Seksin pihtaaminen avioliitossa.
Useammankin viestiketjussa asiaa on sivuttu puolelta josko toiselta. Pääsääntöisesti naisten kirjoituksista saa enemmän sen kuvan että seksi ei ole parisuhteen tärkeimpiä asiota ja ilmankin voi elää. Voittopuolisesti näihin kirjoitukseiin tulee miehiltä vastaukseksi että - ei voi.
Poimin tähän muutamia heittoja
- Jollekin saattaa seksi olla oikeasti niin arka paikka, että avioliitostakin joutuu lähtemään sitä karkuun.
- Siinähän se tuli VL-EHKÄISY! Kasvatetaan tytöt jo kotona "pelkäämään ja inhoamaan" seksiä, ettei tulisi niin paljon lapsia
- Pahinta tässä vain on se että jos on saanut täysin seksikielteisen kasvatuksen ei välttämättä ole keinoja käsitellä asioita eikä uskalla osaa ja voi hakea ammattiapua.
- jos suhteen toinen osapuoli kieltäytyy ilman vakavaa estettä kanssakäymisestä puolen vuoden ajan, hän on irtisanonut koko suhteen.
Moni vl-mies on odottanut vielä pidempään, että vaimo suostuisi.. On se vaikeaa, kun itsetyydytyskin on kielletty.
- Selibaattia ei Raamatussa kehoiteta harrastamaan. Miehen ja vaimon yhteiselämän tulisi olla "jatkuvaa", vain yhteisestä sopimuksesta yhteiselämän saa keskeyttää, JOS PARI HALUAA TAHOILLAAN RUKOILLA, mutta sitten tulisi taas palata yhteen!
- selibaatti ei opeta muuta kuin kieroutuneen kuvan seksuaalisuudesta. Se voi ratkaista osan ongelmia tuoden tilalle paljon kieltisiä asioita joten todella en ymmärrä että kukaan suosittelee sitä avoiliitoon? Varsinkaan kun raamattu kehoittaa päinvastaiseen?
-Seksilakko/selibaatti terveydellisistä syistä on luku sinänsä.
Tässä yksi naisellinen näkökulma asiaan:
Kyllähän tätä palvelumieltä sängyssä jaksetaan toitottaa mutta samanlaisia ongelmia vl lapsiperheissä aihessa on kuin muissakin lapsiperheissä sillä erotuksella että pikkulapsi aika kestää vl perheissä 20 vuotta.....
Se ettei nainen saa seksuaalista tyydytystä myöskään vl avioliitoissa tuskin on niinkään harvinaista kun annetaan ymärtää. Tähän asiaan vain liityy niin suuria tabuja ettei aiheesta useinkaan keskustella.
KUn nainen on asetettu sille paikalle että pitää jaksaa usean pienen lapsen kanssa. Sylittää, hoitaa, pestä, pukea,laittaa ruokaa ym tulee ainakin itselleni erittäin täyteen läheisyys kiintiö... alkaa aidosti ärsyttämään toisen (kaikkien niin lasten kun miehenkin) ihmien kosketus.... Erittäin vaikeaa on päästä siitä ajatuksesta irti että yhden huvittelukerran hinta joka sekin voi jäädä puolitiehen hinta on se että on vielä yksi ihmistaimi jakamassa läheisyyttä jota nytkään ei jaksa jakaa kaikkien kesken.... en voi mitään mutta jollain tasolla tunnen vaatimukset jossain määrin kohtuutomaksi... en voi olla haluava nainen kun seksi on lähes yksipuolisesti johtanut siihen että sen tarkoitus on vain lasten saanti... Toisaalta vl liikeessä seksistä kieltätyjiin suhtaudutaan halveksien, vaikka se on kahden ihmisen välinen henkilökohtainen asia... Eikä mikään parisuhde kestä loputtomiin seksilakkoa???
Vai kuvittelevatko ihmiset niin?
Useammankin viestiketjussa asiaa on sivuttu puolelta josko toiselta. Pääsääntöisesti naisten kirjoituksista saa enemmän sen kuvan että seksi ei ole parisuhteen tärkeimpiä asiota ja ilmankin voi elää. Voittopuolisesti näihin kirjoitukseiin tulee miehiltä vastaukseksi että - ei voi.
Poimin tähän muutamia heittoja
- Jollekin saattaa seksi olla oikeasti niin arka paikka, että avioliitostakin joutuu lähtemään sitä karkuun.
