Nelikymppinen kaverini on aivan tajuton valehtelija. Hänen jutuissaan on totta ehkä 25 % ja loput täyttä puppua. Esimerkkejä kestovalheista:
* Miesystävä (jota kukaan ei ole koskaan nähnyt)
* Lukuisia ulkomaan- ja kotimaanmatkoja (kortit tulevat aina kotipaikkakunnan leimalla varustettuna)
* Opiskelupaikka vieraskielisessä yliopistossa, mutta ei sitä ottanut vastaan (ei-ylioppilas, 6 keskiarvo, onnettoman kehno kielitaito, ei ole koskaan edes lukenut pääsykoekirjoja)
Miten tällaiseen ihmiseen tulisi oikein suhtautua? Onko tällainen käyttäytyminen kovin yleistä? Pistäkäähän vinkkejä, sillä tämä todella kyllästyttää.
* Miesystävä (jota kukaan ei ole koskaan nähnyt)
* Lukuisia ulkomaan- ja kotimaanmatkoja (kortit tulevat aina kotipaikkakunnan leimalla varustettuna)
* Opiskelupaikka vieraskielisessä yliopistossa, mutta ei sitä ottanut vastaan (ei-ylioppilas, 6 keskiarvo, onnettoman kehno kielitaito, ei ole koskaan edes lukenut pääsykoekirjoja)
Miten tällaiseen ihmiseen tulisi oikein suhtautua? Onko tällainen käyttäytyminen kovin yleistä? Pistäkäähän vinkkejä, sillä tämä todella kyllästyttää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ystäväsi tarvitsisi oikeasti apua. Hän elää jotain muuta realiteettia kuin mikä on totta. Hän itse uskoo valheisiinsa. Perimmäinen syy valehteluun saattaa olla huono itsetunto ja sen tähden ajautuminen valehtelukierteeseen.
Ota asia esiin hänen kanssaan kahden kesken ja puhu hänelle lempeästi. Vakuuta ettet sinä häntä hylkää, mutta olet huolissasi hänestä. Hänen tulisi saada terapaia apua ongelmaansa.
Otin asian puheeksi noin vuosi sitten epäiltyäni ensin yhden asian todenperäisyyttä. Kaveri suuttui silmittömästi.
Tällä ihmisellä on vielä toinenkin piirre, joka todella ärsyttää. Jos sanon, että menen vaikkapa hammaslääkäriin klo 8.00, niin hän toteaa, ettei tuohon aikaan voi kukaan mennä hammaslääkäriin, koska hammaslääkärit aloittavat työpäivänsä klo 9.00. Olen yrittänyt selittää, että näissäkin asioissa voi olla paikkakuntakohtaisia eroja - turhaan. Vain hän on oikeassa.
Ymmärrän todella, että tuollainen ystävä on raskas. Toisaalta säälittää hirveästi, että joku pilaa itse oman elämänsä ja toisaalta taas raivostuttaa, että miten tyhmänä ko ihminen pitää muita, kun luulee voivansa valehdella mitä vaan.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Pitää paikkansa patologisista valehtelijoista, narsuista yms luonnehäiriöisistä. Läheisen osaa ei käy kateeksi. Jos henkilö ei näe tarvetta ottaa apua vastaan, niin suojele itseäsi ja vältä hänen kanssaan tekemisissä olemista.
Onneksi asumme eri paikkakunnilla, jolloin tapaamisia on hyvin harvoin. Puhelin on valitettavasti keksitty, ja joskus kaverini soittamien puheluiden ja lähettämien tekstiviestien määrä lähentelee häirintää. Olen jättänyt suurimman osan vastaamatta, mutta ilmeisesti kaveri ei osaa tulkita hiljaisuuttani oikein.
Olen jo vuosia "puhunut paljon sanomatta mitään" eli kaverini ei todellisuudessa tiedä tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni yhtikäs mitään. Alkaa vain käydä työlääksi keksiä uusia tyhjänpäiväisiä puheenaiheita.
Täydelliseen välien katkaisuun ei ehkä ole mitään mahdollisuutta, vaikka en koskaan itse ota aktiivisesti yhteyttä. Olen joskus elätellyt toivetta, että tämä kaverini löytäisi jonkun muun "uhrikseen", mutta ilmeisesti hän on sen verran sietämätön ihminen, että yli 15 vuoden asuminenkaan toisella paikkakunnalla ei ole tuottanut yhtään paikallista tuttavuutta.
Voit arvata, että tilanne todella kyllästyttää.
