Miten vanhat narttukoirat yleensä suhtautuvat pentuihin?
Tilanne on tämä: Meillä 11-vuotias leikattu narttukoira. On luonteeltaan "itsenäinen", mutta huomionhakuinen, corgia siis luonteessa, sekarotuinen on. Alkaa olla vanhuuden vaivoja ja tuntuu hieman myös masentuneen, kun perheeseen tuli vauva. Kuulo näyttää kadonneen kokonaan ja pidätysvaikeuksiakin ikäneidolla on... Huomiota on yritetty antaa, mutta tavallaan pakenee omiin oloihinsa kuten usein vanha koira. Tuntuu hieman ottaneen itseensä, kun ei ole enää perheen vauva. Silti välillä vilahtaa esiin vanha tuttu energiapommi kaikkine vouhotuksineen.
Olemme miettineet pennun hankkimista, jolloin tämä vanhus saisi olla mukana "kasvattamassa" uutta tulokasta vielä ennen kuin vanhasta aika jättää. Heittäkää ajatuksia, tuoko pentu vanhaan koiraan piristystä vai miten voi käydä? Varmaankin ihan mitä tahansa. Mutta voisikohan reaktioita jotenkin ennakoida, esim. käydä tutustumassa koiranpentuihin vanhan koirulin kanssa?
Tilanne on tämä: Meillä 11-vuotias leikattu narttukoira. On luonteeltaan "itsenäinen", mutta huomionhakuinen, corgia siis luonteessa, sekarotuinen on. Alkaa olla vanhuuden vaivoja ja tuntuu hieman myös masentuneen, kun perheeseen tuli vauva. Kuulo näyttää kadonneen kokonaan ja pidätysvaikeuksiakin ikäneidolla on... Huomiota on yritetty antaa, mutta tavallaan pakenee omiin oloihinsa kuten usein vanha koira. Tuntuu hieman ottaneen itseensä, kun ei ole enää perheen vauva. Silti välillä vilahtaa esiin vanha tuttu energiapommi kaikkine vouhotuksineen.
Olemme miettineet pennun hankkimista, jolloin tämä vanhus saisi olla mukana "kasvattamassa" uutta tulokasta vielä ennen kuin vanhasta aika jättää. Heittäkää ajatuksia, tuoko pentu vanhaan koiraan piristystä vai miten voi käydä? Varmaankin ihan mitä tahansa. Mutta voisikohan reaktioita jotenkin ennakoida, esim. käydä tutustumassa koiranpentuihin vanhan koirulin kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidän vanha uros ainakin hyväksyi kaksikin uutta koiraa lopulta joten kuten....
Kannattaa miettiä myös, että tuleeko vanhasta koirasta entistä yksinäisempi, koiranpentu vie yleensä "väkisinkin" enemmän huomiota ihmisiltä kuin vanhemmat koirat. Lisäksi kun on vielä ihmisvauvakin huomiota viemässä... Koiranpentu saattaisi piristää vanhusta aika ajoin, mutta ei lisää vanhalle koiralle osoitettua huomiota (jota se ihmisiltä varmasti kaipailee). Pentu ei mielestäni ole vanhalle koiralle muutenkaan paras kaveri, kun sitä virtaakin riittää vähän liikaakin yleensä... Itse ehkä antaisin nykyiselle koiralle enemmän huomiota enkä hankkisi uutta koiraa, kun sitä ikääkin alkaa olemaan... En nyt osaa sen kummemmin auttaa päätöksessänne, kunhan kirjoittelin omia mietteitäni... :)
Toden totta, paljon tässä on mietittävää. Kiitos ajatteluavusta.
On vain sellainen olo, että tekisi mieli jotenkin koiran "asemaa" korottaa, mutta tietysti sen voi tehdä monella muullakin tavalla kuin hankkimalla pennun vanhuksen korvia repimään... ;-) Huomiota on kovasti yritetty antaa, mutta ilmeisesti vanhuuteen kuuluu tällainen sisäänpäin kääntyminenkin.
Ja määrittelemättömällä tavalla harmittaa jotenkin, että koiran tietotaito ei siirry seuraavalle sukupolvelle.
Kokemuksestani voisin sanoa, että vanhan koiran kaveriksi ei kannata pentua hankkia. Itse ajattelin aikanaan, että kun on kaksi koiraa kasvanut yhdessä ja kun toisesta aika jätti, otanpa kaverin vanhukselle. Hyvä idea, varmaan voi toimiakin joissain tapauksessa, mutta omalta osaltani totesin, että olin tehnyt todella pahan virheen.
Jo heti pennun tultua, vanha koirani kulki sen ohi, ihan kuin sitä ei olis olemassakaan. Se varmasti ajatteli, että jos sitä pentua ei noteerata, niin se katoaa johonkin muualle. Oma leikattu urokseni oli todella symppis, seurankipeä ja kun sitten tulikin pentu, joka ei voinut millään tajuta, että kun vanha koira varoittaa tulemasta lähelle, niin niitä varoituksia kannattaa "totella". Lempeästä vanhuksestani tuli syrjäänvetäytyvä ja se ei olisi halunnut lähteä edes ulos, koska pentukin oli tulossa. Yritin kaikkeni, jotta yhteiselo olisi onnistunut, mutta homma ei vain toiminut. Pentu joutui lähtemään, onneksi se sai hyvän kodin, joten siinä mielessä tunsin tehneeni oikean ratkaisun.
Vanha koira kaipaa ennenkaikkea aikaa, rauhallisia hetkiä omistajiensa kanssa ja paljon hellyyttä. Anna sille sen tarvitsema lepo ja rauha, kun se sitä haluaa, mutta myös riittävästi aktiviteettejä, jotta se ei koe joutuvansa ulkopuoiliseksi laumassanne. Oma koirani oli viimeiset vuodet ns. dementikko, välillä se näytti siltä, että se luuli olevansa nuori mies, mutta seuraavana päivänä kuin se aikoisi heittää hokkarit nurkkaan. Jokainen päivä vanhan koiran kanssa on lahja, arvosta sitä! Ymmärrä koirasi tarpeita, olet elänyt sen kanssa vuosia, joten varmasti tiedät mistä se tykkää ja mitkä asiat eivät toimi. Toivon pitkää ikää koirallesi.