- Siinähän se tuli VL-EHKÄISY! Kasvatetaan tytöt jo kotona "pelkäämään ja inhoamaan" seksiä, ettei tulisi niin paljon lapsia
- Pahinta tässä vain on se että jos on saanut täysin seksikielteisen kasvatuksen ei välttämättä ole keinoja käsitellä asioita eikä uskalla osaa ja voi hakea ammattiapua.
- jos suhteen toinen osapuoli kieltäytyy ilman vakavaa estettä kanssakäymisestä puolen vuoden ajan, hän on irtisanonut koko suhteen.
Moni vl-mies on odottanut vielä pidempään, että vaimo suostuisi.. On se vaikeaa, kun itsetyydytyskin on kielletty.
- Selibaattia ei Raamatussa kehoiteta harrastamaan. Miehen ja vaimon yhteiselämän tulisi olla "jatkuvaa", vain yhteisestä sopimuksesta yhteiselämän saa keskeyttää, JOS PARI HALUAA TAHOILLAAN RUKOILLA, mutta sitten tulisi taas palata yhteen!
- selibaatti ei opeta muuta kuin kieroutuneen kuvan seksuaalisuudesta. Se voi ratkaista osan ongelmia tuoden tilalle paljon kieltisiä asioita joten todella en ymmärrä että kukaan suosittelee sitä avoiliitoon? Varsinkaan kun raamattu kehoittaa päinvastaiseen?
-Seksilakko/selibaatti terveydellisistä syistä on luku sinänsä.
Tässä yksi naisellinen näkökulma asiaan:
Kyllähän tätä palvelumieltä sängyssä jaksetaan toitottaa mutta samanlaisia ongelmia vl lapsiperheissä aihessa on kuin muissakin lapsiperheissä sillä erotuksella että pikkulapsi aika kestää vl perheissä 20 vuotta.....
Se ettei nainen saa seksuaalista tyydytystä myöskään vl avioliitoissa tuskin on niinkään harvinaista kun annetaan ymärtää. Tähän asiaan vain liityy niin suuria tabuja ettei aiheesta useinkaan keskustella.
KUn nainen on asetettu sille paikalle että pitää jaksaa usean pienen lapsen kanssa. Sylittää, hoitaa, pestä, pukea,laittaa ruokaa ym tulee ainakin itselleni erittäin täyteen läheisyys kiintiö... alkaa aidosti ärsyttämään toisen (kaikkien niin lasten kun miehenkin) ihmien kosketus.... Erittäin vaikeaa on päästä siitä ajatuksesta irti että yhden huvittelukerran hinta joka sekin voi jäädä puolitiehen hinta on se että on vielä yksi ihmistaimi jakamassa läheisyyttä jota nytkään ei jaksa jakaa kaikkien kesken.... en voi mitään mutta jollain tasolla tunnen vaatimukset jossain määrin kohtuutomaksi... en voi olla haluava nainen kun seksi on lähes yksipuolisesti johtanut siihen että sen tarkoitus on vain lasten saanti... Toisaalta vl liikeessä seksistä kieltätyjiin suhtaudutaan halveksien, vaikka se on kahden ihmisen välinen henkilökohtainen asia... Eikä mikään parisuhde kestä loputtomiin seksilakkoa???
Vai kuvittelevatko ihmiset niin?
Vastaukset 34
Vanhimmat
En ikävä kyllä jaksanut lukea pitkähköä avaustasi kuin alusta. Minun mielestäni sinulla on nyt alkanut sama levy jauhaa ja se jo hieman kyllästyttää. Kritisointi kritisoinnin vuoksi menettää tehonsa. Ehkä tämän ovat kokeneet muutkin sillä katsoin että viimeisimpiin avauksiisi ei ole juuri keskustelua syntynyt. On hyvä pohtia ja kyseenalaistaa asioita mutta se ei saisi olla itsetarkoitus, kuten sinulla tuntuu nyt käyvän. Rakasta mahtaa olla elämäsi kun kritisoit ja kyseenalaistat kaiken ja koko ajan. Itsekin olen sitä mieltä, että monista asioista pitäisi puhua enemmän ja todellisella tasolla, mutta kuten jo sanoin, kritisointi menettää tehonsa mikäli se tulee itsetarkoitukseksi.
mahdollista, että hyshys helpottaisi näillä elämää lähellä olevilla kirjoituksilla omaa oloaan, eikä vain kritisoi kritisoimisen ilosta. Jos kokee jonkin asian elämässään ongelmaksi, on hyvin luonnollista, että asiaa käsittelee mielessään.
