinkin.
Sinulla nimittäin tuo "onnellinen olen näinkin". Eihän se sormus sitä pysyvyyttä tuo, näin olen aina sanonut. Kyllä se suhde pitää rakentua ihan muille tosiasioille kuin sormuksille.
Kaikista vastalauseistani huolimatta suostuin, kun elämäni mies otti ja kosi, joten nyt ollaan sit naimisissa. Ja miltä se tuntuu? No, elämä on ihan yhtä kivaa nyt kuin ennenkin. :)
Juuri näin! Sormus sormessa ei tarkoita sitä, että nyt rakastetaan enemmän kuin se, että sitä sormusta ei ole. Nuorilla (ei tietenkään kaikilla, en yleistä) on tapana luulla, että kihlaus kuuluu ns. asiaan. Sitten sitä ollaan vuositolkulla kihloissa eikä naimisiin menosta ole puhettakaan. Kyllä mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta! Jos kerran aikomus on hengata yhdessä ilman sen suurempia sitoutumisaikomuksia, mielestäni kihlautuminen silloin on yksi älyttömimmistä asioista, koska ilman sormusta asia on täysin sama. Eivät ne paratiisin portit aukene, jos kihloihin mennään.
Ja kertoo myös paljon ihmisestä, jos kihloja on vaihdettu liukuhihna-tyyliin.. Arvot saattavat olla hieman pielessä eikä asia merkitse mitään suurempia tällaiselle ihmiselle.
Nykyään on muutenkin asenne, että kaikki mulle nyt heti. Heti pitäisi olla unelmatyö, hieno oma asunto ja uusi auto. Kärsivällisyyttä. Hiljaa hyvää tulee! :)
Mutta kun se oikea osuu kohdalle, ja on jo tarpeeksi kypsä ajatukselle ikuisesta sitoutumisesta toiseen ihmiseen, niin antaa palaa sitten vain! Mutta kotileikit pitää olla silloin jo leikitty.
Tapauskohtaisia nämä ovat. Itse olen ollut kerran kihloissa, ja merkitsi minulle todella paljon. Kun suhde päättyi, koin suurta pettymystä ja myös epäonnistumisen tunnetta. Nykyiseni haluaisi jo kihlautua, mutta en pysty vielä. Edellisestä kihlauksesta on kuitenkin liian vähän aikaa. Ajattelin siitä niin vakavasti... en vielä pysty ajattelemaan näin pian uudestaan, että tämän ihmisen kanssa haluan loppuelämäni viettää. Vaikka aikaa on kyllä erosta kulunut jo parisen vuotta. Jos joskus menen naimsiiin, ja se liitto päättyisi eroon, en osaa kuvitella että menisin uudelleen naimisiin. Kihlauskin jo tarpeeksi kova pala...en ymmärrä, mitä ns. sarjakihlautujien päässä liikkuu.