23.5 Syntyneillä (N)

mutta ei tainnutkaan loppuviimeksi niin olla. 15-vuotisesta liitosta erosin juuri äsken.Olen vasta vähän päälle kolmekymppinen ja viettänyt siis puolet elämästäni tämän miehen kanssa. Muita suhteita ei ole ollutkaan. Tulin petetyksi pariinkin kertaan sen suhteen aikana. Ensimmäisellä kerralla annoin anteeksi, toisella en enää voinut vaikka miestäni rakastinkin ja rakastan varmaan edelleenkin jollain tasolla. Ikinä ei itsellä ole tullut mieleenkään häntä pettää vaikka meitä kaksosia kovasti siitä välillä täällä moititaankin. Yhteiselämämme oli parhaimmillaan aiva loistavaa ja ystävyys syvää, kunnes luottamus loppui. Edelleen olemme silti ystäviä. Nyt opetteln yksinelämistä ja välillä on aivan ihanaa, välillä todella masentavaa. Kaipaan toista ihmistä rinnalleni, mutta ajoittain tuntuu etten uskalla luottaa kehenkään tai elää kenenkään muun kanssa kuin exäni. Mutta ehkäpä aika parantelee,näin toivon...

Aikalailla samoja tuntemuksia kuin edellisellä tytöllä.En ole pettäjätyyppiä ja jotenkin luen itseni enemmän härkiin kuuluvaksi kuin kakksosiin.
Olen pettynyt kaikissa kolmessa suhteessani kumppaneihini.Tosin ensimmäinen oli kaksonen joka ei osannut olla uskollinen kolmen vuoden aikana.Toinen oli leijona ja häntä en osannut tukea ja kehua niinkuin leijonia tulee "hoitaa",tosin hän on edelleen hyvänpäivän-ystävä.Kolmas ja viimeisin oli vesimies jonka kanssa on kaksi lasta ja joka vei 10 vuotta elämästäni,oman arvon tuntoni ja jolle en kelvannut sellaisenaa vaimoksi.Vesimies on mielestäni oiva kumppani "aidolle" kaksoselle joka minä en ole.
Tosin näin vanhemmiten olen kyllä huomannut omaavani kaksosen "kujeita" ja iloisuutta,liekö iän tuoma kokemus ja varmuus sitten jo näkyvissä.
Tälläketkellä elän jo viidettä vuotta lasteni kanssa ilman minkäänlaisia miessuhteita joihin en ole uskaltanut ryhtyä jostain kumman syystä.
Silti osaan nauttia elämän pienistäkin kohdista ja asioista,ehkäpä juuri siksi kun olen "uusiosinkku".

olen 18v 23.5 syntynyt kaksos nainen.olen joutunut pettymään aina uudestaan ja uudestaan miehiin.. ensin omaan isään kun se vaan häippäs kun olin 3v (ei pidä mitään yhteyttä)..ja poikaystävistä sen verran että kukaan e ole oikeen arvostanut eikä välittänyt musta kunnolla ja oikeista syistä..pettymyksiä siis enimmäkseen mutta kyllä tiedän että ansaitsen parempaa ja tulen vielä sen oikean löytämään!!