Onko seksin pihtaaminen avioliitossa oikei?
Ja miltä luulet sen miehestä tunutuvan?
Eihän tämä vl keskuudessa mitää harvinaista herkkua ole.
Annetaanpa hänen kirjoittaa. Minusta ne ovat ihan asiallisia. Elämä on ihmeellistä ja uskominen myös. Niissä riittää pohtimista loputtomiin.
Ellei kukaan kirjoittaisi, ei olis mitään keskusteltavaakaan, vaan olisimme pelkkiä totisia torvensoittajia, niinkuin kommunismissa aikoinaan oli ja on vieläkin, että on vain yksi totuus ja muut vaietkoon.
Itse asiasta muiden rouvien kanssa keskustelleena voin vain todeta että tuntemani ROUVAT ovat puutteessa!
On erittäin yleistä että miehet ovat sanomassa EI TÄNÄÄN.
Miesten puolesta en voi sanoa mitään vain omasta puolestani sen että ei se herkkua ole olla "puutteessa".
Minusta jokaisella on oikeus sanoa ei jos siltä tuntuu ettei halua/jaksa oli siis nainen eli mies.
"Minusta jokaisella on oikeus sanoa ei jos siltä tuntuu ettei halua/jaksa oli siis nainen eli mies."
eli voiko kumpikaan osapuoli perutelematta muulla kun ei jaksa/huvita kieltäytyä sekisistä?
Kyllä se perustelu yleensä tulee heti ei-lauseessa esim. en jaksa,olen väsynyt...
Miksi sitä pitäisi sen enempää perustella?!
Sehän on raiskaus jos toisen ottaa kun toinen on sanonut EI!!
ettei jaksa? Ei huvita?
Tässä ketjusssa ei ainakaan tarkoitus ollut puhua ykittäisistä kerroista kun kieltäytyy seksitä vaan siitä kun sitä taphtuu jatkuvasti viikosta toiseen.
Eli kun puoliso sanoo ettei jaksa aina kun toinen edes vihjaa että jos nyt kuitenkin. Väitän että syyt haluttomuuteen on muualla kun fyysisessä väsymyksessä.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit.
Ja tätä se meillä on;mieheni ei jaksa.
Hänellä on täysi oikeus kieltäytyä seksistä enkä minä voi häntä siihen pakottaa.Mutta se ettei meillä usein seksiä harjoiteta ei tarkoita sitä ettemmekö toisillemme läheisyyttä antaisi.
Ihmisen elämässä voi olla niin paljon erilaisia tekijöitä jotka aiheuttavat niin fyysistä kuin henkistäkin väsymystä ettei niitä tähän kannata alkaa erikseen luettelemaan.Mutta jos puoliso tuntee itsensä haluttomaksi/väsyneeksi/tms. niin kyllä hänellä on oikeus lepoon ja selviytymiseen.Mielestäni on väärin pakottaa toinen seksiin siksi kun VAIN ITSE HALUAA.
Saapa nähdä kuinka kauan tämä saa olla täällä? Riipuu tietysti siivoojasta, miten arka paikka se on hänelle. Valituksia tulee.
Olen muutaman kerran samoja asioita sivunnut, niin vastassa ovat olleet sellaiset, jotka oikeasti varmaan haluavat uskoa vl-suosituksiin ja omassa heikkoudessaan eivät kuitenkaan tunne täyttävänsä ihannemittaa tuossa suhteessa.
Naiset ovat erityisen hanakoita puolustamaan vl-käytäntöjä ja suuttuvat, jos epäilee niiden aiheuttamia ongelmia avioliitossa. Vika onkin sitten yksilöissä. "Liha on heikko, vaikka henki käskisi toimimaan lähimmäisen rakkauden mukaan."
Ei kukaan pysty täyttämään sitä ihannetta, minkä vl-opetus katsoo avioelämään kuuluvaksi! Sitä paitsi, se on inhottava asennoituminen ja parisuhdetta repivä, jos puolisot eivät ole terveitä, luottavaisia ja voimakkaita. Heikot tippuu, eihän nimellistä parannustakaan voi tehdä joka sekunti! Syyllisyys painaa raskaasti raskautetun äidin hartioita...
niin ajatuksesi täydentävät omiani.
Totta on että ei mennyt kauaa kun jo ensimmäiset "valitukse" ilmestyi listaan.
