Minulla oli lapsena hyvin dominoiva ja hallitseva "ystävä", jota pelkäsin, mutta jonka vallasta en uskaltanut irrottautua. Ystävä oli kovin omistushaluinen ja käyttäytyi minua kohtaan pitkälti samalla tavoin kuin väkivaltaiset ja mustasukkaiset miehet parisuhteissaan. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa oli päivittäin, ja tiivistä "ystävyyttä" kesti lapsuudessa ja nuoruudessa kymmenisen vuotta.
Tuosta kaikesta on aikaa jo reilusti yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä minulla on hyvä avomies ja meillä on rakastava ja tasa-arvoinen parisuhde. Kuitenkin näen yhä edelleen valtavasti unia tästä lapsuudenystävästä. Usein unen alussa olen mieheni kanssa ja kaikki on hyvin, mutta sitten kuin varkain tajuan, että mieheni tilalla onkin tämä ystäväni. Saatan esim. olla miehelleni raskaana, kunnes sitten yhtäkkiä tajuan kauhukseni, että lapsi ei olekaan mieheni vaan tämän ystävän. Tai saatan mennä kihloihin mieheni kanssa ja tajuta sitten kihlautuneeni tämän ystävän kanssa. Mieheni saattaa vaihtua ystäväkseni myös aivan tavallisissa ja arkisissa tilanteissa. Näiden unien lisäksi näen toistuvasti myös sellaisia unia, joissa olen silmittömän väkivaltainen tuota ystävääni kohtaan, enkä tunnu saavan tarpeekseni ollenkaan. Nämä unet ovat kuitenkin olleet viime vuosina vähentymään päin.
Tuosta kaikesta on aikaa jo reilusti yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä minulla on hyvä avomies ja meillä on rakastava ja tasa-arvoinen parisuhde. Kuitenkin näen yhä edelleen valtavasti unia tästä lapsuudenystävästä. Usein unen alussa olen mieheni kanssa ja kaikki on hyvin, mutta sitten kuin varkain tajuan, että mieheni tilalla onkin tämä ystäväni. Saatan esim. olla miehelleni raskaana, kunnes sitten yhtäkkiä tajuan kauhukseni, että lapsi ei olekaan mieheni vaan tämän ystävän. Tai saatan mennä kihloihin mieheni kanssa ja tajuta sitten kihlautuneeni tämän ystävän kanssa. Mieheni saattaa vaihtua ystäväkseni myös aivan tavallisissa ja arkisissa tilanteissa. Näiden unien lisäksi näen toistuvasti myös sellaisia unia, joissa olen silmittömän väkivaltainen tuota ystävääni kohtaan, enkä tunnu saavan tarpeekseni ollenkaan. Nämä unet ovat kuitenkin olleet viime vuosina vähentymään päin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on jättänyt alitajuntaasi ikäviä muistoja, joita et ole ehkä osannut käsitellä silloin ja ne voivat olla vieläkin alitajuntaan painettuja. Ehkä olet katkera hänelle. Ja syystäkin tietysti, menettelihän hän väärin. Tällaisesta menneisyyden katkeruudesta voi vapautua antamalla anteeksi itselleen, sen, että on antautunut ja pysynyt tällaisessa suhteessa silloin, kun ei ole ollut voimia ja taitoa irtautua. Olisi hyvä ehkä myös antaa anteeksi tälle ystävälle, hän on toiminut niin kuin on oppinut, ehkä malli hallintaan tulee kotoa tai hän oli niin heikko, että tarvitsi hallittavan, että tunsi itsensä edes jokikin. Olitte kumpikin yhtä avuttomia ja heikkoja, mutta toimitte eri tavalla. Hän oli taitamaton ihmissuhteissa kuin sinäkin. Kumpikin toisti ehkä sitä mikä oli tuttua, esim. kotoa. Kun tämän toisen ymmärtämättömyyden ja oman itsen ymmärrtämättömyyden ymmärtää näin aikuisena , voi siitä vapautua anteeksiannolla. Olittehan lapsia ja varmasti taitamattomia ihmissuhteissa. Nyt ymmärrät paremmin ja elämäsi on kunnossa muuten, etkä ole enää alistettuna. Alitajunta saa rauhan, kun annat anteeksi.
Noinhan se juuri on! Tiedän, että tuolle ystävälle pitäisi vain antaa anteeksi, mutta en pysty. Yhdelle toiselle ihmiselle, joka on myös kohdellut minua todella väärin, olen pystynyt antamaan aidosti anteeksi, ja tiedän, millainen vapauttava voima anteeksianto on. Jotenkin vaan juuri tälle ystävälle tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi. Tuntuu jotenkin, että hänen pitäisi ensin saada tietää, miltä minusta silloin aikanaan tuntui ja mitä hän on minulle tehnyt. Lapsena aina kaikki hänen tekemisensä olivat oikeutettuja tai vähintäänkin ymmärrettäviä ja vika aina minussa. Tekisi mieli sanoa hänelle, mitä silloin todella ajattelin, vaikka eihän se tietenkään enää mitään auta enkä halua elää sitä katastrofitilannetta, joka asian esiin nostamisesta seuraisi. Anteeksi antaminen tuntuu jotenkin siltä, kuin alistuisin taas, vaikka eihän se niin ole. Järjelllä sen tajuaa, mutta ei tunteella. Mutta kiitos kovasti sinulle tulkinnastasi, oikeaan taisit osua!