Aivan sairaasti alkaa vituttamaan ihan pikkuasiat. Joku helvetin työkone valutti öljyä uusille pihalaatoille. Mies sai pidellä kiinni, että en lähtenyt huutamaan suoraa huutoa maalereille. Sotkee meidän pihan, helvetti!!!
Kuinka kauan tämä hulluus kestää? Ei mahda mitään itselleen. Kestääkö koko raskauden ajan tää raivotautisuus? Ihan kun olis rajut PMS oireet jatkuvasti...
Kuinka kauan tämä hulluus kestää? Ei mahda mitään itselleen. Kestääkö koko raskauden ajan tää raivotautisuus? Ihan kun olis rajut PMS oireet jatkuvasti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
raskauden puolessa välissä. Silloin tunsin itteni oikein pirteäksi ja tasapainoseksi. Muutenki on ollut mieli suht rauhallinen koko raskauden ajan... Enemmän olin vittuuntunu ennen raskautta ja stressi oli pahempi.
Kyllä se siitä! Raivoa rauhassa, kohta se loppuu! Pyydä miestäs olemaan kärsivällinen.
puolessa välissä helpotti mullakin. Ja mä olin tosiaan ku ampiainen. Ihan kaikesta. Ja monta viikkoa.
mua nauratti:) Voin hyvin kuvitella miten hermosi meni.. Itsellä viimeksi ollessani raskaana tapahtui seuraavaa;
Jouduimme muuttamaan homeen takia pieneen kaksion luukkuun (kaupungin rivitaloon)evakkoon. Olin juuri siivonnut 150 neliöisen omakotitalon jokaista milliä myöden ja sitten ilmeni home. Sitten muutimme hetimiten tuohon kaksion luukkuun, joka oli niin likainen, että itku tuli. Asuminen oli väliaikaista, mutta pakkohan siellä oli siivota. Pesin ikkunat (meillä oli jo kaksi muutakin lasta silloin) ja kas, kun olin saanut urakan valmiiksi, juoksi joku viisi, kuusi vuotias pikkupoika irvisti, ja räkäisi kunnon lunsseja pitkin puhdasta ikkunaa ja juoksi pakoon. Minä kun pirun riivaamana perässä leikkikentälle ja otin poikaa tukasta. Sitten menin rivareilta kysymään, että kenen poika oli kyseessä. Jossain veteli mummo röökiä ja sanoi, että minä olen hänen mummo. Pyysin vanhempiaan ovelle, että voin kertoa mitä tein. Olin vieläkin aivan raivona. Sitten ovelle joku tatuoitu kalju bodariäijä, joka ilmoittautui isäksi. Sanoin mitä poika teki ja että otin tukasta. Tärisin raivosta mahani kanssa kertoillessani. Isä oli sitä mieltä, että olin tehnyt ihan oikein. En ikipäivänä tukistaisi toisen lasta ja varmaan pelkäisin moista äijää, mutta näköjään raskaana voi näinkin käydä..
toista odotan ja en muista olinko samanlainen esikoista odottaessa mutta nyt on ainakii koko ajan pinna niin tiukal et kyllä perhe kärsii....ukosta oon ottamas eroa joka toinen päivä vähintää ja niin ihana poika kun meillä onkin ni osaa sekii kyllä venyttää mun vieterii. Ja millo ärsyttää naapurit millo sisko ja millo veli tai porukat, joka päivä joku asia ottaa ihan törkeesti päähän. Asiaa ehkä pahentaa se ettei saa nukuttua niin hyvin ku pitää vessassa ravata kaiket yöt.
lukaisepa alla olevasta "ärsyttävimmät asiat"-gallupista kirjoituksia ja huomaat, ettet ole yksin!