.........."Ei kukaan pysty täyttämään sitä ihannetta, minkä vl-opetus katsoo avioelämään kuuluvaksi! Sitä paitsi, se on inhottava asennoituminen ja parisuhdetta repivä, jos puolisot eivät ole terveitä, luottavaisia ja voimakkaita. Heikot tippuu, eihän nimellistä parannustakaan voi tehdä joka sekunti! Syyllisyys painaa raskaasti raskautetun äidin hartioita..."
Toivon että joku mies uskaltautuu kertomaan miten itse kokee tämän pihtaamisen, sehän on yhden laista valtaa ja mielivaltaa parisuhteessa repivimmillään.
ja saamista?
Jos mies aidosti rakastaa vaimoaan, niin Vaimon onni ja saaminen on ykkösasia parisuhteessa. Antaessaan, mieskin saa ja kaikenlisäksi vielä tyytyväisen ja onnellisen vaimon. Valitettavasti monet miehet vain haluavat saada.
Mitä sitten lapsiin tulee, ne on yhdessä hankittu, ja yhdessä pitää hoitaa. Miehen pitää kantaa osa siitä taakasta. Ainakin antaa tukea ja ymmärtämystä, jos ei työn vuoksi voi osallistua riittävästi.
Tarkitatko että jos mies aidosti rakastaa vaimoaan hän ymmärtää vaimoa joka pihtaa seksiä ja käyttää sitä vallan välineenä syystä taikka toisesta?
Vaikka vaimo voikin olla täsyin tyytyväinen seksilakossakin niin onko mieskin sitä?
Kierrellään ja kaarrelaan asiaa.
Seksilakko ei ole niin tavaotan kuin annan ymmärtää. Ei edes niissä perheissä joissa ehkäisy on täysin SALLITTUA JA HYVÄKSYTTYÄ (eli perheissä jossa vakaumus ei kiellä ehkäisyä).
...."Ainakin antaa tukea ja ymmärtämystä, jos ei työn vuoksi voi osallistua riittävästi."....
Niin mitähän se tuki ja ymmärrys on jos ei voi antaa osallistua riittävästi ja äiti väsyy koko tilanteeseen?
Ensisijaisesti oli kyllä ajatus keskustella ilmiöstä joka on ja pysy : seksin pihtaaminen avioliitossa syystä taikka toisesta.
Luuletko tosiaan että kukaan on omasta tahdostaan haluton?Meillä ainakin kumpikin on illalla niin väsynyt ettei edes jaksa...Itse haluaisin vain olla mieheni kanssa kaikessa rauhassa hiljaa sylikkäin ja jutella jos asiaa on mutta kun miehet ovat lähes aina valmiita rakasteluun jos lähelle menee. Itse en ainakaan koe että haluan käyttää valtaa jos "pihtaan". Kärsin itse suunnattomasti omasta haluttomuudestani. Tänä päivänä kun media vielä tihkuu seksiä, ihan niinku muuta ei elämään mahtuisikaan. Välillä ajattelen että kohta ukko parka menee vieraisiin, mutta eipä oo vielä mennyt. Tätä arvostan suuresti.Meilläkin mies luuli tosiaan että ilkeyttäni "pihtaan" kunnes tajusi että olen ihan poikki...
Ainakin viestisi on hyvä ja autenttinen kuvaus naisen elämästä ;-)
No etköhän ole omasta tahdosta ole haluton jos olet väsynyt syystä tai toisesta etkä jaksa kiinnostua hommasta?
Niin se on että tässä miehen ja naisen seksuaalisuus eroaa paljonkin mies on valmiimpi seksiin nopeammin kuin nainen. Toisaalta jos vältäää toisen lähesyyttä kun ei halua seksiä niin sekin on yhden lainen kierre. Kun ei anna eikä saa läheisyttä ei anna mahdollisuutta haluille. Toisaalta onko mies vältämättä valmis aina pelkään läheisyyten kun on kuitenkin naimisiin mennyt? Halu enemmän korvien välissä kuin missään muualla eikä fyysinen väsymys yksistään riitä aina ja joka tilanteessa selittämään haluttomuutta. On kysymys myös seksin arvosta elämässä. Vaikka se voi vähentää nukuttuja tunteja se useimmiten parantaa unen laatua siinä määrin ettei menetetty aika joka siihen uhrataan ole merkittävä. (ainakin hyvä seksi).
Kyllä taustalta löytyy useimmiten muitakin syitä.
