Olen tuntenut poikaystäväni jo 6 vuotta, ollaan oltu samalla luokalla ja vuosi sitten ystävyys muuttui ihastumiseksi ja nyt uskallan puhua jo rakkaudesta. Kultani on vl ja minä en. Poikaystäväni on kertonut kotonaan vanhemmille ja sisaruksilleen ja kavereilleen minusta kun suhde alkoi tuntumaan vakavammalta, ja nykyisin tunnen jo suurimman osan hänen perheestään.
Välillä tämä suhde tuntuu kauhean raskaalta, kun tietää että kultaani painostetaan kotona harkitsemaan tätä suhdetta yhä uudestaan ja uudestaan ja puhutaan ettei ei-uskovaisiin voi luottaa. Minä uskon Jumalaan ja asiasta on keskusteltu pojan perheen kanssakin, muttei se tunnu riittävän kun en ole vl. Osa kultani sisaruksista on lähtenyt uskosta ja he ovat ottaneet minut avosylin vastaan, mutta muuten sisaret ovat hyvin varautuneita minun kanssa. Sen vuoksi emme mielellään vietä aikaa poikaysätävni kotona, ettemme aiheuttausi hänen äidilleen ja isälleen turhaa pahaa mieltä.
Olemme puhuneet poikaystäväni kanssa yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiinmenosta, yhteenmuuttamisesta ja lapsista, mutta välillä pelottaa hirveästi ettei kaikki se onnistukaan koska en ole samassa uskossa kuin kultani perhe. Kultani uskoo kuitenkin samalla tavalla kuin minä. Tuntuu vaan välillä tosi hassultakin että Jumalan opeista suurimpia on mielestäni rakkaus, niin miten sitten usko voisi olla rakkauden esteenä.. Jos en rakastaisi kultaani näin paljoa, en varmaan jaksaisi tätä suhdetta ja epävarmuutta. Mutta kun kultani katsoo silmiin niin tiedän etten voi muutakaan..
Halusin vain kertoa tarinani ja mielelläni kuulisin muilta samankaltaisia tarinoita ja miten ne ovat päättyneet.. Toivon että kliseiseen lauseeseen: Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka!
Välillä tämä suhde tuntuu kauhean raskaalta, kun tietää että kultaani painostetaan kotona harkitsemaan tätä suhdetta yhä uudestaan ja uudestaan ja puhutaan ettei ei-uskovaisiin voi luottaa. Minä uskon Jumalaan ja asiasta on keskusteltu pojan perheen kanssakin, muttei se tunnu riittävän kun en ole vl. Osa kultani sisaruksista on lähtenyt uskosta ja he ovat ottaneet minut avosylin vastaan, mutta muuten sisaret ovat hyvin varautuneita minun kanssa. Sen vuoksi emme mielellään vietä aikaa poikaysätävni kotona, ettemme aiheuttausi hänen äidilleen ja isälleen turhaa pahaa mieltä.
Olemme puhuneet poikaystäväni kanssa yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiinmenosta, yhteenmuuttamisesta ja lapsista, mutta välillä pelottaa hirveästi ettei kaikki se onnistukaan koska en ole samassa uskossa kuin kultani perhe. Kultani uskoo kuitenkin samalla tavalla kuin minä. Tuntuu vaan välillä tosi hassultakin että Jumalan opeista suurimpia on mielestäni rakkaus, niin miten sitten usko voisi olla rakkauden esteenä.. Jos en rakastaisi kultaani näin paljoa, en varmaan jaksaisi tätä suhdetta ja epävarmuutta. Mutta kun kultani katsoo silmiin niin tiedän etten voi muutakaan..
Halusin vain kertoa tarinani ja mielelläni kuulisin muilta samankaltaisia tarinoita ja miten ne ovat päättyneet.. Toivon että kliseiseen lauseeseen: Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja vakuuta poikaystäväsi vanhemmat ja myös hät siitä että VAIN Helluntalaisuudessa on OIKEA oppi!! Helluntalaiset tulkitsevat Raamattua juri OIKEIN!! PISTE!!
Kaikissa uskonnoissa on jotakin oikeaa tai vähemmän oikeaa. Helluntailaisuus ja lestadiolaisuuskaan eivät ole 100 %.sti oikeassa, mutta ei niin tarvitse ollakkaan.
Täydellisyyttä ei mistään löydy, eikä siihen tarvitse uskonasioissakaan pyrkiä, koska me emme voi täydellsiksi koskaan tulla.
Tiedän monia aviopareja, joista toinen on toista mieltä uskonasioista ja toinen toista, se ei kuitenkaan saa estää talostelua.
Usko ei saa olla esteenä, jos on muuten rakastunut.
Ei kannata koskaan väittää, että vain me olemme oikeassa ja muut eivät. Se on tosi typerää vastakkainasettelua.
Uskovainen voi olla, vaikka ei kirjaimellisesti kaikkia sääntöjä noudatakkaan.
Tärkeintä on katsoa Kristukseen ja hänen esimerkkiinsä, ei niinkään vajavaisiin uskonnollisen yhteisön sääntöihin.
Ja te muutamat näsäviisaat, jättäkää nimimerkkini jo rauhaan ja antakaa minun olla oulun vl, koska haluan olla juuri tuo nimimerkki, älkääkä sekoitelko minua ja arvuutelko.
Täällä saa kirjoittaa millä nimimerkillä haluaa ja pitäkää siis näppinne erossa nimimerkistäni.
Jos joku haluaa omia tämän nimimerkin, rekisteröiköön sen. On turhaa valittaa, että mitä sä käytät mun nimimerkkiäni.
Nimimerkki on niin kauan kenen käytössä tahansa, kunnes se on rekisteröity
... mutta sinä et. Kuitenkin teillä on sama usko :-)
Ei ole kysymys niinkään siitä että epäuskoinen olisi epäluotettava, mutta tällaisissa tapauksissa usko tahtoo mennä, kuten kultasi kohdalla on jo käynyt.
Sinuna antautuisin täysillä tunteiden vietäväksi ja niin tekee kultasikin,jos sinusta oikeasti välittää. Kultasi perhe on sinullekin varmasti rikkaus, mutta ei se saisi olla este rakkaudelle.