Miten muut sijaisperheiden biologiset lapset ja miten sijaisvanhemmat ovat kokeneet biolapsille lapsille vanhempien puolelta asetetut vaatimukset?
Minä olen ainakin sijaisperheen ainoana biologisena lapsena huomannut, että vanhempani ovat aina vaatineet minulta huomattavasti enemmän kuin sijaislapsilta. Tällä tarkoitan paitsi parempia käytöstapoja myös mm. parempia kouluarvosanoja ja kestävämpiä parisuhteita ym. Minun tulisi aina käytttäytyä etikettien mukaan ja olla vähintään yhtä hyvä koulussa, kuin sijaislasten. Minun tulisi olla kaikkea sitä hyvää, mitä sijaislapset ovat ja lisäksi paljon muuta. Hulluinta mielestäni on kuitenkin se, etteivät vanhempani edes ole tukemassa minua saavutuksissani, vaan he tukevat sijaislapsia. Sijaislapsia vanhempani eivät kuitenkaan suostu kasvattamaan ja opettamaan siinä mielessä, että opettaisivat heille käytöstapoja tai huomauttaisivat huonoista käytöstavoista, sillä eiväthän sijaislapset ole heidän lapsiaan.
Miten vanhemmat voivat ottaa itselleen sijaislapsia, jotka ovat "heidän lapsiaan" vain siinä määrin, kuin se lapsen kannalta on mukavampaa ja nimenomaan mukavampaa? Sijaislasten kannaltahan olisi hyvä, että heitä kasvatettaisiin, sillä työelämässä hyvää käytöstä edellytetään KAIKILTA. Eikö nimenomaan sijaislapsia pitäisi KASVATTAA, sillä heitä ei aiemmin olla kasvatettu lainkaan samassa määrin kuin meitä biologisia lapsia? Miten biologisilta lapsilta myöskään voidaan vaatia enemmän kuin muilta, kun ei heitä edes tueta?
Minä olen ainakin sijaisperheen ainoana biologisena lapsena huomannut, että vanhempani ovat aina vaatineet minulta huomattavasti enemmän kuin sijaislapsilta. Tällä tarkoitan paitsi parempia käytöstapoja myös mm. parempia kouluarvosanoja ja kestävämpiä parisuhteita ym. Minun tulisi aina käytttäytyä etikettien mukaan ja olla vähintään yhtä hyvä koulussa, kuin sijaislasten. Minun tulisi olla kaikkea sitä hyvää, mitä sijaislapset ovat ja lisäksi paljon muuta. Hulluinta mielestäni on kuitenkin se, etteivät vanhempani edes ole tukemassa minua saavutuksissani, vaan he tukevat sijaislapsia. Sijaislapsia vanhempani eivät kuitenkaan suostu kasvattamaan ja opettamaan siinä mielessä, että opettaisivat heille käytöstapoja tai huomauttaisivat huonoista käytöstavoista, sillä eiväthän sijaislapset ole heidän lapsiaan.
Miten vanhemmat voivat ottaa itselleen sijaislapsia, jotka ovat "heidän lapsiaan" vain siinä määrin, kuin se lapsen kannalta on mukavampaa ja nimenomaan mukavampaa? Sijaislasten kannaltahan olisi hyvä, että heitä kasvatettaisiin, sillä työelämässä hyvää käytöstä edellytetään KAIKILTA. Eikö nimenomaan sijaislapsia pitäisi KASVATTAA, sillä heitä ei aiemmin olla kasvatettu lainkaan samassa määrin kuin meitä biologisia lapsia? Miten biologisilta lapsilta myöskään voidaan vaatia enemmän kuin muilta, kun ei heitä edes tueta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kurjaa sinulle, kun tunnet asioiden olevan noin.Oletko puhunut vanhempiesi kanssa asiasta-toivottavasti. Oma mielipiteesi täytyisi olla tärkeä vanhempiesikin kuulla.Voin lukemani perusteella sanoa, että vanhempasi toimivat todella väärin sinua kohtaan.Kaikkien lasten pitää olla tasavertaisia perheessä ja vanhempien täytyy osata tukea kaikkia samalla tavalla.Vanhempasi eivät toimi oikein sivuuttaessaan sinut.Voin vain kuvitella millaisen harmin saat tästä loppuiäksesi, jos asiaa ei korjata heti.Ota asia heti puheeksi vanhempiesi kanssa ja kysy suoraan mistä tämä johtuu.Onko vanhempasi edes huomanneet toimivansa väärin.Toisaalta ymmärrän vanhempiesi huolen näistä lapsista ja siinä sanoit aika oikeaan, että näitähän lapsia kasvattaa täytyy, koska heitä ei ole kasvatettu biologisten vanhempien kodissa useinkaan.Vanhemmillasi saattaa olla myös suorituspaineita näistä lapsista.Sossut kuitenkin tarkkailee saavutuksia, mitä sinun kohdallasi kukaan ulkopuolinen ei tule kyselemään.