- lapsiperheissä tyypillisimmillään äiti on saanut päivän mittaan kiintiön täyteen "helmassa roikkujista" eikä enää siedä toisen ihmisen kosketusta
- raskauden pelko silloinkin kun ehkäisy on hyvksyttyä
- synnytystrauma tai muuten synnytyksen jälkeen hitaasti käyntiin lähtevä yhdyselämä syystä taikka toisesta
- valvominen
Halu ei syty ainakaan paknemalla.
jos aletaan sanomaan että käyttäisin valtaa kun en "anna". Itse tiedän kyllä syitä haluttomuuteeni ja osin syyt ovat sellaiset mille en voi mitään. Esim.lääkkeiden sivu vaikutukset. Eräs korkeasti koulutettu psykiatrikin oli aikoinaan huolestuneepi saako mieheni tarpeeksi seksiä kuin minun synnytys masennuksestani, johon olin hakemassa apua!Yhteistyö päättyi siihen. Viisaampi nais psygologi totesi viisaasti että seksin puutteeseen ei kukaan ole kuollut, mutta masennukseen on. Pienet ovat murheet vielä sillä jolla ei muuta murhetta ole kuin montako kertaa on saanu. Rakastan miestäni, en halua menettää häntä. Muutenkin tuo valtava syyllistämien jos et joka välissä oo haluamassa...Kopioinkin kirjastosta ihanan kirjoituksen " vähempikin seksi riittää" ja luen sen heikkoina hetkinäni kun tuntuu että pitäis pitäis pitäis...
vallan välineenä.
"Eräs korkeasti koulutettu psykiatrikin oli aikoinaan huolestuneepi saako mieheni tarpeeksi seksiä kuin minun synnytys masennuksestani"
No ymmärän että tämä henkilö oli huolissaan myös miehesi jaksamisesta. Vaikkei sekisittömyyteen kuole niin se on kuitenkin osa ihmisen elämää josta ei ehkä ole niin yksiselitteistä luopua.
Jos ja kun tarpeet eroavat merkittäväsi toisistaan se aiheuttaa väistämättä kitkaa parisuhteeseen. Vaikka toine kuinka haluaisi ymmärtää se ei tarkoita että aina jaksaisi.
että seksiä voidaan käyttää vallan välineenä puolin ja toisin. Mutta luulenpa että silloin ei ole kummallakaan hyvä olla.Kuka sellaisesta oikeasti nauttii? Ei kumpikaan.Meilläkin oli sellainen elämän tilanne välillä että mies kävi yösydämen vain nukkumassa kotona, jos itsellä ois voinu tehdäkin mieli, miestä ei ollu mailla halmeilla ja kun joskus oli mies kotona ei ollut tilaisuutta... ja kumpikaan ei oikeastaan edes tiennyt mitä toiselle oikeesti kuuluu. se on minusta aika tärkeää, tietää mitä sinulle kuuluu.
vl- avioliitossa on mitä luonnollisin asia. Ihme olisi, jos sitä ei laajassa mitassa esiintyisi.
Syyhän on selvä kuin pläkki ja kaikki sen tietävät: jos ja kun lapsia alkaa olla toistakymmentä ja ehkäisy on kiellettyä, niin halut menee nymfomaaniltakin.
Miehet ovat vl- suhteen voittajia, naiset häviäjiä.
Niissäkin joissa ei ole lapsia ja jotka hyväksyvat kaikki ehkäisyvälineet ja käyttävät niitä.
..."Miehet ovat vl- suhteen voittajia, naiset häviäjiä...."
Osittain totta mutta on myös niin että molemmat ovat häviäjiä siinä tilanteessa kun sekisi eroitaa eikä yhdistä avioparia.
Molemmat ovat häviäjiä silloin kun seksi muutuu muuksi kuin kauniiksi kahden keskiseksi hetkeksi.
..."Syyhän on selvä kuin pläkki ja kaikki sen tietävät: jos ja kun lapsia alkaa olla toistakymmentä ja ehkäisy on kiellettyä....
Jos syy seksin pihtaamiseen on tämä se tarkoitaa myös sitä ettei nainen ole sinut tämän ehdottoman ehkäisyopin kanssa? Eikä ole valmis ottamaan vastaan lapsia? Eikä ole sinut sen asian kanssa että taas tulee rakskaaksi ja taas koko kroppa käy läpi muutosprosessin? Eli kieltääkö nainen näin tehdessään oman naiseutensa ja seksuaalisuuden? Ja myös mihen seksuaalisuuden?
Mielenkiintoinen aihe. Mitäs sanotte jos vanhempi pariskunta (lesket) uudelleen naimisissa; ikää jo tullut ja sairauksiakin; toinen ei halua enää seksisuhdetta (nainen) -> mies ahdistaa ja pelottelee jopa helevettiin joutumisella. Miten tällaseen tilanteeseen suhtaudutaan ja annetaan neuvoja - mikä on uskovaisten kanta?