Olen elämässäni joutunut tekemisiin yhden täysin sumeilemattoman valehtelijan kanssa. Mielessäni olen ristinyt hänet luonnehäiriöiseksi. Hän mm. raivostuu silmittömästi ja kostaa, mikäli joku rohkenee huomauttaa, etteivät hänen "tietonsa" pidä paikkaansa. Pelkään, että sopivassa tilanteessa hän kävisi itseään pienemmän henkilön kimppuun myös fyysisesti. Hän kontrolloi kaikkia tilanteita ja ihmisiä. Ellei tämä onnistu nuoleskelulla, hän tekee sen juonittelemalla, kiristämällä tai jotenkin muuten. Mikäli hän ei saa otetta johonkuhun, hän hoitelee asian vähintäänkin vetämällä tämän maineen täysin lokaan, mistä voi koitua vakavia, kauas ulottuvia seuraamuksia.
Mielestäni jokainen yhtään järkevä ihminen ottaa etäisyyttä luonnehäiriöiseen valehtelijaan. Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi työpaikan vuoksi, joutuu väkisinkin elämään kuin lasin palasilla. Koskaan ei voi tietää, mihin liemeen joutuu sotketuksi. Kun ei tunne sopan kaikkia aineksia, on hyvin vaikea puolustaa itseään.
Kuulostipa todella tutulta! Tuota maineen likaamista ja ilkeyden kohteeksi joutumista tässä kaikkein eniten kammoan.
menettelet säilyttääksesi mielenrauhasi.
Pakene tai taistele. Vaihtoehdot ovat harvinaisen selkeät ja yksinkertaiset, mikäli on tekemisissä l-häiriöisen kanssa.
Mikä pakko sinun on olla tekemisissä- vielä vapaaehtoisesti- luonnehtimasi ihmisen kanssa. Olet huomannut, että suhde uuvuttaa ja saa aikaan sinussa ahdistusta, älä jää tuleen makaamaan.
Kyse on jonkinlaisesta pakkoystävyydestä "joko olet kaverini tai kärsit" -tyyliin. Edellisen pidemmän (2 vuotta) yhteyskatkon aikana tämä valehtelijakaverini oli syöttänyt täysin perättömiä asioita muutamalle yhteiselle tuttavallemme.
En enää vuosiin ole itse ottanut häneen yhteyttä, mutta hänen yhteydenpitoihinsa joudun joskus tahtomattanikin vastaamaan, mm. lankapuhelimesta ei näe soittajan numeroa ja työni vuoksi siihen on pakko vastata päiväaikaan. Kännykän pidän kiinni viikonloppuisin ja iltaisin, tosin tekstiviestejä tipahtelee säännöllisin väliajoin silloinkin.
Johonkin lapsuuden kehityskauteen kai kuuluu valehtelu ja asioiden muuntelu, mutta 40-vuotiaan naisen luulisi jo oppineen puhumaan totta.
lipsauttelija. tulee vaivautunut olo, eikä enää mitään voi uskoa "todeksi". siksi vetäydyinkin hänen seurastaan kokonaan. miksi saattaa itseään alttiiksi sille, että muut luulevan minunkin olevan samanlainen.
Miten valehtelijaan voi suhtautua työtoverina, jos joutuu koko ajan epäilemään, että hän fuskaa jopa työtehtävissä?
Valehteleva kaverini on töissä, mutta luulen, ettei hän ole kovin suosittu työtovereidensa keskuudessa. Ainakaan omien puheidensa mukaan työpaikalla ei ole ketään "kunnollista tyyppiä, kaikki ovat aivan p...oja."
Yleensä näillä tyypeillä on etenkin työpaikalla ympärillään hovi, joka koostuu ihailijoista, perässähiihtäjistä ja pelkääjistä. Psykohan keräilee ihmisiä, joita voi käyttää tarpeisiinsa. Vihan ja terrorin kestokohteeksi joutuvat ne "paskat", jotka eivät alistu luonnehäiriöisen pyöritykseen tai jotka hän muuten vain katsoo erityisen arvottomiksi.
Tällaisessa työyhteisössä työ ei voi olla pääasia, vaan töissä pelataan psykon kulloinkin "heittämää palloa". Mitkään säännöt tai oikeudenmukaisuusperiaatteet eivät vaikuta luonnehäiriöiseen, hän korkeintaan raivostuu niistä. Työsuojeluorganisaatiot, esi- ja luottamusmiehet eivät mahda hänelle käytännössä mitään, vaan usein tietämättään tienaavat pisteitä juuri kieroutuneen hullun tilille.
Mitenkähän sitten kaverini tapauksessa tämä kuvio pyörii, kun hän tekee tavallaan itsenäistä työtä. Hän on osa suurempaa työyhteisöä, mutta toteuttaa asiakaspalvelutehtävää ylempiensä antamien ohjeiden mukaan yksin. Voiko olla niin, että hän pyörittää asiakkaita?