En tiedä kuuluuko asiani tälle palstalle,mutta parempaakaan en löytänyt.Erosin siis vuonna 1993,meillä yksi tytär joka määrättiin vain minulle.Isällä tietenkin tapaamisoikeus.Kaikki on sujunut kohtuullisen hyvin,mutta tuntuu että mitä enemmän aikaa menee sitä katkerammaksi ex-mies muuttuu.Tytär on siis jo aikuinen 21v asuen omillaan.Isänsä ei ole koskaan,kannustanut kehunut tytärtään.Aina on kaikessa löytynyt valittamisen,arvostelemisen aihetta.Minä äitinä olen joutunut isän mokia paikkailemaan,kun tytär ollut monesti niin järkyttynyt isänsä sanoista.Viimeinen yhteenotto oli viime sunnuntaina.Isä oli käyttänyt todella törkeää kieltä ja haukkunut tytön taas.Tällaista törkeyttä ei ole aikaisemmin ollut.Isä ei ole alkoholisti,eikä käsittääkseni muutenkaan sairas.
Jostain hän vaan tuntuu olevan todella katkera,kaataen kaiken tyttärensä päälle.Monesti olen tytärtä neuvonut,älä vastaa isäsi soittoihin jne.Mutta koska kuitenkin on kyseessä hänen isänsä,ei kait kykene tuota tuhoavaa suhdetta katkaisemaan.Mielestäni todellista henkistä väkivaltaa omaa tytärtään kohtaan.Onko kellään vastaavanlaista kokemusta,tai edes jotain neuvoja?
Jostain hän vaan tuntuu olevan todella katkera,kaataen kaiken tyttärensä päälle.Monesti olen tytärtä neuvonut,älä vastaa isäsi soittoihin jne.Mutta koska kuitenkin on kyseessä hänen isänsä,ei kait kykene tuota tuhoavaa suhdetta katkaisemaan.Mielestäni todellista henkistä väkivaltaa omaa tytärtään kohtaan.Onko kellään vastaavanlaista kokemusta,tai edes jotain neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vanha oli tyttärenne ??? Täysi-ikäinenkö ?? Anna "lapsesi" ja hänen isänsä selvitellä/tuhota välinsä aivan rauhassa; kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
ja äiti myös, mutta äiti on kuitenkin aina se joka yrittää lapsensa parasta ja myös tietää asioista yleensä parhaiten, lapsensa kanssa kun on samassa kodissa parikymmentä vuotta elänyt.
Vaikea tuohon on neuvoa antaa, jos tytär haluaa isäänsä välejä pitää. Itse en kuuntelisi, mutta ...
Ja "rakas" äitikö tietää myös parhaan sulhaskandidaatin tai ilmoittiko raiskauksesta poliisille, kun tytär päätti neitsyytensä antaa pois ????
Ei aina, mitä vanhempi haluaa mielestään lapselle, ole hänen parasta; samantein voisi hakea elinikäistä holhousta lapselle, kun täysi-ikäiseksi tulee.
mistään neitsyyden menetyksistä , vaan oman isän kohtelusta. sellaisen joka ei edes tyttärensä kanssa ole asunut ja elänyt.
Aivan äimänä luen saatuja vastauksia.Annatteko todellakin oman täysikäisen lapsenne itsetunnon tuhoutua.Todellista välinpitämättömyyttä,en muuta voi sanoa.Sen tajuan etten ex-miehelleni voi mitään?Enkä edes halua voida,mutta tytärtäni haluaisin auttaa,jos se mahdollista.Mihinkään en väkisin tunkeudu.Toistaiseksi olen siis voinut vain pönkittää tyttäreni itsetuntoa jonka isä siis pistää maan tasalle.
Tuntuu että suurin osa vastaajista todella nuoria,elämänkokemusta selvästi puuttuu.Kyllä se elämä opettaa,jos ei muuta niin hijaa kulkemaan.
Jaa, että pumpulissa pitäisi pitää, omaan kuolemaan asti??? Päästä jo irti, kerro toki näkemyksesi, ilma tuputtamista, ja päästä tyttö kokeilemaan OMIA SIIPIÄÄN.
Miksiköhän tyttärelläsi on huono itsetunto, ihan "ilkeästi" ajatellen, oletkohan ihan onnistunut kasvatuksessa ?????
Jaa, että nuoriako tässä ollaan, vaikka ikää on vasta 45. Itse annan lasten "ottaa osumia" enkä kiedo pumpuliin heitä, pärjääväthän paremmin maailmalla, eikä jokainen vastaantulija tuupi sivuun tai kävelä yli.
Ei ole välinpitämättömyyttä, että antaa aikuistuneen lapsensa elää omaa elämäänsä, omalla tavallaan; toki jos itsetuhoinen on, silloin asiaan puuttuminen on suotavaa.
ja itsekkyyteen kehottavista vastauksista.
olen lukenut näitä palstoja ja huomaa että tosi paljon on porukka sillä mielellä, että kun 18 täyttää, ehkä jo ennen , on täysin oman onnensa seppä. minun mielestäni pitää välittää vaikka naapurin lapsista, jos tuntuvat apua tai ohjausta kaipaavan.
Itsekkyyttä on aivan liikaa, yritä vaan puolustaa tytärtäsi, sinä olet kuitenkin aina hänen ainoa äitinsä.
kuitenkin minuun verrattuna:Täällä on aivan mahdotonta alkaa setviä asioita juurta jaksain.Usko huviksesi,minä en tyttäreni asioita järjestele,ihan itsenäisesti elää.Sen verran kuitenkin sanon,että aikoinaan minä repäisin itseni irti tuhoisasta avioliitosta.Et tunnu tajuavan miten lapset suhtautuvat vanhempiinsa?Eli ollaan tosi lojaaleja,vaikka olisi minkälaisia hirviöitä vastassa.Edelleenkin,antaisitko lapsesi minuuden tuhoutua puuttumatta tilanteeseen ollenkaan?
Tottakai elämässä täytyy oppia omilla eväillään olemaan,mutta todellakin,vaikka kyseessä olisi naapurin tyttö,haluaisin auttaa jotenkin.Tietenkin niissä puitteissa kun se mahdollista!Tämä viimeinen kommenttini sinulle.