No eihän miehellä mitään painostusoikeutta ole, kahden kauppaa seksi on. Niipä niin tässä ketujussa tätä asiaa on sivuttu että miten asiaa pitäisi lähestyä kun tilanne klikkityy syystä taikka toisesta.
-> itse ajattelen että pitäisi yrittää tulla vastaan puolin ja toisin
toisaalta tiedän etta asiat klikkiytyy ja tilanne muodostuu kissa ja hiiri leikiksi josta ei ehkä ole niin helppoa päästä irti puolin eikä toisin.
Tämä on kuitenkin asia joka pitäsi pysytyä puhumaan selväksi kun suhteeseen lähdetään. -> kaikilta se vain ei ehkä onnistu kun asia ei ehkä ole siinä määrin lunteva että voisi asiasta puhua niiden oikeilla nimillä.
että puhuisit suoraan puolisosi kanssa tästä asiasta? Ei taida miehesi päästä samoille linjoille kanssasi, jos et hänen kanssaan asiasta puhu, vaan kirjoittelet asiasta tänne. Vai lukeeko hän tältä palstalta, mitä asioista ajattelet ja kirjoittaa sitten vastauksen?
Puoliso saattaisi ehkä loukkaantua,jos tietäisi, että täällä leimaat hänet seksinkipeäksi ja tunteistasi piittaamattomaksi etkä ole pihahtanutkaan seikasta hänelle. Kannattaisi muutenkin harrastaa juttelemista puolison kanssa, kun noita ongelmia kahdenvälisissä asioissa näyttää riittävän. Tai sitten mennä yhdessä jonkun asiantuntijan luo ja puida siellä asiat selviksi.
Minusta ei kaikkia asioita edes tarvitse hengellistää. Ei seksi tai seksin puute maailman tärkein asia ole. Kaikilla niitä on kausia, jolloin se maistuu tai ei maistu, eikä siitä sen isompaa numeroa kannata tehdä eikä pohtia, onko on tai off syntiä vai ei.
Minulla on tullut erinäisiä inhottavia ajatuksia siitä, miten vl-kulttuuri suhtautuu ihmisen normaaliin seksuaalisuuteen. Koska itse en lapsuudessani ollut vl, niin ehdin saada mielikuvan toisenlaisesta asennoitumisesta.
Minulle oli melkoinen shokki huomata tuo puoli vl:ssa. Vaikka toki kuuliaisuudessa yritin mallata itseni heidän kaltaisekseen ja pidin omat ajatukset väärinä ja hyljättävinä.
Ensiksi otetaan seurustelu. Pahaksi onneksi ei eletä enää sitä puhemiesaikaa, jolloin ei ennen aviota oltu missään tekemisissä toistensa kanssa. Nyt saa SEURUSTELLA ja olla yhdessä, jopa kahdestaan. Mutta silti ns. siveys pitää olla samaa luokkaa kuin ääri-islamilaisilla.
Eli ei mitään fyysistä tuntemusta ja tutustumista! Miten se on mahdollista? Ei mitenkään. Vl-seurusteluohjeet on kyllä sitä luokkaa kuin oltaiin muslimeja! Mutta ei siltikään olla. Saa olla vapaammin. Miten nuo asiat yhdistää toisiinsa, jos haluaa elää ihanteiden mukaan? Ei mitenkään. Puhun koko ajan sellaisista ihmisistä, joilla on normaali kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Onhan niitä kai muitakin olemassa, vaikka aviossakin?
Siispä ennen aamenta kaikki on kiellettyä ja aamenen jälkeen se on pakollista! Miten miesraukka pärjää? Seurusteluaikana ei voi mennä lähellekään, koska herkkyys on sitä luokkaa, että pahaa tekee... Eikä voi saattaa itseä eikä toista ns. yksinäisyyden kiusaukseen ja lankeemukseen. Se on "syntiä"!
Samoin aviossa. Ei voi mennä lähellekään, jos ei halua sitten tehdä yksin "syntiä", kun ei voi vaimonsa kanssakaan olla. Syitä on monia. Vaimo olkoon yksin ja läheisyyden kaipuussaan, koska ei ole valmis tai kykenevä avioelämään.
Miten miehet hyväksyvät tuon? Tuskin ajattelevat asiaa. Tekevät vain sen, mikä tuntuu oikeutetulta tai mököttävät vihoissaan. Tuskin heiltä apua ja lohtua vaimolle tulee?