Itse toimin perhehoitajana ja tiedän mistä kirjoitan.Vastaavia tunteita tulee joskus esiin muissakin perheissä, mutta monasti ne ovat toisinpäin.Sijaislapset tuntevat olevansa huonommassa asemassa.Osaan kuvitella tuskasi hyvin, sillä hehän ovat sinun biovanhempasi ja sinusta tuntuu, että vanhempasi eivät välitä sinusta yhtä paljoa.Olen kuitenkin varma siitä, että kyllä sinua rakastetaan ja vanhempasi ovat onnellisia näin fiksusta ja osaavasta nuoresta.
Toivotan sinulle kuitenkin hyvää kesän loppua ja toivon asioiden järjestyvän kohdallasi parhain päin.
Olisi suuri kolaus sijaisvanhempien ylemmyydentunteelle, jos heidän oma biologinen lapsensa menestyy huonommin koulussa kuin se alkoholisoituneesta, huonosta ja lasta laiminlyöneestä kodista tupsahtanut neropatti. Tästä johtuu sijaisvanhempien omia lapsiaan kohtaan kasaamat paineet.
Yhtälöhän ei muuten toimisi siten kuin oletetaan. Sijaisvanhempien biologisten lasten ääni ei ole tullut juurikaan esiin sijaskotikysymyksissä, ja mikä pahinta, mikään viranomaistahon velvollisuus ei edes ole heidän tilannettaan valvoa. Sijaislasten kohtaloa sentään teoriassa pitäisi viranomaistaholta valvoa.
Sijaiskotisysteemi tulee romuttaa liikaa traumoja aiheuttavan ja niin, niin monelle taholle.
sijaiskoteja, enkä vain siksi, että toimin perhehoitajana. Omista lapsistani voin sanoa, että he pärjäävät tässä maailmassa hieman huonommin, kuin sijoitetut lapseni. Sijoitettu lapsi on elämänsä alkutaipaleella oppinut jo pärjäämään ja se jatkuu sijoituksenkin aikana sekä näköjään vielä sen jälkeenkin.Olen todella ylpeä lapsistani ja sijaislapsistani, jotka ovat ottaneet hyvät todistukset kouluista ja saaneet arvostetut ammatit.Ei tarvi yhteiskunnan heitä enää elättää, vaikka siihen olisi iän puolesta vielä mahdollisuus.
Kyllä minä ainakin toivon lapsieni menestyvän koulussa ja olen siitä iloinen jos pärjäävät.Vanhemman lapsen kanssa luetaan yhdessä usein kokeisiinkin ja autetaan koulunkäynnissä mahdollisimman paljon.
Ja pienempien taaperoiden kanssa puuhataan kaikkea kivaa ja kehittävää,laulua ,leikkiä,satuja ja hyvänä esimerkkinä olemista.
Minä ainakin yritän hoitaa tämän sijaisäitiyden antamalla itsestäni kaiken ja toivon sen riittävän.
Etkö usko alkuperäisen kirjoittajan viestin olevan totta?
Minun mielestäni perheeni vanhemmat ovat kohdelleet sekä meitä sijaislapsia, että biologista täysin samankaltaisesti. Kannustaneet ja opettaneet käytöstapoja. Kyllähän sen hyvin pitkälti näkee jo siinä, että me kaikki sijaislapset osaamme olla kiitollisia, että olemme hyvän kodin saaneet mutta biologinen lapsi ei osoita mistään minkäännäköistä kiitollisuutta. Hän raivoaa edelleen (vielä aikuisenakin) vanhemmillemme kuinka häntä on kohdeltu kaltoin, haukkuu meidän nuorimpiakin sijaislapsia, vaatii rahaa jokaiseen menoonsa vanhemmilta, joilla on muutenkin taloudellisesti tiukkaa. Hän ei ole tyytyväinen edes sitten, kun näkee ihmisten sortuvan masennukseen hänen takiaan. Hän ei suostu millään näkemään, että kenellekkään muulle, kun hänelle olisi tapahtunut koskaan mitään ikävää. Hän on tietenkin ainoa jota on kohdeltu kaltoin, koska hän ei ole saanut kasvaa yksin, ainoana lapsena, vaan hänen vanhemmiltaan löytyy niin suuret sydämet, että ovat halunneet antaa kodin myös muille sellaista tarvitseville lapsille.
Tämä ihminen rakastaa todistella kuinka hieno ja upea ihminen hän on. Mielestäni upealla ihmisellä täytyy olla myös suuri sydän, jota tällä henkilöllä ei ole.
Täällä keskustelupalstalla sitä törmää jos jonkinlaisiin kirjoittelijoihin. Mielestäni on mielenkiintoista lukea mitä ihmiset ajattelevat asioista.
Voikaa kaikki hyvin ja muistakaa, ettei kaikki mitä täällä kirjoitetaan ole aina todellista. Jotkut meistä haluavat tulla tänne todistelemaan kuinka hienoja ihmisiä he ovat, koska todellisuudessa he tietävät olevansa kaikkea muuta.