Minusta tuo on kestämätön tilanne, jos sen ottaa tosissaan. Onneksi kaikki vl:t eivät ota, vaikka toista saarnaavatkin?
"Miten miehet hyväksyvät tuon? Tuskin ajattelevat asiaa. Tekevät vain sen, mikä tuntuu oikeutetulta tai mököttävät vihoissaan. Tuskin heiltä apua ja lohtua vaimolle tulee? "
Ihan varmasti ajattelevat en rohkenisi ajatella etteivät ajattelisi.
Jos taas kykenevät olemaan ajattelematta niin pitänee pystyä kieltämään oma seksuaalisuutensa?
Itsekkin kaipailen vähän niitä miesten näkökulmia.
Pihtaamista tosin tapahtuu toisinaan tai ajoittain monessa parisuhteessa joten sinänsä kaikki joilla kokemusta on tai ei ole voivat tuoda esiin oman kuvansa.
että tultuasi Jumalan lapseksi automaattisesti alat ajatella kuin vl. Kaikissa asioissa, myöskin näissä seksuaaliasioissa. Näin ainakin tällä palstalla kerrotaan. Vai onko meille valehdeltu. Ei siis riitä että haluaa ajatella kuin vl vaan mikään muu ei tule mieleenkään.
uskon perusta on kolektiivinen omatunto.
Pitäisi ennemminkin olla niin että se joka parannuksen kautta sisälle tulee omantuntonsa ääntä kuunellessaan ymmärtää asiat niinkui vl. Ja tämän taas pitäsi tapahtua yrityksen ja erehdyksen kautta eikä niin että järki otetaan omantunon sijaan ja sen kautta seurataan perinnäissääntöjä.
Koska en tiennut vl-elämästä yhtään mitään, niin mikään automatiikka ei toiminut. Ei se vl-oppi aukene itsestään. Se aukeaa vain kuuliaisuuden kautta vl-seurakunnalle. Ne jotka ovat entisiä veeälliä tietävät jo ratkaisun tehdessään, mitä se tarkoittaa elämässä. Minä en tiennyt.
Minulle se oli sitä kuuliaisuuden hedelmää, joka seurasi sitä, että olin löytänyt ns. oikean uskoan ja oikean valtakunnan. Siitä muut veeällät seurasivat, miten uskoni alkaa elämään ja ymmärrykseni aukeamaan.
Minulla riitti kuuliaisuutta. Melko pitkälle ja kauan. Omat ajatukset ja käsitykset häipyivät pikkuhiljaa ja olin ihan oikeasti sydämenuskovainen vl-seurakunnan rakkaudessa.
Kun näki seurakunnan kalliina ja oikeassa olevana, niin silloin oli raittiisti uskomassa! Sanottiin ja tajusin sen sanomattakin rivien välistä. Korvani olivat herkät pienillekin yksityiskohdille.
Olin oikein sopiva imemään itseeni vl-opetusten erikoisuudet. Muut hyväksyivät sen täysin, vaikka olivat hieman epätarkempia ja hiljaisempia välillä. Se oli sitä vl-seurakunnan sydänääntä, joka täällä yritetään hämätä. Ja sanotaan, että jotkut menivät liian lakihenkeen. Se tie vei lakihenkeen. Ainakin minut. Kunnes tajusin, ettei armosta uskominen voi olla sitä.
En osaa ajatella asiaa miehiseltä kannalta. En aina naistenkaan. Meitä on niin monenlaisia.
Mutta yleiset linjaukset ihanteissa näkyvät vl-saarnoissa, kanssapuheissa ja julkaisuissa. Ne ovat kaukana todellisuudesta ja ihanteina jo kammottavia. Heikon lähimmäisen rakastaminen ja itsensä rakastaminen pitää unohtaa, kun tärkeintä ovat vl-uskon antamat puhtaan opin korostukset. Lähimmäisyyden, parisuhteen ja perheenkin kustannuksella!
Ennen kaikkea pitäisi olla kuuliainen raamatun sanalle ja oman tunnon äänelle.
Kaikki mitä liitettään seurakunnan yhteiseen äänen - ei ole tapana ei ole muuta perustetta kuin se ettei vain ole tapana. Halutaan vetää rajaa mailman ja uskovaisten väliin.
Eimerkiksi en ole luopunut hyvistä korttipeleistä vaikka ne eivät ole tapana. Ne eivät houkuta yhtään sen enempää mailaan kun monopolin pelaamine. -> Kysynkin että jos lähdetään tällä perjaatteella ajattelemaan omaa elämää ja peilaamaan sitä siihen mikä on tapana tai ei ole mennään armon alta lain alle ja aletaan tekojen kautta ansaitsemaan armoa.
Minusta vl-seurakunnan esittämät opilliset ja elämäntavalliset ihanteet ovat aivan kauheita. En usko niihin, vaikka ne tietyissä tilanteissa voivat toimiakin.
Mutta poikkeus- ja heikkoustapauksissa ne ovat ihmisiä ja parisuhdetta vastaan. Ne repivät ihmiset erilleen ja aiheuttavat sellaisia traumoja, jotka eivät ole edes korjattavissa. Ne tekevät raajarikkoja ja rampoja.
Onko todella niin että seksi ei ole niin tärkeä osa parisuhdetta että sille varattaisiin sekä aikaa että voimavaroja vaan se on asia josta ollaan valmiita luopumaan - kun ei huvita tai ei jaksa?
"KUn nainen on asetettu sille paikalle että pitää jaksaa usean pienen lapsen kanssa. Sylittää, hoitaa, pestä, pukea,laittaa ruokaa ym tulee ainakin itselleni erittäin täyteen läheisyys kiintiö... alkaa aidosti ärsyttämään toisen (kaikkien niin lasten kun miehenkin) ihmien kosketus.... Erittäin vaikeaa on päästä siitä ajatuksesta irti että yhden huvittelukerran hinta joka sekin voi jäädä puolitiehen hinta on se että on vielä yksi ihmistaimi jakamassa läheisyyttä jota nytkään ei jaksa jakaa kaikkien kesken.... en voi mitään mutta jollain tasolla tunnen vaatimukset jossain määrin kohtuutomaksi... en voi olla haluava nainen kun seksi on lähes yksipuolisesti johtanut siihen että sen tarkoitus on vain lasten saanti" -> haluttomuus/sekislakko/-> syy ei ole seksissä vaan ihan muualla!
Tiedän etten ole vl naisena näiden aatteitten kanssa yksin ja tiedän myös että moni vl mies joutuu elämään saman asian kanssa.
On sitten myös miehiä jotka kokevat asian samoin ja ovat valmiita yhtä lailla seksilakkoon.
Jokaisessa lapsiperheessä tilanne voi olla tämä joten sinänsä vl eivät poikkea valtaväestöstä mitenkään.
Pakko nyt tähän todeta, että seksi ei ole miehelle sen enempää tarve kuin naisellekaan eikä useimmiten haluttomuus johdu tahallisesta vallankäytöstä vaan ihan perusfysiologisesta tilanteesta raskauden ja imetyksen aikana.
Ei tarvitse olla vl että seksi jää synnytyksen jälkeen kuukausiksi, riskiraskauden aikana seksi voi olla kiellettyä kokonaan.
Minusta on kauhea ajatella niin, että naisen tehtävä olisi "antaa" miehelle jotain palveluksia. Tämä kertoo aika sairaasta ja vääristyneestä ihmiskuvasta jossa mies - edelleenkin - on haluineen tärkeämpi kuin yhteinen parisuhde.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu seksi. Ehkä pitäisi kysyä ennemminkin miksi vl- piireissä niin monet miehet ovat niin huonoja parisuhteessa että aiheuttavat naisissaan haluttomuutta? Jäävätkö kotityöt yksin naisen harteille? Onko mies henkisesti läsnä perheessä ja ottaa vanhemman roolin, vai eläytyykö hän vain etäisen konttorinjohtajan rooliin jossa perheenpäänä voi tehdä päätöksiä siitä mitä muiden pitää tehdä? Miten kotityöt jakautuvat ja miten jakautuu henkinen läsnäolo perheessä? Onko mies vain yksi lapsi muiden joukossa joka antaa olettaa että naisen pitää hänelle antaa seksuaalipalveluita, vai oikea mies joka tasavertaisena kumppanina elää ja kasvattaa perhettä ja hoitaa sitä myös muutoin kuin mammonalla.
Kyse haluttomuudessa on harvoin seksistä vaan parisuhteen yleisestä valta-asemasta. Jos naista orjuutetaan vl yhteisön normeihin vastoin naisen parasta ja sama misogyyninen asenne jatkuu kotona, ei lienee ihme että nainen ei halua seksiä. Kuka haluaisi seksiä ihmisen kanssa joka ei arvosta sinua, ei ole tasavertainen tai joka käyttäytyy kuin lapsi?